Vieraita tulossa

Juhannukseksi siivottiin jonkin verran, vähän niin kuin tavan vuoksi. Viime viikonlopuksi siivottiin vähän lisää, kun veljeni oli tulossa käymään kihlattunsa kanssa kotimatkalla festareilta. Mutta nyt siivotaan vielä lisää, koska meille on tulossa yövieraita, mm. kolme teiniä, jotka eivät ole käyneet Kanttorilassa aikaisemmin. Lisäksi on tulossa myös ne kaksi ragdoll-kissaa,  joita saimme pitää vieraina jouluna. Silloin oli kova vahtiminen, etteivät ne olisi pureskelleet huonekasveja. Toinen ainakin sai vatsansa sekaisin jostain kasvistani. Niinpä päätin tällä kertaa siivota loputkin olohuoneen huonekasvit ulos (araurkia, oliivipuu ym. oli jo aikaisemmin ulkoistettu). Vain kliivian jätin sijoilleen, koska se ei tykkää siirtelystä. Keittiön eteisen ikkunalla olevat aaroninparrat, liisukka, pitsilehti ja kaktukset saivat myös jäädä paikoilleen, niihin kissat eivät pääse käsiksi (tai siis tassuiksi). 

Muut kasvit saavat tarjeta ulkosalla, mutta avokadon rontot vein kasvihuoneeseen siellä jo ennestään olevien eksoottisten siemenestä kasvattamieni kokeilu kasvien - mango ja persikka - seuraan. 

Vähän muutakin touhusin huonekasvien kanssa. Olen jonkin aikaa seurannut posliinikukkani vointia. Se kun on tiputellut ruskettuneita lehtiä. Mietin, että olen saattanut lannoittaa sitä liikaa ahtaaseen ruukkuunsa. Päätin kokeilla vihdoin vaihtaa sille vähän isomman ruukun ja laittaa alusruukkuun kerroksen lecasoraa. Operaatiota piti hieman valmistella, kun vaihto piti tehdä ikkunalla roikkuvaan amppeliin päin. Ei puhettakaan, että olisin yrittänyt pujotella posliinikukan köynnöshaaroja amppelinnsrujen väleistä - ja samalla katkonut kallisarvoisia haaroja, jotka tänäkin kesänä ovat jo kahdesti ilahduttaneet kukinnallaan. Vähäisen sotkemisen myötä temppu onnistui, ja nyt vain toivoskelen, että hoya hyötyy vaivannäöstä. 

EDIT. Vein sittenkin myös kliivian ulkoruokintaan, ettei tarvi murehtia, mitä kissut yöllä keksivät syödä. 

Sadetta odotellessa tämänpäiväinen kuvakavalkadi

"Tasan ei käy ongen lahnat", kuten Markus Kajo joskus totesi. Kävimme tänään Ruusurannassa niittämässä sun muuta huhkimassa, kun mukavasti pilveili ja tuulahteli. Tunnin verran touhuttuamme alkoi sataa, välillä ihan rajustikin. Sillä välin Kanttorilassa oli tullut vain muutama pisara. Sama juttu oli eilenkin, koskapa Ruusurannassa oli nurkilla sadevesiastiat täynnä, kun ne vastikään olimme tyhjänneet. Kanttorilassa kertyi eilen muutaman sentin kerros sadevesiastioihin. Jospa edes keskiviikkona jo osuisi tähänkin kohtaan vähän reilumpi sade. Toivon ja odotan. 

Petunian siemenet keräsin viimekesäisestä oppilaalta saadusta kukasta ❤️ Ahkeraliisan siemenet sain Millanilta. Jospa yrittäisin tänä kesänä pussitussysteemillä saada itsekin siitä siemeniä 🤔

Tänä keväänä sain yhdeltä oppilaalta pinkkisävyisen kesäkukkasekoituksen. On ollut mielenkiintoista seurata, mitä kaikkia lajeja sieltä nousee. Olin laskevinani yhdeksää eri sorttia. Kuvassa lienee punapellava. 

Vihdoin pelargoni kukkii. On raukka sekin ollut huonolla hoidolla. 

Ensimmäiset gladiolukset kukassa. 

Sikuri menestyy ja leviää. Aion jossain vaiheessa siirtää jonkin mättään Ruusurantaankin. 

Myös mustasilmäsusanna on aukaissut ensimmäiset kukkansa. 

Vihdoin ensimmäiset tomaatitkin alkavat olla syöntikypsiä. Tänään otin myös ensimmäisen kesäkurpitsan. Suikaloin sen huomenna salaattiin. 

Verkot tötteröllä

Kävin toissapäivänä keräämässä vielä kerran mansikoita, syötiin ne lättyjen päällä. Sitten olikin jo aika purkaa mansikkamaan ympärille väsäämäni lintusuojausaita, koska aion ensi kesäksi istuttaa mansikoita uuteen paikkaan. Laitan sen suojaukseksi sitten suoralinjaisemman suoja-aidan, joka ei hankaloita ruohonleikkuuta, ja toivon mukaan poimimimenkin helpottuu. 

Koska kuiva sää on vain jatkunut, päätin nostaa jo tänään valkosipulit. Kyllähän niitä taas tulikin, tosin aika pientä aika paljon. Nostin ne kuistille kuivahtamaan. 

