Seuraavat vieraat tulossa

Vaikka tänä kesänä meillä on ollut sosiaalisia kausia ehkä jopa tavallista enemmän, niin nyt alkaa taas yksi kesän sosiaalisimmista viikoista, festariviikko. Ja vaikka itse olemme festareilla vain kolme päivää alkuviikosta, niin loppuviikollekin on luvassa sosiaalisuutta sikäli että veljeni on jälleen tulossa kihlattunsa kanssa useammaksi päiväksi festareille ja siksi aikaa meille yöpymään. On toiveissa saada myös isosisko loppuviikosta yökylään, hänelläkin on lauantaiksi ostettu lippu, ja aamuyöhön kestävän keikan jälkeen olisi turhan rankkaa ajella kotia asti. Ehkäpä pääsemme myös koiran ammaksi, että sisko pääsee vapaammin kulkemaan festarialueella myös sisätiloihin. 

Ennen kohta alkavaa musiikillista kulttuuriantia pääsimme nauttimaan myös näyttämötaiteesta kesäteatterissa. Viime lauantaina oli Mika Waltarin klassikon ensi-ilta. Siinä samainen isosiskoni esittää Ulrikaa. Ja esittääkin niin taitavasti, että katsoja eläytyy ja samaistuu. Vein hänelle kiitoskimpun, jonka kokosin Kanttorilan puutarhasta. 

Aina välillä on ehditty toki puutarhatöihin. Sain Millanilta uuden perennankin, virginiantädykön, joka oli peräisin Millanin siskolta. En ole sitä vielä minnekään asetellut. Odottelen seuraavaa sadekautta. Ehkä lauantaina. 

Vieraita tulossa

Juhannukseksi siivottiin jonkin verran, vähän niin kuin tavan vuoksi. Viime viikonlopuksi siivottiin vähän lisää, kun veljeni oli tulossa käymään kihlattunsa kanssa kotimatkalla festareilta. Mutta nyt siivotaan vielä lisää, koska meille on tulossa yövieraita, mm. kolme teiniä, jotka eivät ole käyneet Kanttorilassa aikaisemmin. Lisäksi on tulossa myös ne kaksi ragdoll-kissaa,  joita saimme pitää vieraina jouluna. Silloin oli kova vahtiminen, etteivät ne olisi pureskelleet huonekasveja. Toinen ainakin sai vatsansa sekaisin jostain kasvistani. Niinpä päätin tällä kertaa siivota loputkin olohuoneen huonekasvit ulos (araurkia, oliivipuu ym. oli jo aikaisemmin ulkoistettu). Vain kliivian jätin sijoilleen, koska se ei tykkää siirtelystä. Keittiön eteisen ikkunalla olevat aaroninparrat, liisukka, pitsilehti ja kaktukset saivat myös jäädä paikoilleen, niihin kissat eivät pääse käsiksi (tai siis tassuiksi). 

Muut kasvit saavat tarjeta ulkosalla, mutta avokadon rontot vein kasvihuoneeseen siellä jo ennestään olevien eksoottisten siemenestä kasvattamieni kokeilu kasvien - mango ja persikka - seuraan. 

Vähän muutakin touhusin huonekasvien kanssa. Olen jonkin aikaa seurannut posliinikukkani vointia. Se kun on tiputellut ruskettuneita lehtiä. Mietin, että olen saattanut lannoittaa sitä liikaa ahtaaseen ruukkuunsa. Päätin kokeilla vihdoin vaihtaa sille vähän isomman ruukun ja laittaa alusruukkuun kerroksen lecasoraa. Operaatiota piti hieman valmistella, kun vaihto piti tehdä ikkunalla roikkuvaan amppeliin päin. Ei puhettakaan, että olisin yrittänyt pujotella posliinikukan köynnöshaaroja amppelinnsrujen väleistä - ja samalla katkonut kallisarvoisia haaroja, jotka tänäkin kesänä ovat jo kahdesti ilahduttaneet kukinnallaan. Vähäisen sotkemisen myötä temppu onnistui, ja nyt vain toivoskelen, että hoya hyötyy vaivannäöstä. 

EDIT. Vein sittenkin myös kliivian ulkoruokintaan, ettei tarvi murehtia, mitä kissut yöllä keksivät syödä. 

Matalalentoa sinne tänne

Viimeksi kirjoitin lentävästä lähdöstä minilomalle Kuusamoon suoraan päättäjäisistä. Sen jälkeenkin minua on viety kuin kuoriämpäriä (Millanin mummua lainatakseni). 

Pari päivää ehdittiin jotain puuhailla molemmissakin pihoissa, kunnes lähdettiin perinteiselle Norjan reissullemme torstaista tiistaihin, perillä pe-ma. Matka sujui tuttuun tapaan, poikettiin äidin serkun luona, mutta ei enää Millanin tädin luona, sillä hän menehtyi toukokuussa 😢 

Vierailumme aikana odotettiin vauvauutisia, jotka sitten saimmekin lähtöaamuna ❤️ 

Paluumme jälkeen oli taas muutama (3) päivä aikaa palautua ja ahkeroida ennen kuin lähdettiin  seuraavalle lomamatkalle, tällä kertaa pohjoiseen, yhdistetylle kesäseura- ja sukulointimatkalle. Oulussa oli viime viikonloppuna Uusheräyksen kesäseurat, olimme siellä lauantain ja sunnuntaina oli lähistöllä rippijuhlat, joissa saimme tavata miehen sukua. 

Antoisa ihana retki, jonka jälkeen melkein pää surisi runsaista kohtaamisista ja keskustelutuokioista. Sille on kuulemma termikin ulkomaan kielellä, over loaded. 

Pohjoisen viikonlopun aikana oli amaryllis avannut kukintonsa. 

Kaikenlaista muutakin ilonaihetta puutarhasta aina löytyy (mutta myös keskeneräisiä projekteja ja uusia haasteita) 

Aiemmin menettämäni rantalaukkaneilikan olen suureksi ilokseni saanut takaisin, kun ostin muutaman taimen ja yhden mättään sain kylvettyäkin, niin että sitä on nyt kolmessa eri penkissä. 

 

Ehdin monta vuotta himoita punakukkaisia (koralli-)keijunkukkia. Nyt hankintani on alkanut kukkia - ja lisää luvassa, kun tänä keväänä sain kasvatettua ostosiemenistä muutamia taimia. Ne odottavat purkissaan varmaan ensi kesään, josko saisin uudistettua jonkinkaan perennapenkin.

