Omenatarha

Omenatarha

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Muutama päivä poissa ja taas takaisin Kanttorilassa

Herra soi, että  pääsimme onnellisesti suunnitellulle toiselle hillaretkelle pohjoiseen ja yhtä onnellisesti takaisin. 


Torstai-illasta lauantai-aamupäivään viivyimme kuvan maisemissa ja ympäristössä. Viime aikoina olemme olleet miehen kanssa useimmiten kahdestaan mökkireissulla, mutta nyt saimme seuraksemme keskimmäisen pojista sekä tyttären ja hänen sulhasensa. Olisi noissa maisemissa viihdytty pidempääkin. Mutta koska jo ekana päivänä löysimme tarpeeksi valokkeja eli lakkaa, ja ehdittiin myös saunoa, uida ja kalastaa, niin joudimme kotimatkalle etuajassa. Ja mukavahan minun oli päästä takaisin Kanttorilaan. 

Palasimme viime yönä, vierailtuamme hillakakun kera mummolassa etukäteissynttäreillä, vietyämme lapset koteihinsa ja marjat pakastimeen työkortteerissa. Täällä oli jo niin pimeää, etten nähnyt, mitä puutarhassa oli ehtinyt tapahtua tällä välin. Mutta tänään taas kiersin kameran kanssa. 



Valkolilja ja rantatädyke, jota näimme pohjoisessa luonnonvaraisena. 


Eka zinnia eli oppineittenkukka oli avautunut. Kaunis väri. 


Samoin eka viinikärhö



Liljojen varret jääneet lyhyiksi, ehkä kukinnotkin pienemmiksi, alkavatko taantua?


Lisää äitienpäiväruusuja auennut.



Osa ruostekukista kukki jo aiemmin. Nämä(kin) kukinnot ovat jotenkin kiehtovan ja eksoottisen näköisiä. Nuo isot lehdet alla kuuluvat narsissitupakalle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti