Tuottelias ja työteliäs päivä

Olimme miehen kanssa aamusta asti reippaita ja ripeitä; ryhdyimme siivoamaan. Minua siihen prissasi tieto, että iltapäivällä oli luvassa tulla huoltomies tutkimaan vesi-ilmalämpöpumpun käyntivian syytä. Taannoinen siivoukseni edellisten - puolivillaisten - huoltomiesten käynnin edellä oli ehtinyt jo kadota jonnekin. Miestä ehkä ajoi epätoivoiseen tekoon korkeat verensokerit. Ei pelkästään, vaan sääennusteen pelottelu sateiden, jopa lumisateiden mahdollisuudesta pani meidät hyödyntämään ehkä viimeistä mahdollista mattojen tuuletuspäivää tänä syksynä, tai ainakin tällä syyslomalla. 

Ehdin vielä tiskatakin ennen kuin iltapäivä oli niin pitkällä, että huoltomies saapui oppipoikansa kera. Kiitos ja ylistys, toimintahäiriö johtui vain kylmäaineen vajauksesta eikä sittenkään kompressorista. Miesten rassatessa ulkoista yksikköä minä ehdin kylvää lisää valkosipuleita ja suojata muutaman hedelmäpuun talveksi jyrsijöiltä. Suojaverkko loppui kesken, pitäisi varmaan käydä rautakaupassa huomenna. Sain Millanilta jotain uutta valkosipulilajia (Germidour), vaikka me molemmat suosimmekin vanhaa kunnon Aleksandraa, joka on talvilajikkeiden kuningatar, niin koon kuin talvenkestävyydenkin osalta. Istutin nyt niitä molempia uuteen penkkiin maa-artisokkarivien väliin. Kaadoin vielä loputkin Alexandran itusipulit sokeripussin pohjalta mukulaselleriltä vapautuneeseen plänttiin. 

Miesten lähdettyä ja käytyäni lämmittelemässä palasin sen verran pihahommiin, että sain vedeltyä alakerran ikkunoiden ulkopinnat. Olin sitä varten ostanut pesimeen ja kuvaimeen sopivan pitkän jatkovarren, jonka kanssa en tarvinnut muuta emännänjatkoa, vaikka Kanttorilan klasit ovatkin korkeammalla kuin kaupunkikodin alakerran ikkunat - jotka nekin ehätin pestä pihan puolelta ennen kuin lähdimme syyslomalle. Sen verran siivoilua olisi tarkoitus vielä loman aikana jatkaa, että tuulettaisin olohuoneen verhot, ehkä vaihtaisinkin ne ja pesisin myös ikkunoiden sisäpinnat. Mutta huomenna aion pitää leipomapäivän. Haaveena on rustata uuniin myös jotain juurespataa; punajuurta, lanttua (kaupasta), palsternakkaa. Tahtoisin kokeilla myös maa-artisokkaa, mutta jos laitan ne kuorineen uuniin, niin täytyy laittaa ne erikseen.

Keskiviikkona kenties menemme syömään lasagnea Millanin luo ja samalla mies saa jatkaa kangaspuiden hajottamista kellarissa. Tänäänkin hän on ollut kellarissa hajotuspuuhissa. Kanttorilan kellarissa kun on ollut perunalaari tyhjänpanttina, niin pyynnöstäni mies sen purki. En ole vielä käynyt katsomassa, mutta hän kuulemma jo väsäsi jotain hyllyä puretuista laudoista. Jaa, taidankin käydä kurkistamassa, kun nyt tuli puheeksi.

