Festarit ja helteet

Reilu viikko sitten Millania juhlittuamme kävimme juhlimassa miehen vanhinta veljeä. Oli tosi mukava tavata pitkästä aikaa miehen sukua isommalla porukalla näin iloisissa merkeissä, kun viimeksi on kokoonnuttu hautajaisissa. Loppukesästä saattaa olla tilaisuus tavata uudemman kerran, kun miehen eno täyttää myös pyöreitä. Pohjoisen mutkaan sisältyi myös lapsiemme tapaamisia sekä vähän kaupantekoa. Sunnuntain juhlapäivä oli aurinkoinen ja lämmin. 

Maanantaina olikin sitten festareiden avajaispäivä ja silloin oli taas tosi kylmä, kuten näiden päivien helteisiin asti tänä kesänä on vallitsevasti ollut. Olin unohtanut ottaa takin ja paidan väliin aikomani fleecen, mutta onneksi paikalliselta hellarikirppikseltä löytyi kivanmallinen neuletakki. Miesparka oli liikkeellä shortseissa, mutta hänenkin olonsa helpottui, kun ennen kirkkokonserttia löytyi kaupasta sopivat festarihousut. Ihan kauheasti emme ehtineet avajaispäivänä kuulla musiikkia, mutta tuttuja rookasin aina vähän päästä, mm. kollegoita ja oppilaita.

Veljeni tuli morsiamensa kanssa meille yöksi festareilta sekä maanantaina että tiistaina. Tiistai olikin erilainen (musiikkipainotteinen) festaripäivä; palloilin kahdesta seitsemään itsekseni, kun mies vei Millanin lemmikkeineen lekurille ja siellä meni aikaa. Viimeinen festaripäivämme oli torstai ja silloin olimme menossa mukana melkein kellonympärystän, paitsi että nytkin mies oli alkuun muualla, hampaitaan tarkistuttamassa. Päivien mittaan ehdin kuulla ja nähdä, mitä olin suunnitellut/ toivonutkin. Mutta enpä ehtinyt viikkoon puutarhoihini kunahtaa ennen kuin perjantaina. Silloin keskityin pelkästään Kanttorilan puutarhaan, perkasin punajuuripenkit sun muuta kasvimaalla, raivasin kanttauslapion avulla taas yhden perennapenkin reunusta alkuun (ainakin kaksi reunusta on nyt siis puolimoos) ja pensasmustikoiden ympärystää. 

Jo torstaina oli alkanut lämmetä, lauantai oli sitten kesän ensimmäinen hellepäivä näillä tienoin. Silloin kävimme Millanin luona palauttamassa korjatun auton. Hellettä on ollut vielä tänäänkin. Mutta aamulla ja illalla pystyin olemaan puutarhassa. Keräsin mansikat ja yritin muutenkin siivota mansikkamaata. Sateet ja tiheä (rikka-)kasvusto olivat edesauttaneet marjojen homehtumista. Pesin vielä kaksi mattoa, niin enempää ei tänä kesänä tarvinne mattoja pyykätä, paitsi jos Ruusurannassa pari pikkumattoa. Pääsin käymään sielläkin kastelemassa kasvihuoneessa, kun sunnuntaina poikkesimme sinne vanhimman veljen perheen kanssa. Sain myös ruosittua enimpiä (= pisimpiä) rikkaruohon ronttoja perunapenkeistä. Jospa siellä jo huomenillalla käytäisiin vähän pidempi rupeama.

(Vuorokausi ehti kirjoitellessa vaihtua. Huomenna onkin jo tänään.) 

Orivesi All stars esiintymisvuorossa. 

Taas yksi yllättävä ilonaihe kukkapenkissä

Eilen käytiin etukäteen synttärikahvittelemassa Millanin luona - ja huomennakin juhlitaan synttärikahvien merkeissä suvun piirissä. Millanin luota palattuamme ehdin olla illalla vielä vähän puutarhapuuhissa. Jatkoin aiemmin kesken jääneen reunuskiveyksen siivousta ja kuljin riipimässä sieltä täältä enimpiä suolaheiniä (auttaiskohan kalkitseminen vähentämään suolaheinää...?) sekä siankärsämöä ja hiirenvirnaa. Kun olin saanut niitä pois edestä, huomasin yllättäen laukan kukan. 

Sen varsi oli jäänyt lyhyemmäksi kuin ympärillä kasvavien illakkojen, ja se olisi jäänyt huomaamatta ilman riipimistä, etenkin kun en osannut odottaa sen kukkivan! Vuosia sitten Millan oli ostanut joukon laukkoja, joista hän antoi muutaman minullekin. Istutin ne pariin eri perennapenkkiin, mutta kummassakaan ne eivät ole aikaisemmin kukkineet, lehdet vain ovat tulleet pintaan. En ole enää odottanutkaan kukkia. Pitäisikö käydä katsomassa toisessakin penkissä, josko sielläkin jostain sattuman oikusta (kenties sateisen ja kolean alkukesän johdosta) olisi innostuttu kukkimaan. 

Tänään oltiinkin sitten taas viitisen tuntia urakoimassa Ruusurannassa. Mies ajoi nurmea ja jatkoi risuaidan tekoa, minä vajensin ja tyhjäsin kompostoria, siirsin mintut ruukkuihin yrttipenkkiin, raivasin yhden kukkapenkin reunuksen ja korjasin lehtikuusen verkkosuojauksen, kun Ulla-myrsky oli horjuttanut aikaisempaa, kevytrakenteisempaa viritelmääni. Lopuksi revin horsmaa, nokkosta ja mesiangervoa ja kanniskelin niitä risuaidan päälle. 

Juhannusta ja työmaalla kahden viikatteen taktiikalla

 

Viime vuosina juhannus ei ole meidän huushollissa juuri näkynyt, tuntunut tai maistunut sen kummemmin, lukuun ottamatta Johannes Kastajan juhlimiseen osallistumista paikallisessa jumalanpalveluksessa. Perinteiset juhannussiivouksetkin ovat rajoittuneet enimmäkseen pihalle. Mutta tänä vuonna meille oli tulossa yövieraita juhannusaatoksi, niin minulla oli kylliksi motivaatiota keskittyä riittävässä määrin myös sisätiloissa siivoukseen. 

Kun vieraamme olivat lähteneet, me palasimme pihatöihin, enimmäkseen Ruusurannassa, jotain pientä Kanttorilan pihassakin. Eilen niitimme Ruusurannassa vuorotellen, ja välillä käyttelin myös lapiota (ja välillä tapoin lehtokotiloita). Tänään (jumalanpalveluksen ja lupiinintuhoamissession jälkeen) muistimme Ruusurantaan lähtiessämme ottaa mukaan toisenkin viikatteen. Minä käyttelin siellä ennestään olevaa lyhytteräistä viikatetta ja jatkoin kohti tontin takarajaa, mies jatkoi vatukon raivaamista repimällä ja viikatteella. Saimme suurinpiirtein samankokoisen pläntin nurin, mutta miehen urakka oli työläämpää. Yhtä hikisiä ja väsyneitä taisimme silti olla. Ennen kotiinpaluuta kärräsin pari multakuormaa perunoille ja kottikärryn tyhjättyäni täytin  sen niittämilläni rontoilla, jotka kuskasin risuaidan päälle. Ketjutusta ja rationalisointia. 

Huomenna jälleen kesäloman uusi päivä. Ei mitään suunnitelmia. Mutta kyllä me taas jotain keksimme. 

Vapaapäivä

Nykyinen kuntatyönantajani on päättänyt satsata siihen, että työntekijät pysyisivät kunnassa töissä mahdollisimman pitkään. Tänään nautin eräästä satsaustavasta. Kaikki yli 60 vuotta täyttävät saavat syntymäpäivävapaan, joka pidetään viikon sisällä syntymäpäivästä. 

Ennen kuin kirjoitan, miten olen viettinyt vapaata, selitys alla olevaan kuvaan. 

Ruskealla kehystetyt afrikkalaiskukat ovat odottaneet kamarin sängyn alla ties kuinka kauan inspiraatiota, tai oikeastaan ideaa ja päätöstä siitä, mitä niistä tulee. 

Niistä oli tulossa ensin keinutuolin päällinen, mutta koska keinutuoli odottaa yhä riihessä kunnostusta, enkä viitsinyt siellä kulkea mittailemassa, hylkäsin sen ajatuksen.

Punaisen sohvan päällistä varten kukkia olisi pitänyt olla vielä paljon enemmän, joten senkin ajatuksen siirsin sivuun, samoin kuin kukat, sinne sängyn alle. 

Kaipasin uutta käsityöprojektia telkkarin ääreen, joten kaivoin kukat esille ja aloin yhdistellä, ajatuksena että tekisin itselleni pitkähelmaisen villatakin. Käytin kaavana vakiokäytössä olevaa kotineuletakkiani ja ennätin helmasta kainaloihin asti, kunnes tulin taas toisiin ajatuksiin. 

Takin helma sopi aika kivasti tuohon pikkusohvan suojaksi, lopuista kukista riitti vielä tyynynpäälliseksi. Voi olla, että jää pitkäksi aikaa viimeistelemättä, mutta jääköön. 

Vapaapäivää olin ajatellutkin viettää leipomalla, lähinnä täytekakun pohjia, mutta koska aion tehdä ne gluteenittomina, päätin valmistella leipomista pesemällä uunipellit. 

Suunnitelma lähti sitten rönsyämään. Ensin uunin pesuun, sitten vielä uunin luukunkin. Kiertoilmauunillinen liesi siirrettiin Ruusurannasta Kanttorilaan puoltoista vuotta sitten, ja nyt vihdoin opettelin irrottamaan luukun sisälasit, joita oli kaksi!

Mutta onpa mukava kun nyt näkee, mitä uunissa on ja kuinka kypsää 😁

Pääsin sitten leipomuksiin asti ja samalla uunin lämmöllä lohkoperunoita koko viikonlopuksi. 

Ulkona on ollut harmaata, kävin siellä vain tyhjäämässä kompostiastian kompostoriin ja postilaatikolla. Siellä oli vain vaalimainoksia, jotka menivät suoraan paperinkeräykseen. Väärä puolue. Postinhakureissulla löytyi myös tyhjä Smirnoff-pullo kukkapenkistä, kun menin kurkistelemaan sieltä mahdollisia lumikelloja. Kauaksi oli jaksettu pullo viskata, tieltä pensasaidan yli kymmenkunta metriä. 

Kompostorista puheen ollen, sain eilen kaksi uutta bokashiastiaa, jotka olin tilannut netin kautta lähimmälle Hankkijalle, edulliseen poistomyyntihintaan. Myös Millanin kanssa yhteinen puutarhafirman tilauksemme tuli tällä viikolla. Istutin laukkaneilikat ja asensin tilaamani kasvivalon saman tien. Vähän lisää kylvöjä (päivänsini Heavenly blue, punarevonhäntä, mustasilmäsusanna ja ahkeraliisa - joka olisi pitänyt kyllä kylvää jo hyvän aikaa sitten) ja istutuksiakin (mustanmerenruusu) tein tällä viikolla, ja päivänsinet ja revonhännät jo itivätkin. 

Jo vanha vuosi mennyt on, epifania ja kohti Nuutin päivää

 Meinaamiseksi jäi tänä(kin) jouluna blogin päivittäminen.

Jos edes muutaman kuvan laittaisin. Kuva vastaa kuulemma tuhatta sanaa. Kuvat tulevat nyt ajallisesti nurinkurisessa järjestyksessä, alkaen alimmasta, joulun alla lahjaksi leipomistani gluteenittomista maidottomista riisipiirakoista ja päättyen jouluaamun kirkkonäkymään ja yllä olevaan seimeen. 

Tuunasin miehen tekemää adventtikynttiläpölkkyä. Alustana foliorasia, somisteeksi pari mansettia, muovikuusiköynnöksen pätkä ja paperitähtiä. Vahdittuna uskalsi polttaa kynttilöitä. 

Rationalisointia koristelussa 

Patterijouluvalot irtolampussa. Tämän voisi kyllä ensi jouluun mennessä asentaa saliin ja vaihtaa sieltä toinen lamppu vaikka makkariin, vaikka kivalta se näyttää keittiössäkin. 

Mitäs vielä? Joulun vietto neljästään isoimpien miehieni kanssa, sukulointia sekä etelässä että pohjoisessa, 2 x 1000 palan palapelejä, neljä, alun viidettä Terry Pratchettia, vähän askartelua (uuden laatikon tuunaus joulukuusen koristeille, rasvasiemenkuppeja linnuille ja joulukorttien valmistelua, kaksi työvaihetta, yhdistely jää syksylle) sekä kaksi kyläreissua Millanin luo joulun aikana, yksi ennen joulua. 

Viime tipassa

Tänään satoi tähän pihaan ensilumen. Ja vaikka se Marketin kassan mukaan sulaakin pian pois, oli silti hyvä saada viimein loputkin pihan syystyöt jonkinlaiseen päätökseen. Siitä iso kiitos miehelle. Ei pelkästään siksi, että hän siellä on enimmäkseen ahkeroinut mm. omenapudokkaiden kimpussa, vaan häntä saan kiittää siitäkin, että kahtenakin päivänä päättyvällä viikolla pääsin kotiin valoisan aikaan (kun mies tarvitsi auton), joten kerkesin vihdoin ja viimein nostaa loput palsternakat ja porkkanat, sekä osan maa-artisokista. Ja ainoan kyssäkaalini.

Kävimme Millanin luona jo perjantaina, että mies pystyi viemään kaatiksen aukioloaikana toisenkin kuorman jätettä Millanin homeisesta autotallista. Näin ollen lauantain pyhäinpäivän sain viettää kotona. Silloin sain hoidettua myös talvisuojaukset. Sinikka-luumun rungon suojasin lampaanvillalla, kun taas sekä pensasmustikat että siipeensä saanut Latvian matala -kirsikka saivat verkon ympärilleen.

Ja tänään aamulla muistin vielä hakea sisälle vihoviimeiset vesiastiat (muutamassa kanisterissa oli jemmassa sadevettä, jonka aion hyödyntää sisäkasvien kasteluun).

Ja kyllä tuo otsikko sopii myös alla olevaan kuvaan. Nimittäin kun kuulimme jo keväällä, että isosiskostamme oli tulossa momma tänä syksynä, niin vasta nyt syksyllä, lasketun ajan tuntumassa aloin neuloa töppösiä ja sitten nuttua. Uusi ihminen saapui sukuun kymmenen päivää yli lasketun ajan, ja silti minulla on vielä neule kesken, sivu- ja pääntienresorit neulomatta, sitten napit ja viimeistely. Onneksi kokoa on reilusti, mahtuu myöhemminkin 🤭

Mainittakoon, että pehmeän mintunvihreän vauvalangan olen saanut Millanin äidiltä, joka lupasi minulle myös vauvannuttuun sopivia nappeja, pitäisi vain käydä hakemassa. 

Heinäkuun vimppa

 

Viikon päästä alkaa työ. Tämä voi hyvinkin olla viimeinen lomapäivitys. Tuossa vielä heinäkuun alun kuva auenneesta maljaköynnöksen kukasta. Nyttemmin sen kanssa samaan tukeen on kivunnut itsekseen kylväytynyt päivänsini.

Vähän korjauksia ja jatkoa heinäkuun kirjoituksiin. Sain kuin sainkin silmälasini korjautettua, vieläpä edullisesti ja nopeasti, odotellessani, tutussa optikkoliikkeessä. Sen sijaan sytykeruusuhanke ei ole edistynyt laisin.

Synttäri- ja hillareissusta tekee mieleni kirjoittaa jotain. Viikko sitten pakattiin ankarasti. Perjantaina aamulla lähdettiin ajamaan kohti Kuusamoa tavoitteena ehtiä kasvisravintolaan ennen sulkemisaikaa. Emme poikenneet kuin tankkaamassa ja jättämässä muutama kesäkurpitsa tyttären ovelle. Ehdimme kuin ehdimmekin. Istuimme syömässä yhdessä seitsenkymppisen juhlakalun kanssa sulkemisaikaan asti. Niinpä saimme sitten vielä nauttia ylimääräisen annoksen vegaanista pehmistä, kun pehmiskone tyhjennettiin. Sen jälkeen pikkuserkkuni vei meidät adventtikirkon alakerrassa olevaan vierashuoneeseen, jossa saisimme yöpyä, ja samalla hän esitteli meille kauniin rukouspuutarhan. Sitten hänen pitikin kiirehtiä vielä puuhiinsa ennen seuraavan päivän juhlia. Me teimme kaksi kävelyretkeä Kuusamossa ennen kuin aloimme iltatoimiin. 

Aamulla ehdimme kierrellä kirkkojärven rantaa ennen kuin aloimme laittautua juhlajumalanpalvelusta varten. Paljon musiikkia, raamattuopetusta ja aivan ihana saarna päivänsankarilta. Sitten herkullinen lounas ja kakkukahvit kasvisravintolassa. Välillä tuli sadekuuroja ja ukkonen jyristeli, sankari totesi, että Jumalakin onnittelee. 

Sitten vielä varsinaiset synttärijuhlat sankarin kotona alkaen lipunnostolla. Ihanan juhlapäivän päätteeksi lähdimme jatkamaan matkaamme kohti osakemökkiä ja hillajänkiä. Petiin perillä päästiin puolilta öin. Aamulla sitten ensimmäinen marjaretki ajoittaisessa tihkusateessa. Pidettiin ruoka- ja kuivattelutaukoa autiotuvan kodalla notskin äärellä ja paluumatkalla tsekattiin vielä yksi jänkä. Ja kun oli hetki levätty mökillä, soudettiin vielä saareen ja sieltä taisimme kerätä saman verran kuin aamupäivän retkellä. Kaikki tutut suot koluttuamme totesimme olevamme valmiit lähtemään kotimatkalle seuraavana aamuna. Emme vaivautuneet edes saunaa lämmittämään, vaan käytiin järvessä kylmiltään. 

Kotimatkalla sitten kyläilimme pitkästä aikaa miehen enon ja tämän vaimon luona. Viihdyimme pitkään. Vierailu kruunasi kaikin puolin onnistuneen lomareissumme.

Kuvia otin reissulla huonosti. Lähinnä vain mökin nurkilla viihtyneestä pikkupupusta räpsin useamman otoksen. Liian kaukaa. Niiden sijaan toinen ajankohtaisempi kukkakuva, joka sekin tosin jäi pilvisenä aamuna tummaksi. 

Kesä ranskalaisin viiruin

 Odottelen sateen taukoamista mennäkseni nostamaan vähän valkosipulia tuliaisiksi. Äsken palsternakkoja nostaessani samaan tarkoitukseen alkoi ensin ripotella, ehdin sisään ennen kuin tuli vettä niskaan. Jospa muutaman rivin pitkästä aikaa joutessani.

Kesälomaa on jäljellä jotakuinkin kaksi viikkoa, niin voisin tehdä lyhyen koonnan kesämme kulusta. Voisi summata, että mitä enemmän on ollut ns. aktiiviteetteja, sitä vähemmän olen muistanut, ehtinyt tai jaksanut niistä kirjoitella.

- vuotuinen Norjan matka, sisältäen tällä kertaa mm. vierailut äidin serkkujen sekä Ruotsin puolella Millanin tädin luona menomatkalla, perillä tutustelua entisen oppilaani pikkulapsiin (esikoinen 2v, kuopus 7kk) ja retki meren rantaan, jota ystäväperheen retkeilijäpoika luonnehti Norjan kauneimmaksi rannaksi

- asuntoyhtiökokousreissu pohjoiseen sisältäen piipahduksia miehen veljen sekä lastemme luona, samalla toimme lahjoitusvaatekuorman sekä pari auringonkukan tainta miniänmoiselta

- taimiretki siskojen luo

- maalaustalkoot vanhimman veljen mökillä, jonne kokoontui koko sisaruskatras + puolisoita 

- Kaustisen festarit, joille osallistuin kolmena päivänä, koska työnantajan lisäksi sain vapaalipun myös ammattijärjestön paikallisosastolta, saimme myös festareilta  yövieraita maanantai-illaksi. 

- rakkaan kummitätini hautajaiset kotipuolessa 

- Millanin pihasynttärit, jonne vein lahjaksi täytekakut 

-  Uusheräyksen kesäseurat Kalajoella, sisältäen paljon ihania kohtaamisia seurapaikalla sekä jälleen piipahdukset myös lasten luona ja asunnolla remontoimassa, minä maalasin seiniä, mies latoi lattialaattoja

- vielä on jäljellä ainakin yhdet synttärit, toiveikas hillastusreissu sekä muuta marjastusta, ja pitäisi ennättää myös tehdä talven varalle sytykeruusuja

- joka välissä olemme kulkeneet Ruusurannassa töissä, kerran tai pari viikossa, omassa pihassakin jotain pientä olen silti jaksanut

Siinä tiivistettynä kesä- ja heinäkuu, jotain ehtii elokuussakin. Tähän vielä kuvat Millanin synttärikakuista, koristelun väri paljastaa täytemarjat, vadelma tai valokki (= hilla, lakka, suomuurain). 

Kakut olivat gluteenittomia ja maidottomia. Sadekuuro loppui jo jonkin aikaa sitten. Valkosipuleita nostamaan siis. 

Juhlavalmistelua

Hautajaiset olivat viime sunnuntaina, palmusunnuntaina. Ihan kaikki mummun rakkaat eivät päässeet paikalle, mutta oli meitä silti koolla lähes neljäkymmentä. Tänä sunnuntaina kokoonnutaan täällä Kanttorilassa pienemmällä porukalla, kun meidän lapset ja minun sisarukseni tulevat viettämään pääsiäistä ja synttäreitä. Meiltä on jäänyt pitämättä jo neljät kuusikymppiset pelkästään sisaruspiirissämme, paikataan sitä nyt vähän samalla. 

Pääsin hiljaisella viikolla joka ilta kirkkoon, lisäksi pitkäperjantain sanajumalanpalvelukseen. Mutta huomisen pääsiäispäivän messu jäänee nyt väliin. Siivoukset ovat valmiina, mutta tarjottavien kanssa on vielä valmistelemista

Joulumuistiinpanoja

 Vuosikymmenien mittaan olen huomannut karvaasti monta kertaa, että harvemmin tarvittavien värkkien jemmoja ei pidä hevin muutella. Niitä kapineita saa sitten tarvitessa haeskella pitkään ja hartaasti. Siksikin olen lisännyt blogini tunnisteisiin hakusanan "Muistiinpanoja". Että kirjoittaisin muistiin, jos jotain paikkoja muuttelee! Se tulee nyt myös tämän blogitekstini yhdeksi tunnisteeksi.

Loppiaisena keräsin joulukoristeita salongin pöydälle pois pakattavaksi. Laskeskelin, että joulukoristeita ja -tarvikkeita on minulla yhteensä seitsemässä erikokoisessa pahvilaatikossa. Yhdessä on joulukuusen koristeet, yhdessä joululiinat ym. -tekstiilit, parissa on jouluseimiä varusteineen, yhteen olen pakannut sinisävyiset joulukoristeet, yhdessä mahdollisesti jo ennen joulua tarvittavia ja yhdessä matskua mahdollisiin jouluaskarteluihin. Eikun yksi laatikko vielä, kahdeksannessa on sisäkäyttöön tarkoitettuja jouluvaloja. Yritin kiertää, katsella ja kerätä joka puolelta niin joulukoristeet, -liinat kuin -valotkin jap akattuani nostelin laatikot makuuhuoneen yläkaappeihin ja kaapin päälle. Mutta eikös vain myöhemmin löytynyt taas pari unohtunutta figuuria, kun olin laittanut kukkatelineelle savienkelin ja kynttilä tontun... Tökkäsin ne sitten piiloon klaffipiironkiin, kun en viitsinyt kaahia laatikoita nostelemaan alas.

Aiemmin toinen (pienempi) seimilaatikko on ollut kirjahyllyssä, mutta nyt hoksasins ille olevan tilaa makkarin kaapissa, niin sillä on nyt uusi jemma. Lisäksi voin ensi jouluna olla huuli pyöreänä, kun joulukuusen alusmatto ei olekaan enää samalla makkarin vaatekaapin ylähyllyllä, missä seimilaatikkokin. Kas kun rullasin sen nyt samaan isoon pahvilaatikkoon kuusen kanssa. 

