Kirjoitin taannoin pienen pyöreän perennapenkin uusimisen onnistumisesta
Tässä vielä kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta.
Olen siirtänyt tuohon nyt sitten vielä amerikankeijunkukka kivikkopenkistä, kun siinä on turhan matalasti multaa.
Kesäkukista:
Ikkunaremontti viivästytti enimpiä esikasvatuksia, mitä pidän suurimpana syynä - kolean kevään ohella - siihen, että suurinpiirtein kaikki siemenestä kasvattamani kesäkukat ovat edistyneet tavallistakin hitaammin. Toki osa on ehtinyt kukalle, vaikka vähäisemmällä varrellakin. (Ahkeraliisat ovat 5-10 cm:n korkuisia, yksi kukka auennut...)
Sen sijaan talvettumassa olleista osa on jälleen palkinnut vaivan.
Hyötykasvit kasvihuoneessa ja kasvimaalla:
Osin samasta syystä kuin kesäkukkien kohdalla myös kasvihuoneessa kehitys on hidasta. Kasvihuonekurkuissa on lupaavasti alkuja, vaikka kasvavatkin kokoa kovin hitaasti. Silti niistä on tulossa satoa varmasti enemmän kuin viime kesänä, kun saimme yhden kurkun. Edes Outdoor girl -tomaatit eivät ole vielä alkaneet punehtua. Viime vuonna emme saaneet ananaskirsikoita, kun ne eivät edes kukkineet. Pistokkaasta kasvattamani uusi verso on kukalla ja yksi hedelmä on kehittymässä. Jonkin asteen onnistuminen siis kaiketi.
Kasvimaalla tämän kesän onnistujiin on laskettava tilli. Ja vaikka kaikki kylvöt eivät ole itäneet, myös salaattia olemme jo hyvän aikaa saaneet tarpeeksi meille kahdelle.
Lisäksi jokakesäiset varmat lajit, kesäkurpitsa ja valkosipuli antavat satoa tänäkin kasvukautena.
Rivien suoruudessa ja yhtenäisyydessä emme taaskaan ole kasvimaani kanssa onnistuneet. Ajoittaisen kuivuuden tai vanhentuneiden siementen johdosta moniin kylvöriveihin on jäänyt aukkoja. Osin olen niitä yrittänyt paikkailla uusintakylvöillä, lähinnä salaatin, herneen ja tillin, mutta uusinnatkaan eivät ole välttämättä itäneet. Porkkanoiden itäminen on ollut taas epäsäännöllistä. Kaksi melkein ehjää riviä, mutta parissa muussa paikassa vain muutama iti. Toinen niistä oli syyskylvö, johon tein monta lyhyttä riviä, varmaan toista sataa siementä... Jospa nyt jo ottaisin opiksi, enkä enää yritä syyskylvöä.
Avajaispäivänä Kaustisen Kansanmusiikkijuhlille pääsi ilmaiseksi, kun Avain Säästöpankki kustansi liput. Väkeä olikin sitten silmämääräisesti enemmän kuin muulloin käydessäni, vaikka toki tuo ilmainen maanantai alkaa ollakin jo perinne.
Olin tehnyt itselleni lukujärjestyksen sekä maanantaita että tiistaita varten. Tokikaan en pystynyt sitä koko ajan noudattamaan, ja pari ohariakin tuli, mutta kaiken kaikkiaan ehdimme kahden päivän aikana kuulla monenlaista mielenkiintoista.
Toiveenani oli tietysti nähdä myös tuttuja, ja se toteutui runsaammin ja erikoisemmin kuin olin uskaltanut odottaakaan.
Kuvassa on Pikku-Ottosia, mukana myös pari oppilastani, joita toivoinkin bongaavani. Sen sijaan en osannut odottaa tapaavani entistä kämppäkaveriani opiskeluajoilta lähes 40 vuoden takaa. Hän se tunnisti, varmistui persoonastani, kun näki minut mieheni kanssa.
Pikkuserkkuni esitteli minut parille uudelle tuttavalle, Kaustisen henkeen sopivasti. Lähisukuakin treffattiin, toinen siskoni ja hänen tyttärensä, joka myös soitti Konsta Jylhä - kilpailun semifinaalissa, sekä vanhin veljeni perheensä kanssa. Veli ja hänen tyttärensä puolestaan osallistuivat ohjelmaan tanhuamalla.
Olin merkinnyt lukujärjestykseeni erityisesti tuttujen esitykset, semifinaalin lisäksi Trio Kolme M, jossa soittaa pikkuserkun mies, pari tanhuryhmää, veljen ryhmän lisäksi entisen esihenkilöni porukka sekä Teekkarikuoro, jossa on mukana seurakuntanuoriaikojen ystäväni tytär.
Bongasinhan myös useita työkavereitani ☺️ Ja pääsin käyttämään oppilaaltani saamani lahjakortin jäätelökioskille. ☺️
Kymmenen päivää edellisestä tekstistä, ja monenmoista olemme hommailleet, osin toki niitä samoja, mitä muutenkin tänä kesänä; veimme viime viikolla jo kolmannen muuttokuorman, ja tillejä olen ehtinyt kuivattaa kaksi erää lisää. Miehellä taas on edelleen riittänyt askarta autojen kanssa.
Viime viikolla vietettiin Millanin synttäreitä. Olin tehnyt gluteenittoman ja maidottoman vadelmatäytekakun. Kahvittelun jälkeen täytimme peräkärryn ja tila-auton ja kävimme viemässä vielä yhden lastin hyllyjä ja kirjoja. Millan ei itse lähtenyt mukaan, kun oli sen verran huonossa kunnossa. Paluukyytiin lastasimme taas myös jätekuormaa ulkorakennuksesta, mm. metalliromua (kuten pyörän raato ja ruostunut lumikola).