Syysloma aluillaan

Saavuimme eilen iltahämärissä Kanttorilaan, ja ensimmäinen sosiaalinen kontakti oli jo odottamassa portailla. Tuttu mies oli tulossa etelän suunnasta talkoilemasta ja poikennut puolen välin tauolle. Soitti pihasta, että missä me olemme. Ei hän kauaa joutunut odottelemaan, pari kolme minuuttia, niin mekin ehdimme pihaan. Menimme sisään, mies sytytti saman tien tulen takkaan ja minä laitoin teeveden kiehumaan. Olisi tietenkin ollut hyvä, jos sittenkin olisimme viimeksi täältä lähtiessä siistineet keittiön - kuten aina ennenkin....hehheh - mutta mahtui siellä iltateet nauttimaan näkkileivän kera. Leivän päälle löytyi kypsyneitä tomaatteja ja kellarista suolakurkkua. Minä löysin lisäksi omaksi ilokseni postilaatikosta Millanin sinne tuomat lehdet ja kirjeen.
Tänä aamuna kirjoitin vastauskirjeen valmiiksi ja päivemmällä vein sen kyläreissuilla käydessämme. Vein myös pari palsternakkaa, muutaman maa-artisokan sekä kesän viimeiset kukat: ruiskaunokkia, kesämalvikkia, silkkisukkia ja mustia orvokkeja. Sain mukaani tuliaisiksi uuden nipun lehtiä sekä pari mustaa satiinipussilakanaa käytettäväksi pimennysverhoina. Tekokuituiset pussilakanat eivät sovi Millanin sähköallergiaan ollenkaan. Näin tavara kiertää.
Tänään on ollut tosi kylmä ilma, mutta aamulla aluksi näytti sen verran poutaiselta, että käynnistin ensimmäisen  pyykkikoneellisen. Lakanoiden sekaan lastasin pussillisen suklaamunien muovikapseleita, joiden sisällä oli huovutettavia pallukoita, joista tulee pupuille häntiä. Niiden takia raahasinkin pyykättävää kaupunkikodista asti, että saan huovutettua oppilaiden pupuhännät, joita he perjantaina viime töikseen ennen loman alkua neulahuovuttelivat alkuun. Kun sitten koneellinen oli pyörinyt, pihalla oli alkanut tihuuttaa, mutta ripustin lakanat silti. Pyyhkeet vein sentään katoksen alle telineellä kuivumaan. Pyrin aina kun mahdollista ripustamaan pyykit ulos. Tuoksun vuoksi.
Huomenna on pyhäpäivä ja kirkkoon on meininki mennä. Sen pidemmälle ei ole suunnitelmia. Paitsi että menemme vielä uudelleen Millanin luo käymään alkavalla viikolla, koska miehen urakka jäi siellä kesken. Hän kun alkoi purkaa Millanin kellaria täyttäviä sähkömoottorilla toimivia kangaspuita, jotka ovat jääneet sinne jo edesmenneeltä entiseltä asukkaalta. Täällä päin lienee miltei joka torpassa vastaavia härpäkkeitä, joten ei niille romumetallia suurempaa kierrätysarvoa ole. Perästä kuuluu, sanoi Mäki-Siimoni.

