Blogikin on viettänyt Hiljaista viikko. Näin lankalauantain ratoksi joutaa jotain taas skrivailla. Vähän outoa ja haikeaakin on ollut viettää pääsiäistä ilman lapsia, mutta toisaalta on ollut mielenkiintoista tutustua paikallisen seurakunnan hiljaisen viikon perinteisiin. Ja pääsiäisenä jatketaan tutustumista.
Kiirastorstain iltakirkossa kyynelehdin vähän väliä, kun muistin vuodentakaista kiirastorstain ehtoota, jolloin kirkosta palattuani pikkusisko soitti ja itkien kertoi isän kuolleen.
Pitkäperjantaina Millan poikkesi ohiajaessaan tuomassa mulle synttärilahjan ja lisäksi kassillisen keltaisen gladioluksen sipuleita. Nekin olisivat mielestäni piisanneet lahjaksi, mutta lisäksi sain muutakin puutarhaan, etana-ansan, rastasverkon ja juuttiverkon köynnöskasvien tueksi. Lahjakassista löytyi myös puutarhalehti ja suklaata. Teimme pikaisen pihakierroksen, sisälle hän ei tällä kertaa ehtinyt, kun kyydissä oli hänen naapurinsa, jota hän oli käyttänyt haudalla.
Tänään kiertelin sitten vielä yksikseni tarkemmalla syynikierroksella, kun sää oli jo paljon leudompi kuin eilen. Löysin lisää krookuksia sellaisistakin paikoista, joissa en niitä muistanut olleenkaan. Kun oikein pyllisteli, siellä ja täällä näytti perennaa pukkaavan esiin. Maantien vieressä lupiinin lehdetkin olivat jo työntyneet pintaan. Eniten kuitenkin ilahduin, kun kasvimaalla huomasin maahan jättämieni kasvien, sekä palsternakan että parsakaalin, siementäneen ja siementen itäneen. Koetin harsonpalasella peitellä parsakaalin taimia.
Vähintään yhtä suuri ilo syntyi siitä, kun löysin viimein idun kasvihuonekurkkukylvöksistäni. Kun eivät alkaneet itää, tajusin viimein laittaa laatikon uuninpankolle lämpöiseen. Odottelen vielä hetken, itääkö vielä joku muukin neljästä kylvämästäni siemenestä, ennen kuin kylvän lisää.
Koulittuani mukula- ja ruotisellerit sekä purjot (joita ei tosin monta ollut, äsken kylvin vähän lisää purjoa) minulta alkaa ikkunatila vähitellen loppua. Vintillä on vielä yksi silityslauta vapaana parvekkeen ovella, mutta täytynee odottaa, että mies on saanut lautasantenniasettelunsa valmiiksi ennen kuin nostan silityslaudan uudelleen oven eteen ja kanniskelen Millanin gladiolukset sinne.
Tästä tulee nyt turhan pitkä postaus - sen siitä saa, kun pitää liian pitkän tauon - mutta mainitsen silti vielä, että tänään pääsin aloittamaan pajutyön, sen verran että mittasin ja merkkasin koivupölkkyyn kohdat, mihin mies porasi reiät ympyrämuotoon pajutönterön loimea varten. Jos ensi viikolla on näinkään mukavia säitä, niin saatan rohjeta varsinaiseen vitsanvääntämiseen. Kunhan pääsiäispyhät on pyhitetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti