Kolme pupua ja muuta mukavaa

 

Tuossa vähän tuoreempi otos pispalanneidosta, josta taannoin blogilla oli kuva ja johon en kyllästy ❤️

Samoin köynnöshortensiasta. 

Pupuista ei sen sijaan saatu valokuvaa,

 mutta veljentyttö piirsi puput vieraskirjaamme.  

Kun veljen perhe sunnuntaina poikkesi kotimatkallaan tässä kahville ja helteestä levähtämään, niin kahvipöydässä istuessamme huomasin yhtäkkiä, keskellä kirkasta iltapäivää, pupun ilmestyneen istumaan pihatiellemme. Onhan niitä näkynyt pitkin talvea ja kevättä, mutta yleensä aamuisin tai iltaisin. Ja nyt niitä olikin yhtäkkiä sen yhden kanssa kaksi muuta, ja ne alkoivat hurjasti riehua, loikkivat ja juoksivat toistensa perässä ympäri katajan ja muiden pensaiden. 

Luulin pääseväni jatkamaan Ruusurannan töitä kohta arjen koitettua, mutta ensin tuli kaatopaikkapäivä (siivottiin ja kuskattiin Millanin markilta kaksi peräkärryllistä kaatopaikalle ja sen jälkeen vielä yksi kuorma nuorisoseuran metallinkeräyslavalle) ja sitten mies alkoikin korjata auton pakoputkea. Se tiesi sitä, että olen saanut tällä viikolla keskittyä Kanttorilaan. Päivän kuumimpaan aikaan sisähommia, kuten leivonta, siivous ja ompelu (kuusikon varjostama hirsitalo on ihanan viileä kesäkuumalla), aamuisin ja /tai iltaisin olen sitten etsinyt pihan varjoisia paikkoja puuhailun kohteeksi.

Helteiden jatkuessa aloin huolestua Ruusurannan kasvihuoneesta ja siellä olevista pavuista, vesimelonista ja tomaateista. Niinpä lievästi painostaen sain miehen perjantaina suopumaan pyöräretkeen. Pyöräily oli varsin siedettävää vielä aamuyhdeksältä, kun välillä vähän tuulahteli. Kasvihuoneessa oltiin lotossa, mutta hengissä. 

Borlotto-papu oli jo alkanut tehdä palkoja. Kolmisen tuntia hikoilimme omissa puuhissamme. Miehen suururakka oli ruohonleikkuu. Minulla kevyempiä hommia, joista kastelun jälkeen tärkeimpänä palsternakkojen harvennus. Yksi pläntti niitä jäi vielä harventamatta, kun miestä viemisti jo kotiin väsyn ja nälän takia. 

Kesäkukat antavat yhä enimmäkseen odottaa itseään. Ahkeraliisat kukkivat, mutta ovat kovin matalia. Yhden päivänsinen kukan olen nähnyt kukkineena ja tänään huomasin nuppuja leijonankidassa. Mutta vaikka tänä kesänä kesäkukkien lisäksi melkein kaikki muukin kasvu on ollut hidasta, salaatinviljely on onnistunut suorastaan täydellisesti. 

 Viileä alkukesä suosi salaatin itämistä, mutta toisaalta hidasti kasvua niin, että nyttemmin kaikki salaatit ovat suuri piirtein samankokoisia riippumatta kylvöakankohdasta (kuvassa kylvö numero kaksi). Ainoan poikkeuksen tekee viimeisin kylvöni parin viikon takaa, sekin ehti pintaan sopivasti ennen hellejaksoa. 

Autottomuus on tehnyt hyvää Kanttorilan puutarhalle 😁

En ole laskenut, kuinka monta kottikärryllistä olen perannut rikkaruohoja ja kaivanut sekä tavallisella että kanttauslapiolla ruohotuppaita, mutta on niitä kertynyt varmaan puoli tusinaa. Olen useimmat kärrylliset pilkkonut vesurilla saman tien kompostoreihin. 

Lopuksi lisää kukkakuvia. Ensin oppilaalta saatu neilikka, sitten sinivalkoista. 

Ja kyllähän tarvitaan pari pionikuvaakin. 

Hääpäivän aattona

Ei  enää ihan hirveästi koulupäiviä ennen kesälomaa. Pitkin kevättä on tuntunut, että puutarhaharrastuksen esivalmistelut (kylvöt, koulimiset ja nyttemmin myös karaisu) ovat viivästyneet ja jääneet muiden kiireiden alle. Toisin sanoen lukukausi on ollut vanhalle sen verran työteliäs, ettei kotiin tultua ole useinkaan ollut voimia ryhtyä mihinkään välttämättömän lisäksi. Mutta tänä viikonloppuna on tarkoitus edistää erinäisiä kevätaskareita, koulia ainakin kaalta ja lisää samettikukkaa, siivota kasvihuone valmiiksi (miksi en tehnyt sitä jo syksyllä? Ehkei silloin ollut sen paremmin aikaa eikä jaksua) ja jos hurjaksi heittäydyn, voisin istuttaa sinne jo ensimmäisiä tomaatteja.

Tänään kävimme taas pikkureissun Ruusurannassa. Istutin kolme parsan tainta,  mukulaselleriä ja muutaman perunan. Vielä niitä olisi ehkä kymmenkunta istuttamatta. Paluumatkalla poikettiin kauppaan ja sain sieltä neljä säkkiä tarjousmultaa. Sillä pääsee ainakin alkuun kasvihuoneessa.

Huomisten hommien lomassa täytän ja päällystän hillatäytekakun 39-vuotishääpäivän kunniaksi.

Vapaapäivä

Nykyinen kuntatyönantajani on päättänyt satsata siihen, että työntekijät pysyisivät kunnassa töissä mahdollisimman pitkään. Tänään nautin eräästä satsaustavasta. Kaikki yli 60 vuotta täyttävät saavat syntymäpäivävapaan, joka pidetään viikon sisällä syntymäpäivästä. 

Ennen kuin kirjoitan, miten olen viettinyt vapaata, selitys alla olevaan kuvaan. 

Ruskealla kehystetyt afrikkalaiskukat ovat odottaneet kamarin sängyn alla ties kuinka kauan inspiraatiota, tai oikeastaan ideaa ja päätöstä siitä, mitä niistä tulee. 

Niistä oli tulossa ensin keinutuolin päällinen, mutta koska keinutuoli odottaa yhä riihessä kunnostusta, enkä viitsinyt siellä kulkea mittailemassa, hylkäsin sen ajatuksen.

Punaisen sohvan päällistä varten kukkia olisi pitänyt olla vielä paljon enemmän, joten senkin ajatuksen siirsin sivuun, samoin kuin kukat, sinne sängyn alle. 

