Vanha vuosi hupenee

 

Valo on jo ihanasti lisääntynyt, vaikkei aurinko suinkaan joka päivä ole näyttäytynyt. Tänään linnut ilmestyivät ruokailemaan jo yhdeksän tietämillä. Pahin niiden kannalta tänä talvena lienee ohi. Kunhan ruokintaa yhä jatketaan.

Vuoden lopussa on kai tapana vilkaista taakse, menneeseen vuoteen, ja tähystellä kohti tulevaa. Tällä hetkellä suuntaan jo kovasti tulevaan, toki nauttien tästä hetkestä ja jäljellä olevista vapaapäivistä. Mutta ehkä summaan mennyttä parilla virkkeellä.

Tämän vuoden merkittävimpiin tapauksiin kuuluivat yhdet häät ja kahdet hautajaiset. Tietenkin myös tämä vuorotteluvapaani. Ja muuttoasiat/ asuntojen tyhjäykset (pojan muutto vuokralta omaa ja oman osakkeemme tyhjäys vuokralle).

Jotain vielä viime päivistä. Juuri joulun edellä meillä kävi huoltomiehet lisäämässä alkoholia maalämpösysteemiin, ja koputtelivat samalla jumittuneita pattereita. Heti kyllä alkoi huomata eron aikaisempaan lämpötilaan. Joulu meni muuten totuttuun tapaan ja odotusten mukaan, mutta kuopus ei sitten influenssasta toipuvana lähtenytkään luoksemme joulun viettoon. Hyvä, että kuskasimme joulutuliaiset mukanamme pohjoisen piipahduksellamme. Uutena kokeilin Norjan ystävältä saamaani snickers-kakkua reseptiä. Onnistui. Sen sijaan perinteisten tryffelien kanssa olin helisemässä, kun joudutin suklaamassan jähmettymistä pitämällä astiaa lumivadissa. Pursotin ei  enää pelittänytkään, mutta menihän se lusikalla annostelemallakin, vaikka massa ei meinannut suosilla irrota lusikasta konvehtirasian koloihin. Tuskaillessani puoleksi jo päätin, etten enää taida viitsiä moista. Pakastimeen jäi kyllä vielä puoli pakettia suhteellisen kallista kookosrasvaa, mutta ehkä siitä myöhemmin syntyy  linnuille rasvasiemenkuppikakkuja.

Sain odottamattoman runsaita lahjoja, ja jotenkin meinasi nolottaa, kun itse annoin vain vaatimattomia omatekemiä lahjoja, lähinnä syötävää, sukkia ja sytykeruusuja. Sekä mies että Millan olivat keksineet ja hankkineet minulle sellaista, minkä tiesivät minun tarvitsevan tai minua miellyttävän: palapelejä, tuplapatukoita ja vesurin. Lisäksi tytär oli löytänyt minulle kirjayllätyksen: Nanny Ogg's Cookbook. Sitä toki pitänee lukea sanakirjan kanssa, mutta ilmankin se on jo ehtinyt minua suuresti huvittaa, pelkästään kuvituksenkin ansiosta. 

Tulevaisuuden näkymiä availen kenties myöhemmin. Sen verran lähitulevaisuudesta, että suunnittelin käyväni huomenna kirjastossa ja kirppiksellä, ehkä myös kukkakaupassa. 

 

Aatonaattoa!

Kansa kartanon hiljaisen torkkuu jo, uupunut työssä. Mutta meinaan silti jotain vielä kirjoittaa, ehkäpä jotain jouluvalmistelujen onnistumisia ja - melkein - epäonnistumisia.

Tämä vuorotteluvapaa on auttanut pitämään hermot kurissa, kun ei ole tarvinnut huolehtia koulukiireistä. Joululomaa edeltävät viikot tahtovat olla tyrmäävän hektisiä koulussa.