Good Friday

Esikasvatuspäivityksiä

Ilokseni Pulsatilla on kuin onkin itänyt, olen saamassa jopa kolme tarhakylmänkukkaa. Ensi keväänä kylvän vielä loput ostosiemenet, josko niistäkin jokunen pitäisi. Sen sijaan heitin jo toiveet sinipallo-ohdakkeesta, kun taas kukontöyhdöstä kokeilen vielä uutta kylvöstä.

Saadakseni lisää tilaa esikasvatukseen koulin jo orvokit isompiin astioihin ja vein ne kasvihuoneeseen. Tänään siellä oli jo liikaa lämpöä, niin nostin orvokit ulos. Illalla vien ne taas kasvihuoneeseen, mutta sinne pitäisi varmaan asentaa myös jo tuuletusautomaatti aurinkoisten päivien varalle. 

Parin vuoden tauon jälkeen minulla on nyt tomatilloakin esikasvamassa. Siivosin kyllä jo multatouhut pääsiäisen tieltä, mutta pitäisi minun kylvää vielä tänään kokeeksi tuoksuköynnöskuusaman ja sikurin siemeniä. 

Loma-aikoja

Työnantajani lahjoittaa joka vuosi yhden ylimääräisen palkallisen vapaapäivän meille yli kuusikymppisille, niinpä sain viime viikonlopun pidennettynä, ja kolmen työpäivän jälkeen nautin taas neljän päivän lomaa. 

Tälle keväälle on luvassa vielä vapun ansiosta pitkä viikonloppu sekä helatorstain jälkeisen perjantainkin saamme vapaaksi, kun pidimme yhden lauantaityöpäivän.

Pääsiäisloma alkoi tuttuun tapaan kiirastorstain ehtoollisjumalanpalveluksella. 

Pitkäperjantain jumalanpalveluksessa sekä saarna että virret koskettivat. Tämän vuoden evankeliumiteksti oli Johanneksen mukaan. Päätösvirren jälkeen (Voi Hänen rakkauttaan) kävin vielä ottamassa kuvia alttarilta. 

Lankalauantaina on tarkoitus kyläillä Millanin luona ja syödä vielä kerran synttärikakkua. Ajattelin kuitenkin jättää namusia ja terveisiä virpojille, jotka täälläpäin kiertelevät vasta huomenissa. 

Voittajafiilis

Talviloma menossa. Otin uhallakin luokasta mukaani pari koulutyötä.. Olin vakaasti päättänyt ne myös tehdä, vaikka vähän itseäni epäilinkin.

Loman aloitin kuitenkin perjantaina leipomalla (ja pyykkäämällä). Lauantaina kyläilyä, sunnuntaina kirkonmenot ja seuraavan kyläreissun valmistelua. Maanantaina kävimme sukulaisissa, siskojen kokoontumisajo lapsuuskotiin ja siskon ruokapöytään. Tänä aamuna sitten tartuin toimeen ja kävin läpi oppilaiden matematiikan kirjoista kaikki pääsälaskutehtävät ja sen jälkeen laadin uuden istumajärjestyksen ruokailuun. Siinä ne kouluhommat olivatkin. Jes!

Sitten onkin ollut aikaa loma-askareille, joista yhtenä kylvin jo tomaatin siemeniä esikasvatukseen, yhtätoista eri lajiketta, mutta vain kahdesta kuuteen siementä kutakin.

Samalla valmistellaan seuraavaa kyläilyä. Nyt näyttää, että perinteeksi muodostunut perhetapaaminen järjestyy tälläkin lomaviikolla.

Näyttää myös siltä, että pääsemme käymään pohjoisessa sukuloimassa vielä toisenkin kerran tänä kevättalvena, rippijuhlissa. 

EDIT. Rippijuhlat siirtyivätkin hamaan, kun rippilapsi oli sairastunut leirillä. 

Lomaani kuuluu ehdottomasti myös käsityöt ja lukeminen, vaikka siivoilut jäisivätkin sitten vähemmälle. Muumikirjat ovat työn alla, koska missasin maratonin, eikä neuloosi meinaakaan hellittää.

Tästä väriyhdistelmästä tykkään itse kovasti. Raitalangalle kaveriksi sopi mintunvihreä. 

Pikainen muistiinpanopäivitys

Koulu on alkanut ja blogikirjoittaminen loppunut... Tai ainakin vähentynyt radikaalisti.

Viikko sitten veljemme ja hänen kihlattunsa kutsuivat meitä sisaruksia kesäjuhlaan. Oli ilo nähdä rakkaita, mutta myös upea pihapiiri kaikkine kauniine yksityiskohtineen, taidetta, istutuksia, jopa kasvimaa säntillisen kukoistava.

Mutta kyllä minä tuon reissun muistan ilman muistiinpanojakin. Sen sijaan haluan muistuttaa itseäni siitä, mihin istutin lyhtykoisot, jotka sain kaivaa mukaani tuosta ihanasta pihasta. Kas kun Kanttorilan lyhtykoiso taantui ja lopulta katosi viime kesänä.

Eihän minulla ollut aikaa heti laittaa paikkaa lyhtykoisolle, versot saivat odottaa multasangossa viikon. Kouluviikon jälkeen ehdin taas pihahommiinkin vähän pidemmäksi aikaa ja aloin kaivaa kasvimaan reunaa ensi kesän kesäkukka kylvöille - ja helmihyasinttien takaisin istutukselle. Mansikkamaan laitaan lähelle Sarah Bernhardt-pionia kaivoin tilaa tulikellukalle, joita kasvatin siemenestä, ja niiden viereen jäi tilaa lyhtykoisolle. Toisen lyhtykoispaikan valmistin riihen viereisen kolmiopenkin keskelle.

Lyhtykukasta en vielä ottanut kuvaa (jos vaikka ehtisi vielä värjäytyä oranssiksi), mutta kilpiangervosta otin kuvan kesäjuhlamme aikana. En ollut sellaista koskaan nähnyt saati että olisin tiennyt sen nimeä. 

Kilpiangervo kuuluu samaan sukuun mm. keijunkukkien, telliman ja tiarellan kanssa, eikä suinkaan angervojen kanssa. (Aika monta muutakin angervonimistä kuuluu vallan muihin sukuihin.) 

Heinäkuun vimppa...

... myös postaus, uskallan luvata.

Kesäkukkasiemensekoituksen toiseksi viimeinen kukkija on tämä iki-ihana maloppi/kesämalvikki, en tiedä varmuudella nimeä, kun ei siemensekoituspussissa yleensä nimiä kerrota. Mutta vanha tuttu rakas jo äidin ajoilta, nimestä viis. 

Viimeinenkin, eli silkkikukka, oli tänään avautunut, vieressään aurankukka, jo ensimmäisten joukossa kukkinut. 

Näiden ja aikaisemmin mainitsemani punapellavan lisäksi siemensekoituspussin satoa on pinkki ja lila ruiskaunokki, sarvileukoija, toukokukka, tarhakohokki ja olkikukka. 

Ja varsin hyvin sopii pinkin siemensekoituksen sävyihin myös avautumassa olevan gladioluksen väri 🩷

Niistä kun ei voi aina tietää, minkä värisenä mikäkin gladiolus kukkii. Nytkin on avautumassa pinkkien lisäksi kirkkaanpunaista ja keltaista. Minä kun jemmaan syksyllä niiden mukulat kellariin, niin olen tavannut sitaista kukkineen varren tyveen värimerkkilangan tai -askartelunorkon, että seuraavana keväänä olisi vähän träillä. Vein tänään yhden pinkahtavan kukan Millanille, niin pitäisikin käydä etsimässä merkkinauha jäljelle jääneeseen varrentynkään. 

Tässä välissä on Kanttorilaankin saatu sadetta 😊 Kun tiistaina olin saanut pestyä kellarin hyllyt - jotka mies oli purkanut ja kantanut kellarista ulos - ja ratusteltua ne kuivumaan (mikä tapahtui hyvin sukkelaan helteessä), niin illansuussa Taivaan Isä vielä virutteli hyllyt kertaalleen. Samalla sain taas sadevesiastiat täyteen. 

En ottanut hyllyistä mitään ennen-kuvaa, niin ei noista välttämättä huomaa, että pesty ne on. 

Nyttemmin mies nosti uudestaan kuivuneet kellarikalusteet kuistille, mikä olikin hyvä, koska aivan äsken saimme taas yhden sadekuuron ukkosen kera. 

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä ❤️

Festarit ja helteet

Reilu viikko sitten Millania juhlittuamme kävimme juhlimassa miehen vanhinta veljeä. Oli tosi mukava tavata pitkästä aikaa miehen sukua isommalla porukalla näin iloisissa merkeissä, kun viimeksi on kokoonnuttu hautajaisissa. Loppukesästä saattaa olla tilaisuus tavata uudemman kerran, kun miehen eno täyttää myös pyöreitä. Pohjoisen mutkaan sisältyi myös lapsiemme tapaamisia sekä vähän kaupantekoa. Sunnuntain juhlapäivä oli aurinkoinen ja lämmin. 

Maanantaina olikin sitten festareiden avajaispäivä ja silloin oli taas tosi kylmä, kuten näiden päivien helteisiin asti tänä kesänä on vallitsevasti ollut. Olin unohtanut ottaa takin ja paidan väliin aikomani fleecen, mutta onneksi paikalliselta hellarikirppikseltä löytyi kivanmallinen neuletakki. Miesparka oli liikkeellä shortseissa, mutta hänenkin olonsa helpottui, kun ennen kirkkokonserttia löytyi kaupasta sopivat festarihousut. Ihan kauheasti emme ehtineet avajaispäivänä kuulla musiikkia, mutta tuttuja rookasin aina vähän päästä, mm. kollegoita ja oppilaita.

Veljeni tuli morsiamensa kanssa meille yöksi festareilta sekä maanantaina että tiistaina. Tiistai olikin erilainen (musiikkipainotteinen) festaripäivä; palloilin kahdesta seitsemään itsekseni, kun mies vei Millanin lemmikkeineen lekurille ja siellä meni aikaa. Viimeinen festaripäivämme oli torstai ja silloin olimme menossa mukana melkein kellonympärystän, paitsi että nytkin mies oli alkuun muualla, hampaitaan tarkistuttamassa. Päivien mittaan ehdin kuulla ja nähdä, mitä olin suunnitellut/ toivonutkin. Mutta enpä ehtinyt viikkoon puutarhoihini kunahtaa ennen kuin perjantaina. Silloin keskityin pelkästään Kanttorilan puutarhaan, perkasin punajuuripenkit sun muuta kasvimaalla, raivasin kanttauslapion avulla taas yhden perennapenkin reunusta alkuun (ainakin kaksi reunusta on nyt siis puolimoos) ja pensasmustikoiden ympärystää. 

Jo torstaina oli alkanut lämmetä, lauantai oli sitten kesän ensimmäinen hellepäivä näillä tienoin. Silloin kävimme Millanin luona palauttamassa korjatun auton. Hellettä on ollut vielä tänäänkin. Mutta aamulla ja illalla pystyin olemaan puutarhassa. Keräsin mansikat ja yritin muutenkin siivota mansikkamaata. Sateet ja tiheä (rikka-)kasvusto olivat edesauttaneet marjojen homehtumista. Pesin vielä kaksi mattoa, niin enempää ei tänä kesänä tarvinne mattoja pyykätä, paitsi jos Ruusurannassa pari pikkumattoa. Pääsin käymään sielläkin kastelemassa kasvihuoneessa, kun sunnuntaina poikkesimme sinne vanhimman veljen perheen kanssa. Sain myös ruosittua enimpiä (= pisimpiä) rikkaruohon ronttoja perunapenkeistä. Jospa siellä jo huomenillalla käytäisiin vähän pidempi rupeama.

(Vuorokausi ehti kirjoitellessa vaihtua. Huomenna onkin jo tänään.) 

Orivesi All stars esiintymisvuorossa. 

Juhannusta ja työmaalla kahden viikatteen taktiikalla

 

Viime vuosina juhannus ei ole meidän huushollissa juuri näkynyt, tuntunut tai maistunut sen kummemmin, lukuun ottamatta Johannes Kastajan juhlimiseen osallistumista paikallisessa jumalanpalveluksessa. Perinteiset juhannussiivouksetkin ovat rajoittuneet enimmäkseen pihalle. Mutta tänä vuonna meille oli tulossa yövieraita juhannusaatoksi, niin minulla oli kylliksi motivaatiota keskittyä riittävässä määrin myös sisätiloissa siivoukseen. 

Kun vieraamme olivat lähteneet, me palasimme pihatöihin, enimmäkseen Ruusurannassa, jotain pientä Kanttorilan pihassakin. Eilen niitimme Ruusurannassa vuorotellen, ja välillä käyttelin myös lapiota (ja välillä tapoin lehtokotiloita). Tänään (jumalanpalveluksen ja lupiinintuhoamissession jälkeen) muistimme Ruusurantaan lähtiessämme ottaa mukaan toisenkin viikatteen. Minä käyttelin siellä ennestään olevaa lyhytteräistä viikatetta ja jatkoin kohti tontin takarajaa, mies jatkoi vatukon raivaamista repimällä ja viikatteella. Saimme suurinpiirtein samankokoisen pläntin nurin, mutta miehen urakka oli työläämpää. Yhtä hikisiä ja väsyneitä taisimme silti olla. Ennen kotiinpaluuta kärräsin pari multakuormaa perunoille ja kottikärryn tyhjättyäni täytin  sen niittämilläni rontoilla, jotka kuskasin risuaidan päälle. Ketjutusta ja rationalisointia. 

Huomenna jälleen kesäloman uusi päivä. Ei mitään suunnitelmia. Mutta kyllä me taas jotain keksimme. 

Reissuja ja tärkeä muistutus itselle kasvivalosta - ja eiköhän jotain taas puutarha-asioistakin

Tammikuussa varmaan haeskelen ja yritän muistella, mihin olen piilottanut esikasvatukseen tarvitsemani kasvilamput, kun aiemmin hankkimani ei olekaan enää peräkamarin astiakaapin päällä. Sinne laitoin takaisin kuitenkin niin ikään esikasvatuksessa tarvitsemani lämpömaton - johon kiinnitin post it -lapun. Siihen kirjoitin, että lamput ovat nyt vinttikamarista pöytälaatikoissa. Varulta kirjoitan tännekin muistiinpanoihin, kun useasti olen täältä etsinyt unohdettuja tietoja. Se siitä, sitten muihin asioihin.

Kirjoitin viimeksi juuri ennen perinteistä Norjan vierailuamme. Menomatkalla poikkesimme jälleen kylässä - ja herkuttelemassa - äidin serkun luona ja Ruotsin puolella Millanin tädin luona (hän kokee edelleen Suomen kodikseen ja totesi, että vierailumme toi kodin tuntua, ihan kuin olisi päässyt käymään kotona). Tapasimme Norjassa tällä kertaa koko ystäväperheemme. Tuntui niin mukavalta, kun perheen nuorempi tytär puhutteli minua jälleen opeksi ("because it's your real name") ja kun esikoispoika muisti edelleen runsaasti suomenkielen sanoja ❤️ Matka oli kaikin puolin onnistunut. Paluumatkalla poikettiin vielä hairaamaan kyytiin veljenpojalta ostamani mattokäärön. Saan juhannukseksi keittiön lattialle puhtaan maton 😊

Kotiin on aina mukava palata reissulta. Vähän taas jännitti, miten kasvit sillä välin olivat pärjänneet. Hyvinhän ne, kasvaneetkin olivat. Mutta heti reissun jälkeen piti jatkaa kesken jäänyttä kesäkukkien istutusurakkaa. Paitsi että ennen kotiin tuloa pysähdyttiin Ruusurantaan, minä istuttamaan lisää maa-artisokkaa ja mies leikkaamaan nurmea.

Paluuta seuraavana päivänä käytiin Millanilla kylässä viemässä tuoreet terveiset tädiltä. Sitten taas päiväksi pihatöihin ennen seuraavaa reissua, kesäseuroihin entiseen kotikaupunkiin. Mies oli varannut kahdeksi yöksi hotellihuoneen, koska rivitalo-osakkeessamme on tällä hetkellä vuokralaisia. Olin odottanut tapaavani paljon tuttuja sekä vakiokesäseuravieraita että paikallisia ystäviä vuosien takaa ja monen vuoden tauon jälkeen. Odotukseni täyttyivät ja oikeastaan ylittyivät. Toki ehdimme rookaamisten ja praatailun lisäksi nauttia juhlaohjelmastakin. Musiikkitarjonnassa oli useita helmiä. Soitinyhtyeen säestämä kuoro, jossa ystäväpariskuntakin palvelee, yllätti tasokkuudellaan. Messu entisessä kotikirkossa oli muutenkin juhlallinen ja elähdyttävä. Paluumatkan teimme mutkin lapsiemme luona. Kaikin puolin onnistunut reissu siis tämäkin ❤️

Maanantaina ja eilen pihatyöt ovat jatkuneet, mutta tänä päivä on mennyt vähältä toipuessa eilisestä niittämisestä. Viikatteen heiluttaminen on raskasta tottumattomalle. Minä niitin Ruusurannassa kasvimaan ympäriltä korkeaksi ennättäneitä rikkakasveja ja kun viikate vapautui, mies niitti lupiineja tienlaidalta. Niittoa pitää mennä huomenna jatkamaan. 

Mainittakoon vielä ainakin se, että ennen seuramatkaa istutin myös Ruusurannan kasvihuoneeseen muutamia tomaatteja (lähinnä nimettömiä rääppöjä) ynnä kaksi vesimelonia sekä borlotto- ja salkopapuja. Oli mukava nähdä eilen, että ne kaikki olivat hengissä ja hyvässä kasvussa. 

Kotipihassa en meinannut keksiä avomaankurkuille istutuspaikkaa (tosin taimetkin ovat vasta sirkkalehtivaiheessa), kun edelliseen kurkkupenkkiin istutin gladioluksia ja kun kurkuille aikomassani paikassa pilkotti perunanvarsia. Mies tarjosi autonrenkaita istutuslavaksi, siinä ratkaisu. Kaksi autonrengasta sain helposti mahtumaan herukan ja lipstikan väliselle alueelle parsojen eteen. Nyt seuraan, alkavatko istuttamani minitaimet kasvaa vai vaihdanko tilalle uudet. Kylvin lähes kourallisen siemeniä varmistaakseni, että jokunenkin itäisi. Kellarissa on vielä kolme kurkkupurkkia edellistä satoa, mutta kyllä täytyy syksyllä tehdä lisää

Jo vanha vuosi mennyt on, epifania ja kohti Nuutin päivää

 Meinaamiseksi jäi tänä(kin) jouluna blogin päivittäminen.

Jos edes muutaman kuvan laittaisin. Kuva vastaa kuulemma tuhatta sanaa. Kuvat tulevat nyt ajallisesti nurinkurisessa järjestyksessä, alkaen alimmasta, joulun alla lahjaksi leipomistani gluteenittomista maidottomista riisipiirakoista ja päättyen jouluaamun kirkkonäkymään ja yllä olevaan seimeen. 