Kaipasin uutta käsityöprojektia telkkarin ääreen, joten kaivoin kukat esille ja aloin yhdistellä, ajatuksena että tekisin itselleni pitkähelmaisen villatakin. Käytin kaavana vakiokäytössä olevaa kotineuletakkiani ja ennätin helmasta kainaloihin asti, kunnes tulin taas toisiin ajatuksiin. 

Takin helma sopi aika kivasti tuohon pikkusohvan suojaksi, lopuista kukista riitti vielä tyynynpäälliseksi. Voi olla, että jää pitkäksi aikaa viimeistelemättä, mutta jääköön. 

Vapaapäivää olin ajatellutkin viettää leipomalla, lähinnä täytekakun pohjia, mutta koska aion tehdä ne gluteenittomina, päätin valmistella leipomista pesemällä uunipellit. 

Suunnitelma lähti sitten rönsyämään. Ensin uunin pesuun, sitten vielä uunin luukunkin. Kiertoilmauunillinen liesi siirrettiin Ruusurannasta Kanttorilaan puoltoista vuotta sitten, ja nyt vihdoin opettelin irrottamaan luukun sisälasit, joita oli kaksi!

Mutta onpa mukava kun nyt näkee, mitä uunissa on ja kuinka kypsää 😁

Pääsin sitten leipomuksiin asti ja samalla uunin lämmöllä lohkoperunoita koko viikonlopuksi. 

Ulkona on ollut harmaata, kävin siellä vain tyhjäämässä kompostiastian kompostoriin ja postilaatikolla. Siellä oli vain vaalimainoksia, jotka menivät suoraan paperinkeräykseen. Väärä puolue. Postinhakureissulla löytyi myös tyhjä Smirnoff-pullo kukkapenkistä, kun menin kurkistelemaan sieltä mahdollisia lumikelloja. Kauaksi oli jaksettu pullo viskata, tieltä pensasaidan yli kymmenkunta metriä. 

Kompostorista puheen ollen, sain eilen kaksi uutta bokashiastiaa, jotka olin tilannut netin kautta lähimmälle Hankkijalle, edulliseen poistomyyntihintaan. Myös Millanin kanssa yhteinen puutarhafirman tilauksemme tuli tällä viikolla. Istutin laukkaneilikat ja asensin tilaamani kasvivalon saman tien. Vähän lisää kylvöjä (päivänsini Heavenly blue, punarevonhäntä, mustasilmäsusanna ja ahkeraliisa - joka olisi pitänyt kyllä kylvää jo hyvän aikaa sitten) ja istutuksiakin (mustanmerenruusu) tein tällä viikolla, ja päivänsinet ja revonhännät jo itivätkin. 

Hiiritalvi

Minulla on menossa talviloma. Sää on suojainen ja sateinen, lumi hupenee kovaa kyytiä. Ei ihan vielä olisi kevään aika, vaikka toki viikon päästä jo eletään maaliskuuta.

Viime syksynä luin puutarhurini viikoittaisesta kirjeestä, että tulevana talvena tulee hiiriä olemaan runsaasti. En tiedä, mistä hän sen tiesi, mutta ennustus osui oikeaan. Meillä laitettiin parin vuoden takaisessa seinäremontissa pieneläinsuojaverkko ulkoverhoilun uusimisen yhteydessä. Sen jälkeisenä talvena ei nähty Kanttorilassa yhtään hiirtä, ja kuvittelinkin, että se johtui verkon asentamisesta. Mutta. Kuluvana talvena olemme nähneet useita siimahäntiä Vilistä ässä eri puolilla Kanttorilaa, keittiön roskakaapissa, keittiön lattialla, olohuoneessa ja kellarissa. Joka kerta  näköhavaintojen jälkeen on aika pian löytynyt raato hiirenloukusta. Ja usein myös ilman etukäteishavaintoa.

Kuulin eräältä ystävältä hyvän vinkin, kun kerroin hiirihavainnoista. Hänen mukaansa tehokkain syötti hiirenloukussa on mikä vain, mihin on sivelty sinappia. Olen noudattanut niksiä ja todennut sen toimivan. En ole pysynyt räkningeissä, mutta arvioisin meidän surmanneen hiiriä talven mittaan määrän, joka on lähempänä kahtakymmentä kuin kymmentä. Tappaminen on kurjaa, mutta muutakaan konstia emme ole keksineet.

Mitä tulee talvilomaan, aloitin sen koulimalla ensimmäiset kylvöt (keijunmekkoa, orvokkia, petuniaa ja narsissitupakkaa sekä eri sortin paprikoista) ja sen jälkeen pikainen pyrähdys pohjoisessa tapaamassa jälkikasvua. Kokoonnuimme erääseen pitseriaan. Olen luomassa perinnettä, jossa lomaviikkoni alkajaisiksi kutsumme aikuiset lapsemme kanssamme samaan ruokapöytään jossain ravintolassa lähellä lapsiamme, jotka kaikki asuvat pohjoisessa. Tämä oli toinen kerta, aloitimme perinteen syyslomaviikolla.

Talvi, ja koko lukuvuosi tähän asti, on ollut työntäyteinen. En tiedä, onko se vain kuvitelmaa tai liittyykö se tähän ikään vai onko työ oikeasti niin paljon muuttunut, että kouluvuosi toisensa jälkeen tuntuu entistä aikaavievämmältä. Silti se on edelleen yhtä mielenkiintoista, sopivasti haastavaa ja aina välillä todella palkitsevaa. Loma-ajoille kyllä kertyy sitten kaikenlaista puuhaa ja myös suuria odotuksia. Haluan kuitenkin ajatella, että se mikä jää nyt tekemättä (kun loma pian taas loppuu kesken), hoituu aikanaan, jos se on tarpeen. 

Mainittakoon vielä, että koulittuani 48 keijunmekkoa taimia jäi vielä reilusti, joten tarjosin niitä Roskalavalla, jos ketä kiinnostaa kouliminen. Vientiä piisasi. Olin hyvilläni, kun ei tarvinnut lempata hyväkuntoisia taimia kompostiin. 

Maankäyttösuunnitelmia

Kävimme eilen kahvilla Millanin äidin luona. Hän kysyi, mitä aion ruveta kasvattamaan Ruusurannassa. Sitä olen kyllä jo suunnitellut vähän tulevia kesiä varten. Tänä kesänä olen tyytynyt istuttelemaan sinne pottuja ja mukulasellerit sekä kylvämään härkäpapua, hernettä ja kokeeksi vähän punajuurta, lanttua ja retiisiä (sain keväällä yllätyslahjan mukana mm. lantunsiemeniä, ja retiisinsiemenet ovat peräisin Millanilta).