Istun salissa lempinojatuolissani kuusenkynttilöiden valossa. Koristelin kuusen jo eilen illalla, koska tytär viettää tämän joulun miehensä kanssa omassa kodissa eikä ole kuustamme koristamassa, ja koska huomenna en kuitenkaan ehtisi ennen iltapäivää siihen askareeseen (meidän miesväkeä koristeiden ripustelu ei nappaa).

Ajelimme tiistaina pikasukulointireissun pohjoisessa. Ajokeli ei ollut paras mahdollinen, mutta taas meitä varjeltiin, ja saimme tehtyä, mitä oli aiottukin. Esikoinen tuli paluumatkalla kyydissämme Kanttorilaan joulun viettoon. Huomenna pitäisi tulla seuraavan pojan ja jos kuopus tervehtyy, niin hän lähtee tänne tapaninajelulle.

Pesin saunan pari viikkoa sitten ja tänään pesin kylpyhuoneen. Olen saavutukseeni tyytyväinen. Jostain luin ihmisten erilaisista joilusiivoustyyleistä, kuinka joku rassaa ja hinkkaa joka paikan seinistä ruveten, kun taas toinen piilottaa ylimääräisen roinan kaappeihin. Oma tyylini taitaa olla sekoitus kumpaakin. Tänään tosin jouduin etsimään uuden piilon yhdelle tavarakasalle, kun piti raivata tilaa maalämpöhuollolle. Sekin oli ihanaa johdatusta, että miehillä sattui kaiken kiireen keskellä olla toinenkin työkeikka tähän lähelle, niin ehtivät meilläkin pistäytyä. Toivat alkoholia ja kolistelivat pattereita.

Melkein epäonnistuminen sattui lanttulaatikon kanssa, kun lisäsin lanttusurvokseen liikaa valkopippuria (koska minulla oli reseptiin nähden tuplamäärä lanttua, tuplasin myös pippurin...) Mutta onneksi olin keittänyt perunoiden kanssa palsternakkaa, joista pari oli vielä jäljellä. Survoin ne jatkeeksi. Se ei kuitenkaan riittänyt laimennokseksi. Tavallisesti en lisää korppujauhoja räätikkälooraan, mutta nyt oli pakkorako. Lisäksi otin pakastimesta lisää esikeitettyä palsternakkaa, jonka sulatin ja survoin sekaan. Tapojeni vastaisesti lorautin vielä siirappiakin. Huomenna sen tietää, oliko toimista apua. 

Mutta nyt olisi vielä keittiössä vielä pari pikku askarta - joista taidan hoitaa vain yhden, puuroriisit likoamaan - ja sitten saunapuhtaana petiin. 

Eiköhän blogikin hiljene ainakin joulun ajaksi. 

Rauhallista Joulua meille kaikille! 

Joulun ajan kepeästä viihteestä

Televisiosta on jo viikon parin ajan tullut  päivittäin vähintään kaksi uudella mantereella tehtyä "romanttista jouluelokuvaa". En ole niitä aktiivisesti katsonut, mutta koska meidän huushollissa on yksi parantumaton romantikko ja telkkarin suurkuluttaja, en ole täysin tietämätön mainitun tyylisuunnan piirteistä. 

Päinvastoin, olen päivät pääksytysten mielessäni analysoinut ja luetteloinut kaikkea, mikä niissä on ärsyttävän kliseistä ja itseään toistavaa: lyhyesti sanottuna juoni, näyttelijät, roolit, lavastus ja johtoajatukset  eli filosofia, ns. sanoma.

Muutamia esimerkkejä. Näyttelijät ovat kuin samasta muotista (tietysti missimittoja ja rantaleijonia), ja äitiä ja aikuista tytärtä näyttelevät näyttävät enempi sisaruksilta. Lavastuksen suhteen en nyt puutu ylenpalttiseen joulukoristeluun, kylläpä se tiedetään, mutta se oli suorastaan kuohuttavaa, kun yhdessä elokuvassa vietiin toista tusinaa joulutähteä - siis sitä kasvia - ULKOSOMISTEEKSI!! Toki elokuvaa tehtiin studiossa, mutta antaa nyt tuollaista mallia, että jo pelkälle vedolle arkaa kasvia voisi surutta tökätä lumihankeen.