Viime tipassa

Tänään satoi tähän pihaan ensilumen. Ja vaikka se Marketin kassan mukaan sulaakin pian pois, oli silti hyvä saada viimein loputkin pihan syystyöt jonkinlaiseen päätökseen. Siitä iso kiitos miehelle. Ei pelkästään siksi, että hän siellä on enimmäkseen ahkeroinut mm. omenapudokkaiden kimpussa, vaan häntä saan kiittää siitäkin, että kahtenakin päivänä päättyvällä viikolla pääsin kotiin valoisan aikaan (kun mies tarvitsi auton), joten kerkesin vihdoin ja viimein nostaa loput palsternakat ja porkkanat, sekä osan maa-artisokista. Ja ainoan kyssäkaalini.

Kävimme Millanin luona jo perjantaina, että mies pystyi viemään kaatiksen aukioloaikana toisenkin kuorman jätettä Millanin homeisesta autotallista. Näin ollen lauantain pyhäinpäivän sain viettää kotona. Silloin sain hoidettua myös talvisuojaukset. Sinikka-luumun rungon suojasin lampaanvillalla, kun taas sekä pensasmustikat että siipeensä saanut Latvian matala -kirsikka saivat verkon ympärilleen.

Ja tänään aamulla muistin vielä hakea sisälle vihoviimeiset vesiastiat (muutamassa kanisterissa oli jemmassa sadevettä, jonka aion hyödyntää sisäkasvien kasteluun).

Ja kyllä tuo otsikko sopii myös alla olevaan kuvaan. Nimittäin kun kuulimme jo keväällä, että isosiskostamme oli tulossa momma tänä syksynä, niin vasta nyt syksyllä, lasketun ajan tuntumassa aloin neuloa töppösiä ja sitten nuttua. Uusi ihminen saapui sukuun kymmenen päivää yli lasketun ajan, ja silti minulla on vielä neule kesken, sivu- ja pääntienresorit neulomatta, sitten napit ja viimeistely. Onneksi kokoa on reilusti, mahtuu myöhemminkin 🤭

Mainittakoon, että pehmeän mintunvihreän vauvalangan olen saanut Millanin äidiltä, joka lupasi minulle myös vauvannuttuun sopivia nappeja, pitäisi vain käydä hakemassa. 

Hallan häivähdys

Kylläpä sittenkin halla yritti jo tänne ryömiä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Harmitti ja säikäytti huomata aamuseitsemän edellä, että ruohikko oli yhdeltä kantilta kuurassa. Olin tsekannut hallanvaaran todennäköisyyden netistä, eikä tähän kohtaan ollut annettu kohonnutta riskiä, niin tuudittauduin sitten siihen, enkä ollut levittänyt harsoja kurkkupenkillä (vaikka olin jo ehtinyt luvata sieltä loput kurkut siskolle) enkä sytyttänyt kynttilöitä kasvihuoneeseen. Mutta pelko oli pahempi kuin paukahros, kuten Millan tapaa sanoa.

Kohopenkki taisi antaa riittävän lisälämmön kurkuille, ja niiden paksu kuori suojasi lisää. Samoin kasvihuone säästyi. Ja nyt sitten yöt jatkuvat plussalla vielä jonkin päivän. 

Ensi viikonloppuna ennustusten mukaan  tulee käänne. Siksipä aloittelen vähitellen valmistautumista. Äsken kävin keräämässä suuren osan kasvihuoneen loppusadosta. Kenties loppuviikolla kerään jo loput tomaatit ja paprikat sisälle kypsymään. Ja ananaskirsikka pitäisi sieltä kantaa vintille talvettumaan. Mutta ensin pitäisi järjestää sekä vintille että molempiin eteisiin tilaa muillekin talvetettaville. Olen tuonut takaisin sisälle vasta lehtikaktukset. Tilaa tarvitaan joukolle pelargoneja, oliiville, värinokkoselle, araukarialle ja maljaköynnökselle. Arvelisin, etten vaivoottele enää yrittää keijunmekon talvetusta. Sitten olisi vielä gladioluksien, täplämunkinhuppujen ja amaryllisten mukuloiden huolehtiminen kellariin, ja ekan pakkasen jälkeen myös dalioiden. 

Kasvimaalta pitäisi kerätä loput punajuuret pois. Ehkä loput perunat myös ja Ruusurannasta mukulasellerit. Mutta porkkanat ja palsternakat ehtii  myöhemminkin. Lehtikaalia, persiljaa ja salaattivuonankaalta voi kerätä tarvittaessa vaikka lumen seasta.

Mies on tänään kerännyt pudokkaita oikein urakalla, kuvassa vain osa. Hän aikoo huomenna viedä niitä pohjoiseen. Puista täytynee kerätä loput punakanelit sitten loppuviikosta. Eikä talviomenoitakaan pidä jättää puihin pakkasiin asti. Mies toi äsken kaupasta lisää banaanilaatikoita omenasatoa varten. 

Pakkaspäiviä

Meillä ei ole ulkolämpömittaria, mutta keittiön porstun kylmässä komerossa on digitaalinen mittari, joka näyttää lämpötilan lattiatasosta ja naaman korkeudelta. Tällä viikolla hyllykorkeudella lämpötila on vähitellen laskenut nollaan ja lattiatasolla on tänään ennätyslukema -7,3°C. Keittiön porstuassa ei ole yhtä kylmä, kun siellä on pieni lämpöpatteri, mutta kaiken varalta siirsin sieltä pienet kaktukseni kamarin ikkunalle.