Kanttorilassa kasvatan jatkossakin mm. niitä vihanneksia, jotka tuottavat satoa pitkin kesää ja joita myös tapaan hakea kasvimaalta jopa päivittäin:

• erilaisia lehti- ym. salaatteja
• ruohosipulia (eikä parsaakaan kannata lähteä siirtämään)  
• tilliä ja persiljaa 
• kesäkurpitsaa
• lisäksi varmaan jonkin verran punajuurta, sillä Millan sanoi, ettei hänellä ole punajuuri menestynyt Ruusurannassa 
• avomaankurkun kasvua ja vointia haluan seurata ainakin aluksi päivittäin, niin sen on hyvä olla silmän alla 
• hernettä varmaan molemmissa paikoissa, samoin kuin valkosipulia myös Kanttorilassa porkkanan lähelle
• siis myös porkkanaa (sitäkin haluan seurata, ja aluksi peitellä harsolla) 

Kun taas Ruusurantaan sopii ensisijaisesti ne lajit, jotka tuottavat satoa syksyllä ja ne, joiden syötävä osa on maan alla - jos ne paremmin säästyisivät kotiloilta:

• Perunaa ja härkäpapua 
• Palsternakkaa
• Valkosipulia 
• Maa-artisokkaa
• Mukulaselleriä
• Porkkanaa
• Lehti- ym. kaaleja
• Ehkä sitä lanttuakin, niin kauan kuin on siemeniä
• Punajuurta, jos tämänkesäinen kylvö osoittautuu onnistuneeksi
• Sikuria voisin siirtää Ruusurantaankin, nyt kun se on tuottanut uusia siementaimia

Mutta ennen kuin voin ajatella noin laajoja kylvöjä ja istutuksia Ruusurantaan, siellä on saatava raivattua kasvimaata esiin rikkakasvien ja niiden juurien vallasta. Se urakka on vasta alkutekijöissään. 

EDIT. Lisäilin listoihin unohtuneita. Tänään käydessämme 26.6. Millan tarkensi, että kyllä hänellä oli kerran onnistunutkin punajuuri, mutta sinä vuonna oli pupuvuosi, ja puput olivat syöneet kaikilta sylinteripunajuurilta kaulan/niskan. 

EDIT. Vielä jotain lisää. Hoksasin tänä päivänä, että tyrni voisi olla oikein sopiva laji Ruusurantaan, siellä kun on avointa, niin riittää auringonvaloa ja tuulta. 

- 

Sade saapui, olen autuas

Perjantaina töistä ajelin koko matkan sateessa ja rukoilin, että sade tulisi kotiin asti. Niin tapahtui. Ensin sateli hiljalleen, sopivasti kuivaa maan pintaa kostuttaen jotta se pystyi imemään myöhemmin alkaneen reippaamman kuuron. Jo aamulla olin tarkistanut rännit, että "ryöstäjät" olivat oikeassa asennossa ohjaamassa sadeveden astioihin. Saatiin varastoonkin taas kasteluvettä. 

Mahtoiko johtua vain matalapaineesta vai hektisestä työviikosta, että kotiin päästyäni ja syötyäni sammuin sohvalle. Tirsojen jälkeen jaksoin kuitenkin pihalle. Sateen jälkeen tuoksui lumoavalta. Mutta harmi, että hyttysetkin olivat innostuneet sateesta. Istutin muutaman perunan tähänkin pihaan. Jo aiemmin olin istuttanut perunoita Ruusurantaan. Meillä on tekeillä siitä kaupat Millanin kanssa, joten olemme aloittaneet kevätpuuhat sielläkin, vaikka kaupantekoa varten tehtävä valtakirjakaan ei ole vielä tullut kaupanvahvistajalta. 

Kylvin sitten jo muutaman avomaankurkun kohopenkkiin ja itämättömän porkkanoiden testikylvön tilalle salaattia. 

Tänään istutin tomaatit, neljä kurkkua, munakoison ja paprikoita kasvihuoneeseen, kun on ollut sopivan pilvinen päivä, ei tukalaa kuumuutta. Peittelin istutukset kuitenkin kateharsolla. Huomenna messun jälkeen ajattelin kantaa ainakin osan muistakin taimista ikkunoita kasvihuoneeseen, ehkä hetkeksi ihan uloskin karaistumaan, kateharson alle suojaan. 

Hedelmäpuiden kukinta-aika on alkanut. Hapankirsikka kukkii tällä hetkellä runsaimmin, mutta omenapuissakin on alkamassa aivan kelpo kukinta. Samoin pitkään juronut suklaakirsikka alkaa olla toipunut kuuden vuoden takaisesta siirrosta ja kukkii jo vanhaan malliin.

Tomaattipäivitys

Kysyin Millanilta, milloin hän on tavannut aloittaa tomaattikylvöt. Hän vastasi, että runkotomaattien osalta 28.2. Niinpä minäkin päätin kokeilla, helmikuun viimeistä päivää, joka tänä vuonna onkin 29.2. Olin ostanut tuollaisen tomaattien minikasvihuoneen, johon nyt sitten kylvin pari siementä kutakin lajiketta. 

Kasvihuonekaupan yhteydessä sain lupauksen ilmaisista siemenistä, jos lähettäisin mainoskäyttöön valokuvan pystytetystä, käytössä olevasta kasvihuoneesta. Sillä minulla on nyt sitten muitakin lajikkeita kuin iänikuista Money makeria.

Viime vuonna jo kokeilin kylvää yhden siemenen kutakin valitsemaani lahjalajiketta, mutta silloin Blue Pitts ei itänyt. Nyt kylvin tuplat muista paitsi Kudesnikista. Vaikka siinä on A-vitamiinia (tai juuri siksi), se ei maistunut kovin hyvältä. Jo mainittujen lisäksi minulla on nyt itämässä Pastel Sleeves, The Trace of a Flying Dragon, Dr. Carolyn ja Buffalo's Heart. Minä nyt kylvin kaikki samalla kertaa, kirsikkatomaatinkin (Dr. Carolyn), kun kerta nuo kaikki pelletit piti kerralla turvottaa. 

Kuutentoista turvepellettiin mahtui sitten muutakin, yksi Money maker (kun siemeniä yhä piisaa), viimeinen Balcony yellow ja kolmeen pellettiin talvikynteliä. Nyt vasta hoksasin, että olisin voinut laittaa samaan lootaan myös tomatilloa, mutta sille olisi kuitenkin niin vähän käyttöä, että taidan jättää tänä keväänä väliin. 

Laatikko saa nyt olla jonkin aikaa (itämiseen asti) lämpömaton päällä.