Yhden muistiinpanon vielä kirjaan itselleni muistiin, edelleen koristeisiin liittyen. Juttelin tänään Millanille siitä, miten joskus tahtoisin koristella taloa jo vähän ennen joulua, jos vain saisi ajoissa siivottua sitä varten (sillä eihän sotkujen keskelle kannata koristeita levitellä). Kerroin hänelle myös, miten nätisti siskoni oli - toipilaisuudestaan huolimatta - koristellut kotiaan jouluksi.. Ja harmittelin, miten minäkin olisin voinut koristella paljon enemmän. Millan luki ajatukseni, että minun pitäisi tehdä joulukoristesuunnitelma. Saa nähdä, saanko sellaisen aikaan jo ensi joulua varten.

Nyt tarttee kuitenkin laittaa paperille muita suunnitelmia, huomista koulupäivää ja vähän koko loppulukukautta varten. 

Pizzaa

Uusi vuosi on alkanut kylmänä. En ole juuri nenääni ulos pistänyt uudenvuodenaaton jälkeen. Silloin kävimme kirkossa ja minä illansuussa vielä omatoimikirjastossa. Enpä ole paljoa muuta sitten tehnytkään kuin lueskellut. Kirjastosta lainatut luettuani olen aloittanut Ryhmy-tiiliskiven, jonka sisko palautti lauantaina, kun käytiin sukuloimassa. Siitä sen verran, että tapasimme kummitätini hoitokodissa, molemmat siskot, siskonmiehen, toisen siskon tyttären, vävyn ja pojan sekä koiran. Söimme runsaan ja herkullisen jouluaterian ja nauroimme paljon. 

Jouluruokien jälkeen on pitänyt taas erikseen funtsia ruuanlaittoa. Mies on jo pitkään mielitellyt pitsaa. Nyt oli sen aika, kun kaappeihin oli kertynyt sitä sun tätä pitsaan sopivaa. Rupesin kirjoittamaan muistiin tämänkertaista reseptiä, koska kokeilu oli menestys. Itse asiassa käytin vanhan ja uskollisen Ruutukokkini reseptiä, vain vähän soveltaen. 

Kuumensin ensin öljyssä oreganoa, silputun sipulin ja pakastimesta klöntin öljyyn säilöttyä basilikaa, päälle paseerattua tomaattia, suolaa, pippuria, suppilovahveroa ja lopuksi muutaman murskatun valkosipulin kynnen. Pohjaan laitoin vehnä- ja ruisjauhojen lisäksi psylliumia, mikä helpotti kaulimista. Tomaattikastikkeen päälle pitsaan tuli loput oliivit viipaleina ja loput homejuustosta, lisäksi yksi purkki tonnikalaa ja vähän ananasmurskaa, pinnalle nuukansorttisesti. polarjuustoraastetta.

Pitsat menivät uuniin nisulonkien jälkeen. Nisukin onnistui. Liekö syynä, että käytin tällä kertaa kuivahiivaa. En yleensä edes osta sitä, vaan joulun edellä paikallisesta oli palahiiva loppunut, niin onpahan nyt hätävarahiivaa kuiva-ainekaapissa.

Viattomien lasten päivä

Sydänjoulu riemukas vaihtuu välipäiviin, lähestytään uutta vuotta ja siitä edelleen kohti loppiaista. 

Saimme kuin saimmekin koko väkemme tänne, lapset ja vävyn. Jouluvieraat tulivat aatonaattona, poikarevohka lähti paluumatkalle joulupäivänä, nuoripari tapanina. Tehtyäni tapanina ja eilen lahjapalapelin aloin pestä lakanoita ja jouluastioita. Hoksasin viimein, että voin hyödyntää pesukoneen express-ohjelmaa parina yönä käytettyjen pussi- ja aluslakanoiden pesuun. 

Jouduin taas priorisoimaan ja karsimaan jouluvalmisteluitani. Koristelut jäivät melko tyystin tyttären hommaksi. Suurinpiirtein vain seimiasetelman pykäsin klaffipiironkiin. Ja ensi jouluna tiedän jättää taas jotain turhaksi osoittautunutta pois (= valkosipulin kynsien marinointi). Mutta toisaalta tiedän ja muistan kuoria syömäperunoita kerralla reilusti. Aattona kuvittelin, että ehtisin ja muistaisin kuoria ja keittää uuden perunaerän joulupäiväksi. En muistanut. 

Yhden uuden jouluvalmistelun hoksasin hyvissä ajoin ennen joulua. Pyysin miestä hakkaamaan pienet naulat keittiön nurkassa tönöttävään lastikostoon. Lähempänä joulua - kun ei ollut enää niin suurta likaantumisriskiä - ripustin nauloihin joululiinasta ompelemani suojaverhon. 

Verhon takana on nyt piilossa entisen kodin entisestä keittiöstä haalattu vetolaatikosto, jonka laatikoista on poistettu päätylevyt. Rumat muovilaatikot toimivat  pahvinkeräysastiana sekä siivousliinojen ja pesuaineiden säilytyspaikkana. Taidanpa ommella jostain kierrätyskankaasta myös kesä-/arkikäyttöisen suojaverhon. Pitäisi vaan vielä löytää lyhyt verhovaijeri, kun tuota ripustusnarua ei saa kiristettyä suoraksi.

Kun pojat oli saateltu kotimatkalle, me lähdimme tyttären ja vävyn kanssa vierailemaan Millanin luona, hänhän on tyttäremme kummitäti. Tytär ja vävy harrastavat viinejä, joten heillä oli tuliaisina Millanin toivelahja, omatekemää aronia-herukkaviiniä. Mekin lopulta korkkasimme aattona viime jouluksi saadun viinin, jota jäi tyttären ja vävyn häistä. Isolla väellä ei ollut pelkoa joupumisesta (siksipä pulloa oli säästeltykin, emme olisi miehen kanssa saaneet sitä asiallisesti tyhjättyä). Jäi pullon pohjalle maistiainen vielä Millanillekin.

