Ruma mutta oma

Pyhien jälkeen tuli se aurinkoinenkin päivä, jolloin viimein kävin käsiksi Millanin ojasta koholimiini pajuihin, jotka olivat odottaneet vähintään säädetyn ajan nipuissa sitkistymässä.
Kai jo mainitsinkin, että mies porasi minulle yhdeksänreikäisen punonta-alustan halkomispölkkyyn.

Kuvan ottohetkellä työ oli vielä kesken, mutta päivällistauon jälkeen jatkoin valmiiksi, siitä en enää viitisnyt hämäränhyssyssä ottaa kuvaa. Ja kun seuraavana päivänä saapastelin markiilla, niin huomasin miehen peitelleen pressunpalalla koko komistuksen, halusi kuulemma suojata pölkkyä kastumiselta. Odotellaan nyt rauhassa, että paju sen verran kuivahtaa, että sen saisi irrotettua ilman tarpeetonta väkivaltaa.  

Otsikon sanat sopisivat kyllä moneen muuhunkin kohtaan, mutta tällä erää ne kuvaavat ensimmäistä omatekemää pajutönteröä eli köynnöstukea.

Nyt olemme taas käylähtämässä kaupunkikodissa (ilmankos mulla on aikaa kirjoitellakin), mutta kunhan lauantain lauluharjoitusurakan jälkeen palaamme Kanttorilaan, niin säiden sattuessa teen toivon mukaan muutamia matalampiakin - ja harvempia - tönteröitä ihan vain merkeiksi ja ruohonleikkurilta suojaksi tammen- ja katajantaimien päälle nurtsille.

Pääsiäisviikolta

Blogikin on viettänyt Hiljaista viikko. Näin lankalauantain ratoksi joutaa jotain taas skrivailla. Vähän outoa ja haikeaakin on ollut viettää pääsiäistä ilman lapsia, mutta toisaalta on ollut mielenkiintoista tutustua paikallisen seurakunnan hiljaisen viikon perinteisiin. Ja pääsiäisenä jatketaan tutustumista.

Kiirastorstain iltakirkossa kyynelehdin vähän väliä, kun muistin vuodentakaista kiirastorstain ehtoota, jolloin kirkosta palattuani pikkusisko soitti ja itkien kertoi isän kuolleen.

Pitkäperjantaina Millan poikkesi ohiajaessaan tuomassa mulle synttärilahjan ja lisäksi kassillisen keltaisen gladioluksen sipuleita. Nekin olisivat mielestäni piisanneet lahjaksi, mutta lisäksi sain muutakin puutarhaan, etana-ansan, rastasverkon ja juuttiverkon köynnöskasvien tueksi. Lahjakassista löytyi myös puutarhalehti ja suklaata. Teimme pikaisen pihakierroksen, sisälle hän ei tällä kertaa ehtinyt, kun kyydissä oli hänen naapurinsa, jota hän oli käyttänyt haudalla.

Tänään kiertelin sitten vielä yksikseni tarkemmalla syynikierroksella, kun sää oli jo paljon leudompi kuin eilen. Löysin lisää krookuksia sellaisistakin paikoista, joissa en niitä muistanut olleenkaan. Kun oikein pyllisteli, siellä ja täällä näytti perennaa pukkaavan esiin. Maantien vieressä lupiinin lehdetkin olivat jo työntyneet pintaan. Eniten kuitenkin ilahduin, kun kasvimaalla huomasin maahan jättämieni kasvien, sekä palsternakan että parsakaalin, siementäneen ja siementen itäneen. Koetin harsonpalasella peitellä parsakaalin taimia.

Vähintään yhtä suuri ilo syntyi siitä, kun löysin viimein idun kasvihuonekurkkukylvöksistäni. Kun eivät alkaneet itää, tajusin viimein laittaa laatikon uuninpankolle lämpöiseen. Odottelen vielä hetken, itääkö vielä joku muukin neljästä kylvämästäni siemenestä, ennen kuin kylvän lisää.

Koulittuani mukula- ja ruotisellerit sekä purjot (joita ei tosin monta ollut, äsken kylvin vähän lisää purjoa) minulta alkaa ikkunatila vähitellen loppua. Vintillä on vielä yksi silityslauta vapaana parvekkeen ovella, mutta täytynee odottaa, että mies on saanut lautasantenniasettelunsa valmiiksi ennen kuin nostan silityslaudan uudelleen oven eteen ja kanniskelen Millanin gladiolukset sinne.