Lomaa ei ole enää paljoa jäljellä. Minun oli tarkoitus loman aikana mm. pöyhiä kompostoria ja laittaa sinne sekä herätettä että kuumaa vettä muovikanisterissa. Mutta tällä viikolla ei ole ollut mitään asiaa aukomaan kompostorin kantta. Eikä siinä varsinaisesti kiirettä muuten olisikaan, koskapa talvella käytämme bokashiastiaa, mutta kun olen raahannut kellarista omenalaatikoita keittiöön, niin pahentuneita omenoita on nyt sangoissa keittiön lattiallao dottamassa, että pääsisivät kompostoriin.

 Näillä pakkasilla - jotka säätiedotusten mukaan ovat Pohjolan ennätyslukemia tällä vuosituhannella, Enontekiöllä -44,3°C - linnut ovat olleet nopiana lintulaudalla. Mies on huolehtinut auringonkukansiemeniä sekä ruokinta-automaattiin että maassa olevalle uunipellille peltopyitä varten. Pellin hän ons uojannut lumisateelta lautasantennista tehdyllä katoksella. Minä tein eilen lisää siemenrasvakuppeja ja vein tänä aamuna toisenkin sellaisen roikkumaan. Heti alkoi kupilla kuhina. 

Nyt olisi ollut nättejä aurinkoisia säitä valokuvaamiseen ulkona, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Tänään kävin lintulaudanl isäksi postilaatikolla. Sieltä löytyikin kotiseutulehden lisäksi Eestistä tullut kirje. 

Mietin, miten koleaa meillä täällä olisikaan, ellei viime keväänä olisi tehty sitä katto-, ulkoverhous-, ikkuna- ja oviremonttia. Nytkin on pitänyt pukea kunnolla sisälläkin ja takkaa on lämmitetty päivittäin. Olen polttanut kynttilöitä tällä viikolla enemmän kuin ennen joulua ja joulun aikaan yhteensä. Saadakseni pientä lisälämpöä kylpyhuoneeseen ja keittiöön. 

Lauantain urakka

Tänään jatkoin rivakasti ikkunoiden edustojen raivausta. Aikaisemmin olen vasta ottanut alas verhoja muutamalta ikkunalta ja olohuoneen ikkunoiden edessä roikkuneet lasitähdet. Taimihyllyjä en vielä tänään siirtänyt enkä olohuoneen sisäkasveja, mutta keittiön ikkunan edessä olleen lautahyllyn tyhjäsin kaktusruukuista, jotta mies sai ruuvata hyllyn irti. 

Sitten oli vuorossa yläkerran ikkunan edusta. Aukaisemmin olin tehnyt siellä tilaa kukkapöydälle, joten siellä tyhjäysoperaatio sujui pikaisesti. Mutta keittiön sivukomeron tyhjäys olikin jo isompi urakka, vaikka sieltäkin olin kantanut hyllyistä askartelutarvikelaatikot vintille. Komeron varastohyllyt ovat hankalasti ikkunan edessä, joten tyhjätä piti ja sitten irrottaa hyllyt ja kannakkeet. Tulipa samalla perusteellinen siivous. 

Keittiön eteisen ikkunan edustan raivaus oli yhtä hidas projekti. Tästä lähdettiin:

Ja tähän pääsin - toistaiseksi. Tuo pikkuhylly pitää vielä sekin tyhjätä, kun on mokoma himpun verran ikkunan edessä.

Olen sentään hiukan ehtinyt olla pihallakin ja siellä jotain pientä krökytä Millanilta saamallani käsiharavalla. Tärkein puutarhatyökaluni meinasi olla hamoos, mutta kun tuo alakaappi piti tyhjätä, jotta sen pystyi nostamaan kuistille, niin sieltä kaapin hyllyltä työkalu löytyi puhdistettuna ja rasvattuna. "Aina löytyy kun lakaastahan", tapasi äitee sanoa.

Mainittakoon vielä, että pihalla ilahdutti erityisesti valkoiset krookukset, joita en muistanutkaan istuttaneeni uusittuun penkkiin, siihen joka oli jäädä lautakasan alle. Toki kaiken muunkin väriset krookukset ihastuttavat joka kevät yhä uudelleen. 

Nyt nytkähtää!

Typerä otsikko, mutta sen voi ajatella sopivan kahteenkin asiaan. Aloitetaan näistä remonttiasioista. Niissähän oli sellainen pääsiäistauko, mikä olikin oikein sopivaa. Tosin meinasi hermostuttaa yhden lautakasan takia, jonka kuski oli pudottanut sellaiseen paikkaan, josta se uhkasi lumen sulaessa hojaantua minun vasta uusitun perennapenkin reunuksen päälle. Pinkka oli sinne suuntaan kallellaan, mutta mies sai tilanteen pelastettua kaivamalla lunta ja asettamalla tukiparruja lautapinon alle. Nyttemmin kun riihikaton laittavat tällä viikolla tulivat urakoimaan, kasa hupeni parissa päivässä.

Kuvassa on rännejä vaille valmis katto, eilen otettu kuva. Rännien laittajat tulevat milloin tulevat. Otin lautavaiheestakin kuvan iltahämärissä 18.4.

Mutta se mikä varsinaisesti nytkähtää remonttiasioista on ikkunat! Nyt on kuorma lähtenyt liikkeelle, ja asentaja tulee tiistaina. Tiedossa ikkunan edustojen raivausta. Niin taimille kuin huonekasveille pitää kehittää väliaikaista säilytystilaa. 

