Lisää muistiinpanoja ja lisää kylvöjä ja istutuksia

 

Eilen oltiin liesussa, käytettiin Millanin koiraa hammashoidossa, samalla hoitui kauppa- ja työasioita. Tänään on sitten taas ollut puutarhapäivä. Vihdoin taisin saada tehtyä kaikki (tärkeimmät) istutukset ja kylvöt. Sain jatkettua vielä kasvimaan reunan kanttaustakin. Aika paljon lähti juolavehnää ja muuta sorttia risuaidan kukkuralle. 

Äsken kävin vielä hämärän hyssyssä ottamassa muutaman muistiinpanokuvan. 

Siivosin värimintulle, virginiantädykölle ja rohtoimikän siirtotaimille alueen perhospenkin pohjoispäästä ja aitasin sen väliaikaisesti kattotiilillä, sillä ajatuksella että ensi kesänä siivoan perennapenkin myös tiilien toiselta puolelta, toivoskellen, että tiili himmaisi siihen asti rikkakasvien juurien tunkeutumista siivotulle alueelle. (Värimintut eivät olleet istutuslistalla, mutta kun niitä irtosi heinien juuria kaivellessani, niin istutin ne takaisin.) 

Kolmelle yrtti-iisolle ja kahden sortin salkoruusun siemenille syyslannoitin paikan perhospenkin laitaan. Yksi yrtti-iison taimi on vielä purkissa, mutta sen voin tökätä jonnekin joutessani. Salkoruusun siemenet on kerätty mustasta ja vaaleanpunaisesta, aika näyttää, mitä tulee vai tuleeko mitään. 

Loput kaksi pulsatillaa istutin sitten kuitenkin liki toisiaan perhospenkin eteläpäähän, toisen punatähkän kaveriksi, toinen kukoistaa keväällä, toinen syksyllä, niin eivätköhän pärjää yhdessä. Viimeinen pulsatilla on takaisin istutettujen verihanhikkien välissä. 

Lähelle eteläpäätyä länsireunaan kunnostin paikan lopuille salkoruusun siemenille.. Lisäksi nakkasin perään vielä mäkitervakon siemenet, jotka keräsin tänään. Reunaan hain kasvihuonepenkistä pikkusydämen rääppööt, jotka eivät siinä paikassa lähteneet minkäänlaiseen kukoistukseen, elossa sinnittelivät. Nyt toivoskelen, että aikanaan leviävät ja rehevöityvät kuin muinoin entisen kaupunkikotimme pihassa. 

Tilliä keräsin kuivuriin nyt toisen annoksen. Kylvinpä vielä kesän viimeisen satsln salaattia, josko särvintä riittäisi sen tautta pitkälle syksyyn. 

Kevättää yhä enemmän

Eilen työpäivän jälkeen pesin yhden koneellisen pyykkiä, kun niin lupaavasti tuulahteli (lue: tuulennopeus puuskissa myrskylukemissa). 

Illemmalla pääsin sitten taas koulimaan: mukulasellerit ja tomaatit (melkein kaikki). Ilokseni Blue pitts -lajikekin lopulta iti niin, etten kaikkia koulinut. Yli viisi mutta alle kymmenen koulin ja loput pikkutaimet (ehkä viisi) joutuivat kompostiin. 

Nyt on jo myös ahkeraliisa alkanut itää, samoin muutama mustasilmäsusanna on noussut pintaan. Myös yrtti-iisoa on luvassa ja ainakin yksi japanin ihmekukka - jos saan taimen pysymään hengissä. Viime keväänä taimet menehtyivät. Syyssyrikkääkin on pinnassa, mutta ovatpa pikkuruisia alkuja, ei uskoisi, että pensaaksi kasvaa. Vielä jänskätän ainakin sinipallo-ohdakekylvöstä. Ja ne samettikukat on vielä kylvämättä. Jospa muistaisin tänä iltana. 

Tämä se on ihanaa, saada seurata itämistä ja kasvua. Vaan olipa ihanaa myös bongata tänä aamuna työmatkalla ensimmäiset joutsenet, ja kotimatkalla niitä näkyi jo useita pariskuntia. (Tänään meillä oli lauantaikoulupäivä, saadaan sillä helatorstain jälkeinen perjantai vapaaksi. Samana viikonloppuna on sitten 40-vuotishääpäivämme, monta päivää aikaa juhlia...)

Aivan kiva koulupäivä. Yksi ilahduttava asia oli oppilaan minulle tekemä lahja. 

Töistä palattuani kävin hakemassa eiliset pyykit ja sen jälkeen kävin viemässä linnulle vielä yhden erän talipalloja ja siemenkakkuja. Sitten teinkin jo ensimmäisen kierroksen suurelta osin sulaneella kasvimaalla miettien mm. mihin kylvän porkkanoita tänä vuonna.

Marraskuuta

Marraskuu on ollut tähän asti varsin leuto, toki kostea. Tällä viikolla syötiin viimeinen oma, uunin pankolla lämmössä kypsytellyistä suippopaprikoista. Söin myös viimeisen tomaatin, mutta niitä on toki jo jonkin aikaa tuotu myös kaupasta. 

Syysloman sisähommasuunnitelmista toteutui vain se siivousosuus. Aikomani askartelut ja käsityöprojekti jäivät tuonnemmaksi tähteellisempien kiireiden tieltä. Ykkösasia oli kasvihuoneen perusteellinen siivous. Kakkosena muitakin syksyn pihahommia. 

Ohoppas, aloitin tämän postauksen eilen perjantaina, mutta kesken jäi. Ilmeisesti postauksen päivämääräksi tulee kuitenkin eilinen 7.11.

On niitä pihan syystöitä ollut vielä loman jälkeenkin. Eilen käytiin Ruusurannassa tyhjäämässä loput vesiastiat ja minä istutin loput valkosipulit. Samalla keräsin sieltä maljakkoon viimeisiä kehäkukkia ja malvaa. 

Tilasin puutarhurilta uudet myyräkarkottimet ja samalla suvikellon sipuleita. Tilaajalahjana tuli lisäksi pussillinen luonnonnarsisseja, joista osa vein Millanille ja osalle piti etsiskellä paikkoja puutarhasta, samoin kuin suvikelloille. Meinasin jo unohtaa, mihin ne istutin, mutta olin sentään jotenkin merkannut paikat. Ai niin, ostinhan myös keisarinpikarililjan sipulin"oranssin lippiksen liikkeestä" poistomyynnistä, sen istutin perhospenkin eteläpäähän. 