Katse kohti syyslomaa, tai ainakin ajatukset

Se hyöty töistä päin yksikseen ajelusta oli, että olimme molemmin Kanttorilassa valoisan aikaan. Tuntui, että viikonloppu oli muka paljon pidempi. Jatkoin ompelutöitä eli vaatteiden korjailua. Illan hämärissä koetin vähän kääntää kasvimaata ja kerätä rikkaruohoja kottikärryyn. Mutta sittemmin (lauantaina ) juteltuani Millanin kanssa siitä, onko maan kääntäminen varsinaisesti tarpeen saati edes hyödyllistä päätin säästää itseäni ja aikaani ja jättää kasvimaan rauhaan. Olen jostain puutarhalehdistä lukenut, ettei kasvimaan kerroksia ja ekosysteemiä pitäisi lapiolla sekoittaa syksyllä. Mutta kun meillä kotona äidillä oli aina tapana kääntää kasvimaa, ja olinpa minäkin monesti siinä hommassa apuna niin, että sittemmin olen unissani useasti jatkanut samaa uurastusta. Savimailla ja kunnon routien aikaan siitä voi olla hyötyä, muttei Kanttorilan hiekkamailla. Huhkisin lapion varressa vain esteettisistä syistä, saadakseni ryytimaan näyttämään huolitellulta. Mitä väliä? Jos vaikka lumipeite piankin korjaa esteettiset häiriöt. Pääasia kuitenkin lienee kasvien ym. eliöiden ja maaperän hyvinvointi.
Riittää mulle pihahommia vielä syysloman ajaksikin, vaikka kasvimaan jätänkin kääntämättä. Omenoiden keruuta ja mahdollisesti soseeksi keittämistä piisaa horviksi. Ja on kasvimaallakin vielä korjattavaa, lehtikaalta, varsiselleriä, porkkanaa, maa-artisokkaa ja palsternakkaa. Tällä erää ehdin keräillä kuusenkäpyjä, keräsimmepä niitä kirkkoreissullakin hautausmaan kuusten alta. Toin niitä kaupunkikodin pihaan omenapuun juurelle kateeksi havunneulasten ja oksahakkeen jatkeeksi. Vielä täytyy  koholia katevärkkiä.
Toin viimein sisälle myös freesiaruukut kasvihuoneesta, jonne olin ne väliaikaisesti vienyt kylmältä suojaan. En oikein tiedä, mitä minun olisi ollut viisasta tehdä niille ja ruostekukille, jotka nekin kaivoin maasta vihreinä ja täydessä kasvussa, niin kuin näytti. Kummatkaan eivät ehtineet kukkia tänä kuluneena kesänä. Ruostekukat ovat kellarin portailla pimeässä ja viileässä, ja freesiat toistaiseksi porstuassa valoisassa ja viileässä. Amarylliskään ei alkanut kuihduttaa lehteään, joten vein senkin sitten kellarin portaille vain väkisin lepäämään. Eipä taida nytkään olla kukkaa luvassa jouluksi.

Turvallisesti perillä, kiitos ja ylistys

Huh, onhan se puuduttavaa tuo ajo. Mutta Radio Nostalgiaa kuunnellen pysyin hyvin hereillä,Toki yksi taukokin oli tarpeen. Tutun kaupan pihassa join eväskahvit käytyäni ensin vessassa ja purkkaostoksilla. Kaikkea pikkuhommaa olisi taas tiedossa sekä kyläilyä Millanilla. Mutta ensi viikon perästä tullaan taas vähän pidemmäksi toviksi kun minulla on se varsinainen syyslomaviikko.

Lokakuun ensimmäinen postaus

Oho, lokakuu jo pitkällä, edellistä tekstistä on kohta kaksi viikkoa. Sen jälkeen on ehditty jo kerran käydä Kanttorilassa viikonlopun vietossa. Silloin tyhjäsin vesiasiat pihalla, etteivät pääse jäätymään. Lisäksi haravoin tyhjän sadevesiastian täyteen omenapuun lehtiä kompostisangon kuivikkeeksi talven varalle. Onneksi sää suosi ja lehdet olivat sopivasti kuivia. Enpä sitten paljon muuta tehnytkään sen lisäksi, että kannon omenalaatikoita kellariin, keräsin harson alta viimeiset kesäkurpitsat pois ja silppusin kylmettyneen rontot - samoin maissinrontot - kompostiin. Vietimme pitkän tovin kylästelemässä Millanin luona lauantaina. Sunnuntaina laittauduttiin jo iltapäivällä liikkeelle, jotta ehdittiin poiketa matkan varrella kaupasta halpoja polly-makiaisia.

Voi olla, että perjantaina mennään Kanttorilaan kahdella autolla, mies kaupunkikodista ja minä töistä päin. Joku tulisi Kanttorilan kulmille autoa ostelemaan, niin varalta pitää olla toinen auto matkassa, että päästään takaisin taas sunnuntaina.