Vintin ikkunalla oleville Outdoor Girl -taimille piilotin tänään ruukkuihin vähän tomaattilannoitetta. Olisi ollut helpompi laittaa sitä valmiiksi ruukun pohjalle koulimisvaiheessa vaan enpä silloin hoksannut. Nyt tökin paksulla kudinvartaalla ruukkujen reunamille koloja, joihin varistelin teelusikalla nokon ravinnetta. 

Lomanviettoa

Samoihin aikoihin, kun maailmalta kuului viesti toisinajattelijan kuolemasta naapurimaan vankeudessa, saimme kuulla muitakin suru-uutisia vähän lähempää, kun parikin iäkästä uskon veljeä, Kalevi ja Esko, oli kutsuttu kotiin - toinen tosin jo marraskuussa, mutta nyt vasta luimme muistokirjoituksen Shalom-lehdestä. Toiselle leskelle soitin ja toiselle lähetin muistamiset postitse. 

Meni muutama päivä ja putosi taas pommi, kun yhdellä sisaruksista saattaa olla syöpä levinnyt. Ja sitten kuultiin, että pikkuserkkumme on menehtynyt nopeasti edenneeseen sairauteen. 

Tällaiset viestit kuuluvat tähän ikään, ei sille mitään voi, mutta ei siihen vain totu. Täti kuitenkin sinnittelee, kuten anoppikin, vaikka molemmille jo saattohoitoa on ehdoteltu. 

Nyt kuitenkin vietän hiihtolomaviikkoa ja tekemistä piisaa, ettei ehdi surra eikä murehtia. 

Aloitin loman lukemalla 480-sivuisen kirjan, jonka olin varannut kirjastosta ja jonka juuri sopivasti ennen lomaa sieltä sain. 

Toinen urakka oli mullanvaihto, jonka siirsin viime keväältä tulevaan. Samoilla sotkuilla sitten koulin eilisiltana lisää taimia. Tomaattikylvökokeiluni koulin jo aiemmin, sitten keijunmekot ja nyt oli vuorossa orvokit ynnä muutama narsissitupakka, purjo ja ruotiselleri. 

Tälle lomalle ei ole suunnitelmissa juurikaan matkustelua. Mies kylläkin ajeli tänään jatkamaan lattiaremonttia asunto-osakkeessa. Itselläni mielessä aloitella raivailu. Haaveenani on kutsua pääsiäissunnuntaiksi lapset ja sisaruksia tänne kylään, niin sitä varten olisi hyvä jo pohjustaa siivousta. Esimerkiksi ompelemalla pois tieltä muutamia keskeneräisiä projekteja. 

Lomaviikon loppupuolella ehkä jatkan kuitenkin multasotkuja sen verran, että kylväisin tomaateista runko- ja pihvitomaattilajikkeita. Toistaiseksi kasvilamppu on ajastimen avulla palanut aamuin illoin, mutta maaliskuussa ei ehkä enää tarvita lisävaloa kylvöille. 

Pakkasjaksot ovat toivon mukaan jo takana. Eilen kirkkoon mennessä oli liukasta (miehellä oli potkukelkka apuna ja minulla liukuesteet kengissä), mutta tänään kirjastossa käydessäni melkeinpä kahlasin sohjossa. 

Kylmää kyytiä siemenille

Ohopsista! Olen kirjoittanut alla olevan tekstin perjantaina, mutta jostain syystä se on tainnut jäädä julkaisematta. Menköön nyt vaalipäivänä. 

Meillä koulussa on menossa arviointikeskustelut. Eilen minulla oli juttutuokia viiden oppilaan ja huoltajan/huoltajien kanssa. Hyviä tuokioita. Erityisen lämpöisenä jäi mieleen erään äidin lähdössä ollessaan tekemä kysymys: "Joko olet aloittanut kylvöt?" Tytär on kuulemma kertonut harrastuksestani, ja äidillä on sama innostus.

Maanantaina jaksoin töiden jälkeen aloittaa kylmäkäsiteltäviksi luokittelemieni siementen käsittelyn. Nimikylttejä olin leikellyt valmiiksi maitorahka- ym. purkeista. Nyt on sitten liuta multapurkkeja kylvöksineen peräkamarin lattialla odottamassa ulosvientiä. Puutarhuri ehdotteli, että saisivat olla pari viikkoa huoneen lämmössä ennen sitä. Katsotaan, maltanko antaa niiden olla niin kauan.

Toissailtana huomasin Outdoor girl-kylvöksestä itämisen merkkejä, jopa yhden hontelon taimenkin. Kiikutin purkin ripeästi vintille valohoitoon led-lampun alle. Omakeräämissä siemenissä näyttää siis kuitenkin olevan ytyä, vaikka olin epäileväinen. Keräsin siemenet nimittäin tomaatin rungon juurelle pudonneesta mätänemistilassa olevasta hedelmästä. Myöhemmin keväällä pääsen kokeilemaan myös omakeräämiä kasvihuonekurkun ja kesäkurpitsan siemeniä.

EDIT. Kurkistelin tänään purkkeihin, jotka odottivat ulos kylmäkäsittelyyn vientiä. Oli käynyt kuten vähän pelkäsinkin; yhdestä purkista oli alkanut puskea itua pintaan. Punapäivänkakkara. Hetken mietin, mitä teen itäneelle putkille. Sitten päätin viedä sen muiden mukana ulos. Kaivoin risuaidan viereen purkeille syvennyksen, jonne ne peittelin paksulla lumikerroksella. Jos punapäivänkakkarapurkista ei jää yhtään henkiin, on minulla vielä lisää siemeniä kerättynä, ja kesällä voi kerätä vielä lisää. 

Kevään ensimmäiset kylvöt

Toinen työviikko oli hektinen ja välillä ongelmallinenkin, niin en muistanut saati ehtinyt viikolla jouduttaa kylvöjen aloitusta, vaikka se on ollut mielessä melkein vuoden alusta asti. 

Toki sen verran olemme miehen kanssa tehneet esivalmisteluita, että olemme raahanneet yhtä multasäkkiä edestakaisin sisälle ja ulos. Kas kun puutarhuri neuvoi niin tekemään harsosääskien torjumiseksi. En jaksanut yksin kärrätä jäätynyttä multapussia sisälle, niin mies auttoi säkin portaita ylös kylppäriin. Kyllä minä sen sieltä sain sitten tuonnempana vastuukin päällä vedettyä peräkamarin lattialle jatkamaan sulamista ja lämpenemistä. Reilussa viikossa piti harsosääskien munien kehittyä toukiksi. Sitten vedin vastuukilla säkin takaisin ulos kuistille viimeisimpien kovien pakkasten aikaan. 

Loppuviikolla kiskoin säkin takaisin sulamaan, mutta eihän se nyt tokikaan ehtinyt sulaa ja lämmetä ensimmäisiä kylvöjä varten. Onneksi minulla oli vielä jemmassa pari kookosmultabrikettiä, joista toisen laitoin eilen turpoamaan, sitten kun olin kollastanut siemenjemmani ja tehnyt inventaarion. 

Aika monta siemenpussia, erityisesti perennoista kerättyjä siemeniä, laitoin sivuun odottamaan kylmäkäsittelyä. Kunhan kuskattu multa vielä hetken sulaa, niin täyttelen ja nimikoin parikymmentä purkkia, ja kun siemenet ovat saaneet horvin olla sisällä, vien purkit ulos lumihangen alle. 

Eilen vihdoin siis kylvin KEIJUNMEKKOA. Se itää valossa, kuten MUKULA- ja RUOTISELLERIKIN, joten ne kylvin saman kuvun alle ja vein vintin ikkunalle. Tänään viritin niille valon, mutta pitäisi vielä saada laitettua lamppuun ajastin. Vintin ikkunalla on myös NARSISSITUPAKKAkylvös. Sen jätin viime keväänä vallan kasvattamatta.

ORVOKKI taas kuulemma idätetään pimeässä, mutta lämpimässä, joten laitoin orvokkipurkit (vaaleansininen ja oranssi) samalle lämpöalustalle MUNAKOISO-, CHILI -, PAPRIKA - ja TOMAATTIkylvöjen kanssa. Tomaatteja ei toki vielä tarvitsisi kylvää, mutta tämä on kokeilu, itävätkö itse kerätyt OUTDOOR GIRL - lajikkeen siemenet. Myöhemmin sitten muitakin lajikkeita, ja tarvittaessa uusintakylvö Outdoor girlistä. Chiliä kylvin aivan liikaa, mutta tuli mieleen, josko oppilaat haluaisivat kasvattaa oman chilin vaikka äitienpäivälahjaksi. Paprikaa on kolmessa purkissa, suippopaprikaa, jotain Millanilta saatua lajiketta sekä muutama epämääräinen siemen. (Ai niin, kylvinhän kokeeksi viimeiset kolme PEPINON siementäkin, vaikken sen suhteen toiveikas olekaan.) 

Epämääräisistä siemenistä puheenollen, omat siemeneni inventoituani tongin vielä pussin, jonka pelastin Millanin roskiksesta muuttoapua antaessamme. Sieltä löytyi lisää kylmäkäsittelykokeiluihin. Toki omissakin siemenissä oli useampia nimettömiä lajeja, jotka mahdollisesti kasvettuaan paljastavat itsensä. Siemenpusseja ei kannata vuositolkulla laatikossa jemmata odottelemassa. Tulevana keväänä täytyy kuitenkin kaivaa kanadanpiisku pois navetanpäädystä, niin siihen jää isohko alue tilaa uusille istutuksille ja/tai kylvöille. Jos ei kylmäkäsittelystä saa istutettavaa, niin onpahan noita kesäkukkien siemeniäkin jemmassa. 

Puutarhakesän onnistumiset ja epäonnistumiset

 Kesäkukista:

Ikkunaremontti viivästytti enimpiä esikasvatuksia, mitä pidän suurimpana syynä - kolean kevään ohella - siihen, että suurinpiirtein kaikki siemenestä kasvattamani kesäkukat ovat edistyneet tavallistakin hitaammin. Toki osa on ehtinyt kukalle, vaikka vähäisemmällä varrellakin. (Ahkeraliisat ovat 5-10 cm:n korkuisia, yksi kukka auennut...) 

Sen sijaan talvettumassa olleista osa on jälleen palkinnut vaivan. 

Mm. Dahlioista nämä kaksi, viime kesänä ostamani vaaleanpunainen ja kolme vuotta sitten Vilma-oppilaalta saamani punainen. 

Mutta varsinainen helmi on tämä Iron cross - onnenapila. Jos miettii helppohoitoisinta, kestävintä ja varmimmin sekä kauimmin kukkivaa, niin en kyllä nyt keksi toista. Jatkossa onnenapila tulee saamaan yhä keskeisemmän aseman kesäkukkaistutuksissani. Varsinainen luottokasvi ❤️🍀

Hyötykasvit kasvihuoneessa ja kasvimaalla:

Osin samasta syystä kuin kesäkukkien kohdalla myös kasvihuoneessa kehitys on hidasta. Kasvihuonekurkuissa on lupaavasti alkuja, vaikka kasvavatkin kokoa kovin hitaasti. Silti niistä on tulossa satoa varmasti enemmän kuin viime kesänä, kun saimme yhden kurkun. Edes Outdoor girl -tomaatit eivät ole vielä alkaneet punehtua. Viime vuonna emme saaneet ananaskirsikoita, kun ne eivät edes kukkineet. Pistokkaasta kasvattamani uusi verso on kukalla ja yksi hedelmä on kehittymässä. Jonkin asteen onnistuminen siis kaiketi. 

Kasvimaalla tämän kesän onnistujiin on laskettava tilli. Ja vaikka kaikki kylvöt eivät ole itäneet, myös salaattia olemme jo hyvän aikaa saaneet tarpeeksi meille kahdelle.

Lisäksi jokakesäiset varmat lajit, kesäkurpitsa ja valkosipuli antavat satoa tänäkin kasvukautena.

Rivien suoruudessa ja yhtenäisyydessä emme taaskaan ole kasvimaani kanssa onnistuneet. Ajoittaisen kuivuuden tai vanhentuneiden siementen johdosta moniin kylvöriveihin on jäänyt aukkoja. Osin olen niitä yrittänyt paikkailla uusintakylvöillä, lähinnä salaatin, herneen ja tillin, mutta uusinnatkaan eivät ole välttämättä itäneet. Porkkanoiden itäminen on ollut taas epäsäännöllistä. Kaksi melkein ehjää riviä, mutta parissa muussa paikassa vain muutama iti. Toinen niistä oli syyskylvö, johon tein monta lyhyttä riviä, varmaan toista sataa siementä... Jospa nyt jo ottaisin opiksi, enkä enää yritä syyskylvöä. 

Nappiajoitus

No nyt on satanut. Eilen jo aamusta täyttyi kaikki sadevesiastiat, joista suurimman osan olin edellisenä päivänä tyhjännyt (seisoneesta ja roskaisesta vedestä). Sade jatkuu vielä ainakin tämän päivän. 

Sadevesiastioiden tyhjäyksenkin ja puhdistuksen lisäksi onnistuin ajoittamaan pari muutakin duunia sopivasti ennen sateita. 