Tänään laitoin loput verkkosuojaukset,  haravoin lehtiä omenapuiden alta ja nostin porkkanat. Ja sitten kun kiersin kameran kanssa kuvaamassa viimeisiä kukkia tässä pihassa, pökkäsin silmäni omenapuun oksaan. Silmää potien piti vielä saada kannetuksi omenat kuistilta kellariin. Kun ennustelevat kylmenevää. Luultavasti edessä pitkäaikainen vaiva tästäkin silmän sohaisusta.

Orvokkeja ja kehäkukka. 

 Unikko kasvimaalla oli yllätys. 

Kurjenkelloja oli sekä sinisenä että valkoisena. 

Syyslomaa kohti ennakoiden

Kirjoittelin jo itselleni listaa, mitä tahtoisin ehtiä hoitaa ensi viikon syyslomani aikana. Listalla on sekä sisähommia (ainakin käsitöitä, askartelua ja siivousta) että pihatöitä. Paria jobia olen jo vähitellen aloitellut. Kasvihuone pitäisi saada tyhjättyä tyystin ja pestyä huolellisesti - yritän päästä ansarijauhiaisesta eroon, ettei olisi ensi kesän riesana kasvihuoneessa. Kurkut olen jo ruosinut kasvihuoneesta pois ja myös osan tomaattien rontoista. Muutama tomaattihedelmä siellä on enää jäljellä, mutta paprikaa vielä raakana raakasti. (Tänään söimme kesäkauden jälkeen ensimmäisen kerran kaupasta ostettua jäävuorisalaattia. Aika mukavasti eri aikaisista kylvöksistä riitti satoa.) 

Myöskään perunasatoa ei ole jäänyt lomalle kaivettavaksi kuin rippeet, kun vielä viime sunnuntaina vieraat saateltuamme jatkoin Ruusurannassa perunapenkkien kaivelua. Samalla pussitin rikkakasveja useamman muovisäkillisen, jotka vein kuivumaan kasvihuoneeseen. 

Serkku kävi miehensä kanssa sunnuntaina, silloin minulla oli vielä kesän sinisävyiset kuosit keittiössä, mm. serkun äidin tekemä siniraitainen juhannuspoppanapöytäliina. Mutta sunnuntai-iltana aloin vähitellen vaihtaa kuosia aloittaen istuinpäällisistä. Kunhan siskot tulevat käymään loman lopulla, laitan vielä keittiön pöydälle samoista verhokankaista tehdyn kaitaliinankin. 

Kaukaa otetusta kuvasta ei niin selvästi erotu verhojen taitokset eikä pestyn(!) maton tahrat. Noinkohan oli ruokaöljypullo kaatunut matolle, kun tavallisella pesulla eivät tahrat olleet lähteneet. 

Välikausikeittiö. Jouluksi sitten taas jotain muuta, ainakin punainen tonttuverho. 

Perunaa punajuuripenkistä

 Jos ei ollut tämä kesä kurkun eikä kesäkurpitsan kulta-aikaa, niin olisi myös punajuuri varmaan tarvinnut lämpöisemmän alkukesän.

Nyt kun täälläkin uhkaa halla useampana yönä ja kun tänä aamuna auton lämpömittari näytti työmatkalla ulkolämpötilaksi -2°C, niin päätin nostaa punajuuret, vaikkeivät olekaan ihannemittoihin ehättäneet.

Otin avuksi lapion, jotta saisin samalla rikkaruohotuppaita perattua pois. Eipä aikaakaan, kun lapion terä osui ensimmäiseen perunaan. Sitten muistinkin, että punajuuripenkissä oli kesällä näkynyt myös perunanvarsia, edelliskesänä maahan vahingossa jääneistä mukuloista. Aloin kaivaa varovaisemmin, mutta silti halkesi vielä muutama peruna.

Hyvin äkkiä alkoi näyttää siltä, että perunasatoa kertyy punajuurimaasta enemmän kuin punajuurta. Vaan kyllähän pottua käytetään ja tarvitaankin useammin kuin punajuurta. Mies ei juuri syö etikkapunajuuria, ehkä kuitenkin teen niitä kaikkein pienimmistä omaa rosollimuunnelmaani sekä satunnaisia silakkaruokia varten. Mutta voi olla, että joulupöydän punajuuripaistokseen täytyy värkki hakea kaupasta.

En vielä aivan kaikkea kerännyt pois kasvihuoneesta, kun siellä on vielä varsin runsaasti vihreitä paprikoita. Vien ensi yöksi taas kynttilän sinne palamaan. 

Puutarhan satokausi lopuillaan

 Viime postauksessa yli kk sitten mainitsin lyhtykoisosta. Nyttemmin siinä on jo väriä.

Kävin aamulla keräämässä loput avomaankurkut pois ja revin jo rumaksi menneet varretkin pois. Mennyt kesä ei suosinut kurkkua eikä kesäkurpitsaa, ei ole ollut ylituotantoa eikä ylenmääräistä säilömisen vaivaa. Kaksi pientä erää olen

tehnyt maustekurkkua, ja aamulla kerätyistä tulee vielä yksi pienehkö purkillinen. Varmaankin alle 3 kg yhteensä. Mietin, viitsinkö kesäkurpitsaakaan enää peitellä mahdollisia kylmiä aamuja varten, koska tuskin pienistä aluista jaksaa enää

mitään kasvaa, etenkin kun pölyttäjiä ei näy ja kun en enää ole ehtinyt itse pölytellä.

Kasvihuoneestakin kurkut ja tomaatit hupenevat, mutta paprikat alkavat vuorostaan kypsyä. 

Töissä on ollut hektistä tälläkin viikolla, vaikka luokkani kanssa onkin suorastaan leppoisaa enimmäkseen. Mutta sitä ylimääräiseltä tuntuvaa on riittänyt niin aamuihin (tukiopetusta, turvakävely) kuin iltapäiviin (kokouksia ja palavereita). Kotona piti kuitenkin myös yrittää ruosia tilaa, kun vanhimmat pojat olivat tulossa täksi viikonlopuksi yökylään. Eilen kävinkin sitten miesporukassa juhlimassa vanhinta veljeä ❤️

Palatakseni satopäivitykseen, perunat pitäisi nostaa, mutta nyt on märkää. Luumuista osa on kerätty ja säilötty pakastimeen ja kellariin. Luumu-urakka kesken. Härkäpavuista loput keräsin tuleentuneena siemeneksi. Omenan satokausihan on hiljan vasta alkanut, syksyn säistä riippuu, kauanko se kestää. Punajuurilla ehkei vielä kiirettä, niistäkään ei ylituotantoa tule, koska lämmöstä punajuuri tykkäisi, mutta porkkanasato lienee suurempi kuin koskaan. 

Kunhan toetaan synttärireissusta ja kunhan vähän kuivahtaisi, voisi jotain puutarhapuuhaa viikonlopun aikana taas ehtiäkin. 

Elokuun ekan kukkia

Muutama lomapäivä jäljellä, tiistaina takaisin työmaalle. Saapa nähdä, ehtineekö töiden alettua enää niin kirjoitella blogiin. Tuskin.

Sain Millanilta viime syksynä unikon siemenkotia. Kylvin niitä kahteen kohtaan puutarhassa. Kuivassa ja aurinkoisessa paikassa ne kasvoivat hentoina ja matalina ja kukkivat pienin kukin, paljon toista kylvöä aikaisemmin. Kasvimaalle hapankirsikan varjoon kylvetyt kasvoivat puolta korkeammiksi, myös niiden nuput ovat muhkeampia. Ekaksi auenneesta en ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin sade varisti sen terälehdet. Tänään oli auennut lisää.

🩷🩷🩷

 Kimalaiset viihtyvät myös ranskantulikukissa, joita on ilmaantunut pitkin kasvimaata. 

Kasvimaalle on itsekseen ilmaantunut myös tätä violettia päivänsineä, jota joka kevät esikasvatan. Ja tänä kesänä komein kasvu onkin täällä kasvimaalla! Istuttamani eivät ole juuri kasvaneet saati kukkineet, vaikka normaalina suvena olen päivittäin räknännyt yleensä toistakymmentä kukkaa. Jospa ensi kesää varten kylväisin päivänsineä jo syksyllä kasvimaan laitaan. 🤔

Nyt kun on sadettakin saatu ja lisää luvassa, niin tohtinen alkaa istuttaa perennan taimia (tulikellukkaa, harjaneilikkaa ja yksi salkoruusu), vaikka tämä päivä ainakin vielä menee hellelukemissa. Kunnon pohjakastelu ja varjostus istutuksen jälkeen lienee tarpeen. 

Taas yksi hellepäivä illassa

Kuumuus jatkuu. Pyrin ajoittamaan pihatyöt aamuun ja iltaan. Keski- ja iltapäivällä sitten esim. ompelua tai laiskottelua. Eilen illalla sain vihdoin istutettua perennapenkin perkauksessa nousseet kukkasipulit takaisin. Tai siis... takaisin ja takaisin. En suinkaan istuttanut takaisin samoihin paikkoihin, vaan yhdistin eri lajit yhdeksi pitkäksi mutkittelevaksi riviksi paljaaksi perkaamaani perennapenkin laitaan. Merkkasin mutkarivin pienillä kaakelinpaloilla, niin helpottaa loppukesän perennaistutuksien sijoittelua. Osa helmihyasinteista jäi vielä istuttamatta. Niiden joukossa saattaa olla valkoisiakin. Jos saisin vielä isoimman helmililjaesiintymän nostettua ja siivottua rikoista, niin yhdessä niiden hyasinttien kanssa istuttaisin sitten nuo loputkin. Eilen illalla kylvin lopulta myös osto- ja lahjasiemeniä, maariankelloa ja iltahelokkia. Ostosiemenistä unohtui kylvää keväällä ainakin tarhaneito ja kesämalvikki 🙄 Toivon, että ensi keväänä itävyys olisi silti ok.

Kesäkukista puheen ollen. Esteettisyyttä ajatellen perennat ovat tämän pihan pelastus.

        Viimeisiä kukkia Bowl of beautyssa. 

Ilman oppilaiden lahjoja minulla ei juuri mitään kukkivia kesäkukkia olisikaan.

Valkoinen orvokki on oppilaalta... No kyllä punarevonhäntää jo alkaa pilkottaa. Muut tuossa ovat köynnöstäviä; päivänsini, tuoksuherne, ruusupapu ja hyasinttipapu. Tällä kertaa päivänsini on ostosiemenistä Heavenly blueta. Perinteistä violettia istutin muualle (huonoon paikkaan ei tahdo kasvaa, yhden kukan olen siellä nähnyt, aiempina vuosina tähän mennessä niitä on yleensä ollut päivittäin kymmenkunta... ). En haluaisi eriväristen päivänsinien risteytyvän, toivoisin taivaansinisestä siemeniä, kunhan nyt ensin alkaisi kukkia! 

Ruusupavussa sentään on jo nuppuja.

Ja gladioluksissa myös havaitsin nuppuja ❤️

Kuumaa on kompostorissakin! Kompostointi on jostain syystä yksi mieluisimpia puutarhatöitäni, siksi varmaan kun se on ekologista niin monin tavoin. 

Lukema ehti kavuta välillä jo lähelle kahdeksaakymmentä, mutta kun eilen taas vajensin ja täytin kompostoria, niin se vähän jäähdytti.

Tein eilen yhden parannuksen suojavaatetukseeni, kun olin menossa mansikkamaalle. Kun tein peukalonreiät suoraan paidan hihansuihin, niin sai jättää sukanvarsista tehdyt rannesuojat pois. Käytin samaa suojausmenetelmää tänään Ruusurannassa, kun vihdoin sinne pääsin jatkamaan palsternakan harvennusta (siihen puin kyllä vielä työhanskat kertakäyttöisten päälle, etteivät nuo heti kulu puhki, minulle kertakäyttöhanskat ovat monikertakäyttöiset). Jokakesäistä - kasviperäistä? - ihottumaa olen saanut vähän himmattua tällä suojauksella, jalat olen myös suojannut pitkäpulttuusilla. 

Mulla oli siis meininki alunperin, että tänä aamuna lähdettäisiin taas polkemaan Ruusurantaan mahdollisimman aikaisin. Mutta mies poti hammastaan sohvalla rotuen vielä kahdeksalta. Onneksi hän kuitenkin sai kipuajan läheiseen kaupunkiin - ja hänen piti sitten ottaa auto takaisin liikenteeseen seisonnasta - niin pääsin pyöräni kanssa hänen kyydissään työmaalleni sentään kymmeneksi. Jaoin harvennusurakan kahteen sessioon, kun paahteisella kasvimaalla ei olisi muuten jaksanut. Sessioiden välissä pesin kukkapurkit, jotka olin edelliskerralla jättänyt matonpesuveteen likoamaan. Paha vain, että yksi matoista oli ollut kovasti kissanpissassa, niin se pesuvesi löyhkäsi hirveältä (ihmekös tuo kun oli paahteessa viikon mojunut, eikä se mattokaan pestyltä tuoksunut). Kannoin sadevesiastiasta tuoreen pesuveden, niin haju lähti. Eväät ja juoma riittivät, pyöräily sujui jouhevasti, mutta kyllä olin kotiin päästyäni lapaannuksis. Suihku, kahvit ja ruuan päälle nokoset, niin nyt illansuussa voisi kiertää pihalla ainakin kylvöjä ja kasvihuonetta kastelemassa. 

Kolme pupua ja muuta mukavaa

 

Tuossa vähän tuoreempi otos pispalanneidosta, josta taannoin blogilla oli kuva ja johon en kyllästy ❤️

Samoin köynnöshortensiasta. 

Pupuista ei sen sijaan saatu valokuvaa,

 mutta veljentyttö piirsi puput vieraskirjaamme.  

Kun veljen perhe sunnuntaina poikkesi kotimatkallaan tässä kahville ja helteestä levähtämään, niin kahvipöydässä istuessamme huomasin yhtäkkiä, keskellä kirkasta iltapäivää, pupun ilmestyneen istumaan pihatiellemme. Onhan niitä näkynyt pitkin talvea ja kevättä, mutta yleensä aamuisin tai iltaisin. Ja nyt niitä olikin yhtäkkiä sen yhden kanssa kaksi muuta, ja ne alkoivat hurjasti riehua, loikkivat ja juoksivat toistensa perässä ympäri katajan ja muiden pensaiden. 

Luulin pääseväni jatkamaan Ruusurannan töitä kohta arjen koitettua, mutta ensin tuli kaatopaikkapäivä (siivottiin ja kuskattiin Millanin markilta kaksi peräkärryllistä kaatopaikalle ja sen jälkeen vielä yksi kuorma nuorisoseuran metallinkeräyslavalle) ja sitten mies alkoikin korjata auton pakoputkea. Se tiesi sitä, että olen saanut tällä viikolla keskittyä Kanttorilaan. Päivän kuumimpaan aikaan sisähommia, kuten leivonta, siivous ja ompelu (kuusikon varjostama hirsitalo on ihanan viileä kesäkuumalla), aamuisin ja /tai iltaisin olen sitten etsinyt pihan varjoisia paikkoja puuhailun kohteeksi.

Helteiden jatkuessa aloin huolestua Ruusurannan kasvihuoneesta ja siellä olevista pavuista, vesimelonista ja tomaateista. Niinpä lievästi painostaen sain miehen perjantaina suopumaan pyöräretkeen. Pyöräily oli varsin siedettävää vielä aamuyhdeksältä, kun välillä vähän tuulahteli. Kasvihuoneessa oltiin lotossa, mutta hengissä. 

Borlotto-papu oli jo alkanut tehdä palkoja. Kolmisen tuntia hikoilimme omissa puuhissamme. Miehen suururakka oli ruohonleikkuu. Minulla kevyempiä hommia, joista kastelun jälkeen tärkeimpänä palsternakkojen harvennus. Yksi pläntti niitä jäi vielä harventamatta, kun miestä viemisti jo kotiin väsyn ja nälän takia. 

Kesäkukat antavat yhä enimmäkseen odottaa itseään. Ahkeraliisat kukkivat, mutta ovat kovin matalia. Yhden päivänsinen kukan olen nähnyt kukkineena ja tänään huomasin nuppuja leijonankidassa. Mutta vaikka tänä kesänä kesäkukkien lisäksi melkein kaikki muukin kasvu on ollut hidasta, salaatinviljely on onnistunut suorastaan täydellisesti. 

 Viileä alkukesä suosi salaatin itämistä, mutta toisaalta hidasti kasvua niin, että nyttemmin kaikki salaatit ovat suuri piirtein samankokoisia riippumatta kylvöakankohdasta (kuvassa kylvö numero kaksi). Ainoan poikkeuksen tekee viimeisin kylvöni parin viikon takaa, sekin ehti pintaan sopivasti ennen hellejaksoa. 

Autottomuus on tehnyt hyvää Kanttorilan puutarhalle 😁

En ole laskenut, kuinka monta kottikärryllistä olen perannut rikkaruohoja ja kaivanut sekä tavallisella että kanttauslapiolla ruohotuppaita, mutta on niitä kertynyt varmaan puoli tusinaa. Olen useimmat kärrylliset pilkkonut vesurilla saman tien kompostoreihin. 

Lopuksi lisää kukkakuvia. Ensin oppilaalta saatu neilikka, sitten sinivalkoista. 

Ja kyllähän tarvitaan pari pionikuvaakin. 

Festarit ja helteet

Reilu viikko sitten Millania juhlittuamme kävimme juhlimassa miehen vanhinta veljeä. Oli tosi mukava tavata pitkästä aikaa miehen sukua isommalla porukalla näin iloisissa merkeissä, kun viimeksi on kokoonnuttu hautajaisissa. Loppukesästä saattaa olla tilaisuus tavata uudemman kerran, kun miehen eno täyttää myös pyöreitä. Pohjoisen mutkaan sisältyi myös lapsiemme tapaamisia sekä vähän kaupantekoa. Sunnuntain juhlapäivä oli aurinkoinen ja lämmin. 

Maanantaina olikin sitten festareiden avajaispäivä ja silloin oli taas tosi kylmä, kuten näiden päivien helteisiin asti tänä kesänä on vallitsevasti ollut. Olin unohtanut ottaa takin ja paidan väliin aikomani fleecen, mutta onneksi paikalliselta hellarikirppikseltä löytyi kivanmallinen neuletakki. Miesparka oli liikkeellä shortseissa, mutta hänenkin olonsa helpottui, kun ennen kirkkokonserttia löytyi kaupasta sopivat festarihousut. Ihan kauheasti emme ehtineet avajaispäivänä kuulla musiikkia, mutta tuttuja rookasin aina vähän päästä, mm. kollegoita ja oppilaita.