Toinen nytkähtänyt asia on se työasiani, joka on ollut mietinnässä ja vaiheessa oikeastaan joulusta asti. Lähetin irtisanoutumisilmoituksen pohjoisen työnantajalleni jo ennen kuin oli varsinaista varmuutta uudesta työpaikasta. Nyt on. Keskiviikkona sivistyslautakunta oli päättänyt valita minut virkaan. Kun tieto siitä eilen levisi opettajainhuoneessa, sain niin monta onnitteluhalausta, että alkoi itkettää. Yksi uusista kollegoistani kuiskutti minulle: "Kiitos Jumalalle!"

Tyrjöötä osa 3

Remonttirintamalla on ollut nyt pari viikkoa hiljaista, kun saivat hyvissä ajoin ennen pääsiäistä ulkoverhoilun valmiiksi. Yhtenä päivänä töistä palattuani rakennustelineet ja siirtolava olivat kadonneet pihasta ja kaikki näytti paljon avarammalta ja siistimmältä.

Toki meille itsellekin on piisannut siistimistä. Olen keräillyt vaahtomuovin ja kattopeltien palasia ynnä muuta remontista jäänyttä sälää. Mies on tyrjännyt sitäkin enemmän. Yksi iso urakka oli kaataa loputkin vanhasta pihlajasta, jota oli jouduttu jo kuorman tieltä karsimaan. Runko oli sisältä pitkältä matkaa ontto ja täynnä mehiläiskennoja. Toin pääsiäisoksiksi pihlajaa, kun sitä oli kätevästi saatavilla (ja halusin säästää pajut pörriäisille). Kivasti oksat ovat alkaneet vihertää, vaikka tuskin kukannuput jaksavat kehittyä kukkimisen asteelle.

Mies oli jo raivannut sohvan pois tuon yhden ikkunan edestä ja minä riisuin verhot. Ehkä jo ensi viikolla alkaa ikkunoiden laitto. Tuon ikkunan lisäksi vain kamarin ikkunan edusta on helppo tyrjätä tyhjäksi remonttia varten. Kaikkien muiden isojen ikkunoiden edessä on enemmän tai vähemmän huonekasveja tai taimia. Onneksi ikkunoiden vaihto siirtyy aiottua myöhemmäksi, niin ehkä säätkin ovat suosiollisemmat. Osa kasveista minun täytynee kantaa kasvihuoneeseen asti pois tieltä. Sain tänään Millanilta lainaksi kateharsoa, jolla voin sitten lisäsuojata kasveja. 

Ennen ikkunoita tulee riihilatoon uusi katto. Pellit ja ruoteet ovat jo hyvän aikaa odottaneet kempuralla, huomenna tulevat sitten työmiehet aloittamaan. 

Muutaman päivän päästä varmistuu virallisesti tuleva työtilanteeni. Palaan siihen sitten. 

Tyrjöötä osa 2

Oheinen kuva on otettu 14.3. Silloin oli peltikatto melkein valmis ja eteläseinä jo paneloituna. Ja parveke pudotettuna. 

Tuon jälkeen remontti on edennyt kovasti. Eilen oli laitettu jo rännit ja syöksytorvetkin vesirosvoineen. Seinistä vain pohjoispääty ja luoteisnurkka ovat puolimoos. Mutta muutama viikko pitää odotella ennenkuin ikkunoita ja ovia tullaan asentamaan. Sitä ennen ehkä on jo riihen kattokin valmiina. 

Mies on päivittäin tyrjännyt pihalla, siivoten työmiesten jälkiä. Itse aloitin ikkunoiden edustojen tyrjäämisen kylmästä komerosta, joka on täpötäynnä kampetta ja roipetta. Kannoin muutaman banaanilaatikollisen askarteluvärkkejäni kylmälle vintille - kun olin ensin raivannut sinne tilaa. (Ja Toivoskelen, että muistan, missä ne ovat, kun niitä kaipailen.) Komeron tyhjäys on toki kesken, mutta on tässä aikaa vielä ennen kuin ikkunat ovat valmiit.

Monta yötä mietin kukkien ja taimien turvaamisen järjestämistä siinä vaiheessa, kun huone kerrallaan ruvetaan ikkunoita irrottamaan ja vaihtamaan.

Nyttemmin olen kyllä miettinyt öisin enempi työasioita. Ratkaisu on yhä tekemättä. Ja muutakin miettimistä työasioissa on, oppilaiden asioita. 

Tänään kuitenkin multa-, kylvö- ja kasviterapia auttoi minua jättämään työasiat hetkeksi mielestä. Vitkuttelin kylvöjä mainitun tulevan ikkunaremontin takia, mutta koska se siirtyy huhtikuun loppuun, niin en voi siirtää kesäkukkien esikasvatuskylvöjä niin kauas. Ehkäpä silloin ei ulkona ole enää pakkasta ja saan suojattua taimet riittävästi muovihupulla. Tänään kylvin vaniljasamettikukka, leijonankitaa, päivänsineä, mustasilmäsusannaa, punarevonhäntää, kukontöyhtöä ja vähän lisää ahkeraliisaa, kun edellinen kylvö saattoi kuivahtaa. 

Iso ilo tänään oli siitä, kun huomasin mustanmerenruusun nousseen pintaan. 

