Keväällä ihmettelin, mitä olinkaan mahtanut istuttaa navetan päädyssä olevan kaivonkannen reikään ja ajattelin yrittää etsiä vastausta blogini aiemmista kirjoituksista. Ei löytynyt vastausta. Toki muistin myöhemmin kaksi kolmesta, mutta viimeinen tuotti päänvaivaa. Odotin hartaasti sen kukkia voidakseni kenties niistä muistaa kasvin alkuperän ja nimen. Kapeat punaiset kukannuput eivät juuri antaneet vihjeitä.
Vihdoin se avasi ensimmäisen keltaisen kukkansa, josta minulle tuli mieleen sellainen nimi kuin helokki. Pyysin Millania reissumme aikana kastelemassa käydessään kurkkaamaan ja mahdollisesti tunnistamaan. Hän ei kuitenkaan ollut kasvia onnistunut bongaamaan (edessä kasvavien kukkien takia kai). Mutta lopulta muistiini palautui, että olin saanut Arjalta vuosi sitten jotain perennaa, muistaakseni kultahelokkia. Otin Arjalle kuvan ja lähetin sen kysymysten saattelemana. Ja kyllä, Arja vahvisti muistikuvani, kiitokseksi taimista olin saanut häneltä kultahelokkia, jonka olin istuttanut kaivon kannen reikään, koska Arja oli varoittanut, että se on hyvä leviämään.
Arvoitus ratkaistu.
Millanille lupasin kultahelokin siemeniä tai siementaimia sitten, kun niitä saan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti