Taas mm. sähkön säästöä

Reilu viikko edellisistä suru-uutisesta, kun tuli seuraava (ensin suvun sitten ent. kotiseurakunnan piirissä). Jospa nyt hetkeen ei tulisi lisää.

Tässä oli useita sadepäiviä, kunnes eilen ja tänään on ollut poutaa. Ja yöpakkasta. Ehkä nostan viimein loput porkkanat, joita on vielä muutama maassa, sekä lisää palsternakkaa, ennen kuin maa jäätyy liikaa. Eilen hyödynnettiin poutaa yhdistämällä kyläreissuun sieniretki, tänään pesemällä pyykkiä. 

Sadepäivien puuhiin on sisältynyt mm. korjausompelua - kunhan olin raivannut kamarin pöydälle tilaa ompelukoneelle. Perjantaina otin urakaksi tyhjätä, sulattaa ja pestä jääkaappi-pakastimen. Paksu jääkerros oli päässyt kertymään pakastimeen olletikin siksi, kun sen ovi oli kerran kesällä jäänyt raolleen useammaksi tunniksi. Nyt päätimme miehen kanssa, että jätetään kaappiyhdistelmä sulana tyhjilleen käynnistämättä uudestaan hetkeen. Pakasteet mahtuivat uuteen kaappipakastimeemme ja jääkaapin korvikkeena toimii keittiön porstuan "kylmäkomero". Jouluksi viimeistään otetaan jääkaappi käyttöön uudestaan, mutta eiköhän tässä välissä säästy sähköä. 

Odotin, että normaaliaikaan siirtyminen auttaisi minua pääsemään takaisin "ihimiseltääseen" unirytmiin. Meinasi mennä etenpeten, kun uni ei meinannut tulla ollenkaan sunnuntain vastaisena yönä. Lopulta nousin keittiöön syömään ja ratkomaan sudokua. Kaikesta huolimatta heräsin ajoissa kirkkoon. Sunnuntain kirkkoreissupyöräily ja sieniretkikö avittivat, että eilen menin petiin yhdentoista maissa ja kesken kirjan lukemisen silmät lupsahtivat, ja aamulla nousin jo seiskalta. Vaiko kenties Millanin antama ravintolisä jo vaikutti. Oli miten oli, yritän liikkua päivittäin (tänäänkin tehtiin kävelylenkki kirjaston ja kirppiksen kautta) ja syödä ainakin viikon kuurin Millanin medisiiniä.

Joululahjaneuleita syntyy hyvää vauhtia, mutta pitäisikö minunkin aloittaa jo myös joulukorttipuuhatkin, kuten eräs tuttava, joka soitti ja kysyi osoitetta joulukortin lähettämistä varten.

Kirsikalle lammasturkki ja Taistolle verkko

Kauniin aurinkoiset mutta kylmät päivähetket ovat jatkuneet tänäänkin. Pihalla ei enää kauheasti ole tekemistä, ainakaan pakollista tai kiireellistä, sisällä enemmänkin. Mutta tuntuu, että pihalle täytyy mennä niin kauan kuin ilmoja piisaa.

Eilen suojasin Sinikka-luumun ja kuvan hapankirsikan rungot pupuja vastaan kokeeksi lampaanvillalla, jota hankin viime keväänä tutulta lampurilta, mahavilloja ja muuta, mitä ei voinut kehrätä. (Katteeksi käytin menneenä kesänä vain osan, ensi kesänä varmaan laajemmin.) 

Narulla nierasin villamosselot pysymään rungon ympärillä. Tänään seurasimme keittiön klasista oravan touhuja, kun se viiletti kasvimaalta kuusikkoon suussaan iso karvatollero. Ei sentään repinyt puiden rungoilta, vaan haki kasvimaan katevilloja, olletikin pesänlämmikkeeksi. 

Tänään vihdoin sain laitettua myös loput verkkosuojat; Taisto-tammelle, pensasmustikoille ja vähän lisää verkkoa lehmus-oletetulle. 

Eilen kylvin kauluslavaan noin sata porkkanan siementä, yhden kerrallaan, käyttäen apuna punkkipihtejä. Tilliäkin sitten kylvin rivinpätkän tulevan kurkkulavan reunaan. Muistin viimein myös istuttaa pikkusiskolle menossa olevat esikot purkeissa perennapenkkiin. Laitan varulta siitäkin kuvan, jos en vaikka keväällä muista, mihin ne piilotin. 