Sain kälyltä viime kesän alussa kukkivan mustanmerenruusun, syksyllä löysin sattumalta sen kävyt (minulle aivan uusi kasvi, enkä tiennyt sen talvehtivan), ja pari viikkoa sitten panin ne multihin. 

Loman loppu ja saldo

Kiitos tästä lomasta! Millan kysyi minulta lauantaina, oliko loma tarpeeksi pitkä vai olisinko halunnut jatkaa vielä toisen viikon. Vastasin, että kyllähän minä olen jo aika tavalla ehtinyt laiskotella. Mies tosin väitti vastaan, etten muka olisi ollut jouten. Mistä hän sen tietäisi, kun on itse ollut riihellä puuhaamassa erilaisia projektejaan.

Aikomani mullanvaihto jäi alkutekijöihinsä, vain pari vehkaa, kohtalonpensas, herttaköynnös, yksi aaroninparta ja yksi rönsylilja saivat uudet mullat, kastelukiteillä höystettynä. Lisäksi kliivia sai suihkun. Suihkutella voi toki myöhemminkin, mutta mullanvaihtoa täytynee jatkaa vuoden päästä.

Toki muutenkin sotkin mullan kanssa, kun orvokeiden jälkeen koulin purjot ja mukulasellerit. Eilen vielä kylvin jonkin verran tomaatteja ja neljä munakoison siementä. Ja tänään pitäisi panna multihin vielä mustanmerenruusun kävyt, kun toin ne jo kellarista ylös. En kyllä yhtään tiedä, onko jo sen aika.

Sotkemisen lisäksi olen vähän jotain siivonnutkin (muoviastiakomeron...), lukenut yhden kirjan (kaskuja) ja virkannut afrikankukkia. Mutta parasta lomassa on kuitenkin ollut erilaiset sosiaaliset tilanteet, tiistain sukulointi- ja kouluvierailureissu, kyläilyt Millanin luona ja tänään vielä loman päätteeksi siskon kyläily Kanttorilassa.

Loman aikana pihaamme tuotiin - ensimmäinen - rakennustarvikekuorma katto- ja ulkoverhousremonttia varten. Siihen tulee vielä ainakin yksi siirtolava jätteelle ja peltikuorma. Mutta työmiehet tulevat ilmeisesti jo huomenna aloittelemaan remonttirupeamaa. Huomenna tässä käy myös ikkunafirman edustaja esittelemässä ja ehdottelemassa, mutta kotitalousvähennyksien kannalta mahdollinen ikkunoiden uusiminen kannattaisi siirtää ensi vuodelle.

Ensi viikolla on muutakin jännää, mutta siitä kenties myöhemmin tarkemmin. Vihjaan sen verran, että liittyy työasioihin. 

Keväinen perjantaiehtoo

 Ilta sen taas paljasti... Olin toki huomannut viikko pari sitten, että nuppuja on taas muodostumassa, mutta enpä olisi hoksannut nostaa katsetta ylös ja bongata kukkia, ellen pihalta tullessani olisi havainnut keittiössä voimakasta suloista tuoksua.

Tuossapa taas yksi syy (posliinikukan jokakeväinen kukinta), miksi niin kovasti tahtoisin viettää kevätkaudet Kanttorilassa. Äsken tuolla puutarhassa kiertäessä ja kyykkiessä (ja vähän jo perennapenkkejä rapsutellessa) huomasin haikailevani aikaa, jolloin voisin olla koko kevään täällä, ja kesän, ja syksyn... Ajankulua ja mielenkiintoista seurattavaa kyllä riittäisi. 

Viikko sitten jäi kaikki hommat alkuunsa, kun "piti" levätä taudin uuvuttamana. Tänään sitten muistin ituperunat kellarissa ja hairasin ne istutettavaksi. Kymmenkunta mukulaa sinne tänne kasvimaalla ja yksi kasvihuoneeseen ämpäriin. Pitääkin laittaa muutama härkäpapu yöksi likoamaan ja kylvää niitä sitten istutettujen perunoiden liki - kunhan muistan, mihin niitä piilotin (no, näkyyhän se, myllätyt kohdat). 

Kaksi iloa

 Kesäloma on jo lopuillaan. Enää kaksi yötä Kanttorilassa. Paljon on ilonaiheita mahtunut tähänkin kesään niin vierailuista kuin Kanttorilan pihapiiristä. Mutta haluan erikseen mainita kaksi erityisen sinnikästä.

Ensimmäisenä posliinikukka, joka aloitteli kukintaansa samoihin aikoihin loman alkamisen kanssa. Useamman kukintoryppään kukkimiskausi kestää aina mukavasti useamman viikon. Sain nauttia aamun, illan ja yön tuoksuista pitkään. Mutta kohta kun ensimmäinen kukinta oli ohi, havaitsin posliinikukan tekevän taas uusia nuppuja. Toinen kukintavaihe oli parhaimmillaan niihin aikoihin, kun vanhin veljemme perheineen yöpyi vierainamme 23.7. Ja toissapäivänä siitä tippui viimeiset kuivuneet kukat. Siis käytännössä koko loman ajaksi siitä riitti iloa näkö- ja hajuaisteille.