Veljeni tuli morsiamensa kanssa meille yöksi festareilta sekä maanantaina että tiistaina. Tiistai olikin erilainen (musiikkipainotteinen) festaripäivä; palloilin kahdesta seitsemään itsekseni, kun mies vei Millanin lemmikkeineen lekurille ja siellä meni aikaa. Viimeinen festaripäivämme oli torstai ja silloin olimme menossa mukana melkein kellonympärystän, paitsi että nytkin mies oli alkuun muualla, hampaitaan tarkistuttamassa. Päivien mittaan ehdin kuulla ja nähdä, mitä olin suunnitellut/ toivonutkin. Mutta enpä ehtinyt viikkoon puutarhoihini kunahtaa ennen kuin perjantaina. Silloin keskityin pelkästään Kanttorilan puutarhaan, perkasin punajuuripenkit sun muuta kasvimaalla, raivasin kanttauslapion avulla taas yhden perennapenkin reunusta alkuun (ainakin kaksi reunusta on nyt siis puolimoos) ja pensasmustikoiden ympärystää. 

Jo torstaina oli alkanut lämmetä, lauantai oli sitten kesän ensimmäinen hellepäivä näillä tienoin. Silloin kävimme Millanin luona palauttamassa korjatun auton. Hellettä on ollut vielä tänäänkin. Mutta aamulla ja illalla pystyin olemaan puutarhassa. Keräsin mansikat ja yritin muutenkin siivota mansikkamaata. Sateet ja tiheä (rikka-)kasvusto olivat edesauttaneet marjojen homehtumista. Pesin vielä kaksi mattoa, niin enempää ei tänä kesänä tarvinne mattoja pyykätä, paitsi jos Ruusurannassa pari pikkumattoa. Pääsin käymään sielläkin kastelemassa kasvihuoneessa, kun sunnuntaina poikkesimme sinne vanhimman veljen perheen kanssa. Sain myös ruosittua enimpiä (= pisimpiä) rikkaruohon ronttoja perunapenkeistä. Jospa siellä jo huomenillalla käytäisiin vähän pidempi rupeama.

(Vuorokausi ehti kirjoitellessa vaihtua. Huomenna onkin jo tänään.) 

Orivesi All stars esiintymisvuorossa. 

Reissuja ja tärkeä muistutus itselle kasvivalosta - ja eiköhän jotain taas puutarha-asioistakin

Tammikuussa varmaan haeskelen ja yritän muistella, mihin olen piilottanut esikasvatukseen tarvitsemani kasvilamput, kun aiemmin hankkimani ei olekaan enää peräkamarin astiakaapin päällä. Sinne laitoin takaisin kuitenkin niin ikään esikasvatuksessa tarvitsemani lämpömaton - johon kiinnitin post it -lapun. Siihen kirjoitin, että lamput ovat nyt vinttikamarista pöytälaatikoissa. Varulta kirjoitan tännekin muistiinpanoihin, kun useasti olen täältä etsinyt unohdettuja tietoja. Se siitä, sitten muihin asioihin.

Kirjoitin viimeksi juuri ennen perinteistä Norjan vierailuamme. Menomatkalla poikkesimme jälleen kylässä - ja herkuttelemassa - äidin serkun luona ja Ruotsin puolella Millanin tädin luona (hän kokee edelleen Suomen kodikseen ja totesi, että vierailumme toi kodin tuntua, ihan kuin olisi päässyt käymään kotona). Tapasimme Norjassa tällä kertaa koko ystäväperheemme. Tuntui niin mukavalta, kun perheen nuorempi tytär puhutteli minua jälleen opeksi ("because it's your real name") ja kun esikoispoika muisti edelleen runsaasti suomenkielen sanoja ❤️ Matka oli kaikin puolin onnistunut. Paluumatkalla poikettiin vielä hairaamaan kyytiin veljenpojalta ostamani mattokäärön. Saan juhannukseksi keittiön lattialle puhtaan maton 😊

Kotiin on aina mukava palata reissulta. Vähän taas jännitti, miten kasvit sillä välin olivat pärjänneet. Hyvinhän ne, kasvaneetkin olivat. Mutta heti reissun jälkeen piti jatkaa kesken jäänyttä kesäkukkien istutusurakkaa. Paitsi että ennen kotiin tuloa pysähdyttiin Ruusurantaan, minä istuttamaan lisää maa-artisokkaa ja mies leikkaamaan nurmea.

Paluuta seuraavana päivänä käytiin Millanilla kylässä viemässä tuoreet terveiset tädiltä. Sitten taas päiväksi pihatöihin ennen seuraavaa reissua, kesäseuroihin entiseen kotikaupunkiin. Mies oli varannut kahdeksi yöksi hotellihuoneen, koska rivitalo-osakkeessamme on tällä hetkellä vuokralaisia. Olin odottanut tapaavani paljon tuttuja sekä vakiokesäseuravieraita että paikallisia ystäviä vuosien takaa ja monen vuoden tauon jälkeen. Odotukseni täyttyivät ja oikeastaan ylittyivät. Toki ehdimme rookaamisten ja praatailun lisäksi nauttia juhlaohjelmastakin. Musiikkitarjonnassa oli useita helmiä. Soitinyhtyeen säestämä kuoro, jossa ystäväpariskuntakin palvelee, yllätti tasokkuudellaan. Messu entisessä kotikirkossa oli muutenkin juhlallinen ja elähdyttävä. Paluumatkan teimme mutkin lapsiemme luona. Kaikin puolin onnistunut reissu siis tämäkin ❤️

Maanantaina ja eilen pihatyöt ovat jatkuneet, mutta tänä päivä on mennyt vähältä toipuessa eilisestä niittämisestä. Viikatteen heiluttaminen on raskasta tottumattomalle. Minä niitin Ruusurannassa kasvimaan ympäriltä korkeaksi ennättäneitä rikkakasveja ja kun viikate vapautui, mies niitti lupiineja tienlaidalta. Niittoa pitää mennä huomenna jatkamaan. 

Mainittakoon vielä ainakin se, että ennen seuramatkaa istutin myös Ruusurannan kasvihuoneeseen muutamia tomaatteja (lähinnä nimettömiä rääppöjä) ynnä kaksi vesimelonia sekä borlotto- ja salkopapuja. Oli mukava nähdä eilen, että ne kaikki olivat hengissä ja hyvässä kasvussa. 

Kotipihassa en meinannut keksiä avomaankurkuille istutuspaikkaa (tosin taimetkin ovat vasta sirkkalehtivaiheessa), kun edelliseen kurkkupenkkiin istutin gladioluksia ja kun kurkuille aikomassani paikassa pilkotti perunanvarsia. Mies tarjosi autonrenkaita istutuslavaksi, siinä ratkaisu. Kaksi autonrengasta sain helposti mahtumaan herukan ja lipstikan väliselle alueelle parsojen eteen. Nyt seuraan, alkavatko istuttamani minitaimet kasvaa vai vaihdanko tilalle uudet. Kylvin lähes kourallisen siemeniä varmistaakseni, että jokunenkin itäisi. Kellarissa on vielä kolme kurkkupurkkia edellistä satoa, mutta kyllä täytyy syksyllä tehdä lisää

"Niin kiirus jottei niemelähän kerkiä"

Jos oli kevätlukukausi hektinen, niin hapinesta on pitänyt olla myös kesäloman alettua. Puutarhahommiapa tietty - kahdessa puutarhassa. 

Joka kasvukauteen liittyy niin iloja kuin pettymyksiä/ harmejakin. Harmeista mainittakoon, että tikkusuojauksesta huolimatta naakat tai muut varislinnut repivät ylös ja tappoivat molemmat iittiläisen härkäpavun taimet (viimeiseni) ja että tänäkään keväänä en onnistunut kasvattamaan elinkelpoisia kaalintaimia. Tein sitten kaaleista suorakylvön Ruusurantaan (kyssä-, lehti- ja parsakaalta) ja peittelin kylvöksen harsolla. Itäkööt, jos tahtovat. 

Tämän kevään eräs erityinen ilonaiheeni on ollut kukkanuput köynnöshortensiassa. Siinä on minun aikanani vasta toisen kerran nuppuja, ja ensimmäisellä kerralla tulin vahingossa katkaisseeksi ainoan kukannuppuoksan. Aikanaan köynnöshortensian tueksi istuttamani sembramänty alkaa oikeasti antaa tukea, ehkä se on rohkaissut kukkimaan. 

Loman alettua olen riehunut joka päivä jommassa kummassa pihassa, satoi tai paistoi. Enimmäkseen on satanut, mutta hyvä sadeasu on mahdollistanut myös sateella riehumisen. 

Minulla on tavoitteena siirtää perunanviljelyn lisäksi maa-artisokan, palsternakan ja suurelta osin myös valkosipulin viljely Ruusurantaan. Ja saada sillä tavoin enemmän tilaa Kanttorilan kasvimaalle, jotta voi paremmin mm. toteuttaa vuoroviljelyä. Olen aloittanut siirron vaiheittain. Syksyllä kylvin Ruusurantaan palsternakkaa ja valkosipulia, nyt loman alettua olen kaivanut Kanttorilasta pois liikoja maa-artisokkia ja istuttanut niitä Ruusurantaan. Varmaan kolme päivää olen kaivanut Kanttorilan puutarhasta pois itsekseen kylväytynyttä palsternakkaa. Osan juurista vein kellariin, muutamia paloittelin tänään uuniin, kun tein sinne muutakin, ja huonoimmat sekä varret piilotin kohopenkkiin, jonka kasasin maanantaina. 

Otsikon toteamus pitäisi kuulua, että on niin kiire, ettei nielemään kerkeä, mutta aikanaan jollain kyläläisellä oli sana muljahtanut, ja otsikon muoto jäi isälle sanonnaksi. Kotikylän liepeillä oli kyllä Niemelä-niminen talokin. (Isällä oli käytössä paljon muitakin sanontoja, joista osa oli samanlaista perua.) 

Tämän bloggauksen kuva liittyy koulun päättäjäisiin ja tämän päivän puutarhapuuhiin. Sain oppilaalta vaaleanpunaisen napon, jossa oli kauniita serviettejä ja oheiset kukansiemenet. 

Tänään sain idiksiä, minne istuttelisin ja kylväisin kesäkukkia. Hoksasin, että viimevuotinen kurkkupenkki kasvimaan etelälaidassa sopii gladioluksille. Pystytin sinne tuki rakennelman ja gladiolusten eteen kylvin Pink shades - siemensekoituksen. Sain raivattua tilaa pitkän kukkapenkin etelänpuoleiselle laidalle sen verran, että sain tyhjättyä sinne toisenkin kesäkukkasekoituspussin ja istutettua leijonankitaa, punarevonhäntää, orvokkeja, kesäastereita ja vaniljasamettikukkia. Nähtäväksi jää, kuinka moni taimenrääppöö jää henkiin ja alkaa kasvaa.

Laitanpa vielä kuvan lahjanaposta. 

Siilidraamaa ja muuta puutarhajuttua

Tänä keväänä olen saanut iloita siiliparin toistuvista puutarhavisiiteistä, välillä yhdessä, välillä erikseen. Tänä aamuna ne viipyivät pitkään yhdessä omenapuun alla, mutta eivät syömässä. Isompi kiersi sitkeästi pienempää ympäri nuuhkien ja tökkien kylkiin. Toinen oli niin kuin ei huomaisikaan. Ne olivat häipyneet sillä välin kun tein sanaristikkoa aamukahvin äärellä, joten en tiedä lopputulosta. Pienempi vieraili tänään vielä kahteen otteeseen, tällä kertaa murkinoimassa, eikä piitannut minustakaan, vaikka lykkäsin kottikärryjä viiden metrin päästä.

Mutta ennen kuin minä annoin itselleni luvan tarttua kottikärryihin tai muuhunkaan puutarha-aseeseen, minun piti viettää hyvä tovi tietokoneen, oppilaiden kirjojen, vihkojen ja kokeiden kanssa arviointia työstäen. Vielä ei tullut valmista, mutta urakka edistyi.