Kaivonrenkaan reuna paljastaa kyseisen perennapenkin. 

Vähän raskailta askeleet ovat viime aikoina kylläkin tuntuneet, kun ajatukset viivähtävät surevien luona. Ja omissa muistoissa. Elämme kuoleman varjon maassa, ja syksyn alastomuus ja koleus sitä aivan kuin alleviivaavat. 

Kelloköynnös ym.

Toissapäivänä keskiviikkoaamuna oli meidän pihassa syksyn ensimmäinen kunnon kuura. Nyt näkyi kylmän jäljet jo enimmissä daalioissa, joiden juurakot ravistelinkin jo kuivahtamaan porstuassa ennen kuin kannan ne kellariin. Kellarissa on jo talvettumassa amaryllikset, täplämunkinhuput, gladiolukset ja osa Iron cross - onnenapiloista. Pari tupasta ajattelin talvettaa ikkunalla. Kannoin kellariin kokeeksi myös isomman "emoverenpisaran". Tehköön siellä, mitä tahtoo, sen pistokas lapsi saa viettää talven eteisen ikkunalla.

Tiistaina irrotin joustinpatjaköynnöstuesta vielä viimeisenkin keijunmekon sisälle, vaikka en sitä kokonaan enkä ilman kovakouraista repimistä saanut sitä irti. Eilen sitten irrottelin myös kelloköynnöstä. Se lähti helpommin, koska se kiinnittyy kärhöillä, kun taas keijunmekko kietoutuu lehtihangoistaan lähimpään tukeen. Siirsin Kelloköynnöksen pienempään ruukkuun ja kannoin sen toistaiseksi vintille. Pitäisi miettiä, miten ja mihin nieraan sen pitkät versot. Ajattelin kokeilla taas, josko talvetus onnistuisi nyt, kun olemme koko talven kasvien vointia täällä valvomassa. Auenneen, vielä valkoisen kukan taitoin maljakkoon. Tänään se oli jo muuttanut violetiksi.

Ihmettelin tuota vaaleutta, kun aiemmin kukkinut oli violetti. No, paljastihan kukka oikean värinsä sittemmin. Olihan minulla toissa vuonna valkokukkainen kelloköynnös, mutta ei ne nyt sentään samaan kasviin kai tule, violetit ja valkoiset kukat. 

Loppuun vielä pari talvettamiseen liittyvää kuvaa. Ekassa vähän onnenapilan muhkeita juurakoita. Sain ensimmäiset aikanaan kälyltä, sen jälkeen onnenapiloita on ollut runsaasti myös muille jaettavaksi. 

Samalta kälyltä sain menneenä keväänä myös elämäni ensimmäisen mustanmerenruusun, joka yllätti minut tällaisilla sievillä möykyillä juuristossaan. Jos hyvin käy, myös mustanmerenruususta saan iloita myös tulevina kesinä. Niin, nuo punaiset pötkylät ovat nyt siis myös kellarissa kevättä odottamassa. ❤️

Säät, kukat ja suojat

Kauniit syyssäät jatkuivat taas tänään, mutta nyt on jo kylmäkin. Toppatakissa meinasi kyllä tulla lämmin, kun kaivelin ruohotuppaita perennapenkistä, mutta kun käytyäni sisällä meinasin uudestaan ulos, niin reidet sanoivat, että villahousut tarttis. Sen verran kävin vielä pihalla, että otin kuvia lokakuun kukkasista.

Orvokit ovat kyllä melkein enemmän ympäri vuoden -kukkasia kuin lokakuun.

Hedelmäpuiden yms. talvisuojaus on vielä kesken, tänään sai suklaakirsikka suojaverkon, Latvian matalalla suoja on ollut läpi kesän. Jo aikaisemmin syksyllä hätäännyin suojaamaan hevoskastanjan taimen, kun kuulin pupujen syöneen sisarusten ja myös Millanin hevoskastanjoiden alut.

Samoin saskatoon on jo verkolla ympäröity. Mutta verkkoa pitäisi levittää vielä pensasmustikoiden ja tammen taimen suojaksi. Viimeksi mainittua kutsun leikkisästi Taistoksi.

Taisto-tammi

Verkon sijaan olen ajatellut loppujen luumu- ja kirsikkapuiden runkojen ympärille kääriä tän syksynä kokeeksi lampaanvillaa. Jollain narulla vaikka voisi nierata mosselot pysymään paikoillaan.

Villasta puheen ollen vein lisää koirien ja kissojen karvaa ulos lintuja varten. Ne voivat hakea niitä lämmikkeekseen rikkinäisen lyhdyn sisältä, nurinkäännetyn saviruukun reiästä tai köynnöstukena kenottavan joustinpatjajousiston koloista. Kohta oli yksi Tiainen lyhdyssä kollaamassa.

Voi olla, että nämä ovat tämän kasvukauden viimeisiä perennakuvia. 

Siirsin oheisen malvansukuisen kasvimaalta muuripenkkiin, ja se vain jatkaa kukkimistaan. ❤️❤️

 

Hiljaa hyvä tulee - lauantai perinteinen siivouspäivä

Monen päivän urakka, vaikkei tuon isompi työmaa. Nyt on kumminkin pestynä ja tuulettumassa. On siinä samalla ollut muitakin projekteja, ja jonkinlaista ketjutustakin taas piti tehdä. Mullalle kun piti järjestää tilaa kasvimaalla. Vielä on kahdessa kottikärryssä viimeiset kasvihuonemullat odottamassa loppusijoituspaikkaa.

Säät ovat nyt kyllä suosineet syystöitä. Monena syksynä näpit ovat olleet kovilla, kun kylmyyttä ja märkyyttä vastaan ei ole ollut kunnon suojakäsineitä. Nyt ei tehnyt heikkoakaan, vaikka suojahanskat vuotivat jäähtyneen pesuveden käsille.

Eilen istutin 18 kpl valkosipulinkynsiä ja tänään niitä itusipuleita, joita valkosipulin kukista löytyy. Kasvihuonetta pestessä huomasin heinittymistä läheisessä perennapenkissä.  Vielä ei pihalla ole tullut pimeää, jotain siellä vielä ehtisi. Jos en jämähdä tähän. 

Sähkön säästöä

Taannoin aloittamani kasvihuoneen siivous on yhä kesken, mutta nyt olen kuitenkin tyhjännyt sen kasveista. Taitoin ananaskirsikasta maljakkoon pari vartta, joissa oli kesän ainoat hedelmät, katsotaan jos kypsyvät valmiiksi. En halunnut myöskään heittää hukkaan basilikan rippeitä saati sitä ainokaista pientä munakoisoa.

Eilen kaupunkiretkemme jälkeen olin vähän väsyksissä (tottumattomalle neljän kaupan kiertäminen ottaa koville), mutta illansuussa ryhdyin kuitenkin jalostamaan munakoisosta zakuskaa. Samalla sain hyödynnettyä muutaman pienen nahistuneen puolikypsän paprikani. Ja zakuskasta särvintä leivälle.

Basilikasta halusin tehdä pestoa. Se on ollut turhan hankalaa tehosekoittimella, kun mössö jumittaa vain paikallaan eikä sekoitu kunnolla ilman että vähän välillä sammutan koneen ja avitan lusikalla. Sitten pestoa ei kuitenkaan saa kokonaan astiasta pois, kun hyvää tavaraa jää hankalasti silppuriterien alle. Niinpä päätin jättää tehosekoittimen kaappiin. Onhan ennenkin tultu toimeen ilman moisia. Olen ollut silminnäkijänä, kun romanialainen ystäväni on sekoittanut majoneesin ihan vain haarukalla. Hiljattain nisua leipoessani päätin sähköä säästääkseni vaivata taikinan käsin, kuten tein vuosia, ennen kuin laiskistuin ja teetin sen monitoimikoneella. Nyt pestokin syntyi sähköttä. Silppusin basilikan ja valkosipulinkynnen leikkuulaudalla. Auringonkukan siemenet sai kätevästi hienonnettua huhmareella (olen aina korvannut tyyriit pinjansiemenet edullisemmilla siemenillä, täydestä menee, kun ei muusta tiedä). Sitten vain kaikki öljyn kanssa sekoitellen kannellisessa tarjoiluastiassa, ja tiskiäkin tuli vain leikkuulaudan ja veitsen verran.

Tänään näyttäisi olevan myös sopiva sää ulkotöihin. Voisin kärrätä loput mullat kasvihuoneesta kasvimaalle tai - lavaan ja sitten kasvihuoneen voisikin jo pestä. Kun vielä joinki tarkenee.

Vielä toinen kuva gladioluksesta. Vein sen eilen tuliaisiksi Millanin äidille, jonka luona poikkesimme ennen ostosmatkaa Millanin kanssa. Tykkään maljakkokukista toki itsekin, mutta ne ovat enemmän edukseen siistissä kodissa kauniisti katetulla pöydällä. Joten suursiivouksen sijaan päätin, että itse ihailen vain kuvaa ja leskiäiti voi jakaa kukkailoni.

Sateen sattuessa sisällä

Kaikki muut gladiolukset - niiden mukulat - ovat jo kellarissa odottamassa ensi kasvukautta, mutta tämän huomasin jokin aika sitten tekevän nuppua, niin nostin sen ensin eteiseen lämpimään, missä nuput alkoivatkin nopeasti suurelta, ja sitten keittiöön etelän ikkunalle. Tänään katkaisin kukkavarren maljakkoon ja hain parsaa kaveriksi. Mukula saa vielä hetken odottaa purkissa ennen kuin nostan senkin kuivahtamaan ja vien kellariin. Varteen voisi kyllä laittaa lapun, jotta kirkkaan punainen. Pihalla olisi vielä ainakin pari ritarinkannusta nupulla. Ensi yöksi povataan kylmää, mietin pitäisikö ritarinkannuksetkin katkaista vielä tänään maljakkoon. 

Tällaisena sadepäivänä ei oikein pääse tai ei huvita mennä pihatöihin. (Voin siis aivan hyvin kirjoitella...) Eilen jotain ulkona ehdin, kun oli kaunis aurinkoinen sää. Mutta kesken hommien piti lähteä ruuanlaittoon. Nyt kun olen vuorotteluvapaalla, olen ehtinyt itsekin osallistua ruuanlaittoon muutenkin kuin viikonloppuisin. Kesällä pihakiireiden aikaan keittiövuorot jakautuivat suhteellisen tasan (kunhan jotain jompi kumpi nopeasti kyhäsi, hampurilaiset tai uudet potut), mutta nyt ne hommat ovat mielestäni siirtyneet enimmäkseen minulle. Mies voisi tästä olla kyllä eri mieltä. Hän vastaakin yleensä jälkiruuasta, jos sellaista on (marjarahkaa).

Eilisen päivällisen olin suunnitellut etukäteen. Olin löytänyt sienikastikereseptin, jota halusin kokeilla ja jota varten sunnuntain metsäretkeltä mukaamme lähti suppilovahveroita ja vaaleaorakkaita. Keräsimme samalla myös muutaman litran sekamarjaa, juolukkaa, mustikkaa ja puolukkaa (joista osasta mies tekikin sunnuntaijälkkäriksi marjajogurttirahkaa).

Suunnitelmani vaati jonkin verran juoksentelua kasvimaan, kylppärin ja kellarin välillä. Pihalta nostin muutaman palsternakan ja kellarista hain perunoita kolmea sorttia, tavallisen lisäksi Rosamundaa ja yhden Blue Congon. Millan oli saanut sinistä perunalajiketta tuliaisiksi, ja kun niitä oli ollut hänelle liikaa, niin antaja oli ehdottanut "anna Ailalle".

Koska aioin tehdä metsämarjapiirakkaa uuniin, olin päättänyt kypsentää myös potut ja palsternakat uuninlämmössä, vaikka sienikastikkeen kanssa olisi sopinut kuoripotutkin. Kuoritut kasvikset suikaleiksi uunipellille, sekaan öljyä, suolaa, pippuria ja valkosipulimurskaa, nam! Sillä aikaa kun ensimmäinen kasvispellillinen oli uunissa, tein salaatin ja sienikastikkeen. Reseptin olin löytäny Maaseudun Tulevaisuudesta netistä.

Tokikaan en noudattanut ohjetta kirjaimellisesti. Sipulit korvasin paksulla ruohosipulinipulla. Dijon-sinappi oli ihan tavallista eikä kokojyvää. Nyhtökauraa ei ollut, eikä kastike sitä kaivannutkaan. Persilja jäi pois, kun oli jo niin nälkä, etten viitsinyt enää juosta pihalle persiljaa hakemaan. Maustepippuripurkin pohjalta karistin kouransydämeen vähän kuorirouhetta. Koska olin ehtinyt jo laittaa suolan, ja arvelin ilman nyhtökauraa tulevan liian suolaista, niin en laittanut noin paljoa maustekurkkua. 

Huh sentään, sillä aikaa kun toinen pellillinen perunaa ja palsternakkaa oli uunissa, rupesin kiireesti murotaikinan tekoon. Ja sain kuin sainkin marjapiirakan uuniin, kun kasvikset olivat kypsiä. Ja sitten ehdin jo itsekin syömään. 

