Juhlahkovalmisteluita

Vaikken nyt mitään pyöreitä vuosia ole täyttämässäkään, niin aina sopii juhlia. Pyöräiltiin äsken lähikauppaan ostoksille, kakuntäyte- sekä coctailtikkuvärkkejä lähinnä. Tänään hyydytän tyrnikakkua opettajanhuonetta varten huomiseksi ja leivon kauralastuja oppilaita sekä lauantain juhlintaa varten. Meillä on oppilaiden kanssa muutenkin juhlapäivä huomenna, kun heidän entinen luokkatoverinsa pistäytyy kylässä. Aiomme koristella pääsiäismunia sitten porukalla. Mulla on puhallettuna lähemmäs 60 kananmunaa koristeltavaksi, pääasiassa servettipapereilla päällystäen, niin kestävät paremmin särkymättä. Linnunpesäthän me jo värkkäsimme koivunrisuista, joita mies keräsi kaupunkikodin pihalta kaadetusta koivusta isoon jätesäkkiin, jonka viime perjantaina kuskasimme koululle. Kanttorilan koivurisut menevät hakkeeksi joko kompostinkuivikkeena tai kateaineena käytettäväksi, vaikka mukavahan se olisi, jos osaisi jotain puutarhakoristeita väsätä risuista.
Millan antoi jo viime viikonloppuna synttärilahjan matkaamme, ja eilen sen sitten avasin hivenen etuajassa. Sain mm. lämpömittarin kasvihuonetta varten, sellaisen mistä näkee myös sen, kuinka matalalla yölämpötila on käynyt.
Yksi homma mun tarttee hoitaa kyllä ennen kuin ryhdyn kyökkipuuhiin. Kuopus on paraikaa käymässä asioilla, ja sillä välin aion vallata yläkerran huoneen kylvö- ja koulimisaskareisiin. Kylvän ainakin ne Millanin risiinit, ehkä paria perennaakin, ja koulimista vailla ovat ainakin tomaatit ja chilit, miksei samettikukatkin. Se vain harmittaa, etteivät Kodin kukilta tilatut kastelukiteet ja lannoitekävyt ole vielä tulleet. Olisin saanut niitä laittaa samalla, kun koulin.

Vielä viikonlopusta

Viime viikonlopun lyhyellä Kanttorilan visiitillämme ennätin tehdä jo puutarhakierroksenkin pari kertaa, vaikkei sieltä mitään kukannuppuja vielä pilkistele. Eka kierros alkoi siitä, että vein linnuille ruokaa ja jatkoin matkaani omenapuiden alitse kasvimaan ja perennapenkin välistä ja edelleen seuraavan perennapenkin viertä. Ei näkynyt jänisten tuhoja hedelmäpuissa eikä pensasmustikoissakaan. Lumikerros oli paikka paikoin ohentunut olemattomaksi. Toiselle kierrokselle otin lapion mukaan, ajatuksena tsekata, löytyisikö maa-artisokan mukuloita mullan alta. Mutta eihän lapio pystynytkään routaiseen maahan. Noinkohan jo ensi viikonloppuna saisi lapion uppoamaan? Tällä hetkellä sää ei kyllä siltä näytä. En ollut suojannut ruusuja enkä kärhöjä syksyllä. Kenties niitä oli turhaa suojata enääkään, mutta kärräsin kuitenkin niiden päälle koivun risuja. Muistin kuitenkin, että paistaa se aurinko risukasaankin, joten  lisäpeitteeksi  hain kompostikuivikkeeksi jemmaamiani omenapuun lehtiä. Saimme miehen kanssa puuplassin siistiksi ennenkuin lähdimme kyläreissulle.

Maata menossa

Nukkumaan pitäisi kohta itsensä prissata. Ei liene viisasta ennen maatamenoa touhata netin kanssa, mutta jos muutaman rivin...
Meni vähän myöhälle tänä ehtoona, kun rupesin leipomaan, ensin nisua ja lopuksi vielä kakkupohja uuniin. Se on viikonloppua varten. Menemme Millanin luo kakuttelemaan tulevana aprillina. Viime lauantaina hän tarjosi meille herkullista härkis-juureslaatikkoa, jälkiruuaksi sitruuna-marenkijäätelöä, herkullista sekin. Nyt olisi minun vuoroni tarjota synttärikaffeet, mutta kylläkin Millanin luona. Koska ei hän nykyisellä sähkökunnollaan kestäisi Kanttorilassa hetkeä kauempaa, niin turha rasittaa vähän tähden ja huonontaa vointia, kun voin aivan hyvin kuskata kakun matkassamme. Mukavaa saada juhlia ikääntymistä pitkäaikaisimman ystävän seurassa. Toki varsinaista merkkipäivää vietän työn merkeissä, ja tarkoitus on tarjota jotain työkavereillekin.
Niin että lisäkylvöt on vielä tekemättä, kun tuli tämä leivontainspiraatio. Millanilta sain jo koulittuja tomaatintaimia, Romaa yms. lajikkeita. Ensi viikonloppuna tarkoituksenani on ehtiä juhlinnan lisäksi myös istuttaa ruostekukan, gladioluksen yms mukuloita maitopurkkeihin.
Mutta ennen viikonloppua on tiedossa vielä ainakin lelupäivä, lauluseurat, matikan koe, tarviketilaukset ja pääsiäismunien koristelua. Nyt kunat ja pää tyynyhyn!

Fyysisesti ja konkreettisesti terveisiä Kanttorilasta

Tulimme melkein kolmen viikon tauon jälkeen piipahtamaan maalla. Lähdettiin suoraan töistä, niin oltiin perillä kauan ennen iltahämärää, joten ehdittiin hetken olla pihahommissa. Talvilomareissullamme täällä käydessämme mies kaatoi riihen päädystä naapurin puolelle kallistelevan koivun, jonka rungon hän nyt sitten sahasi kannettavan kokoisiksi pätkiksi. Minä katkoin ja kuskasin oksia hakkuupölkyn luo, jonkin verran jo niistä pilkoin kirveellä hakkeeksi permakulttuurin periaatteiden mukaisesti. Sitten kokeilin hakata kompostorin alaluukun takaa jäätynyttä biojätettä irti. Se oli oikeastaan alkanut jo sulaa, mutten minä silti kauaa ja paljoa jaksanut irrotella. Sekoittelin vielä yläkautta kompostoituva jätettä, joka jonkin verran näyttikin painuneen kasaan viime näkemästä. Yläosa kompostorista on ihan sulana. Kaupunkikodin kompostori puolestaan on sula pohjaan asti ja siellä käy kova pöhinä, höyry vain nousee.
Ennen kuin palasin sisään, hain vielä kottikärryillä kasvihuoneesta yhden puutarhamultasäkin kuistille. Halusin sen sisälle lämpenemään, että voin ensi viikonloppuna alkaa istuttaa galdioluksen yms. mukuloita purkkeihin. Yllätyin, että multasäkit olivatkin pehmeitä ja sulan tuntuisia, kun viimeksi kokeillessani ne olivat jäätyneitä ja kovia. Kaipa aurinko on alkanut päiväsaikaan lämmittää kasvihuonetta, vaikka siellä onkin ovi auki.
Äsken kävin vielä läpi siemenpusseja ja valkkasin taas joitakin mukaan otettavaksi ja esikasvatettavaksi. Muutaman pussin laitoin samaan kassiin Millanille menossa olevien lehtien kanssa, jotta muistan häneltä huomenna kyläreissulla kysyä niiden mahdollisesta esikasvatuksesta. Niinkuin vaikka risiinin, joiden myrkyllisiä mutta kauniita siemeniä sain häneltä viime syksynä.
Noiden huonekasvien ja talvettumassa olevien puutarhakasvien takia lähinnä lähdimme käymään, koska kolme viikkoa on ihan yläraja, jonka ne pärjäävät kastelematta. Mutta kyllä tänne muutenkin on mukava tulla, vaikka lyhyeksikin aikaa. Lähdemme huomisen kyläreissun jälkeen jo takaisin kaupunkia kohti, meillä kun on Marianpäivänä kirkkohommia. Mies on tekstinlukijana ja minun on tarkoitus parin muun naisen kanssa palvella musiikissa parin kipaleen verran.
Sen verran vielä mainitsen, että pyynnöstäni poikettiin tulomatkalla kirppiksellä. Halusin nähdä, vieläkö siellä olisi tallella se toinenkin lasitähti, jonka parin olin jo aiemmin ostanut Kanttorilan ikkunalle.  Aikaisemmin ostamani oli euron verran halvempi, koska se oli vähän kuluneempi ja siitä puuttui sisältä tuikkukynttilän pidike, joka kallimmaassa ja kauniimmasta oli tallella. Koskapa punatähti oli yhä tallella, ostin senkin. Nyt täytyisi löytää sille ripustusketju ja sitten vaihtaa se ikkunan edessä roikkuvan lehtikaktuksen tilalle. Kaktus kun kai kukkisi paremmin lähempänä ikkunan viileyttä. Valosta puhumattakaan.

Kevättää!

