Eilen komerossa, tänään liesussa

 

Niinpä niin. On minulla muutakin puuhattavaa kuin puutarhan hoito. Kesän alku on hektistä, kun pitäisi leikata ruohoa, karaista taimia, perata, kylvää, kastella ja istuttaa. Lisäksi olisi hyvä, jos toinen meistä ehtisi rustata jotain sapuskaa. (Se toinen on ollut yhä täystyöllistetty tilaamani kasvihuoneen rakentamisessa, mutta on silti ehtinyt duunata safkat. )

Eilen kuitenkin pidin taukoa puutarhahommista. Suurimpana syynä se, että siellä on nyt hyttysiä, ahneita kakkiaisia. Toisaalta istutukset joutavat nyt hetken odottaa, karaistukoot kempuralla. Olen kantanut taimet ulos rappurallin sun muiden telineiden päälle puolikatveeseen ja suojannut hiukan kateharsolla. Eikä myöskään tomaatteja eikä paprikoita voi istuttaa ennenkuin kasvihuone on valmis ja istutuslaatikot sisällä mullalla täytettynä. Sen verran kuitenkin eilenkin olin puutarhassa, että kastelin kasvimaalla. Sateen jälkeen se on eduksi sikäli, että kostunut maa imee vettä paremmin. Toinen pihapuuhani oli nimilaputtaa ja kerätä laatikkoihin taimet, jotka tänään lähtevät kanssamme liesuun, siskoille ja veljelle kotiseudulla. Perinteinen taimiretki toteutetaan tänäkin vuonna ilman Millania, sillä hänen täytyy tarkkaan laskea liikkeelle lähdöt, koska sähköaltistuksesta toipuminen kestää yhä pidempään. Myös Millan laittoi kuitenkin matkaamme taimia.

Mutta sitten siirryinkin komeroon. Se ei ollut suunniteltu juttu. Asia vain johti toiseen. Tai ehkä alitajuisesti olin suunnittellut sen jälkeen, kun pari päivää sitten olin vahingossa pudottanut komeron hyllystä astian, johon olin pitkin talvea kerännyt kananmunankuoria tomaattien kalsiumtarpeeseen. Munankuorimurska levisi silloin komeron lattialla olevan romppeen päälle. Eilen komerossa meni iltakymmeneen saakka ja olin tyytyväinen, kun moni asia löysi säilytyspaikan (joidenkin paikka oli sekajäte, joidenkin kierrätys). En ottanut eilen antihistamiinia, ja luulen että siksi jaksoinkin pirteänä. Alkuloma on mennyt haukotellessa ja vetämättömänä. Voihan se olla taas raudanpuutettakin, mutta ajattelin ensin testata, olisiko kyse lääkkeen sivuvaikutuksesta.

Kohta ryhdymme einehtimään, sitten reissun päälle. Palatessa mukanamme pitäisi olla kymmeniä litroja raikasta lähdevettä Millanille sekä eräiden sukulaisten jäämistöistä astioita ja hengellisiä älppäreitä minulle. (Höh, automaatti oli vaihtanut älppärin tilalle läppärin 😒.) 

Komerosta en ota kuvaa, mutta ehkäpä vielä jokin kuva tämän aamun puutarhakävelyltä.

Ensimmäinen pioni on auennut. 

Kiveä kiven päälle

Tässä päivänä muutamana aloin pyöritellä kiviä, joita olimme miehen kanssa keränneet traktlrimiehen tekemän kasan jatkoksi. Isoimmat jätin tietenkin niille sijoilleen, mutta siirtelen niitä, mitä pystyin saadakseni kivien alta kasvaneet ruohot ja siperianhernepensaan vesat kuriin. Mies oli kaatanut hernepensasaidan vieressä erillään kasvaneen pensaan viime syksynä lämpöputkikaivauksen tieltä. No, se kantomöykky jäikin niille sijoilleen juurineen, vaikka olinkin toivoskelin, että kaivuri sen veisi mennessään putken tieltä. Mies piilotti kannon kivillä, mutta niin se vain lykkäsi vesaa esiin, tottakai. Nyt sitten revin vesat ja typistin kantoa lisää kirveen ja oksasaksia avulla. Aukaisin muutaman tyhjän multasäkin ja niillä muoveilla peittelin kannon ennen kuin ladoin kivet takaisin sen päälle. Toivon, että muovi näivettäisi ja estäisi uuden vesomisen. Aikani mietin, mitä sitten teen kivikasan kanssa. Eräänä yönä sängyssä puoliunessa tai unesta heräten olin saanut ajatuksen.

Eilen sitten toteutin yöllisen visioni; vuorasin kivien väliin jääneet syvennykset maisemointi- tms. kankaalla ja levitin päälle tuoretta multaa (tuoretta sikäli, että tyhjäsin säkin kottikärryyn ja sen päälle kaksi sangollista vettä). Sitten pääsin asettelemaan multaan maksaruohoja ja ketoneilikoita, joita olin ottanut talteen siivotessani alimman kuvan perennapenkin etureunaa. Samaisesta perennapenkistä kaivoin myös suikeroalpia (vai pitäisikö taivuttaa -alvea?), jota istutin ihan etureunaan siinä toivossa, että se suikertaisi aikanaan reunan yli ulottuen. Maahan kivikasan vasempaan päätyyn istutin vähän tarha-alpia/ -alvetta, jonka poistin aikanaan yhdestä pyöreästä penkistä liian hallitsevana ja jota mulla oli evakossa hyvin köyhässä ja kuivassa maaperässä, missä se jäi matalaksi ja kitukasvuiseksi. Jos viihtyy, niin kivikasan vieressä se saa vapaasti rehottaa. Laitoin sen viereen toistakin keltakukkaista, jotain korkeaa maksaruohoa, jota Millan arveli siperianmaksaruohoksi ja jota sitäkin kaivoin alimman kuvan penkistä hajasijoittuneena (ja jota sinne jäi iso puska ketoneilikan taakse pönöttämään). Kivikasan eteen istutin isomaksaruohoa, jota sitäkään ei kaukaa tarvitse tällä tontilla etsiskellä. 

Näitä muotinmukaisia kiviä olikin sitten paljon helpompi ja nopeampi latoa järjestykseen. Kovempi homma oli kaivaa ruohomättäitä muurin tieltä ja ruohottuneesta perennapenkistä. Ruohomättäät menivät uusiokäyttöön, sain niillä taas jatkettua palan matkaa mansikkamaan ja kukkapenkin välissä olevaa käytävää, josta kaivinkone repi syksyllä puolet pois.
Tuo yläkuva on siis alakuvassa olevan ”enkelipenkin” takanurkka, joka alakuvassa on oikealla, kasvihuoneen vieressä. Nyt kun muuri on siltä kohtaa valmis ja osa vanhasta hiekkamullasta poistettu (ruohotuppaiden mukana), tarkoitus on kärrätä tilalle tuoretta multaa ja istuttaa reunaan hopeahärkkiä  ja keskemmälle ainakin itsekylväytynyttä  alppipiikkiputkea ja ranskantulikukkaa. Löysin ruohojen seasta helminukkajäkkärää ja yhden punakärsämön, ne varmaan tulevat myös johonkin kohtaan, ja todennäköisesti sormustinkukkaa, koska en aina erota sitä ranskantulikukan taimista.

Viime syksynä sain rakennettua muuria melkein tuon enkelipatsaan kohdalle, ja tarkoitus oli jatkaa ”keväällä”, mutta kyllä alkukesä menee aina ensin kasvihuoneen ja kasvimaan laitossa, ja sen jälkeen olikin sitten muita kiireellisempiä projekteja, erityisesti kovapäinen perhospenkin laajennus, jotta sain tilaa siemenestä kasvattamilleni perennoille. Lopulta pääsin jatkamaan hinkuamaani tiilen latomista, mutta tuohon oikeaan laitaan piti jättää keskeneräinen kohta ja antaa ketoneilikalle kukkimisrauha. Vaan olipa tuolla takanurkassa tilaa ja tehtävää.

Penkki valmiiksi asti

Tulin kolmansiin ajatuksiin. Siirsin sittenkin kivet syrjään tyhjäksi jättämästäni kohdasta perennapenkissä ja täytin paikan mullalla. Mielenmuutos johtui siitä, että voitin markkinoilla lähetystyön arvalla yllätyksen, jolloin valitsin palkinnokseni  - perennan. Siellä sattui olemaan sievä hopeatäpläpeippi, jollaista Kanttorilassa ei ennestään ollut. Sen lisäksi siirsin aukkopaikkaan toisesta perennapenkistä yhden purppurakeijunkukan, Konsultoituani ensin Millania. Hänestä ajatus oli hyvä, koska aiempi perennapenkki on ollut keijunkukalle liian aurinkoinen ja kuuma paikka. Minun täytyy vain muistaa suojata siirtoistutus talveksi. Jos keijunkukka selviää talvesta, siirrän kaveriksi toisenkin samanlaisen.

Tähän vielä lähikuva hopeatäpläpeipistä, eli "beibistä" 

Viimein viimeistely

Minulla oli kivikkoperennapenkin uusiminen pitkään kesken, ensin sen takia, että multaa jäi uupumaan. Sain kylläkin multaa lisää jo viikko sitten torstaina, kun mies haki meidän vanhimmat pojat junalta ja kävi samalla siinä kaupassa, josta olemme muutkin isot multaerät hakeneet edullisesti. Mutta sitten meillä on ollut vientiä kuin sammakolla äkehen alla. Perjantaina tehtiin poikien kanssa koko päivän retki synnyinseudulleni. Ehdin osallistua kahteenkin suvun juhlaan, ensin aamupäivällä surujuhlaan, illalla siskontytön maisterikonserttiin ja niiden välissä kierrettiin maisemakohteissa.
Lauantaina sitten lähdimme viemään poikia takaisin pohjoisen suuntaan ja käytiin samalla miehen kanssa kunnostamassa kaupunkikodin pihaa asuntonäyttöä varten. Ruohonleikkuuta ja kasvimaan perkausta. Samana iltana lähdettiin takaisin Kanttorilaan, niin ei tarvinnut rehata mukanaan yöpymis- eikä ruuanlaittovehkeitä tyhjään tupaan.
Sunnuntai oli lepopäivä, maanantai ja tiistai olivat festaripäiviä, kun kävimme kolmestaan, Millan mukanamme, Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Mukavat reissut molempina päivinä. Mutta sitten olikin jo korkea aika jatkaa projektia.

Ensimmäiseksi kaivoin ylös loputkin perennat, lisää rönsytiarellaa, kevätkaihonkukat ja tarhavarjohiipan. Kaivoin vanhaa multaa ja puunjuuria pois. Taas pätkä suodatinkangasta, jonka päälle tuoreet mullat, reilusti vettä ja sitten se mukavin vaihe, kasvien takaisin istutus. Hain edellä mainittujen lajien lisäksi talon pohjoisnurkalta siskolta saamiani kalliokieloja, joita istutin takareunaan, kuunliljareunuksen jatkoksi. Ensiksi uusimani penkin pätkän ja loppupään väliin jätin edelleen tyhjän kohdan, vaikka siihenkin multaa olisi nyt runsaasti riittänyt. Ajattelin funtsia rauhassa, mitä tuohon ensi kesänä laitan. Tällä hetkellä olisin sitä mieltä, että siinä voisi olla paikka joko kesäkukkakylvölle tai sitten istutan siihen talvetettua verenpisaraa ja murattia. Mutta ei kannata levittää siihen vielä multaa, kerää vain turhaan koivun ym. siemeniä.

Toissapäivänä sitten miehen suosiollisella avustuksella sain tehtyä reunuksenkin. Mies kärräsi minulle sekä kiviä että kivituhkaliejua, johon kivet ”muurasin”. Tuo kivituhkalieju on peräisin maalämpökaivon poraamisesta. Se maalämpöseikkailu onkin sitten jo ihan oman postauksensa arvoinen stoori.