Tuunasin miehen tekemää adventtikynttiläpölkkyä. Alustana foliorasia, somisteeksi pari mansettia, muovikuusiköynnöksen pätkä ja paperitähtiä. Vahdittuna uskalsi polttaa kynttilöitä. 

Rationalisointia koristelussa 

Patterijouluvalot irtolampussa. Tämän voisi kyllä ensi jouluun mennessä asentaa saliin ja vaihtaa sieltä toinen lamppu vaikka makkariin, vaikka kivalta se näyttää keittiössäkin. 

Mitäs vielä? Joulun vietto neljästään isoimpien miehieni kanssa, sukulointia sekä etelässä että pohjoisessa, 2 x 1000 palan palapelejä, neljä, alun viidettä Terry Pratchettia, vähän askartelua (uuden laatikon tuunaus joulukuusen koristeille, rasvasiemenkuppeja linnuille ja joulukorttien valmistelua, kaksi työvaihetta, yhdistely jää syksylle) sekä kaksi kyläreissua Millanin luo joulun aikana, yksi ennen joulua. 

Nisua

Tänään todella pitkästä aikaa tein pullataikinan, ja nytkin vain puolen litran taikinan, josta tuli kolme pitkoa eli lonkaa. Viimeksi olen tainnut leipoa nisua joskus kesällä. 

Nisuleipomattomuus johtuu mm. siitä, että se vaatii vaivaamisineen ja nostatuksineen vähän pidemmän ajan kuin eri sortin piirakat ja leikkokakut, joita kyllä on syksynkin mittaan syntynyt - erityisesti hyödyntäen kesäkurpitsaa ja omenoita. Lauantai on ollut minulle perinteisesti leipomapäivä, ja etenkin aikaa vievän nisun leipomapäivä. Pitkin syksyä olemme kuitenkin käyneet melkein joka lauantai Millanin luona päiväsydännä, jonka jälkeen en ole ehtinyt enkä jaksanutkaan ryhtyä mihinkään suurisuuntaiseen. 

Tänä viikonloppuna menemme kuitenkin vasta huomenna visiitille ja poikkeamme samalla eri pitäjän jumalanpalveluksessa, siellä kun on tuttu mutta harvemmin livenä kuultu vieraileva saarnamies. Ensi viikonloppuna pidämme sitten taas väljännestä kyläreissulta, ties mitä ohjelmaa silloin keksin. 

Eilen töiden jälkeen oli kyllä sellainen fiilis, etten uskonut vielä tänäänkään oikein mitään jaksavani. Mutta jotain sentään jaksoin, vaikka kymmenen jälkeen vasta pääsin käyntiin saatuani yhden sukan kavennettua valmiiksi. Kotihommat ja pikkupuuhailu auttavat ajoittain irrottautumaan työmietteistä. (No nyt mä taas hairahduin fundeeraamaan, miten saisin yhden oppilaan itsetuntoa kohennettua ja miten pääsisi ymmärtämään, mitä hänen mielessään liikkuu... Sainkin sellaisen ajatuksen, että kun hän ei välillä suostu kuuntelemaan rohkaisun sanoja, niin voisin kirjoitella hänelle kehuviestejä 🤔)

Joulu on jo hyvän aikaa ollut mielessä, ainakin jossain ajatusten takana luikkimassa. Tänään tyrjäsin vinttikamarista ylimääräistä kampetta muualle ja sain kamarin siihen kuntoon, että sen saa äkkiä pyyhkäistyä ja pedattua jouluvieraille valmiiksi. Sama temppu pitäisi tehdä peräkamarissa, mutta ennen sitä olisi ainakin kokeiltava joulukorttisabluunaa ja lahkajortilla ostamiani askartelumaaleja. 

Kesä ranskalaisin viiruin

 Odottelen sateen taukoamista mennäkseni nostamaan vähän valkosipulia tuliaisiksi. Äsken palsternakkoja nostaessani samaan tarkoitukseen alkoi ensin ripotella, ehdin sisään ennen kuin tuli vettä niskaan. Jospa muutaman rivin pitkästä aikaa joutessani.

Kesälomaa on jäljellä jotakuinkin kaksi viikkoa, niin voisin tehdä lyhyen koonnan kesämme kulusta. Voisi summata, että mitä enemmän on ollut ns. aktiiviteetteja, sitä vähemmän olen muistanut, ehtinyt tai jaksanut niistä kirjoitella.

- vuotuinen Norjan matka, sisältäen tällä kertaa mm. vierailut äidin serkkujen sekä Ruotsin puolella Millanin tädin luona menomatkalla, perillä tutustelua entisen oppilaani pikkulapsiin (esikoinen 2v, kuopus 7kk) ja retki meren rantaan, jota ystäväperheen retkeilijäpoika luonnehti Norjan kauneimmaksi rannaksi

- asuntoyhtiökokousreissu pohjoiseen sisältäen piipahduksia miehen veljen sekä lastemme luona, samalla toimme lahjoitusvaatekuorman sekä pari auringonkukan tainta miniänmoiselta

- taimiretki siskojen luo

- maalaustalkoot vanhimman veljen mökillä, jonne kokoontui koko sisaruskatras + puolisoita 

- Kaustisen festarit, joille osallistuin kolmena päivänä, koska työnantajan lisäksi sain vapaalipun myös ammattijärjestön paikallisosastolta, saimme myös festareilta  yövieraita maanantai-illaksi. 

- rakkaan kummitätini hautajaiset kotipuolessa 

- Millanin pihasynttärit, jonne vein lahjaksi täytekakut 

-  Uusheräyksen kesäseurat Kalajoella, sisältäen paljon ihania kohtaamisia seurapaikalla sekä jälleen piipahdukset myös lasten luona ja asunnolla remontoimassa, minä maalasin seiniä, mies latoi lattialaattoja

- vielä on jäljellä ainakin yhdet synttärit, toiveikas hillastusreissu sekä muuta marjastusta, ja pitäisi ennättää myös tehdä talven varalle sytykeruusuja

- joka välissä olemme kulkeneet Ruusurannassa töissä, kerran tai pari viikossa, omassa pihassakin jotain pientä olen silti jaksanut

Siinä tiivistettynä kesä- ja heinäkuu, jotain ehtii elokuussakin. Tähän vielä kuvat Millanin synttärikakuista, koristelun väri paljastaa täytemarjat, vadelma tai valokki (= hilla, lakka, suomuurain). 

Kakut olivat gluteenittomia ja maidottomia. Sadekuuro loppui jo jonkin aikaa sitten. Valkosipuleita nostamaan siis. 

Maankäyttösuunnitelmia

Kävimme eilen kahvilla Millanin äidin luona. Hän kysyi, mitä aion ruveta kasvattamaan Ruusurannassa. Sitä olen kyllä jo suunnitellut vähän tulevia kesiä varten. Tänä kesänä olen tyytynyt istuttelemaan sinne pottuja ja mukulasellerit sekä kylvämään härkäpapua, hernettä ja kokeeksi vähän punajuurta, lanttua ja retiisiä (sain keväällä yllätyslahjan mukana mm. lantunsiemeniä, ja retiisinsiemenet ovat peräisin Millanilta).

Kanttorilassa kasvatan jatkossakin mm. niitä vihanneksia, jotka tuottavat satoa pitkin kesää ja joita myös tapaan hakea kasvimaalta jopa päivittäin:

• erilaisia lehti- ym. salaatteja
• ruohosipulia (eikä parsaakaan kannata lähteä siirtämään)  
• tilliä ja persiljaa 
• kesäkurpitsaa
• lisäksi varmaan jonkin verran punajuurta, sillä Millan sanoi, ettei hänellä ole punajuuri menestynyt Ruusurannassa 
• avomaankurkun kasvua ja vointia haluan seurata ainakin aluksi päivittäin, niin sen on hyvä olla silmän alla 
• hernettä varmaan molemmissa paikoissa, samoin kuin valkosipulia myös Kanttorilassa porkkanan lähelle
• siis myös porkkanaa (sitäkin haluan seurata, ja aluksi peitellä harsolla) 

Kun taas Ruusurantaan sopii ensisijaisesti ne lajit, jotka tuottavat satoa syksyllä ja ne, joiden syötävä osa on maan alla - jos ne paremmin säästyisivät kotiloilta:

• Perunaa ja härkäpapua 
• Palsternakkaa
• Valkosipulia 
• Maa-artisokkaa
• Mukulaselleriä
• Porkkanaa
• Lehti- ym. kaaleja
• Ehkä sitä lanttuakin, niin kauan kuin on siemeniä
• Punajuurta, jos tämänkesäinen kylvö osoittautuu onnistuneeksi
• Sikuria voisin siirtää Ruusurantaankin, nyt kun se on tuottanut uusia siementaimia

Mutta ennen kuin voin ajatella noin laajoja kylvöjä ja istutuksia Ruusurantaan, siellä on saatava raivattua kasvimaata esiin rikkakasvien ja niiden juurien vallasta. Se urakka on vasta alkutekijöissään. 

EDIT. Lisäilin listoihin unohtuneita. Tänään käydessämme 26.6. Millan tarkensi, että kyllä hänellä oli kerran onnistunutkin punajuuri, mutta sinä vuonna oli pupuvuosi, ja puput olivat syöneet kaikilta sylinteripunajuurilta kaulan/niskan. 

EDIT. Vielä jotain lisää. Hoksasin tänä päivänä, että tyrni voisi olla oikein sopiva laji Ruusurantaan, siellä kun on avointa, niin riittää auringonvaloa ja tuulta. 

- 

Hapinesta siellä täällä

 Tuntuu, että koko ajan tapahtuu kaikenlaista, niin ettei mitää ehdi kirjoittaa muistiin. No, on minulla kyllä tapana kirjoittaa muistilistoja, mitä pitää muistaa minnekin ottaa mukaan. Kuten Norjaan, pohjoiseen, Millanin luo, siskojen luo ja tänään kirjoitin, mitä pitäisi ottaa mukaan Ruusurantaan, jos mentäisiin sinne tänään tekemään pihaan juhannussiivoja.

Mutta sitä ennen minun tarttee istuttaa vielä muutama kasvi. Eilen sain kuskattua siskoille läjän ylimääräisiä taimia, mutta jotain jäi vielä istutusta odottamaan. Lisäksi sain siskolta yhden Sungold-tomaatin ja kurkkuyrtin taimen.

Silloin kesäloma on kuitenkin parhaimmillaan, kun saa olla terveenä ja jaksaa kollata, ipuroora, räämästää ja toosata. En nyt piittaa juhannussiivoista sisällä. Siivoan sitten nuukemmin ennen Kaustisen kansanmusiikkijuhlia, koska silloin voidaan saada taas yövieraita.

Lupailin kirjoittaa mm. pohjoisen reissusta enemmän, kun se on ohi. Jotainhan siitä jo kirjoitinkin, jouhevasta kokouksesta ja taimienvaihtotorista. Niiden jälkeen kuitenkin päästiin vähän sukuloimaan. Esikoinen tavattiin jo mennessä, lauantaina loputkin lapset. Keskimmäisen pojan luota haettiin rompetta (mm. viimejouluisia lahjoja) kuopukselle ja tyttärelle. Tyttären ja vävyn luona istuttiin kahvipöydässä ja kierrettiin puutarhassa. Samoin miniänmoisen puutarha kiinnosti. Oli ilo huomata, että hän on myös puutarhaihmisiä. Ja kissaihminen. Jännät paikat, kun odottavat sen selviämistä, onko Siri tiineenä. Sain sieltä mukaani autolastillisen lasten/nuorten vaatteita kierrätykseen. (Siinä yksi syy, miksi en nyt aiokaan ehtiä rustata paikkoja juhannuskuntoon, vaatemäärää ei aivan äkkiä saa käytyä läpi.) Toista autokauppaakin siellä suunnittelivat, mies ja kuopus. Ja toissapäivänä mies sitten piipahti junalla pohjoisessa ja ajoi kuopuksen auton Kanttorilaan, matkalla pysähtyi asunnolle muutamaksi tunniksi remontoimaan.

Mutta sitä ennen olimme siis jo tuoneet yhden auton miehen veljeltä "takaisin kotiin". Mikä tarkoitti sitä, että minun piti ajaa pikkuauto lauantai-iltana pohjoisesta tänne. Aina vähän jänskättää, alkaako nukuttaa, mutta Nostalgia auttoi pysymään virkkuna, ja etenkin se, kun lauloin mukana.

Norjan reissupäiväkirja saa vielä odottaa, kun ei niitä kuviakaan ole vielä näkynyt. Eilinen päivä oli kuitenkin myös reissu päivä, perinteinen taimiretki vanhoille kotikonnuilleni. Kahvittelimme nuorimman siskon luona, vaihdoimme taimia ja kiersimme puutarhassa nimeämässä perennoja. Nuorin viisoi, minä nimesin ja vanhin kirjoitti nimilapun juurelle. Puiset salaattihaarukat ovat oivia nimikylttejä kasvimaalle ja perennapenkkiin. Lastenkirjojakin kollattiin mukaamme - ja kaatopaikalle menossa olevia kahvikuppeja ja -tasseja...

Siskon luota saatiin vielä mukaan kesäkukkia istutettavaksi isän ja äidin haudoille. Päästiin hautuumaakiekalla käymään myös vihkikirkossamme sisällä, vessassa ja kokeilemassa kirkkosalin akustiikkaa Riihikirkkohymnillä. Lopuksi vielä käytiin parin sankarivainajan haudalla, oman pappani sekä vastahaudatun Toivo Lepän. Luin siellä tekstit veljeni laskemasta seppeleestä. Sitä piti vähältä poraata.

Ihan reissun lopuksi käytiin viemässä kassillinen Orasen kirjoja serkulle, jotta hän voi viedä ne työpaikkansa kirjapöydälle halukkaiden otettaviksi.

Paluumatkalla poikettiin ruokakaupan lisäksi hakemassa juna-asemalle edellispäivänä jäänyt piili. Taas ajettiin pätkä perätoukuria kahdella autolla ja kurvattiin ennen kotiin tuloa Ruusurantaan. Istutin haudalta ottamani puolikuolleet orvokit kukkapenkin reunaan ja miehen heiluttaessa viikatetta keräsin kolmattasataa lehtokotiloa. Ne olivat kerääntyneet edelliskerralla niittämieni lupiinien, nokkosten ja angervon varsille. Tänään siis sinne uudestaan, ja tällä kertaa mukaan myös bensaa ruohonleikkuria varten. 

Pitääkö olla huolissaan?

Kotiuduimme pohjoisesta etuajassa, vain yhden yön reissu aiotun  kahden sijaan. Sen mahdollisti odotettua lyhyemmäksi jäänyt kokous, jonka jälkeen ehdimme käydä lasten luona vielä samana päivänä. Kaikin puolin onnistunut ja hyvä reissu. Vaikka yhtä asiaa ehdin jo harmitella, mutta sekin selvisi parhain päin. Juttu liittyy tuohon otsikon kysymykseen. Olin kuullut, että kylällä sattuu olemaan taimienvaihtotori sopivasti juuri paikkakunnalla ollessamme, ja olinkin ottanut mukaani muutaman ylimääräisen kukantaimen. Sillä aikaa kun mies kävi kaupassa, minä kiertelin kurkkimassa tarjolla olevia perennoja, joitakin lajeja oli vaihdettavana , joitakin ostettavissa. Ostin voitonlaukan. Asioilla käyntimme ajan tuliaisiksi aikomani perennat ja keijunmekot olivat säilyneet rauhassa asuntomme ulko-ovella, mutta mietin, tohtisinko jättää juuri ostamani laukan ulko-ovelle siksi aikaa, kun ajelemme käymään lasten luona. Illalla palattuamme ovella muistin laukan, jota en harmikseni nähnyt portaalla. Oliko joku ottanut sen vai enkö vain muistanut, mihin sen laitoin. Kiersin katsomassa takapihalle, jos olisin vienyt sen sinne näkösuojaan ja yritin kurkkia auton ikkunoistakin. Kuljinpa vielä koko rivitalon edustan, josko laukkani näkyisi jonkun muun ovella. Lopulta keksin kurkistaa vielä auton takaluukkuun, ja sinnehän olinkin sen laittanut, näkösuojaan ja lähtövalmiiksi.

Pitääkö olla huolissaan tällaisesta muistamattomuudesta? Toinenkin esimerkki: ennen Norjaan lähtöä olen muistaakseni istuttanut yhden aaroninsauvan eli täplämunkinhupun jonnekin, mutta en nyt enää muista, mihin. En myöskään ole löytänyt sitä istutettuna enkä myöskään ruukussa (jos siis olisinkin jättänyt sen istuttamasta). Onneksi minulla oli toinenkin mukula, joka oli jotenkin joutunut samaan ruukkuun jonkin toisen kasvin kanssa. Tänään kun sitten haeskelin sitä toista katveeseen sijoittamistani taimiruukuista, en meinannut millään löytää munkinhuppua. Ehdin jo epäillä, että olin vienyt sen taimienvaihtotorille tai tuliaisten mukana. Vihdoin bongasin sen onnenapiloiden seasta. Oli jo tehnyt lehden, niin en ensin huomannut, kun viimeksi oli vasta "tikku". Kyllä kai se toinenkin aikanaan löytyy istutettuna, kunhan kasvaa esiin. 

Jälkeenpäin itseä lähinnä huvittaa tuollaiset unohtamiskommellukset, mutta en silti taida tohtia kertoa niistä Millanille. Hän aina heti huolestuu terveydentilastani ja jaksamisestani. Hän on jopa pitänyt kirjaa, kuinka usein minulla on ollut flunssaa. 

Kauppa se on, joka kannattaa

Eilen sitten kävimme kaupanvahvistajalla tekemässä ne aiotut kiinteistökaupat Millanin kanssa, kuitenkin niin että Millanin puolesta paikalla oli hänen valtuuttamansa edustaja. Omistan nyt n. 0,2 hehtaaria lisää pelto- ja kasvimaata ynnä puutarhaa hedelmäpuineen, marjapensaineen ja koristekasveineen. Eilen tultiin myös piipahtamaan pohjoiseen asunto-osakeyhtiön kokousta ja samalla sukulointia varten. Ja yhdet autokaupatkin taas, kun mies osti veljeltään takaisin peräkoukullisen tila-auton. 

Edellisen postauksen jälkeen olemme ehättäneet tehdä vuotuisen Norjan matkan. Kunhan mies saa kuvat kameralta koneelle, voisin ehkä kirjoittaa siitä erikseen. Kyllä se muistiin kirjoittamisen väärti matka oli jälleen.

Tästä pohjoisen reissustakin voinen jatkaa myöhemmin, kunhan se on valmis ja tiedossa, miten se meni kaiken kaikkiaan. 

Saatu vähän sadetta, kohta lämpöäkin

Nyt sääennusteet povaavat lämpenevää, eikä hetkeen ainakaan pitäisi tulla yöpakkasia. Kasvihuoneen kennomuovit on yhä pesemättä, mutta kunhan huomisesta koulupäivästä olen selvinnyt, niin kenties jo torstaina minulla olisi iltapäivällä aikaa ja voimia siivota kasvihuone tomaatteja varten. Huominen on meillä takarajana arviointien tekoon. Tänä viikonloppuna olen kuitenkin saanut asiaa edistymään sen verran, että varsin luottavaisin ja keventynein mielin suhtaudun jäljellä olevaan urakkaan. Tiistainakin menee tavallista myöhempään töissä, kun pidämme lauluharjoitukset, keskiviikkona vietettäviä läksiäisiä varten.