Ihania aurinkoisia kevätpäiviä! Taitaapa tänään olla jo kevätpäiväntasauskin. Kutakuinkin päivittäin käyn yläkerrassa kurkistelemassa kylvöjen ja taimien edistymistä. Viimein ja vihdoin tuli munakoisoakin pintaan, niitä taisi peräti viisi seitsemästä itää. Tomaattia iti roimasti yli oman tarpeen, kas kun lemppasin siemeniä vähän reilummalla kädellä sillä oletuksella, että vanhentuneet siemenet eivät välttämättä idä. Itivätpäs. Mutta kyllä minä niille liioille taimille jo paikan keksin: oppilaat saavat koulia itselleen kesätuliaisia. Ja kyllä minä niille koulimatta jääneille keijunmekoillekin potit rustasin ja niistä saa laulajaystävättäreni kukin omansa. Kohta täytyisi koulia päivänsineä, ennen kuin alkavat kasvaa pituutta ja kiertyä toisiinsa yhdeksi sykkyräksi.
Mennyt viikonloppu meni täällä kaupunkikodissa juhlittaessa esikoisen 30-vuotissynttäriä. Oli varsin kiva pitkästä aikaa siivota ja leipoa juhlia, ja vielä mukavampaa oli olla yhdessä koolla koko perheellä, mukana vävy ja esikoisen toiset kummit. Ensi viikonlopusta ei ole vielä lyöty lukkoon, käymmekö pikipäin Kanttorilassa yhden yön reissulla. Sunnuntaina meidän tarttee olla takaisin paikallisessa kirkossa, mies tekstinluvussa ja minä urkuparvella. Ei kuitenkaan uruissa. Mietin vain sitä, jaksavatko huonekasvit ja vintillä talvetettavat kastelematta huhtikuun ekaan viikonloppuun asti, vai tarvisiko käydä ne kastelemassa tässä välissä.
Jokohan Kanttorilan pihassa on pälviä?

Loman viimeiset hetket

Vietimme talvilomastani alkuosan Kanttorilassa. Palasimme kaupunkikotiin tiistai-iltana, jotta ehdin tehdä pakollisia urakoita täälläkin. Pakollisuus ei tarkoita välttämättä samaa kuin vastenmielisyys. Kanttorilassa ehdin ommella ja parsia sekä siivota. Se siivous sai alkunsa siitä, kun mies soitti putkimiehelle, joka lupasikin ehtiä käväistä tuota pikaa. Minulle tuli vähän kiirus saada ruosittua huushollia ihmisasumuksen näköiseksi. Keittiön lattian lakaisu oli vielä kesken, kun nuorimies jo pyyhälsi pihaan. Saadakseni ulos kuskatut matot takaisin puhtaammille lattioille ryhdyin heti seuraavana päivänä eteisen ja keittiön lattioita hinkkaamaan. Mutta sitä ennen putkimies kutsui pari kollegaansakin ihmettelemään ilmavesilämpöpumppua, tai tarkemmin sitä, miten se oli asennettu. Jätettiin vielä auki, tehdäänkö sille mitään, mutta vuotaneelle patterille ei kuulemma tarvitse eikä kannata tehdä mitään, kun kerta reikä, josta se vuoti, oli jo ruostunut umpeen.  Mukavia miehiä nuo paikalliset putkimiehet. Millanilta olimme saaneet yhteytiedot ja suosituksia.

Tiistaina mies ehti vielä kaataa yhden koivun sillä välin, kun minä tein loppusiivouksia. Ulkona olisi ollut sievä sää avittaa miestä risusavotassa, mutta en löytänyt oksasaksiani. Kylläpähän joutaa toistekin. Lauantaina keitettyä borssia oli jäljellä vielä kotiin tuotavaksikin, niin että melkein koko loma tosiaan pärjättiin yhdellä kokkauksella. Otin Kanttorilan kellarista mukaan viimeiset punajuuret. Niistä tein uuniin paistoksen kiertoilmauunissa perjantaina samalla kun paistoin kauralastuja esikoisen synttärijuhlia varten.
Keskiviikko meni koulimis- ja kylvöhommissa. (Ne olivat niitä pakollisia mutta mielekkäitä ja mieluisia urakoita.) Munakoiso ei ole tullut pintaan, mutta ihan vielä en ole heittänyt toivoa senkään suhteen. Siirsin kylvöpotit patterin viereen ja päälle saamaan lämpöä. Koulinta ja kylvö vie ajatukset kesään. Toiveikkaat ajatukset. Kahta lajia selleriä, kahta väriä petuniaa, yhtä väriä orvokkia ja keijunmekkoja on koulittuna. Jätin vielä ryppään koulimattomia keijunmekkoja pyttyynsä. Ei raaski heittää pois.
Kylvin muutaman tomaatin (Money maker), pari tomatilloa, päivänsineä, mustasilmäsusannaa, valkoista leijonankitaa, samettikukkaa ja kokeeksi chilipaprikaa. Mutta unohdin ottaa mukaani Kanttorilasta mm. narsissitupakan siemenet ja punaisten leijonankitojen siemenet. Jätän tupakat tänä kesänä siis kasvattamatta. Mutta leijonankitasiemenpussin hain kaupasta, koska haluan sitä sorttia muitakin värejä kuin valkoista. Niitä minulla oli viime kesänä kaupunkikodin pihassa ja niistä olin kerännyt tänne siemeniä talteen. Samalla ostin toisenkin kesäkukkasiemenpussin, minulle uusi tuttavuus, sinivarjo. Kuva oli nätti, kukinto hieman törmänkukan näköinen ja pussin mukaan hyvä perhoskasvi. Millanin tekemään perhospenkkiin siis testaan sinivarjoa ensi suvena.
Tämä lomapostaus jäi vähän viime tippaan. Pitäisi olla jo menossa nukkumaan, että jaksaa aamulla töihin. En ehdi kaikkea kirjoittaa, mitä on ollut mielen päällä, ja silti tulee aivan liikaa tekstiä ja tarinaa kerralla.