Pihalle päästyäni aloin ensin raivata tilaa sekä kuistille että kasvihuoneeseen. Kunhan  viikko kuluu, uskallan alkaa haaveilla ensimmäisten tomaattien (Outdoor girl) istuttamisesta kasvihuoneeseen. Kuistille ajattelin alkaa kanniskella karaistumaan muitakin taimia kuin orvokit, jotka siellä on ollut jo viikon verran - ja ovat ehtineet jäätyäkin siellä kerran. Vintillä olevia taimia voisin karaista nostelemalla niitä parvekkeelle.

Kukkaruukkujen lisäksi sain kasvihuoneesta ulos kaksi kolmesta multatehtaasta eli  kaksi sadevesiastiaa, joissa minulla oli istutusastioiden mullan sekaan tyhjättyjä bokashiastioita. Kärräsin tehomullat pariin kohopenkkiin, joista toiseen tulee toivon mukaan kesäkurpitsaa ja maissia. Pari iittiläistä härkäpapua siihen jo aiemmin kylvin. Toiseen kohopenkkiin kylvin kaksi riviä porkkanaa ja istutin rivien väliin valkosipulin kynsiä. Suojasin kylvökset tikuilla intujen varalta. Sen jälkeen levitin vielä kevätlannoitetta kukkapenkkeihin.

(Olemme tänä keväänä ehtineet käydä pari kertaa Ruusurannassakin. Mullistin kompostorin, kaivoin lupiineja ylös kasvimaalta ja jatkoin yhden perennapenkin raivaamista ruohotuppaista. Nyt siellä on myös sadevesiastioita rännien alla. Muualtahan sinne ei vettä tulekaan.) 

Tämänpäiväisen kohopenkin kunnostuksen yhteydessä nostin siitä läjän palsternakkaa ja maa-artisokkkaa, jotka meinaan huomenna kuoria uuniin, kun kerran sen kuitenkin lämmitän piirakkaa varten. Vien maanantaina kahvitarjottavat työpaikalle yhteissuunnittelupalaveriin.

Nyt hyvää yötä ja hyvää pyhäpäivää. Huomenna on Hyvän Paimenen sunnuntai. 

Viime tipassa

Tänään satoi tähän pihaan ensilumen. Ja vaikka se Marketin kassan mukaan sulaakin pian pois, oli silti hyvä saada viimein loputkin pihan syystyöt jonkinlaiseen päätökseen. Siitä iso kiitos miehelle. Ei pelkästään siksi, että hän siellä on enimmäkseen ahkeroinut mm. omenapudokkaiden kimpussa, vaan häntä saan kiittää siitäkin, että kahtenakin päivänä päättyvällä viikolla pääsin kotiin valoisan aikaan (kun mies tarvitsi auton), joten kerkesin vihdoin ja viimein nostaa loput palsternakat ja porkkanat, sekä osan maa-artisokista. Ja ainoan kyssäkaalini.

Kävimme Millanin luona jo perjantaina, että mies pystyi viemään kaatiksen aukioloaikana toisenkin kuorman jätettä Millanin homeisesta autotallista. Näin ollen lauantain pyhäinpäivän sain viettää kotona. Silloin sain hoidettua myös talvisuojaukset. Sinikka-luumun rungon suojasin lampaanvillalla, kun taas sekä pensasmustikat että siipeensä saanut Latvian matala -kirsikka saivat verkon ympärilleen.

Ja tänään aamulla muistin vielä hakea sisälle vihoviimeiset vesiastiat (muutamassa kanisterissa oli jemmassa sadevettä, jonka aion hyödyntää sisäkasvien kasteluun).

Ja kyllä tuo otsikko sopii myös alla olevaan kuvaan. Nimittäin kun kuulimme jo keväällä, että isosiskostamme oli tulossa momma tänä syksynä, niin vasta nyt syksyllä, lasketun ajan tuntumassa aloin neuloa töppösiä ja sitten nuttua. Uusi ihminen saapui sukuun kymmenen päivää yli lasketun ajan, ja silti minulla on vielä neule kesken, sivu- ja pääntienresorit neulomatta, sitten napit ja viimeistely. Onneksi kokoa on reilusti, mahtuu myöhemminkin 🤭

Mainittakoon, että pehmeän mintunvihreän vauvalangan olen saanut Millanin äidiltä, joka lupasi minulle myös vauvannuttuun sopivia nappeja, pitäisi vain käydä hakemassa. 

Syksy jatkuu

Kuukausi on taas ennättänyt vaihtua. Ja syyslomakin jo häämöttää. Toistaiseksi maa on pysynyt sulana täällä meidän korkeuksillamme, ja viikon loppupuolelle on povattu sadetta, joten ehtinen tehdä jotain puutarhatöitä vielä syyslomaviikollakin. Edellisessä postauksessa luettelemani "pitäisi"-jutut on suurinpiirtein hoidettu. Omenoita on vielä kyllä sekä puissa että maassa, punaisia sentään enää vähän. Paljon niitä on syöty ja viety muiden syötäväksi (mm. koululle olen kuskannut melkein päivittäin) ja jonkin verran on myös kellarissa, sekä punaisia että talviomenoita. Yhden ainoan sose-erän olen toistaiseksi viitsinyt tehdä. Vaan ei sitäkään kannata vaivootella tarvetta enempää. 

Ennen lomaa yritän kyllä ennättää ja muistaa täällä Kanttorilassa sen verran muokata kasvimaan laitaa, että saisin tilaa narsissin sipuleille ja mahdollisesti joillekin perennakylvöille. 

Kylvöistä puheen ollen, siementen keruu on onnistunut hyvin, kuten olen jo aiemmin maininnut. Samettikukista en ole saanut itämiskelpoisia siemeniä, mutta aika monista muista lajeista kyllä. 

Lisäksi - rohkaistuneena viime syksynä keräämieni tomaattien siementen hyvästä itävyydestä - olen kokeillut tällä kasvukaudella ottaa talteen myös kasvihuone- ja avomaankurkkujen siemeniä. Ja pitkästä aikaa myös kesäkurpitsan siemeniä, kun niiden siemenet alkoivat tänä keväänä olla jo vähissä.

Olemme edelleen kulkeneet myös Ruusurannassa puuhastelemassa (= raatamassa niska limassa). Kasvimaan sadonkorjuun jälkeen olen kaivanut kasvimaalle hautaa mädille omenoille. Kaivuu on ollut paikoin hidasta, kun olen samalla kerännyt rikkaruohojen juuria säkkeihin. Mies on sillä välin sahaillut omenapuista kuivia oksia ja lipannut mätiä omenoita puiden alta muovilaatikoihin ja kärrännyt niitä kuoppaan. Omenoiden päälle olen kasannut ronttoja (= osin maatuneita rikkakasvien varsia) ja niiden päälle kuopasta kaivettua multaa. Mukailtu kohopenkki. 

Hallan häivähdys

Kylläpä sittenkin halla yritti jo tänne ryömiä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Harmitti ja säikäytti huomata aamuseitsemän edellä, että ruohikko oli yhdeltä kantilta kuurassa. Olin tsekannut hallanvaaran todennäköisyyden netistä, eikä tähän kohtaan ollut annettu kohonnutta riskiä, niin tuudittauduin sitten siihen, enkä ollut levittänyt harsoja kurkkupenkillä (vaikka olin jo ehtinyt luvata sieltä loput kurkut siskolle) enkä sytyttänyt kynttilöitä kasvihuoneeseen. Mutta pelko oli pahempi kuin paukahros, kuten Millan tapaa sanoa.

Kohopenkki taisi antaa riittävän lisälämmön kurkuille, ja niiden paksu kuori suojasi lisää. Samoin kasvihuone säästyi. Ja nyt sitten yöt jatkuvat plussalla vielä jonkin päivän. 

Ensi viikonloppuna ennustusten mukaan  tulee käänne. Siksipä aloittelen vähitellen valmistautumista. Äsken kävin keräämässä suuren osan kasvihuoneen loppusadosta. Kenties loppuviikolla kerään jo loput tomaatit ja paprikat sisälle kypsymään. Ja ananaskirsikka pitäisi sieltä kantaa vintille talvettumaan. Mutta ensin pitäisi järjestää sekä vintille että molempiin eteisiin tilaa muillekin talvetettaville. Olen tuonut takaisin sisälle vasta lehtikaktukset. Tilaa tarvitaan joukolle pelargoneja, oliiville, värinokkoselle, araukarialle ja maljaköynnökselle. Arvelisin, etten vaivoottele enää yrittää keijunmekon talvetusta. Sitten olisi vielä gladioluksien, täplämunkinhuppujen ja amaryllisten mukuloiden huolehtiminen kellariin, ja ekan pakkasen jälkeen myös dalioiden. 

Kasvimaalta pitäisi kerätä loput punajuuret pois. Ehkä loput perunat myös ja Ruusurannasta mukulasellerit. Mutta porkkanat ja palsternakat ehtii  myöhemminkin. Lehtikaalia, persiljaa ja salaattivuonankaalta voi kerätä tarvittaessa vaikka lumen seasta.

Mies on tänään kerännyt pudokkaita oikein urakalla, kuvassa vain osa. Hän aikoo huomenna viedä niitä pohjoiseen. Puista täytynee kerätä loput punakanelit sitten loppuviikosta. Eikä talviomenoitakaan pidä jättää puihin pakkasiin asti. Mies toi äsken kaupasta lisää banaanilaatikoita omenasatoa varten. 

Kesäisen alkusyksyn koostetta

Merkillisiä säitä. Hellepäivien määrässä on rikottu aiempi ennätys, kun vielä nyt syyskuussakin on ollut hellepäiviä. Välillä on ollut usean päivän rankkasadejakso (mm. kuun vaihteessa, kun olimme juhlimassa serkun synttäreitä heinäladossa), sitten taas lämpöä ja tänään rajuja tuulenpuuska. (EDIT. Aloitin tämän kirjoittamisen viikolla.) 

Pitkittynyt kesä on antanut kukille lisäaikaa, mikä olikin omassa pihassa tarpeen useammalle lajille, esim. pelargoneille ja keijunmekoille, joiden kukkimista sai odottaa tavallista pidempään. Nähtäväksi jää, riittääkö tämäkään lisäaika liuskamiinanköynnökselle. 

Lämpö ja riittävät sateet ovat luoneet otolliset olosuhteet myös sadolle. Sadonkorjuun kanssa en ole kaikilta osin pitänyt kiirettä, kun ei vielä ole ollut hallauhkaa. 

Näin komeaa paprikaa en ole aikaisemmin saanut omasta kasvihuoneesta. 

Myös siementen keruu on onnistunut monilta osin. 

Ruusupavut eivät ole aina ehtineet kehittyä valmiiksi ennen halloja, mutta tänä vuonna olen saanut siemeniä jaettavaksi asti. 

Samoin tilliä. Toki perinteisiä kosmosta, päivänsineä, samettikukkaa, tuoksuampiaisyrttiä, härkäpapua, mutta myös aurankukkaa, jota minulla ei ole aiemmin ollut, mutta nyt kasvoi oppilaalta saadusta kesäkukkasekoituksesta. 

"Lähti laukalle..."

Jo viime satokaudella totesin, että valkosipulia tuli turhan paljon. Se johtui siitä, että nostettavaksi kasvaneita oli sekä toissa vuoden itusipulikylvöstä että edellisvuoden kynsi-istutuksista. 

Vielä enemmän valkosipulia nousi tänä vuonna, en tiedä miksi... 

Vein ensimmäisenä nostetut Millanin synttäreille, ja niistä Millan jakoi osan synttärivierailleen. 

Seuraaville synttäreille (serkkulikan kuuskymppiset, ikätoverini...) saan viedä kynsilaukkaa aika mekosta, vai miten Aleksis sen sanoisikaan, kun useampi lähisukulainen ilmaisi huolivansa liikojani.

Kyllä liian kanssa aina pärjää, tapasi äiti sanoa.

Tänä syksynä en sitten meinaakaan tähän Kanttorilan pihaan istuttaa/ kylvää valkosipulia - juurikaan. Ehkä yhden kukinnollisen itusipuleita, joista sitten keväällä voi siirtää porkkanakylvöjen kavereiksi. Ruusurantaan ajattelin istuttaa ensi kesänä nostettavat, samaten sinne levitän myös palsternakan siemeniä. Tänä kesänä koko Kanttorilan kasvimaa on enemn tai vähemmän palsternakan vallassa. Vastaavan tapahtuman yritän estää tulevina kesinä. Ensimmäinen toimenpide oli poistaa liiat palsternakan kukinnot.