Vielä itselleni muistutukseksi; penkin alkupäässä on pisamakelloa, kangasajuruohoa, mäkitervakkoa ja niiden takana yksi isomaksaruoho. Kivireunusten välissä eri maksaruohoja, mehitähteä, tuntemattomaksi toistaiseksi jäänyttä pientä karvattia sekä punaista patjarikkoa. Mutkassa keltapeippiä, sammalleimua, rönsyleimua, hopeahärkkiä ja mamman harsokukkaa, jolle en tiedä oikeaa nimeä.
Penkistä jäi yli niin pisamakelloa kuin rönsytiarellaakin. Annoin yhden satsin pisamakelloa siskolleni, joka poikkesi Kanttorilassa yötä paluumatkallaan Kaustiselta. Lopuista perennoista ja myös ylimääräisiksi jääneistä krassin taimista pääsin eroon Facebookin kirppisryhmän avulla.

Jäi vaiheeseen

Eilen sain lapioitua perennapenkistä vanhaa multaa monta kottikärryllistä (perunoiden multaukseen yms. ), sitten levitin maisemointikangasta pohjalle, jonka päälle tyhjäsin multasäkkejä. Laskeskelin, että jäljellä olevat kymmenen säkkiä eivät riitä koko L-kirjaimen muotoiseen penkkiin, enkä siksi ollut vielä kaivanut toisen sakaran perennoja - rönsytiarellaa, kevätkaihonkukkaa ja tarhavarjohiippaa - ylös.

Konsultoituani Millania kyläreissulla keskiviikkona päätin vaihtaa perennojen keskinäistä järjestystä.Pisamakello on muiden campanula-lajikkeiden tapaan lahjakas leviämään, ja olen ollut huomaavinani, että se leviää kohti valoa. Niinpä sijoitin sen eteläisempään päähän penkkiä, ja sen taakse isomaksaruohon ja eteen kangasajuruohoa, jonka arvelen hyvinkin pitävän pintansa pisamakellon rinnalla. Pisamakellon oikealle puolelle laitoin mäkitervakon taimet. Jos ne vain selviävät talvesta, niin niidenkin pitäisi menestyä hyvin tuossa ajoin paahteisessa paikassa. Erottelin tuollaisella kivireunuksella sellaiset lajit, joiden välistä on kovin hankala perata niin rikkaruohoja kuin muiden lajien siementaimiakin. Mehitähden ja patjarikon tunnistin itsekin, mutta Millan osasi arvella nimiä parillekin maksaruoholajille, joista yksi saattaa olla neidonmaksaruoho, yksi kaukasianmaksaruoho ja yksi turkestaninmaksaruoho. Mutta täyttä varmuutta ei ole. Niiden lisäksi tuolla alueella mehitähtien vasemmalla puolella on pieni mätäs jotain karvaista pienilehtistä.

 

Isomaksaruohon lisäksi istutin takariviin takaisin kuunliljoja, mutta nyt enemmän ja useampia lajeja kuin aikaisemmin. Sain kesälomareissulla paluumatkalla äidin serkun luona kyläillessämme mukaani ihananväristä kuunliljaa, jonka lehtien keskusta oli valkoinen. Niitä sijoitin lähinnä ällänmutkaan, varjoisammalle puolelle, toivoen valkoisen värin siellä hehkuvan edukseen.

Ennen sadetta minulla oli sen verran kiirus, etten enää ottanut kuvaa jatko-osasta. Patjarikon jälkeen tein toisen kivirajauksen, jonka toiselle puolelle istutin maanpeitekasveja, sammalleimua, rönsyleimua ja niiden taakse jotain kirjavalehtistä peippiä, ehkä... löytäisinköhän sen nimen Millanin blogista? Kanttorilan puutarhassa -blogilla on sivu Kanttorilan kasvit, josta on ollut minulle paljon hyötyä, vaikkakaan enää täällä ei ole niitä kaikkia lajeja, joita Millanin aikana oli. Lisäksi istutin mutkan ulkosyrjään hopeahärkkiä lapsuudenkodista, samoin jotain toistakin mamman istuttamaa harsokukkatyyppistä peittokasvia. (Kurkkasin Kanttorilan kasvit -sivulta - kirjavalehtinen on keltapeippi, ei vain ole minun aikanani kertaakaan kukkinut, että olisin nähnyt sen keltaisena.)