Helatorstain aattona töiden jälkeen kävimme toisen kerran Ruusurannassa. Perkasin yhden kohopenkin juolavehnästä, että sain kylvää siihen vähän tilliä ja härkäpapua. Lauantaina kävimme viemässä Millanille kauppa-asioita ja istuimme juttelemassa ja karvatteja rapsuttelemassa. Ihmeesti se vanhinkin kissa vielä on piristynyt, vaikka muutama viikko sitten näytti, että se tekee kuolemaa. Nivelkivut olivat niin kovat, että kissa sai epileptisen kohtauksen. Eläinlääkäri kirjoitti kivunlievitystä ja Mimmi sai jatkoaikaa. 

Myöhäinen kevät

Jossain vaiheessa huhtikuussa lumien sulettua oli ainakin yhtenä viikonloppuna yksi lämmin päivä, jolloin lopulta rapsuttelin perennapenkeistä roskat. Mies on sitten muuten huolehtinut pihan tyhjäämisestä ja haravoinnista, kun hänellä on ollut sitä pölli- ja risusavottaa. Nyt se on risujen osalta jo hyvällä mallilla, pölliurakkaa piisaa kenties koko kesäksi.

Näillä säillä ei ole pahemmin viemistänyt pihahommiin. Mutta vappu oli poikkeus säiden suhteen, kahdessakin mielessä. Tavallisesti vappuna tulee räntää tai vettä. Nyt sattuikin vapulle tähän mennessä lähes ainut ulkoleikkipäivä.

Otin silloin urakakseni kanadanpiiskun ylöskaivuun, se kun on nyttemmin luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Sain siten tilaa navetanpäätypenkkiin muille lajeille. Ja samalla kaivoin pois aika tavalla myös juolavehnää. Jotain muuta pienempääkin ehdin pihassa hommailla, ja sitten käytiin miehen kanssa vielä mutka Ruusurannassa. Meillä on aikomuksena ostaa se pois Millanin vaivoista. Vein tontille myyräkarkottimen, tyjjäilin kasvihuoneessa kasvatusastioita, tutkailin kotilotilannetta ja kierrettiin takamarkilla etsimässä tontin rajapyykit.

Tänä viikonloppuna olen taas vähän edistänyt puutarhatöitä, vaikka käytiin eilen kyläilemässäkin Millanin luona. Tein kohopenkin, kylvin porkkanaa, persiljaa, härkäpapua ja jotain salaattilajeja. Istutin veljeltä saamani ja esikasvattamani ilmasipulit porkkanoiden liki, samoin purjon rääpäletaimet.

Tänään oli oikein mukava kirkkoreissu, kun kirkossa oli paljon nuoria. Kirkon jälkeen olen jatkanut kevätpuuhia lähinnä sisällä.

Monien lajien esikasvatus on jäänyt paljon tavallista myöhemmälle. Tänä viikonloppuna kylvin kokeeksi kuitenkin esikasvamaan kesäkurpitsaa, kasvihuonekurkkua, tuoksuhernettä, kyssäkaalta, lehtikaalta ja talvikynteliä. Lisäksi laitoin purkkeihin auringonkukkaa, valkoista Galahad-ritarinkannusta, sininataa, lamopinaattia, ruusupapua ja pari omakeräämää siementä tarhavarjohiippaa. Nyt on samettikukat ja kirjokakkarat koulittuna. Viime kesänä en onnistunut kirjokakkaran suorakylvössä, niin päätin kokeilla esikasvatusta. 

Kuistilla on vilpoisessa tarhaverbenaa itämässä. Tänään kylvin kanadanpiiskun tilalle kehäkukkaa ja eilen kamomillasauniota. Navettapenkin reunaan kylvin loput Schneeball-kaukasianpitkäpalon siemenet.

Kasvihuone on yhä siivoamatta. Alkavalle viikolle povataan yhä viileää ja yöpakkasia, joten ei kasvihuoneeseenkaan ole tomaateilla mitään kiirettä. 

Pizzaa

Uusi vuosi on alkanut kylmänä. En ole juuri nenääni ulos pistänyt uudenvuodenaaton jälkeen. Silloin kävimme kirkossa ja minä illansuussa vielä omatoimikirjastossa. Enpä ole paljoa muuta sitten tehnytkään kuin lueskellut. Kirjastosta lainatut luettuani olen aloittanut Ryhmy-tiiliskiven, jonka sisko palautti lauantaina, kun käytiin sukuloimassa. Siitä sen verran, että tapasimme kummitätini hoitokodissa, molemmat siskot, siskonmiehen, toisen siskon tyttären, vävyn ja pojan sekä koiran. Söimme runsaan ja herkullisen jouluaterian ja nauroimme paljon. 

Jouluruokien jälkeen on pitänyt taas erikseen funtsia ruuanlaittoa. Mies on jo pitkään mielitellyt pitsaa. Nyt oli sen aika, kun kaappeihin oli kertynyt sitä sun tätä pitsaan sopivaa. Rupesin kirjoittamaan muistiin tämänkertaista reseptiä, koska kokeilu oli menestys. Itse asiassa käytin vanhan ja uskollisen Ruutukokkini reseptiä, vain vähän soveltaen. 

Kuumensin ensin öljyssä oreganoa, silputun sipulin ja pakastimesta klöntin öljyyn säilöttyä basilikaa, päälle paseerattua tomaattia, suolaa, pippuria, suppilovahveroa ja lopuksi muutaman murskatun valkosipulin kynnen. Pohjaan laitoin vehnä- ja ruisjauhojen lisäksi psylliumia, mikä helpotti kaulimista. Tomaattikastikkeen päälle pitsaan tuli loput oliivit viipaleina ja loput homejuustosta, lisäksi yksi purkki tonnikalaa ja vähän ananasmurskaa, pinnalle nuukansorttisesti. polarjuustoraastetta.

Pitsat menivät uuniin nisulonkien jälkeen. Nisukin onnistui. Liekö syynä, että käytin tällä kertaa kuivahiivaa. En yleensä edes osta sitä, vaan joulun edellä paikallisesta oli palahiiva loppunut, niin onpahan nyt hätävarahiivaa kuiva-ainekaapissa.