Kuuloaistia sen sijaan yhtä uskollisesti hiveli pähkinähakki. Viime kesänä sellaisesta ekan kerran kirjoitin. Nyt vaikuttaisi siltä, että ainakin yksi, ehkä jopa pariskunta on asettunut Kanttorilaan kesäasukkaaksi. Välillä niiden kriik-kriik-kriik on kuulostanut ihan keskustelulta. Kuvia en nytkään ole saanut. Eilen kävi yksi pähkinähakki ikkunan alla juoma-altaalla, ja huutelin miestä katsomaan. Se (lintu) ehti lennähtää pois juuri kun mies tuli kameransa kanssa keittiöön. Vaikka välillä pihalla olen kulkenut mieli apeana tai väsyksissä, niin pähkinähakin yksitoikkoinen rääkyminen on saanut minut aina piristymään. Toivotan kernaasti niitä enemmänkin tervetulleeksi, etenkin jos se hillitsisi naakkojen määrää.

Eläimellistä menoa, ja kasvillista

 Tänään olisi ollut hyvä pihaleikkisää, mutta onnistuin leikkaamaan haavan sormeeni - sekatööreillä pienistäessäni maljakkokukkia kompostiin - niin en viitsi nyt rasittaa saati liata paremman käden etusormea. Toisaalta suunnittelemiini pihaleikkeihin tarvitsisin multaa enemmän kuin ne kolme säkkiä, jotka ovat tähteillä keväisestä kuormasta. Ja toisaalta toisaalta lienee ihan fiksua varovaisuutta odotella seuraavia sateita ennen mittavia uudelleen istutuksia ja perennapenkkien uusimisia.

Mutta piti kirjoittamani parista pienestä eläimestä. Näin kasvimaalla erikoisen näyn, pitkä komea kasteliero kiemursi kiivaasti itsensä ympäri melkein umpisolmuun. Ensin arvelin, olisiko siinä kaksi lieroa parittelemassa (en ole sellaista nähnyt, enkä tiedä, miltä se näyttää). Sitten huomasin, että siinä on tosiaankin kaksi yksilöä, mutta se toinen oli ihan eri eläinlajia, pienempi ja musta. Sitten hoksasinkin, mistä täytyi olla kysymys, ja näpsäytin sen toisen eläimen irti ja edemmäs lierosta, joka vapauduttuaan alkoikin edetä omia teitään. Olin aikaisemminkin jo nähnyt kasvimaalla noita mustia kiiltäväpintaisia toukkia, jollainen nyt oli hätyyttelemässä matoparkaa. Siksipä olin etsinyt ja löytänyt tiedon, että kyseessä on maakiitäjäisen toukka, joka on sikäli hyödyllinen apuri tarhurille, että se syö etanoita. Nyt vain oli mokomakin ahneuksissaan käynyt parikymmensenttisen lieron kimppuun. En halunnut jäädä katsomaan, olisiko liero kiemurtelullaan vapautunut hyökkääjästä, vaan sekaannuin asiaan. En kai sentään ole niin tyynni etanoita kerännyt, etteikö toukka muka enää löytäisi muuta särvintä kuin kastematoja.

Kasveista vielä tämänpäiväiset ilonaiheeni:

1) bongasin gladioluksen nupun, en tosin yhtään muista, minkä värisestä on kyse. Mutta se selvinnee ajan kanssa.

2) kevättalvella siemenestä kasvattamistani kolmesta pikkupelargonista yhdessä on jo nuppuja ❤️

Kesäkuun viimeinen (viikko)

 Maanantai oli katsastuspäivä. Mies kävi ensin katsastuttamassa oman auton ja sitten mentiin käyttämään Millanin auto katsastuksessa. (Sanottakoon, että toinen autoista läpäisi...) Samalla se oli shoppailureissu, jollaisille Millan ei usein pääse (ei pysty itse kauas ajamaan eikä sähkökunto kestä kuin noin yhden reissun kuukaudessa). Kierrettiin kaksi kirpparia ja kolme muuta kauppaa. Yhdessä kaupassa Millan osti kaksi oluttölkki, joista antoi toisen minulle, minä kun en kehtaa itse olutta ostaa, vaikka se onkin tarkoitettu etanoille... 

Kotona meitä odotti avoimet ovet... Ulko-ovi oli "seljuun", ja sisällä kärpäsiä. Ei täällä muita ollut käynyt, olipa vain jäänyt painamatta ulko-ovi lukkoon asti, niin tuulenpuuska oli sen avannut. Toinenkin unohduksesta aiheutunut vahinko ilmeni, mutta sitä en halua muistella. Ei mitään kohtalokasta sekään kuitenkaan.

Eilen aloin koulia pikkuruisia kaktuksen taimia, joita oli jo noussut siemensekoituskylvöstä. Yritin turhaan kirppareilta etsiskellä kaktusruukkuja, mutta jotain tarkoitukseen sopivahkoja itseltä löytyi. 

Kyllä joka purkissa jotain on, vaikkei taida näkyä, ruskeissa ruukuissa peräti kaksi tainta kussakin. 

Siemenpussissa sanottiin itämisajaksi jotain 5-150 päivää, joten annan nyt tuon kylvöksen olla koko kesän kasvihuoneessa, ja syksyllä tuon sisälle. Ties mitä sieltä vielä nousekaan. Minulla ei ole tainnut sitten nuoruusvuosien olla huonekasveina kaktuksia tai muitakaan mehikasveja. Paitsi lehtikaktuksia, ja tänä keväänä saatu rahapuun taimi. 

Tänään odottelemme siskoa miehensä kanssa käymään. Mies haki kaupasta jätskiä ja mä menen tuohippuolin keräämään mansikoita. 