Eilen tein uuniin riisipuuron jämästä karjalanpiirakkaa, samalla uuninlämmöllä kypsyi juuresvuoka. Tänään meinaan tehdä klimppisopan karjalanpaistin liemeen. Piilotan taikinaan myös valkuaisen, joka jäi käyttämättä, kun lapset eivät piitaneetkaan ruveta pipareita koristelemaan. Itse olin koristellut kaikki aikaisemmin leipomani, mutta lopputaikinasta tein lisää pipareita aatonaattona, jolloin leivon myös tortut. Ja mallasleipää. Silloin uuni olikin melkein koko päivän päällä, kun siellä vuorollaan olivat myös makaronilaatikko, karjalanpaisti, lanttulaatikko ja punajuurivuoka. Millanin kiertoilmauuni on kyllä mainio hankinta! 

3. adventtisunnuntai

Pitkä hiljaisuus sekä työkiireistä johtuen että myös siitä, että on ollut vaikea kirjoittaa sen jälkeen, kun yksi uskollisista blogini lukijoista, yksi rakkaista kälyistäni menehtyi marraskuun lopulla.

Hautajaiset olivat perjantaina. Raskas mutta ikimuistoinen päivä, jossa musiikilla oli iso rooli, kuten oli myös Ullan eläessä.

 

Kun surusaatto kulki hämärässä hautausmaan portista, kello lähestyi iltakuutta. Muistin, että juutalaisten sapatti oli alkamassa. Muistin, mitä heprealaiskirjeessä lukee: 

"Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva."

Samoin kuin Jeesus laskettiin hautaan ennen sapatin alkamista, Ulla pääsi sapatinlepoon.

Sää on muuttunut. Pakkasen lauhtuminen pudotti lumet puiden oksilta. Aamutaivas punertaa. 

Eilinen meni siivoillessa, sain kaksi kamaria valmiiksi jouluvieraita varten. Vielä neljä työpäivää, joista yksi iltaan asti joulujuhlan merkeissä, sitten pari kotityöntäyteistä päivää, kunnes aatonaattona saamme lapset tänne. 

Marraskuun toinen sunnuntai

Nenää aristaa koko päivän kestänyt niistäminen. Onneksi kurkkukipu kuitenkin hellitti yhden yön ja päivän jälkeen. Olen kiitollinen, ettei nuha ole vienyt tyystin voimia. Olen vähitellen aloittanut joulusiivoukset, sellaisista paikoista kuin keittiön kuisti (roinaa oli kertynyt pitkin kesää ja syksyä), keittiön peräkomero (hyllyjä piti tyhjäillä ja järjestää, jotta sain tilan lisäksi irrotettua pari hyllytukea Millanille) ja peräkamarissakin pääsin jo alkuun (sängyn päällystä ja alusta sekä pianon päällystä. Työpöytä vaatii vielä toisenkin tuokion.) 

Isänpäivä on illassa, juhlistimme vaatimattomasti, tein uunissa juurespaistosta ja kurpitsakakkua. Juhlitaan toivon mukaan sitten jouluna isommalla porukalla.

Yksi maan isä on saatettu nimipäivänään perjantaina viimeiselle matkalle Narvan marssin sävelin. 

Pieni katsaus Kaustiselle

Avajaispäivänä Kaustisen Kansanmusiikkijuhlille pääsi ilmaiseksi, kun Avain Säästöpankki kustansi liput. Väkeä olikin sitten silmämääräisesti enemmän kuin muulloin käydessäni, vaikka toki tuo ilmainen maanantai alkaa ollakin jo perinne. 

Olin tehnyt itselleni lukujärjestyksen sekä maanantaita että tiistaita varten. Tokikaan en pystynyt sitä koko ajan noudattamaan, ja pari ohariakin tuli, mutta kaiken kaikkiaan ehdimme kahden päivän aikana kuulla monenlaista mielenkiintoista. 

Toiveenani oli tietysti nähdä myös tuttuja, ja se toteutui runsaammin ja erikoisemmin kuin olin uskaltanut odottaakaan. 

Kuvassa on Pikku-Ottosia, mukana myös pari oppilastani, joita toivoinkin bongaavani. Sen sijaan en osannut odottaa tapaavani entistä kämppäkaveriani opiskeluajoilta lähes 40 vuoden takaa. Hän se tunnisti, varmistui persoonastani, kun näki minut mieheni kanssa.

Pikkuserkkuni esitteli minut parille uudelle tuttavalle, Kaustisen henkeen sopivasti. Lähisukuakin treffattiin, toinen siskoni ja hänen tyttärensä, joka myös soitti Konsta Jylhä - kilpailun semifinaalissa, sekä vanhin veljeni perheensä kanssa. Veli ja hänen tyttärensä puolestaan osallistuivat ohjelmaan tanhuamalla.

Olin merkinnyt lukujärjestykseeni erityisesti tuttujen esitykset, semifinaalin lisäksi Trio Kolme M, jossa soittaa pikkuserkun mies, pari tanhuryhmää, veljen ryhmän lisäksi entisen esihenkilöni porukka sekä Teekkarikuoro, jossa on mukana seurakuntanuoriaikojen ystäväni tytär.

Bongasinhan myös useita työkavereitani ☺️ Ja pääsin käyttämään oppilaaltani saamani lahjakortin jäätelökioskille. ☺️

Heinäkuu puolessa

Kymmenen päivää edellisestä tekstistä, ja monenmoista olemme hommailleet, osin toki niitä samoja, mitä muutenkin tänä kesänä; veimme viime viikolla jo kolmannen muuttokuorman, ja tillejä olen ehtinyt kuivattaa kaksi erää lisää. Miehellä taas on edelleen riittänyt askarta autojen kanssa. 

Viime viikolla vietettiin Millanin synttäreitä. Olin tehnyt gluteenittoman ja maidottoman vadelmatäytekakun. Kahvittelun jälkeen täytimme peräkärryn ja tila-auton ja kävimme viemässä vielä yhden lastin hyllyjä ja kirjoja. Millan ei itse lähtenyt mukaan, kun oli sen verran huonossa kunnossa. Paluukyytiin lastasimme taas myös jätekuormaa ulkorakennuksesta, mm. metalliromua (kuten pyörän raato ja ruostunut lumikola).