Penkin loppupäätä varten minun pitäisi leikata vielä sopivanmittainen jatkopala maisemointikangasta. Nyt peittelin vajaamittaisen maisemointikankaan loppupään kivillä. Aion jättää mutkakohdan toistaiseksi ilman multaa, niin kivet saavat olla täytteenä sen aikaa. Kolme multasäkkiä jäljellä. Ehkä tohtisin yrittää saada sen riittämään varjokasveille. 

Ajattelin lisätä penkin loppupäähän vielä yhden varjolajin, jota penkissä ei aikaisemmin ole ollut. Sain siskoltani jokunen vuosi sitten kalliokieloa, jota minulla on ollut talon pohjoisnurkalla. Mies kuitenkin tahtoisi seinustoilta kaikki kasvit pois, niin kalliokielo saattaisi hyvinkin sopia pensaan ja tarhavarjohiipan väliin. Viimeksimainitusta minulla on toiveet korkealla; jospa se uuteen multaan päästyään alkaisi levitä lupausten mukaisesti ja tehdä vielä toiste kukkiakin. Kunhan se uusi multa nyt riittäisi sille asti. Saattaa olla edessä vielä yksi mullanhakuretki. Neljäkymmentä säkkiä sitä on jo tänä kesänä Kanttorilaan kärrätty. Tosin muutaman säkin olen vienyt tuliaisiksi.

Vaiheessa

Vuotuinen kesälomareissu on tehty ja juhannus vietetty, molemmista voisi tietty kirjoitella jotain enemmän kuin tuo toteamus, ehkä joskus. Nyt olen kuitenkin päässyt aloittamaan uuden puutarhaprojektin. Tarkoitukseni olisi ehtiä uusia yksi perennapenkeistä sopivasti ennen sateita, joita taas on luvassa. 

Millan teki Kanttorilaan heti pihaantulon viereen pensaiden juurelle kivikkokasvipenkin, jossa on erilaisia maksaruohoja, patjarikkoa, mehitähtiä ja lisäksi mm. pisamakelloa ja varjossa viihtyviä lajeja; rönsytiarellaa, kevätkaihonkukkaa ja tarhavarjohiippa. Penkin muoto seurailee pensaiden reunaa ja muodostaa pyöreäreunaisen L-kirjaimen. Joku kesä sitten nostin ällän toisen sakaran varjolajit ylös ja perkasin ruohon pois, mutta nyt koko penkki alkaa olla taas niin ruohottuneena, että halusin sille jotain radikaalia tehdä vielä tänä kesänä. Päätin aloittaa, kun säätiedotus lupaili loppuviikolla viileämpää ja sateista, jolloin uudelleen istutetut perennat eivät niin herkästi nääkähdä, vaan jaksavat varmemmin juurtua.

Tässä lähikuva heinittyneestä rönsytiarella-alueesta. Se on kukkinut pitsimyssyillään jo alkukesästä.

Tässä vaiheessa, tiistaina otetussa kuvassa osa penkistä on jo nostettu. Laittelin perennoja lajeittain purkkeihin ja muovilaatikohin märkään multaan. Puutarhakalusteillekin tuli käyttöä, kun lippasin laatikot niiden päälle, ettei ruoho tallaantuisi laatikoiden alla.

Jatkoa seuraa.