Tulevan toivoa pistokkaista

Syksyllä sadonkorjuun lisäksi puutarha-ajatukset askartelevat myös jo tulevassa keväässä ja kesässä. Siihen kuuluu siementen keruun lisäksi mm. talvettaminen. Vaikka syksy on ollut tähän asti kaunis ja lämminkin, niin olen jo kanniskellut sisälle ainakin edustuksen talvetettavista. Osa murateista ja iso verenpisara ovat vielä kuistilla hallaharson alla. 

Kannoin myös tämän kevään hankintani, tuoksupelargonin, eteiseen talveksi, mutta olen ottanut siitä myös useita pistokkaita. Toki siksi, että emokasvia piti joka tapauksessa typistää, mutta myös siksi, että haluan yrittää varmistaa sen säilymisen. Lupasin pistokkaan myös ystävälleni, jolta oma tuoksupelargoni oli jokin vuosi sitten menehtynyt. 

Häneltä puolestaan sain napata pistokkaan ihanan anilliininvärisestä pelargonista, kiitokseksi harmaakäenkukan siemenistä, joita vein hänelle. 

Viimeinen kuva ei ole varsinaisesti pistokkaasta. Olen kyllä ottanut pistokkaita myös tästä toisesta viimekeväisestä hankinnasta eli hopeaputouksesta, mutta kuvassa on itsekseen juurtunut alku, jonka löysin toisen kasvin ruukussa. Se oli ollut sopivasti hopeaputouksen alla, jonne hopeinen latva oli päässyt asettumaan ja kesän mittaan kasvattamaan oikein kunnon juuren. Minulla oli melkoinen kaivaminen, että sain sen ehjänä ja kokonaan ylös vesifiikuksen juurelta. Mutta nyt tuokin ihana yllätys on muovihupun alla ja toivon mukaan selviää talvesta ensi kesän iloksi. Eikä mua lainkaan haittaisi, vaikka ne hopeavitjan pistokkaatkin kasvattaisivat kunnon juuret. 

Pistokkaista puheen ollen, ohotanmarunasta kesällä juurruttamani pistokkaat istutin jo emokasvin viekkuun. Nähtäväksi jää, onko siinä jo ensi kesänä kolme pehkoa vierekkäin. 

Tuoksukameraa odotellessa

Erityisesti iltaisin on Kanttorilan kulmilla  tuoksunut ihanalta viime päivinä. Epäilen erityisesti näitä. 

                                                         Tuoksuköynnöskuusama

Illakko, viehko ja hyvin menestyvä ja leviävä perinneperenna. Nimi uskoakseni johtuu juuri tuosta iltatuoksuilusta. Hain kaksi oksaa lupiinin seuraksi maljakkoon, mutta se oli melkein liikaa. 

 Muutamia päiviä sitten huomasin rakkaan posliinikukkani jälleen tehneen nuppuja, ja heti useamman tertun kerralla. Neljä löysin, yksi niistä katossa asti. Tänään ensimmäinen nupputerttu oli auennut. Iltatuoksua odotettavissa lisää myös sisätiloissa.

Kärhö

Äsken vähän sateli - kiitos ja ylistys - ja tulin hetkeksi sisälle taukoa pitämään. En muutenkaan näin lepopäivänä aio mitään raskasta hommata, olen vaihtanut mullat pelargonioille ja vielä muutamalle muullekin meininki laittaa tuoreet mullat. Josko myös tohtisin istuttaa loput kesäkukat. Sopivan kevyttä ja mieltä rauhoittavaa mutta samalla virkistävää puuhaa. Kannoin sateeseen vintiltä loput talvetusruukut. Kaikkia ananaskirsikoita en tohdi kaikin mokoman kantaa kasvihuoneeseen. Niissä kun oli talven mittaan jotain kirvantapaisia ötököitä, joita en halua kasvihuoneeseen pesimään.

Lisäsin oheisen kuvan äsken yhteen vanhaan blogitekstiini (Aamuhetki), mutta halusin vielä jatkaa kärhöaiheesta pari riviä. Sen lisäksi, että ihastuin ikihyviksi viinikärhön paluusta elävien kirjoihin, olen ihaillut ja ihmetellyt tuota valkokukkaista alppikärhöä. En jaksa käsittää sen kasvua. Vähän niinkuin humalakin kärhö kasvaa joka kesä hiukan isommaksi kuin edellisenä, vaikka se joka kerta aloittaa kasvunsa nollasta, maan pinnan alta. Olin ehtinyt jo vähän kateellisena ihailla tässä kylällä erään pihan kärhöä, joka on ollut paljon kookkaampi kuin Kanttorilan kärhöt. Mutta tänä keväänä tajusin, että ainakin tuo alppikärhö aikonee kasvaa joka vuosi entistä ehommaksi. Jonain kesänä se jatkaa kasvuaan portin yli, kenties tuolloin viinikärhö sen yhyttää ja ne yhdessä muodostavat sen kukkaportin, josta unelmoin.
Aurinko paistelee, voisin palata askareilleni.

