Ompeluksia

Kun pihalla ei millään ole jaksanut kaiken aikaa helteen takia, niin olen ehtinyt vähän ommella. Se alkoi siitä, kun Millan tarvitsi uuteen makkariinsa paksummat verhot pimentämään kesäöitä. (Millan joutui vaihtamaan nukkumapaikkaa kellarissa sijaitsevan öljylämmittimen aiheuttamien sähköoireiden takia.) Hänellä oli verhoja varten kaksi joutavaa pussilakanaa - joita hän ei pysty lakanana käyttämään, ne kun ovat tekokuitua - mutta ei ompelukonetta, saati sähkökuntoa sellaista käyttämään. Lupasin ommella verhot. Millan mittasi tarvittavan pituuden ja pakkasi lakanat mukaani.

Sain verhot ommeltua, vaikka liestyvä liukas kangas on haastava materiaali ja vaikka jouduin välillä käyttämään apuna kynttilän liekkiä... Mutta värkkiä jäi ja kysyin Millanilta, haluaisiko hän kenties verhoille pidikkeet samasta kankaasta vai koristetyynyn päälliset. Hän toivoi tyynynpäällisiä. 

Tein ne ensin, mutta koska kangasta vieläkin jäi, ompelin myös pidikelenkit, tai verhopannat, jonka nimityksen mieheni keksi. En minä niille virallista nimitystä tiedäkään. 

Viikon päästä Millanilla on synttärit, ja kerrankin lahjan keksiminen ja hankkiminen oli helppoa. Pakkaan päälliset ja roikottimet paperikassiin, jonka olen  tehnyt Millanin vanhasta susijulisteesta.  Krivat vielä puuttuu. 

Uskallan jo etukäteen julkaista, koska luotan, ettei kukaan satunnainen lukija paljasta Millanille ennen sunnuntaita.