Juonesta ei tarvitse sanoa mitään, kun tyylisuunnan määritelmä 'romanttinen jouluelokuva' paljastaa kaiken. 

Mitään sen syvällisempää joulun sanomaa elokuvissa ei tuoda esiin kuin perhe, traditiot (kuuluuko oikeasti myös "rumin jouluvillapaita -kilpailu" uuden mantereen jouluperinteeseen?), ilo, toivo, ja jokin epämääräinen joulun ihme ja taika. Mistä milloinkin sanotaan "this is what Christmas Spirit is all about" - eikä kylläkään viitata Pyhään Henkeen saati enkelten paimenille julistamaan ilosanomaan. 

Ei tässä nyt tullut kaikkea, mille olen puuskahdellut, mutta riittäköön tällä erää. 

Lucianpäivää

Kävimme tänään taas Millanin luona, vietiin ruokaostoksia, mies kolasi vähän lunta, kahviteltiin, rapsuteltiin koiria ja praatattiin monta tuntia. Aivan ylenpalttisen ja ylellisen mukavaa tällainen kiireettömyys joulun edellä! 

Eilen illalla vein vielä yhden joulukortin postiin. Kävi jännästi, kun yhtäkkiä päivällä oli pälkähtänyt päähän, että olin unohtanut kirjoittaa yhden kortin. Tarkistin vielä lähetyslistan ja niin se oli. Ihmettelen vain, miten aivot oikein toimivat, kun tuollainen putkahdus tapahtuu. Olin tietysti iloinen ja huojentunut, kun ehdin vielä korjata asian.

Eilen illalla vein myös kaksi kassillista sohvatyynyjä ja muutaman pehmolelun kuistille roikkumaan pakkaseen. Tänään hakkasin niitä hankeen ja toin raikastuneina takaisin. Tässä on vielä pikkupakkasia ennen aattoa antaa sama käsittely muutamalle muullekin tekstiilille, vaikkakin tiistain ja keskiviikon paikkeille povataan suojasäätä.

Millanilta palatessa oli hyvä poiketa autolla kauppaan tekemään vähän enemmän ja painavampia jouluostoksia, mm. 5kg:n perunapussi, 5 litraa glögiä ja saman verran maitojuomaa. Joten sopii kai sanoa, että jotain olemme tänäänkin saaneet tehtyä jouluvalmistelujen hyväksi. Ostoksia arvokkaampaa oli kuitenkin ystävän tapaaminen ja vähän jelppiminenkin. 

Huomenna uusi päivä, suunnitelmissa ainakin marinadia, ja toivon mukaan siivousten edistämistä. Keittiönporstuan lisäksi sauna, vintti ja peräkamari ovat kutakuinkin valmiit jouluun, eikä meidän makkarissammekaan paljoa tarvi huseerata. Ensimmäinen jouluvieras tulee jo 20.12. Mietinnässä vielä, pitäisikö siihen mennessä olla jo kuusikin salin nurkassa. 

Kolmas adventtisunnuntai on jo ovella

Ei sitä korttienkirjoitusinspiraatiota koskaan tullut, mutta nyt se urakka on punaisissa kuorissa postitusta vaille valmiina. Tänä aamuna heräsin neljältä ja kirjoitin loput. Aika monen joulukortin kanssa samassa kuoressa lähtee myös kirjeen tynkä, osin toki monisteena, mutta useimpiin jatkoin vielä käsin kuulumisiamme. 