Talviloma ja lepopäivän ratto

Perjantaina lähdettiin oppilaiden kanssa hyvillä mielin hiihtolomalle. Olin ajatellut, että me miehen kanssa aloitamme loman töiden merkeissä, siivoten kaupunkikotia myynti- tai edes valokuvauskuntoon. Ja kyllähän me jonkin aikaa ehdimme siellä siivota, vaikka sinne pääsimmekin suht. myöhään. Lähtö nykykodista piti ottaa toiseen kertaan, kun ajettuamme toistakymmentä kilometriä mies muisti, ettei tullut varapulloa mukaan. Insuliinia. Olimme varautuneet myös yöpymään kaupunkikodissa, jos siivouksessa menee kovin myöhään, mutta mies halusi päästä jo illalla tien päälle, koska hän jaksaa paremmin ajaa iltasella kuin aamupuolella. Kyllä mies ehti sen verran siivoilla, että kehtasi ottaa kuviakin huoneista. Minä hosuin siellä täällä, lähinnä pientä .”ipuroomista”, niinkuin minun puuhani tahtovat olla, roinan pyörittelyä ja lajittelua. Tuotiin vähän lisää kuopuksen tavaroita Kanttorilaan, kun perjantai-iltana yhdentoista maissa saavuimme lomakohteeseemme. 

Olin helpottunut, kun yhdessäkään killerössä ei ollut kuolonuhreja. Myöskään hiirenpipanoita en ole bongannut. Jospa hiiririesa tältä talvelta on jo voiton puolella. Ruuat pidetään edelleen hiirten ulottumattomissa. Kellarissa on kyllä monta laatikollista mädäntyneitä omenoita, mutta niistä on jo kutakuinkin kaikki terveet paikat syöty. Olen ajatellut, että kuskataan omenalaatikot pihalle ja lämpökompostiin vasta keväällä, kun kompostori jälleen toimii. Nyt se on kohmeessa, ja olen tyhjännyt kompostijätteen väliaikaisesti pienempään puutarhakompostoriin. Myös sen jätteen, jota olemme keränneet sanomalehdestä taiteltuun biojätepussiin nykykodissa (jota voisin kai kutsua myös ”kolmioksi”). On muuten kovasti vähentynyt biojätteen synty, kun ryhdyimme kahvilakkoon pari viikkoa sitten. Kahdessa viikossa ehti aiemmin kertyä nelisentoista suodatinpussillista kahvinporoja, eikä yksi biojätepussi riittänyt.

Eilen ensimmäisen lomapäivän vietin lähinnä huonekasvien mullanvaihdossa. Sitä urakkaa en olekaan tehnyt useampaan vuoteen. Mullanvaihto sinänsä ei kauaa vie, mutta alkuvalmistelut ja loppusiivoukset vievät sekä aikaa että tarmoa, niin olen sen homman laistanut kevät toisensa jälkeen. Aloitin urakan suihkuttamalla muutamia kiireellisimpiä kasveja. Sitten tarvitsin multaa. Jätin pyykkikoneen pesemään lakanoita siksi aikaa, kun kävelimme keskustaan. Samalla reissulla, kun haimme minulle kukkamultaa, kävimme ruokakaupassa, mies kävi apteekissa ja minä vein kassillisen vaatteita kirpputorille (pojille pieneksi jääneitä mustia pukuja ja kuusi pitämättä jäänyttä mekkoani). Pyykkien ripustaminen ja ruuanlaiton jälkeen vihdoin tartuin tositoimiin. Suojasin lattiaa ja mattoa muovisella pöytäliinalla ja sanomalehdillä. Mutta niin vain taas onnistuin levittämään multaa suojan ulkopuolelle ja ”kroksieni” pohjissa ympäri taloa. Ennen saunaa sain kuitenkin enimmät siivottua niin  työskentelyyn käyttämässäni peräkammarissa kuin kylpyhuoneen lattialtakin. Kliiviasta löysin suureksi ilokseni nuppuja. Sen vain suihkautin, eikä kliiviaa muutenkaan pidä turhan usein kiusata mullanvaihdolla tai muulla siirtelyllä. Tein sellaisen radikaalin tempun, että jaoin sekä saniaista että unelmaa (asparagus), toki myös viirivehkaa. Käytännön syy jakamiskokeiluun oli se, ettei minulla ollut antaa saniaiselle eikä unelmalle edellistä suurempaa ruukkua. Nyt suurin osa ruukuista odottelee vielä peräkamarin pöydällä muovin päällä, että siirtäisin ne takaisin paikoilleen salin puolella. Huomenna voisin jatkaa mullanvaihtoa vielä toisen ikkunan kasvien osalta, samalla saattaisin innostua vaihtamaan salin verhot ja pesemään ikkunat. Kun eilen kävelimme kaksi kertaa keskustaan ja kun ramppasin Kanttorilassa edestakaisin peräkamarin, kylpyhuoneen, salin ja vintin väliä, niin keveästi tuli täyteen rapiat 10 000 askelta, joista nelisentuhatta Kanttorilan markilla. 

Kummasti on uni maistunut. Kanttorilassa on hyvä nukkua, oli täysikuu tai ei. Tänään tyydyimme kuuntelemaan tuttua pappia netin kautta, kun paikallisessa kirkossa oli konfirmaatiomessu, emmekä oikein halunneet juhlakansan sekaan tukkia. 

Sen verran lomasuunnitelmia meillä on sovittuna, että keskiviikkona lähdemme kolmestaan Millanin autolla kaupunkiretkelle. Pikkukoira lähtee mukaan. Millanin autolle on varattu aika turvatyynyn huoltoon. Mies vie auton sinne jätettyään meidät naisväen kirpparille. Jospa me kahdestaan pärjäämme pennun kanssa, toinen voi olla vuorollaan koiraa ulkoiluttamassa, jos se ei saa olla kirpparilla sisällä.