Pesin vielä viimeiset kaksi isoa mattoa viime perjantaina. Mutta kun lauantaiksi sää muuttui - kuten oli ennustettukin - helteisestä suorastaan koleaksi, paksujen puuvillamattojen kuivuminen kesti pitkään. Aikaisemmat kolme mattoerää kuivuivat helteillä noin vuorokaudessa. Maanantaina  paisteli välillä aurinko, mikä viimein kuivatti Matot niin, että ehdin saada ne jo iltapäivällä sisään turvaan. 

Toinen poutahomma oli tillin keruu ja kuivatus. Olin kylvänyt tilliä avomaankurkun kanssa samaan penkkiin. Mutta kun jouduin kylvämään avomaankurkut kaksi kertaa uudestaan, niin tillit ehtivät jo kovin taajaksi ja pieniä kurkuntaimia liikaakin varjostavaksi kasvustoksi, niin oli aika karsia kasvustoa. 

Senkin homman tein tapani mukaan kovin hitaasti, lehti kerrallaan. En halua leikata tillikasvustoa nippu kerrallaan matalaksi, vaan jätän aina latvuksen koskematta, tekemään lisää lehtiä. En tiedä, viitsiikö kukaan muu tuollaista hidasta nyhräämistä vai onko se kenties aivan tavallinen tapa korjata tilliä. 

Säilön tilliä sekä kuivattamalla että pakastamalla. Nyt olen kuitenkin sulattanut ison kaappipakastimen ja siirtänyt sieltä loput pakasteet jääkaappi-pakastimeen. En aio käynnistää isoa pakastinta ennen marjakautta, joten vielä en voinut pakastaa tilliä pienen tilan täytteeksi. Kaksi kuivurillista tilliä on nyt purkitettuna.

Tilli on keittiömme tärkeimipiä mausteyrttejä ympäri vuoden. Siksi olen tehnyt siitä jo useita uusintakylvöjä. Viimeksi vielä eilen, kun löysin takkini taskusta kourallisen tillin siemeniä, jotka olivat karisseet taskussa olleesta siemenpussista. Nyt kun viileni, toivoskelen myös salaatin uusintakylvöjen itävän. Eilen mietin kylväväni sitäkin lisää, kylvöriveihin jääneisiin aukkopaikkoihin, mutta sitten ajattelin, että täytyy jättää tilaa myös salaattivuonankaalen kylvölle heinäkuun lopulla. Jospa tähän asti kylvetyt salaatit riittäisivät meille alkusyksyyn asti. 

Muuttoapuna ja muuta mukavaa

Teimme juhannuspäivänä ensimmäisen muuttokuormakeikan Millanin uuteen kotiin. Peräkärryyn pakattiin neljä kirjahyllyä ja muutamia vaatemosseloita. Tila-autosta oli otettu enimmät istuimet pois, niin auton kyytiin mahtui kilokaupalla kirjalaatikoita ja -kasseja, päällimmäiseksi jotain kevyempää ja särkyvää. Kun hyllyt oli saatu huoneeseen, tyhjäsimme Millanin kanssa kassit ja laatikot samantien hyllyille, jotta Millan saa täyttää ne uudestaan. Urakka sujui niin jouhevasti, että  paluumatkalla teimme mutkan ruokakaupassa.

Sunnuntai oli kirkkopäivä ja lepopäivä. 

Maanantaina kylvin taas lisää hernettä ja paikkakylvin punajuurta. Joko siemenet ovat itäneet huonosti tai linnut ovat taas käyneet nokkimassa punajuurikylvöstä. Lintujen varalle tökin nyt kylvöksen ympärille tikkuja esteeksi. (Jossain vaiheessa juhannuksen tietämillä kylvin uusinnan myös avomaankurkuista. Kolmas kerta toden sanoi, nyt ovat tulleet kaikki neljä siementä pintaan. Ehtinevätkö tuottaa satoa, se jää nähtäväksi.) Ehdin siivota kylppärin ja lakaista keittiön ja eteisen sekä laittaa ruuan ennen kuin saimme kesävieraita entisestä kotikaupungista. Toista vierastamme saimme pitää ihan yön yli. Aamupäivällä teimme kävelyretken hautausmaalle ja iloksemme päästiin käymään myös kirkossa sisällä. 

Sain kesävieraaltamme tuliaisena kolme tummanpunaista pelargonia, joille sain tänään Millanilta istutuslaatikon, kun kävimme toisella muuttokuormareissulla. Tälläkin kertaa siirtyi neljä kirjahyllyä ynnä niihin kirjat. Yhteensä kirjahyllyjä on viety nyt siis neljä leveää ja neljä kapeaa. Enää on kuulemma vain yksi hyllysatsi. Ei sovittu vielä seuraavaa muuttopäivää. Perjantaina Millanille tulee muuttoavuksi ja ikkunanpesijäksi yhteinen nuoruudenystävämme reilun tunnin ajomatkan takaa.

Tänään koetin myös siivota Millanin markiille vuokralaisten jättämiä rojuja tyhjätyn peräkärryn kyytiin kaatikselle vietäväksi. Vasta murto-osan ehdin siivota, kun ukkonen pyrki päälle ja huononsi Millanin oloa, että piti lähteä paluumatkalle. Ehdin kuitenkin saada paitani hiestä märäksi ja naamani maskin alla punaiseksi.

 Tuliaiskukat odottamassa vielä laatikkoon istuttamista. Ai, taidankin mennä istutushommiin.

EDIT. Sanottu ja tehty. Etsiskelin markiilta jotain valkoista pelakuille kaveriksi. Kokeilen nyt tuota rikkaa, jonka nimeä en ole tullut selvittäneeksi. Jos ei menesty, nappaan vähän hopeahärkkiä penkistä laatikkoon.

Mitäs tänne kuuluu

Viime vuonna omenapuut eivät juurikaan kukkineet, eivät myöskään mansikat. Tänä keväänä näyttäisi olevan kukkia, mutta sehän ei vielä takaa satoa.

Pörriäisiä ei ole näkynyt silloin, kun ollut tuulista ja viileää. Siis melkein koko ajan... Toissailtana näin ilokseni yhden kukkakärpäsen omenapuussa ahkeroimassa. Eilen ja tänään olen nähnyt kimalaisenkin. Mutta olisi tuossa tekemistä useammallekin pörriäiselle. 

Vähän päiväkirjaa tähänastisesta lomanvietosta. 

Sunnuntaina messun ja käynti Millanilla. Taisinpa jotain pientä puuhastella ulkonakin.

Tässä pitkin viikkoa olen vähitellen edelleen edistänyt kylvöjä ja istutuksia. Sain oppilailta lahjaksi mm. kesäkukkien siemeniä, samoin siskoltani, niille olen järjestänyt tilaa eri perennapenkkeihin. Osan leijonankidoista istutin jo, samoin astioihin päivänsineä, keijunmekkoa, kukontöyhtöä, krassia, mustasilmäsusannaa ja onnettoman pienet ahkeraliisat. Tänä keväänä ensimmäinen ahkeraliisakylvös ei tuottanut tulosta, niin kylvin loput siemenet myöhässä, samoin kuin tuoksuhernettä, joka niin ikään on vielä kovin matalaa. 