Nyttemmin, tällä viikolla, on tännekin saatu lumipeite. Olemme käyneet päivittäin jonkinlaisella kävelylenkillä, kauppaan, postiin, kierrätyspisteelle tms. asioille. Samalla olemme keränneet muoviroskia, ettei niihin kukaan liukastuisi. Läpinäkyvä muovi lumisella tai jäisellä pinnalla on vaikea huomata ja vaarallisen liukas. Eilisen reitin varrella roskia ei ollut. Ikävä todeta, että roskia löytyy yleensä reitiltä, jota olen nähnyt koululaisten käyttävän. 

Lintulaudalla piisaa vilskettä. Pari oravaa yrittää myös osingoille, mutta niitä varten vein ylimääräisen talipallon roikkumaan ja mies rustasi oravasuojan lintulaudalle, jotta auringonkukan siemeniä riittäisi linnuille paremmin. 

Saimme Millanilta jo joululahjan. Hän oli askarrellut ovikranssin, myös sydän on hänen huovuttamansa. 

Millanilta olen saanut myös lisää luettavaa lainaksi. Hannu Väisäsen Toiset kengät jo luin, mutta Jää odottaa ehkä joulun yli. Sen sijaan neulominen onnistuu edelleen silloin, kun istun sohvatuoliin telkkarin ääreen. Joululahjojen jälkeen olen alkanut neuloa lasten sukkia ja lapasia ensi vuoden Operaatio Joulun lapsi -keräystä varten. 

Nyt kun olen pannut pisteen joulukorttiurakalle, olisi kai aika ryhtyä siivouksiin. Viikolla sain suureksi tyydytyksekseni siivottua keittiön porstuan. Tänään ehkä lähinnä pientä nyhräämistä (tavaroita piiloon) ja saunan pesu. 

Vähitellen jouluttaa

Toinen adventtisunnuntai lähestyy ja joulukuukin jo ehti alkaa. Täällä maa on yhä kutakuinkin lumeton. Mutta pakkaset tulivat sairastellessani, joten palsternakat meinasivat olla lujassa, kun niitä lopulta jaksoin kaivella. Jätin vieläkin osan maahan, kevääksi. Lujassa oli myös jääklöntti vesiastian reunoilla, kun toipilaana olin kanniskellut enimmät vedet pois astiasta. Horvin aikaa vesisäiliönä palvellut roskasäiliö oli naamallaan tuvan nurkalla odottamassa, josko olisi tullut suojasää ja jääklöntti olisi solahtanut maahan. Kun ei plussa-asteita ollut luvassa, niin turvauduin lopulta lapioon ja kuumaan veteen, jotta sain jäät irti ja rakettua niistä julmankokoisen jäälyhdyn adventiksi, ja josko jouluksi asti.

Adventiksi vaihdoin jo myös jouluverhon keittiön ikkunaan ja laitoin Millanin antamat ledivalot kukkalaatikkoon tökkimiini kulahtaneen muovikuusen oksiin.

Paljoa en ole raaskinut jouluvaloja vielä polttaa. Sisällä oikeastaan vain adventtina ja ulkovalot olen sytyttänyt muutamaksi tunniksi illalla. Tosin tänään ne eivät ole palaneet vielä lainkaan. 

Keittiön pikkuikkunalla on patterilla toimiva pieni kynttelikkö. Voisi mahdollisten sähkökatkojen varalle viritellä muuallekin patterivaloja. Toki ihan kynttilät ja tulitikut riittävät valaistukseen. Vessassa ne ovat valmiina, muuhunkin tarpeeseen. (Ehkä pitäisi varautua myös ruuanlaittojärjestelyihin sähkökatkon sattuessa. Pakastimeen valmiita ruokia, joita voisi lämmittää trangialla?) 

Joulukorttisessio odottaa inspiraatiota. Nyt on ollut taas muutakin mielessä. Kävin nimittäin työpaikkahaastattelussa tänään. Näyttää siltä, etten sittenkään olisi palkattomalla virkavapaalla keväällä. Perästä kuuluu.