Kitkentää ja ruohonleikkuuta vuorossa

Eilen oli sopiva sää kitkemiseen, ei niinkään istutteluun, vaikka sitäkin hieman vielä olisi kesäkukkien osalta. Sen verran kuitenkin istutin, että siirsin muratin ruukusta kivikkopenkin varjoisemmalle puolelle rönsytiarellan viereen. Lisäksi istutin pari krassia navetan päätyyn, kun olin ensin perannut ja höystänyt niille plassin. Muutenkin vietin aika pitkän tovin navetan päädyssä, siivoamassa esiin ruusujuurta ja muita mehikasveja. Leinikkiviheliäinen ja juolavehnä toinen viheliäinen. Perennapenkin laidassa olin huomannut jonkin unikon lehtiä ja olikin käynyt mielessä, että kunhan niitä ei ajeltaisi ruohonleikkurilla. Kun mies sitten eilen aloitti leikkuu-urakan, hän aloitti sen nimenomaan navetanpäädystä, enkä ennättänyt varoittaa saati pystyttää mitään merkkikeppiä. Mutta nyt sinne laitoin, keltapunaisen katkenneen kirveenvarren unikoiden lehtiruusukkeiden viereen merkiksi. Kyllä ne siitä vielä kasvavat ja ehtivät kukallekin.
Toinen kohennuskohteeni eilen oli lintualtaan perennapenkki. Siinä julianesikko ja vaaleanpunainen rentoakankaali olivat kitukasvuisen näköisiä jo viime kesänä. Toissakesänä niiden yli ajettiin peräkärryn renkaalla, niin se litisti niiltä kasvualustaa? Lisätäkseni siihen multaa ja kasvutilaa kaivoin reunuskiveyksen ruohon seasta ylös, ja ne ruohot tietty myös. Järjestin kivet miehen toiveiden mukaisesti nurmen tasalle, etteivät pökkää ruohoa leikatessa.
Mikä urakka jatkuikin tänään. Vaan niin sai mies ajeltua kuta kuinkin koko neljäntuhannen neliön tontin. Hänellä oli ihan hyvä syy ruohonleikkuuseen, siis sen lisäksi, että ruoho oli jo päässyt tosi pitkäksi. Tänään nimittäin kuopus ajeli tästä ohi ja vei mennessään ruohonleikkurin kaupunkikotiin. Siellä esikoinen oli jo kerran aikeissa käydä leikkaamassa nurmikon, mutta ei ollut löytänyt konetta. No eipä tietenkään, kun se oli täällä. Mutta nyt on tarkoitus hankkia Kanttorilaan uusi kone, ehkä sähkökäyttöinen, mieluiten  vetävä, mutta myös keräävä. Haluan jatkossakin saada katetta kasvimaalle.
Pyysin kuopusta ottamaan ja lähettämään mulle pari kuvaa puutarhasta, jottanäen, ovatko kylvetty ruoho ja istutetut peruniat ja leijonankidat elossa ja kasvaneet.
Eilen kylvin vielä muutaman punajuuren palsternakkarivien väliin, jossa valkosipulikylvös oli itänyt niukanlaisesti. Punajuurta ei näillä palstaneliöillä voi tulla liikaa.
Kuudesta avomaankurkusta kolme on itänyt. Vielä odottelen, josko nousisi lisää, mutta tulee kolmestakin kasvista satoa, jos vain säät suosivat syksylläkin.
Laitoin eilen pakastimesta piparjuurta hapankaaliin ja tänään hernekeittoon, niin tuli yhtäkkiä mieleen, että onkohan piparjuuri pysynyt hengissä. Piti käydä kurkkaamassa. Siellähän se, mansikkamaan kupeessa.
Ja mainittakoon vielä pari muutakin syötävää kasvia, joista en ole tainnut muistaa mainita. Sain Millanilta appelsiinitimjamin ja ajuruohon ja itse olin esikasvattanut talvikynteliä, niin nyt mulla on taas uusia makuja kasvimaalla ja kukkapenkissä, ajuruohon kun istutin kivikkopenkkiin mehitähtien likistölle.

Vanhojen lehtien kätköistä

Olen satavarma, että Millan on joskus maininnut pihatien viereen aloittamastaan kivikkopuutarhasta. Silti olin iloisesti yllättynyt, kun viimeksi Kanttorilassa käydessämme ja siellä tienviertä haravoidessani löysin lehtien alta kivikkokasveja. Erityisesti iloitsin mehitähtien runsaudesta. Itselläni on ollut täysi työ pitää elossa edes muutamaa tähteä täällä kaupunkipihassamme. Kanttorilassa kukoistaa kaikki!