Tästä tulee nyt turhan pitkä postaus - sen siitä saa, kun pitää liian pitkän tauon - mutta mainitsen silti vielä, että tänään pääsin aloittamaan pajutyön, sen verran että mittasin ja merkkasin koivupölkkyyn kohdat, mihin mies porasi reiät ympyrämuotoon pajutönterön loimea varten. Jos ensi viikolla on näinkään mukavia säitä, niin saatan rohjeta varsinaiseen vitsanvääntämiseen. Kunhan pääsiäispyhät on pyhitetty.

Aprillin aattona koulimiskylläisyys

Hiljaisen viikon viettoa Kanttorilassa. Missasimme eilen iltakirkon, kun se alkoikin täällä jo kuudelta, kun olemme tottuneet kaupunkisrk:ssa klo 19:ään. Eikä tällä ollut siis mitään tekemistä kesäajan kanssa, tietääkseni.
Vaikka Millan auliisti helpotti orvokinkoulimisurakkaani, niin vielä niitä olisi tähteillä, kuten petuniaakin, jotka molemmat itivät runsaasta kylvöksestäni aivan fällynä. Minulla on itsellä koulittuna nyt yhtä, kahta, kolmea ja neljää tainta petuniaa 16 purkissa ja orvokkia 14:ssä. Lisäksi molempia on munakennoissa, 15/20 kpl. Tänään koulimieni jälkeen sain ajatuksen, miten pääsen lopuista kouluttamattomista eroon. Aion hypätä pyörän selkään ja viedä loput paikallisen helluntaikirppiksen pöydälle  tarjolle, vieköön mennessään kuka tahtoo. Eipähän tarvitsisi minun niitä pois heittää, sellaiseen kun ei millään tahdo olla sydäntä.

Vuosi sitten vietimme juhlia täällä Kanttorilassa. Kun Norjn vieraat olivat ajaneet pihaamme ja miettineet, ovatkohan oikeassa paikassa, niin perheen isä oli katsonut portaille  asettelemiani narsissiruukkuja ja vakuuttunut, että kyllä ollaan. Aivan Ailan näköistä.

Olisi minulla nytkin pari narsissiruukkua ostettuna, mutta en taida viitsiä niitä tuonne lumeen viedä. Huushollia pitäisi vähän vielä viitsiä tyrjätä, että saisi levitellä lisää pääsiäiskoristeita. Minäpä sen sanoin. Heti kirppiskeikan jälkeen alan siivota...

Kaipaan Kanttorilaan

Mulla on nyt TYLSÄÄ. Täällä kaupunkikodissa ei ole mitään kivaa/järkevää tekemistä. Kun ulkona vihmoo vettä, lunta ja räntää, niin ei viitsisi mennä edes risuja pienistämään. Oksasilppurin lisäksi mukanani täällä olisi ikkunanpesin, mutta en nyt ainakaan ulkopuolelta viitsi ikkunoita mennä pesemään. Jos edes sisäpuolelta. Otin mukaani aivan liian vähän virkkuulankaakin, ja rasakutimesta puuttuu yksi sukkapuikko. Onneksi sentään kirjepaperia on mukanani.
Kanttorilassa on piano ja ompelukone, ja muutenkin sieltä löytää erilaisia aktiviteetteja myös tällaisena koiranilmapäivänä.
Mutta ettei olisi pelkkää valitusta, niin laitan kuvan ensimmäisistä neliö- ja kukkavirkkauskokeiluista. Neliön malli löytyi Kodin Pellervosta ja kukan kuva facebookin käsityöryhmästä. Kamera vääristää värit.

Ja jotta voisi nauraa ihan räkänä, niin rohkenenpa laittaa kuvn vielä sepalussilmälasikotelostakin. Kun kerroin tästä ompeluksestani Millanille, niin hän lohkaisi:"Vartoos ny, kun mä avaan sepaluksen, jotta näen paremmin."