Lumisotaa, niin sanoakseni

Tänne Kanttorilaan saavuttiin eilen illalla varsin myöhään. Mulla oli perjantaina illansuussa vielä lauluharjoitukset naisporukalla, sillä välin mies paikkaili kampetta valmiiksi ja harjoituksista palattuani hypättiin autoon. Perillä mies sytytti takkaan tulen ja aloitti hieman lumitöitä. Minä kävin postilaatikolla ja löysin sieltä "tervetuliaispaketin". Millan oli käynyt tuomassa mua varten valmiiksi nipun paikallislehtiä, pari perenna- ja huonekasvikirjaa ynnä kirjeen. Pienen iltapalan jälkeen kömmin peiton alle sänkyä lämmittämään ja kohta sinne kaivautui mieskin. Kumpikaan ei muistanut sulkea takan peltiä.
Aamukahvin jälkeen mies paineli pihalle jatkamaan lumen luontia. Kun hän oli saanut raivattua reitin lintulaudalle, minä täytin alumiinipäälärin auringonkukansiemenillä ja kietaisin rautalankalenkin tulipallon ympärille ja vein linnuille safkaa. Pitkästä aikaa. Onneksi tässä keskustassa lintusilla on paljon muitakin ruokapaikkoja, etteivät ole meidän epäsäännöllisen ruokintamme varassa. Pitäisi olla valtsun kokoinen simenesäiliö, josta riittäisi pariksi kolmeksi viikoksi.
Eivät ne lumityöt kerrasta eivätkä kahdestakaan loppuneet. Paraikaa mies on jälleen lykkimässä kolaa. Äsken kävelimme lähikauppaan ostamaan kermaviiliä borssikeittoa varten. Keitin iltapäivällä sitä reiluhkon annnoksen, kymmenen litran kattilaan. Kas kun viiden litran borssikattila unohtui kaupunkikotiin. Meinasin ensin tukkia keiton kolmelitraiseen, mutta kun se näytti tulevan täyteen kolmesta punajuuuresta, viidestä palsternakasta, yhdestä perunasta ja yhdestä sipulista, niin kaivoin suurimman keittoastian keittiön kaapista. Miten äiti sanoisikaan, "ei suuri sisältänsä kaara". Meinaa, että liian ison astian kanssa aina pärjää.
Kun hiihtoloman aluksi keittää yli viisi litraa borssia, niin loppuloman voikin pitää vapaata ruuanlaitosta. Pakollinen ulkoilukin on hoidettu tältä päivältä, sen lintulautakäynnin ja kauppareissun lisäksi olen käynyt tekemässä lumitöitä minäkin; kravasin tönkkölumen kasvihuoneen katolta. Myös käsityöurakkaa olen saanut jalalle, ensimmäiset sukat on parsittuna ja nyt on talvitakin revennyt taskukin korjattu. Yritin tehdä sen siististi, niin ratkoon ensin helman auki, että pääsin vuori- ja päällyskankaan väliin paikkuuhommiin. Lopuksi ompelin heijastinnauhaa peittämään paikkausta, ja sitten vielä ompelin taskuihin napit. Ne ovat olleet irti jo kauan. Mulle kävi sen takia nolosti tässä yhtenä iltana, niin päätin, että nyt kun helma on sopivasti auki, hoidetaan napitkin takaisin paikoilleen. Olin kerännyt torstai-illan kokouksessa  käytetyt kertakäyttömukit takin taskuun sillä ajatuksella, että käytän ne taimipotteina. Mutta kun kotona laitoin pyörän telineeseen, niin huomasin, etteivät mukit enää olleetkaan taskussa. Jos olisi ollut nappi, niin mukit olisivat pysyneet taskussa. Nyt laiskan opmelun takia syyllistyin luonnon roskaamiseen.
Mutta nyt takaisin lomanviettoon!