Synttäripäivän jälkeen perkasin mansikkamaan. Olin suojannut kädet ja käsivarret kyynärpäihin asti. Mutta niiden yläpuolelle tuli sitten taas jotain osumia, jotka kutisevat ja joita olen raapinut verille. Levitin kokeeksi mansikkamaalle katteeksi lampaanvillaa ja laitoin verkkoa rastassuojaksi. Tällä viikolla otin suojan kuitenkin pois, päästettyäni yhden päivän aikana kaksi verkkoon juuttunutta rastasta vapaaksi - ja miehen annettua armoiskun yhdelle rastasparalle, joka oli riuhtonut itsensä höyhenettömäksi ja veriseksi. 😒
Olin parina iltana miehen kaverina siivoamassa navettaa, mutta se homma ei ollut oikein sujuvaa, kun vähän väliä piti kysyä mieheltä, mikä tämä on, mihin se kuuluu...
Kuluvalla viikolla olimme kahtena päivänä, ma ja ti, Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla. Ne päivät olisivat oman blogikirjoituksen arvoisia. (Ehkä myöhemmin?) Mutta jälleen kerran musiikin lisäksi kohtaamiset tuttujen ja uusien tuttavuuksien kanssa olivat päivien helmiä. Myös sää suosi Festareita.
Keskiviikkona oli jälleen tapaaminen Millanin kanssa, mutta ei tällä kertaa muuttopuuhissa vaan katsastuksen merkeissä. Mies käytti Millanin auton katsastuksessa sillä aikaa kun me istumme juttelemassa ja kävimme poimimassa hunajamarjoja Millanin puutarhasta. Millanin mielestä nimi on harhaanjohtava, hänelle ne eivät maistu, joten me saamme käydä poimimassa itselle, jos mielimme.
Aloitin tämän tekstin eilen perjantai-iltana, mutta se jäi kesken, kun yövieraamme, veljen perhe, oli tulossa festareilta. Mutta ennen heidän tuloaan saimme hetken pitää vieraina muitakin sukulaisia, kun serkkuni miehensä kanssa poikkesi ohikulkumatkalla. Olipa mukava nähdä ja praatata pitkästä aikaa.
Ennen kuin serkku kävi, olimme itse kotiutuneet pikaiselta pistäytymiseltä Herättäjäjuhlilla. Samalla reissulla ostimme tila-auton puolilleen multaa, yhteensä 24 säkkiä piha- ja rodomultaa. Niistä rodomullat ja puolet (10 kpl) pihamultasäkeistä on menossa Millanin uuden kodin pihaan.
No nyt on satanut. Eilen jo aamusta täyttyi kaikki sadevesiastiat, joista suurimman osan olin edellisenä päivänä tyhjännyt (seisoneesta ja roskaisesta vedestä). Sade jatkuu vielä ainakin tämän päivän.
Sadevesiastioiden tyhjäyksenkin ja puhdistuksen lisäksi onnistuin ajoittamaan pari muutakin duunia sopivasti ennen sateita.
Pesin vielä viimeiset kaksi isoa mattoa viime perjantaina. Mutta kun lauantaiksi sää muuttui - kuten oli ennustettukin - helteisestä suorastaan koleaksi, paksujen puuvillamattojen kuivuminen kesti pitkään. Aikaisemmat kolme mattoerää kuivuivat helteillä noin vuorokaudessa. Maanantaina paisteli välillä aurinko, mikä viimein kuivatti Matot niin, että ehdin saada ne jo iltapäivällä sisään turvaan.
Toinen poutahomma oli tillin keruu ja kuivatus. Olin kylvänyt tilliä avomaankurkun kanssa samaan penkkiin. Mutta kun jouduin kylvämään avomaankurkut kaksi kertaa uudestaan, niin tillit ehtivät jo kovin taajaksi ja pieniä kurkuntaimia liikaakin varjostavaksi kasvustoksi, niin oli aika karsia kasvustoa.
Senkin homman tein tapani mukaan kovin hitaasti, lehti kerrallaan. En halua leikata tillikasvustoa nippu kerrallaan matalaksi, vaan jätän aina latvuksen koskematta, tekemään lisää lehtiä. En tiedä, viitsiikö kukaan muu tuollaista hidasta nyhräämistä vai onko se kenties aivan tavallinen tapa korjata tilliä.
Säilön tilliä sekä kuivattamalla että pakastamalla. Nyt olen kuitenkin sulattanut ison kaappipakastimen ja siirtänyt sieltä loput pakasteet jääkaappi-pakastimeen. En aio käynnistää isoa pakastinta ennen marjakautta, joten vielä en voinut pakastaa tilliä pienen tilan täytteeksi. Kaksi kuivurillista tilliä on nyt purkitettuna.
Tilli on keittiömme tärkeimipiä mausteyrttejä ympäri vuoden. Siksi olen tehnyt siitä jo useita uusintakylvöjä. Viimeksi vielä eilen, kun löysin takkini taskusta kourallisen tillin siemeniä, jotka olivat karisseet taskussa olleesta siemenpussista. Nyt kun viileni, toivoskelen myös salaatin uusintakylvöjen itävän. Eilen mietin kylväväni sitäkin lisää, kylvöriveihin jääneisiin aukkopaikkoihin, mutta sitten ajattelin, että täytyy jättää tilaa myös salaattivuonankaalen kylvölle heinäkuun lopulla. Jospa tähän asti kylvetyt salaatit riittäisivät meille alkusyksyyn asti.