Tänään söimme samaa ruokaa, mutta mies kaivoi pakastimesta lisukkeeksi vielä punajuurifalleroita. 

 Ei liene tapojeni mukaista selostaa - ja kuvittaa - näin seikkaperäisesti ruoka-asioita, mutta eipä ole tapojeni mukaista juuri myöskään käyttää reseptejä onnistuneesti... Tämä kasviskastikkeen resepti jää vakituiseen käyttööni. Voin kuvitella, että uuni- ja kuoripottujen lisäksi se sopii yhtä lailla esim. pasta- ja nuudeli kastikkeeksi. Kenties ihan joulupöytäänkin? 

Syyssiivousta ja -summausta

Kaunis ilma oli tänään. Sopiva pihahommiin. Mutta onko kasvihuoneen siivous piha- vai sisätyötä? Toistaiseksi sain vasta irroteltua tukinarut ja ruosittua tomaattien rontot kompostoriin. Jätin kasvihuoneeseen vielä basilikaa ja yhden munakoison varren, johon on kasvamassa satokauden ainoa hedelmä, joka tosin tuskin ehtii tuosta kananmunan koosta enempää kasvaa. Aikaisemmat munakoisojen hedelmän alut mätänivät niille sijoilleen heti alkuunsa - kun niitä lopulta alkoi ilmaantua. Kasvihuoneeseen jäi vielä myös pari ananaskirsikkaa ja tomatillo turhan pantiksi, yhteensä niistä on saatu kaksi ananaskirsikan hedelmää.

Tomaateista ja kasvihuonekurkuista sentään saatiin satoa. Viimeiset pienet tomaatit ovat muovirasiassa patterin vieressä kypsyilemässä. Eikä siitä kauaa ole, kun söimme viimeisen kasvihuonekurkun, mutta vain siksi, että se oli onnistunut pysyttelemään piilossa ja löytyi vasta kun revin kuihtuneita versoja irti. Paprikathan olivat suuren osan kesästä ulkona muovihuoneessa, mutta hallaöiden uhatessa siirsin nekin kasvihuoneeseen. Sittemmin kannoin ne sisälle, kun eivät alkaneet punehtua viileässä. Vasta yksi suippopaprika vähän kärjestä punottaa. Ja chilit tietysti ovat jo saaneet väriä. Ovat vaan nekin jääneet pieniksi. 

Yritän joka kasvukaudella mahdollisimman pitkään jatkaa omavaraisuutta kasvisten suhteen. Salaattia on jo tuotu kaupastakin, mutta vielä tänään keräsin salaattiaineksia kasvimaalta (mm. parsakaalin kukintoja ja viimeisen sormen kokoisen kesäkurpitsan). Melkein kaikki lehtisalaatit ovat nyttemmin alkaneet työntää kukkavartta, mikä tietää maun karvastumista. Yllättävän kauan niitä pystyikin hyödyntämään tänä kasvukautena. Mutta jos minulla olisi enemmän salaattivuonankaalta kylvettynä, niin siitä kyllä saisi särvintä vielä pidempään. Ensi keväänä sitten, ja uusintakylvö heinäkuun lopussa. 

Kasvimaalla on vielä muutama porkkana ja punajuuri, jotka olivat kovin pieniä vielä silloin kun muut nostin. Lehtikaali antaa satoa vielä pitkään, mutta toistaiseksi olen käyttänyt sitä lähinnä keittoihin. Palsternakat ja maa-artisokat luonnollisesti ovat vielä suurimmaksi osaksi maassa. Mutta kun nostin niitä taannoin sosekeittoon, niin löysinpä maa-artisokistakin myyrän puremia.

Kokeilin tänä syksynä kuivattaa myös ruohosipulia, ihan vain huoneenlämmössä ja uunin jälkilämmössä, käyttäen kylläkin kuivurin ritilöitä. Talvella sitten kokeilen, kauanko pärjätään ilman kaupan sipuleita. Toistaiseksi ruohosipulia vielä pystyy hakemaan tuoreena kasvimaalta. 

Tänään päätin uskaltaa istuttaa perunanarsissin sipulit maahan. Huomisen jälkeen ennuste näyttäisi lämpötilakäyrän pysyttelevän +10°C:n alapuolella.

Tarkoitukseni oli tänään jatkaa myös eilen aloittamaani kuistin ja pihan syyssiivousta, ja ihan vähän ehdinkin ennen kuin hämärä laskeutui.