Konsertin jälkitunnelmissa - ja tulevan pääsiäisen

Eilen olimme yhdistetyllä kauppa-, kyläily- & konserttireissulla. Kaupoista löytyi miehelle turvallisuusvälineitä (oikeanmoinen hengityssuoja automaalaukseen), Millanille luonnontäytepeite (polyesteritäyte aiheuttaa sähköallergiasta johtuvaa staattista kipinöintiä ja lihasten kiristymistä) ja minulle mm. mämmimaltaita. Ennen konserttisessiota ehdimme istua nauttimassa sukulaisseurasta ja kovetuusta trahteeriista.
Jaakko Löytyn 60-vuotisjuhlakonsertti vastasi odotuksia ja ylitti ne. Oli myös mukava praatata ennen konsertin alkua ennestään täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Enpä tiedä, olisiko kotipuolessa tapahtunut vastaavaa. Konsertista sinänsä olisi paljonkin kerrottavaa, soittajista, soittimista, lauluista, sanomasta, mutta mainitsenpa vain sen verran, että mukaan varaamani nenäliina oli tarpeen. Jo ensimmäisten sanojen aikana: "omistan tämän lauluni teille, jotka unohduitte juoksuhautoihin..."
Vaikka olimme paluumatkalla liikkeellä varsin myöhään ja vaikka monien talojen ikkunat olivat jo pimeänä, rohkenimme kuitenkin poiketa viemään peitto Millanille, koskapa hänen ikkunoistaan kajasti valoa.

Ensi viikolla on jo hiljainen viikko. Hain vintiltä pääsiäiskoristeet, jotta motivoituisin siivoamaan. Lisämotivaatiota toki saan siitä, kun tohdin odottaa Millania pitäytymään hiljaisella viikolla. Haluaisin, ettei talon entisen emännän tarvitsisi nähdä Kanttorilan kaltoin kohtelua.

Nuorna vitsa väännettävä

Lienen kertonut Millanin kanssa pari viikkoa sitten pitämästämme vesakonraivauskökästä? Kuskattiin miehen kanssa suurin osa Millanin pellonreunasta raivaamistamme pajuista autolla Kanttorilan pihaan. Noin viikon päästä keräämisestä nautin auringonpaisteesta samalla kun siistin ja lajittelin pajut knippuloihin. Nyt ne saavat hetken vielä odotella, seuraavaa kaunista säätä kenties, kunnes ryhdyn väsäämään tötteröä. Pitäisi vain kekata jokin alusta, johon saisi pökättyä loimipajut tukevasti pystyyn punomisen ajaksi.

Samalla reissulla sain Millanilta lainaksi pajutöihin perehdyttävän kirjan :)

Hyllyt täyttyvät

Tässä eräänä päivänä - silloin kun oli vielä keväistä ja aurinkoista, auringonpimennyksestäkin huolimatta - raahasin kasvihuoneesta Millanin taimihyllyn sisätiloihin peräkamarin ikkunalle. Säädettiin miehen kanssa hyllyjä vähän eri korkeudelle ja sitten pääsin lastaamaan hyllyille koulittuja, kylvettyjä ja esikasvatettavia. Puinen taimipöytä kuskattiin aikaisemmin kaupunkikodista.
Polvi ei ole oikein tykännyt, kun olen lattialla kyykkinyt koulimassa. Onneksi Millan lupasi huolia minulta nipun orvokintaimia koulittavakseen, kun niistä olen ehtinyt käsitellä vasta murto-osan.

Kävin eilen fillarikylässä Millanin luona sillävälin, kun mies teki turhan autokauppareissun Satakuntaan. Mutta Millanin autoasiat sen sijaan ovat nyt kondiksessa. Hän saattaa pistäytyä tässä hiljaisella viikolla, ties vaikka vähän juhlittaisiin synttäreitäni yhdessä. Lupasi tuoda samalla keltaisen gladioluksen mukuloita, kun kukan väri ei häntä itseään miellyttänytkään. Omat gladioluksen mukulat laitoin jo esikasvamaan viime viikolla, samoin kuin kaksi dahliaani. Viime kesänä minulla oli yksi, mutta se ei ehtinyt kukkia, kun sain sen mukulan äitienpäivälahjaksi ja istutin vasta kesällä suoraan penkkiin. 

Viimepäiväiset lumi- ja räntäsateet ovat hillinneet puutarhakierroshaluja, mutta hyvän sään aikana ehdin jo napsia joitakin kuvia, mm. nupullaan olevista krookuksista.

  

Yllä olevassa kuvassa näkyy harmaa tuhkapeite, jonka levitin mansikkamaan tekeleelle. Sittemmin tuhkan avustuksella pläntiltä suli loppukin lumi.

Nurmi ehti jo olla paljaana, ja taitaa se olla tänäänkin taas näkyvissä.

Taustalla näkyvä vanha talo katoaa aikanaan. Naapuri kävi talvella pyytämässä allekirjoitukset purkulupaan.

Tuoksuköynnöskuusamassa oli jo isot silmut, toivottavasti eivät ole kärsineet lievästä takatalvesta. Pitäisikin oikeastaan käydä tekemässä iloinen kierros pihalla.