Synttäripäivän jälkeen perkasin mansikkamaan. Olin suojannut kädet ja käsivarret kyynärpäihin asti. Mutta niiden yläpuolelle tuli sitten taas jotain osumia, jotka kutisevat ja joita olen raapinut verille. Levitin kokeeksi mansikkamaalle katteeksi lampaanvillaa ja laitoin verkkoa rastassuojaksi. Tällä viikolla otin suojan kuitenkin pois, päästettyäni yhden päivän aikana kaksi verkkoon juuttunutta rastasta vapaaksi - ja miehen annettua armoiskun yhdelle rastasparalle, joka oli riuhtonut itsensä höyhenettömäksi ja veriseksi. 😒

Olin parina iltana miehen kaverina siivoamassa navettaa, mutta se homma ei ollut oikein sujuvaa, kun vähän väliä piti kysyä mieheltä, mikä tämä on, mihin se kuuluu... 

Kuluvalla viikolla olimme kahtena päivänä, ma ja ti, Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla. Ne päivät olisivat oman blogikirjoituksen arvoisia. (Ehkä myöhemmin?) Mutta jälleen kerran musiikin lisäksi kohtaamiset tuttujen ja uusien tuttavuuksien kanssa olivat päivien helmiä. Myös sää suosi Festareita.

Keskiviikkona oli jälleen tapaaminen Millanin kanssa, mutta ei tällä kertaa muuttopuuhissa vaan katsastuksen merkeissä. Mies käytti Millanin auton katsastuksessa sillä aikaa kun me istumme juttelemassa ja kävimme poimimassa hunajamarjoja Millanin puutarhasta. Millanin mielestä nimi on harhaanjohtava, hänelle ne eivät maistu, joten me saamme käydä poimimassa itselle, jos mielimme. 

Aloitin tämän tekstin eilen perjantai-iltana, mutta se jäi kesken, kun yövieraamme, veljen perhe, oli tulossa festareilta. Mutta ennen heidän tuloaan saimme hetken pitää vieraina muitakin sukulaisia, kun serkkuni miehensä kanssa poikkesi ohikulkumatkalla. Olipa mukava nähdä ja praatata pitkästä aikaa. 

Ennen kuin serkku kävi, olimme itse kotiutuneet pikaiselta pistäytymiseltä Herättäjäjuhlilla. Samalla reissulla ostimme tila-auton puolilleen multaa, yhteensä 24 säkkiä piha- ja rodomultaa. Niistä rodomullat ja puolet (10 kpl) pihamultasäkeistä on menossa Millanin uuden kodin pihaan. 

Juhannusaatto

Sattui tänä vuonna juhannus oikeaan kohtaan, tänään aattona on Aaton nimipäivä.

Perinteinen Norjan vierailu tehtiin viime viikonloppuna, menomatka Turun ja Tukholman kautta, paluumatkalle tuli aivan uusi reitti (mm. Moran kautta Uumajaan), kun toimimme samalla postikuriireina. Haimme Millanin äidille paketin, jonka Suomen Posti oli palauttanut takaisin Ruotsiin. Koetimme tiistaina aamuyöllä torkkua tila-autossa ennen aamulaivalle menoa. Vaikka Höga Kusten bro on aina yhtä vaikuttava, niin kyllä me ehkä jatkossa koetamme hankkia hyvissä ajoin edestakaiset lauttaliput Naantalista Kapellskäriin. Reissun jälkeen tiistai-iltapäivällä purettiin matkatavaroita. 

Keskiviikkona jaksoin jo pestä pyykkiä ja mattoja, perata kasvimaata ja illemmalla kastella siellä ja levittää ruohokatetta. Semikuivat matot siirsin yöksi mattotelineeltä kuistin kaiteille katoksen suojiin. Oli toiveissa, että torstaina saataisiin kauan kaivattua sadetta. 

Eilen tehtiin päiväretki pohjoiseen sukuloimaan ja palattiin iltamyöhään ajoittaisessa rankkasateessa kahdella autolla. Vaikka kulku oli hidasta ja jännittävää osin sateen takia, niin isosti silti iloitsin sateesta, kun arvelin sen täyttäneen myös meidän sadevesiastiamme poissa ollessamme. Jo sitä kuivuutta ja hellettä ehti ollakin minun makuuni yllin kyllin. 

Mies haki meille juhannuskukat. Niistä riitti sekä porraspieleen koivujen korvikkeeksi että pariin maljakkoon.

Minulla oli agendalla iso tiski, ruuanlaitto ja kahden kamarin siivous. Iltasella raahauduin vielä ulos rustaamaan joustinpatjajousistot kuistin eteen köynnöstuiksi ja kannoin köynnöskukkaruukut tukien eteen pensaan juurelta, missä ne olivat olleet matkamme ajan paahteelta suojassa. Hyvin täällä olivat istutukset pärjänneet, kun Millanin sisko oli käynyt ohi mennessään kastelemassa. 

Huomenna ei - ilmeisesti seurakuntaliitoksesta johtuen - paikallisessa ole jumalanpalvelusta, joten en siis pue nytkään kansallispukua. Reirasin siitä sentään alushameen kuminauhan, kun se oli päässyt jo venähtämään (huomasin sen koulun kevätjuhlassa...) Huomenna on sen sijaan tarkoitus mennä aloittamaan Millanin muuttourakkaa.

EDIT. Siirsin sittenkin lupiinivaasit porraspielistä porstuan pöydälle. Kas kun kimalaiset alkoivat pörrätä niissä, ja olin juuri lukenut, että lupiinien siitepölyn alkaloidi saattaa aiheuttaa haittaa kimalaisten lisääntymiselle. Kyllä ne (pörriäiset) sen jälkeen hoksasivat hakeutua muualle, mm. juhannusruusuihin. 

Ja niin alkoi loma

Oli ihana, mukava ja antoisa päättäjäispäivä ykkösteni kanssa. Syötiin jätskit ja ehdittiin leikkiäkin ennen kuin jaoin todistukset ja lähdettiin ulos tekemään kunniakujaa kuutosille. 

Kun viimeinenkin oppilaistani pinkaisi koulun pihalta hakemaan tulleen äidin luo, minulta pääsi itku. 