Eilen tiistaina oli erikoinen, ehkä jopa merkittävä päivä. Kävimme nimittäin Millan kanssa katsomassa hänelle taloa, joka vuoden etsinnän jälkeen vaikuttaisi olevan sopiva niin sijainnin, ympäristön, kunnon kuin hintapyynnönkin suhteen. Katselmuksen jälkeen ajeltiin vielä ruokakauppoihin ja paluumatkalla jäätiin kahville Millanin luo. Palasimme kotiin vasta illalla. Mutta reissu oli kaikin puolin kannattava ja vaivan arvoinen, jos tällä nyt ratkeaa Millanin asuminen. Se olisi suuri rukousvastaus myös Millanin läheisille. 

Tänään istutin lisää perunaa ja kylvin punajuurta ja porkkanaakin lisää. Kun on aleneva kuukin. 

Yöllä on kuulemma luvassa sadetta, niin tyhjäilin kastelemalla sadevesiastioita.

Huomiseksi on hapanleipäjuuri happanemassa, ja purkitettavaksi kuivattua lipstikkaa. 

Helluntai

Tänään kävi aamulla kova puhuri, jotenkin sopii helluntain raamatulliseen aiheeseen, samoin kuin sade, joka alkoi sillä välin kun istuimme kirkossa.

Sain eilen siskolta pussillisen kesäkukkasiemensekoitusta. Sateen ansiosta oli otollinen aika kylvää siemenet. Tein kylvökselle tilaa muuripenkin laitaan, istutin siihen myös pistokkaasta kasvattamani ohotanmarunan, toisen kaveriksi. Istutin myös gladiolukset ruukkuihin, joihin myöhemmin lisään keijunmekkoa ja päivänsineä.

Yritin vähän raivata pihalla rompetta piiloon, ties vaikka kattofirman mies tulisi pian taas droonillaan ottamaan kuvia. Hän oli jo kerran käynyt juuri kun olin levittänyt kylvöjen päälle resuja kateharsoja lintusuojaksi - ja kun olin sanonut miehelle, että nuo pitäisi sitten ehtiä ottaa pois ennen kuin remonttimies tulee kuvaamaan... Mies oli yrittänyt välittää viestini kuvaajan yllättäen ilmestyttyä, mutta hän oli silti räpsinyt kuvat. Onneksi ei kuitenkaan ilman lupaamme mitään julkaise.

Tarhavarjohiippaa intaantui kukkimaan enemmän kuin ennen. Ehkä se sittenkin tykkää myös valosta, jota se nyt saa enemmän, kun pihlajavanhus kaadettiin.

Tänä keväänä - toisin kuin viime keväänä - piisaa taas niin kirsikan, luumun kuin omenankin kukkia ❤️ Otin illan hämyssä kuvan, johon halusin mukaan myös narsissit  itselleni muistutukseksi, että tämänväristen sipuleita toinen sisko toivoisi omaankin  puutarhaansa, ja tulee saamaan.

Kirsikan juurelle istuttamani hopeatäpläpeippi näyttää menestyvän. Viime syksynä istutin sitä jo kolmanteenkin paikkaan, kun ensimmäisessä se näytti hieman hiipuvalta. 

Upsis unohdus

 Olenkohan jo myöhässä? Huomasin äsken, että olen unohtanut kylvää tuoksuhernettä esikasvamaan. Samoin hyasinttipapu olisi kai pitänyt kylvää jo huhtikuulla. Meinaan vielä kokeilla. Molempia.

Nyt kun eilinen kylmyys meni ohi ja kun Pouta lupaili lämpimien jatkuvan, kannoin kasvihuoneeseen loputkin tomaatit ynnä muuta. Kaksi Outdoor Girliä sinne istutin jotain viikko sitten, loput tänään. Ja neljä Borlotto-papua ja yhden Balcony yellow-kirsikkatomaatin.

Huomenna on tarkoitus jatkaa kasvihuoneessa istuttelua, ja ulosistutettavien karaisua. Purjoja ja sellereitä olen jo tarpeeksi karaissut, ne voisin ehkä istuttaakin. Huomenna pitäisi myös kerätä nokkosia ja pestä, kuoria ja laittaa Millanilta saamamme palsternakat.

Kevät alkaa olla kulkeimmillaan, ja kun viikolla saatiin kauan kaivattua sadetta, kaikki aivan roihahti kasvuun. Aina tekee mieli ottaa kuviakin, vaikka joka kevät samat lajit sieltä nousevat. Tänään bongasin joka kevät yhtä kiihkeästi odottamani lamopeikonkellot.

Mutta kuva on shakkiruutukukasta, oikealta nimeltään kirjopikarililja. 

Esikasvatuserehdys

 Useasti aamuisin puoliunessa alan miettiä työasioita ennen herätyskellon soittoa. Tänä aamuna tajusin semivalveilla yhtäkkiä erään mokani. Olemme kylväneet oppilaiden kanssa kolmeakin sorttia kukkaa äitienpäivälahjaksi. Kauan aikaa ihmettelin, miten samettikukat kasvavat valoisalla ikkunalla niin pitkiksi (30cm) ja honteloiksi. Viimein totuus iski tajuntaani. Ne olivat kosmoskukan siemeniä, olin virheellisesti kirjoittanut siemenpussiin "samettikukka". Koulittuani taimia oppilaille toin loput "samettikukat" kotiin itselleni. Sillä ajatuksella jälleen, että saan niistä kasvimaalle luontoystävällisiä karkottimia.

Nyt minulla ei sitten ole kuin vaniljasamettikukkia, jotka toki ovat nättejä ja miellyttäväntuoksuisia, mutta noinkohan ne tehoavat kasvimaalla.

Vielä yöpaidassa sitten kylvin pienen annoksen oikeaa samettikukkaa astiaan. Olkoon tämä kokeilu, että riittääneekö lyhyempikin esikasvatusaika. Kosmoskukkiahn ei olisi tarvinnut lainkaan esikasvattaa. Jospa pakattaisiin vielä oppilaiden kanssa pienet annokset kosmoksen siemeniä äideille siltä varalta, että pitkät hontelot kasvit eivät selviä kotimatkasta ensi perjantaina.

Kuvasta näkyy, kuinka selvästi nuo kaksi lajia eroavat toisistaan. Enkä vain meinannut tuota hoksata... Vasemmalla siis sitä vaniljasamettikukkaa, kun tavallinen vasta siemenenä mullassa. 

Tyrjöötä osa 2

Oheinen kuva on otettu 14.3. Silloin oli peltikatto melkein valmis ja eteläseinä jo paneloituna. Ja parveke pudotettuna. 

Tuon jälkeen remontti on edennyt kovasti. Eilen oli laitettu jo rännit ja syöksytorvetkin vesirosvoineen. Seinistä vain pohjoispääty ja luoteisnurkka ovat puolimoos. Mutta muutama viikko pitää odotella ennenkuin ikkunoita ja ovia tullaan asentamaan. Sitä ennen ehkä on jo riihen kattokin valmiina. 

Mies on päivittäin tyrjännyt pihalla, siivoten työmiesten jälkiä. Itse aloitin ikkunoiden edustojen tyrjäämisen kylmästä komerosta, joka on täpötäynnä kampetta ja roipetta. Kannoin muutaman banaanilaatikollisen askarteluvärkkejäni kylmälle vintille - kun olin ensin raivannut sinne tilaa. (Ja Toivoskelen, että muistan, missä ne ovat, kun niitä kaipailen.) Komeron tyhjäys on toki kesken, mutta on tässä aikaa vielä ennen kuin ikkunat ovat valmiit.

Monta yötä mietin kukkien ja taimien turvaamisen järjestämistä siinä vaiheessa, kun huone kerrallaan ruvetaan ikkunoita irrottamaan ja vaihtamaan.

Nyttemmin olen kyllä miettinyt öisin enempi työasioita. Ratkaisu on yhä tekemättä. Ja muutakin miettimistä työasioissa on, oppilaiden asioita. 

Tänään kuitenkin multa-, kylvö- ja kasviterapia auttoi minua jättämään työasiat hetkeksi mielestä. Vitkuttelin kylvöjä mainitun tulevan ikkunaremontin takia, mutta koska se siirtyy huhtikuun loppuun, niin en voi siirtää kesäkukkien esikasvatuskylvöjä niin kauas. Ehkäpä silloin ei ulkona ole enää pakkasta ja saan suojattua taimet riittävästi muovihupulla. Tänään kylvin vaniljasamettikukka, leijonankitaa, päivänsineä, mustasilmäsusannaa, punarevonhäntää, kukontöyhtöä ja vähän lisää ahkeraliisaa, kun edellinen kylvö saattoi kuivahtaa. 

Iso ilo tänään oli siitä, kun huomasin mustanmerenruusun nousseen pintaan. 

Sain kälyltä viime kesän alussa kukkivan mustanmerenruusun, syksyllä löysin sattumalta sen kävyt (minulle aivan uusi kasvi, enkä tiennyt sen talvehtivan), ja pari viikkoa sitten panin ne multihin. 

Loman loppu ja saldo

Kiitos tästä lomasta! Millan kysyi minulta lauantaina, oliko loma tarpeeksi pitkä vai olisinko halunnut jatkaa vielä toisen viikon. Vastasin, että kyllähän minä olen jo aika tavalla ehtinyt laiskotella. Mies tosin väitti vastaan, etten muka olisi ollut jouten. Mistä hän sen tietäisi, kun on itse ollut riihellä puuhaamassa erilaisia projektejaan.

Aikomani mullanvaihto jäi alkutekijöihinsä, vain pari vehkaa, kohtalonpensas, herttaköynnös, yksi aaroninparta ja yksi rönsylilja saivat uudet mullat, kastelukiteillä höystettynä. Lisäksi kliivia sai suihkun. Suihkutella voi toki myöhemminkin, mutta mullanvaihtoa täytynee jatkaa vuoden päästä.

Toki muutenkin sotkin mullan kanssa, kun orvokeiden jälkeen koulin purjot ja mukulasellerit. Eilen vielä kylvin jonkin verran tomaatteja ja neljä munakoison siementä. Ja tänään pitäisi panna multihin vielä mustanmerenruusun kävyt, kun toin ne jo kellarista ylös. En kyllä yhtään tiedä, onko jo sen aika.

Sotkemisen lisäksi olen vähän jotain siivonnutkin (muoviastiakomeron...), lukenut yhden kirjan (kaskuja) ja virkannut afrikankukkia. Mutta parasta lomassa on kuitenkin ollut erilaiset sosiaaliset tilanteet, tiistain sukulointi- ja kouluvierailureissu, kyläilyt Millanin luona ja tänään vielä loman päätteeksi siskon kyläily Kanttorilassa.

Loman aikana pihaamme tuotiin - ensimmäinen - rakennustarvikekuorma katto- ja ulkoverhousremonttia varten. Siihen tulee vielä ainakin yksi siirtolava jätteelle ja peltikuorma. Mutta työmiehet tulevat ilmeisesti jo huomenna aloittelemaan remonttirupeamaa. Huomenna tässä käy myös ikkunafirman edustaja esittelemässä ja ehdottelemassa, mutta kotitalousvähennyksien kannalta mahdollinen ikkunoiden uusiminen kannattaisi siirtää ensi vuodelle.

Ensi viikolla on muutakin jännää, mutta siitä kenties myöhemmin tarkemmin. Vihjaan sen verran, että liittyy työasioihin. 

Koulua pääasiassa

Neljä viikkoa kevätlukukautta on jo takana ja kolme viikkoa talvilomaan. Vähitellen olen tottunut ajomatkaan. Ei tarvitse enää joka päivä puristaa rattia hartiat jäykkinä. Tänään vihdoin huomasin myös aamun valkenemisen matkan aikana. Eipä aikaakaan, kun voi jättää pitkät valot kokonaan käyttämättä.

Yhä edelleen kollegat kysyvät säännöllisesti, miten on mennyt, onko kaikki hyvin tai miten meni viikonloppu. 

Sain väliarviointikeskustelut pidettyä loppuun viime viikolla. Nyt voisi olla aikaa ja jaksua esim. tukiopetukselle.

Ja kotonakin voisi koettaa tehdä asioita. Siis muutakin kuin olla puhelimella 🙁 (No, keitin minä tänään borssikeiton, ja eilen illalla tiskasin viikonlopun tiskit.)

Kylvöt aloitin pari kolme viikkoa sitten, Orvokit itivät melko nopeasti, vaikka epäilin omakeräämien siemenien itävyyttä. Keijunmekot ja mukulasellerit nousivat seuraavaksi, mutta paprikoita ja chilejä en jaksanut enää odottaa, vaan kylvin loputkin suippopaprikan siemenet pidettyäni niitä ensin kosteassa ja lämpöisessä. Sittemmin ensin kylvetyt ovatkin sitten alkaneet nousta pintaan... Voi olla, että keväällä minulla on paprikan taimia jaeltavaksi.