Nyt pääsin näkemään myös ysiluokkalaisten traktorikulkueen. En muistanutkaan sellaista perinnettä, kun olen ollut kymmenkunta vuotta töissä alakoululla kaukana yläkoulusta. 

Mies oli lähtenyt minulle kuskiksi, kun oli vain lyhyt päivä, joten ajaminen ei minua rasittanut. Yöunet olivat kuitenkin jääneet taas turhan lyhyiksi. Niinpä ruuanlaiton ja syönnin jälkeen oikaisin sohvalle ja nukuin tunnin päiväunet. Sen jälkeen jaksoinkin pihalle. 

Ensimmäisiä kesäloman puutarhahommia oli kasvihuoneen ja kylvöjen kastelu, vähän ruohonleikkuuta (ja leikkuujätteen levitystä katteeksi) sekä kompostoreiden tyhjäys ja uudelleen täyttö. 

Kuvassa kevätesikon takana yksi uusista suosikeistani, hopeatäpläpeippi. Vaikka jotkut Millanin hankkimista kasveista ovat sittemmin menehtyneet, tilalle on tullut jonkin verran uusia perennalajeja.

Huomenna pyhäpäivä, vaikka tänään onkin tuntunut ihan perjantailta, siksi tietenkin, kun oli työpäivä. Huomenna tiedossa myös kahvittelua Millanin kanssa. 

Palmusunnuntai ja vaalipäivä

Kaunis huhtikuinen päivä, oli ilo käveleskellä kirkkoon. Mies antoi minulle syntymäpäivälahjaksi mm. lupauksen lähteä kanssani kirkkoon (eikä "lahjakortissa" ollut mitään rajoitusta, kuinka usein tai monta kertaa), joten taidan päästä alkavalla pääsiäisviikolla kirkkoon vielä pari kolme kertaa. Kirkossa ei nyt näkynyt sitä nokkosperhosta, joka viime kerralla seikkaili kirkon käytävällä ja joka lehahti lopuksi kämmeneltäni ikkunalle. Tällä kertaa iloitsin erityisesti virsistä ja musiikista muutenkin. Päivän tekstinä oli Jeesuksen voitelu Betaniassa. Epistolateksti viittasi kyllä myös perinteiseen palmusunnuntain tekstiin mainiten 'voittosaaton". 

Minulla on ollut kauan oheinen postikortti. Olen sitä säästellyt, samoin muutamia muita hiljaisen viikon aiheisiin liittyviä kortteja, jotta olen voinut käyttää niitä uskonnon tunneilla pääsiäisen aikaan. 

Kirkon jälkeen söimme ja sitten lähdimme yhdistetylle äänestys- ja kyläilyreissulle. Poikettiin ensin itse äänestämässä, sitten käytettiin Millan omalla äänestyspaikallaan ja palattiin hänen luokseen kirkko-, synttäri-ja vaalikahveille, kakku oli minulla matkassa. 

En aio kovin myöhään valvoa vaalien takia, huomenna taas aikainen herääminen ja töihin lähtö. Alkavalla viikolla kuitenkin vain neljä lähtöä. Eikä viikkojakaan ole tästä lukuvuodesta aivan paljoa jäljellä, tarkkaan ottaen yhdeksän. 

Lukioajoista

Nykyinen työpaikkani on koulukeskuksessa, jonka välittömässä läheisyydessä on myös lukio. Sen ansiosta pääsin pitkästä aikaa näkemään niin penkkarit kuin vanhojen tanssitkin. 

Kuuntelen työmatkoilla Radio Deitä. Siellä on aina aamuisin päivän kysymys. Penkkariviikolla pyydettiin kuulijoita muistelemaan omia penkkari- ja vanhojentanssiaikojaan. Minä en ehtinyt vastaamaan, mutta itsekseni muistelin 40 ja 41(!!) vuoden takaisia aikoja.

Minun aikoinani kotipaikkakunnan lukiossa ei ollut mitään wanhojen tanssiaisia saati prinsessamekkoja. Silloin pukeuduttiin vanhoiksi/vanhanaikaisesti. Minulla oli mamman musta vihkisilkki, musta mekko, joka saattoi olla äidin kihlajais- ja hautajaisasu, sekä musta pieni turkishattu ja pyöreäsankaiset lasit, joita pidin nenällä, koska en olisi niillä nähnyt kunnolla. Taisivat nekin olla mamman jäämistöstä. Ei kai sen päivän ohjelmassa ollut mitään sen kummempaa kuin normaalit koulutunnit.

Mutta seuraavan vuoden penkkaripäivässä ohjelmaa oli. Olimme kirjoittaneet opettajista lauluja, se oli yksi silloinen paikallinen perinne. Minä olin kirjoittanut luokanvalvojastamme laulun Malmstenin Leila-valssiin. Sitä ei sitten kuitenkaan laulettu, koska luokanvalvojamme ei ollut koulussa penkkaripäivänä. Mainittakoon, että kyseinen klassikko olikin yllättäen outo kenties kaikille muille abeille 😆

Tuolloinkin perinteisiin kuului tietysti pukeutuminen, mutta meillä ei muistaakseni ollut mitään teemaa. Myös nuorempien koululaisten sotkeminen huulipunalla kuului asiaan. Nyttemmin se on kai kielletty. Sen sijaan mitään karkkien heittelyä ei ollut.

Penkkariasuni intialaisnaisena koostin kotoa löytyvistä varusteista. Sen verran jouduin satsaamaan, että ostin ruskeaa värivoidetta käsiin, kaulaan ja kasvoihin. Mutta silmien väriä en toki pystynyt muuttamaan. Eivätkä hiuksenikaan ole luonnostaan sinisen mustat. Noinkohan niitä yritin jollain värjätä siltä osin kuin huivin alta näkyi, sitä en muista. Tarjetakseni kuormurin lavalla minulla oli sarini yllä erilaisia huiveja ja torkkupeitto.

Kiersimme kuorma-autoilla ainakin kauppaopiston pihassa, ikätovereita tervehtimässä. 

Sitten alkoikin lukuloma, ilman mitään risteilyjä, tack o lov. Mukavaa näitä on muistella.