Lisää muistiinpanoja ja lisää kylvöjä ja istutuksia

 

Eilen oltiin liesussa, käytettiin Millanin koiraa hammashoidossa, samalla hoitui kauppa- ja työasioita. Tänään on sitten taas ollut puutarhapäivä. Vihdoin taisin saada tehtyä kaikki (tärkeimmät) istutukset ja kylvöt. Sain jatkettua vielä kasvimaan reunan kanttaustakin. Aika paljon lähti juolavehnää ja muuta sorttia risuaidan kukkuralle. 

Äsken kävin vielä hämärän hyssyssä ottamassa muutaman muistiinpanokuvan. 

Siivosin värimintulle, virginiantädykölle ja rohtoimikän siirtotaimille alueen perhospenkin pohjoispäästä ja aitasin sen väliaikaisesti kattotiilillä, sillä ajatuksella että ensi kesänä siivoan perennapenkin myös tiilien toiselta puolelta, toivoskellen, että tiili himmaisi siihen asti rikkakasvien juurien tunkeutumista siivotulle alueelle. (Värimintut eivät olleet istutuslistalla, mutta kun niitä irtosi heinien juuria kaivellessani, niin istutin ne takaisin.) 

Kolmelle yrtti-iisolle ja kahden sortin salkoruusun siemenille syyslannoitin paikan perhospenkin laitaan. Yksi yrtti-iison taimi on vielä purkissa, mutta sen voin tökätä jonnekin joutessani. Salkoruusun siemenet on kerätty mustasta ja vaaleanpunaisesta, aika näyttää, mitä tulee vai tuleeko mitään. 

Loput kaksi pulsatillaa istutin sitten kuitenkin liki toisiaan perhospenkin eteläpäähän, toisen punatähkän kaveriksi, toinen kukoistaa keväällä, toinen syksyllä, niin eivätköhän pärjää yhdessä. Viimeinen pulsatilla on takaisin istutettujen verihanhikkien välissä. 

Lähelle eteläpäätyä länsireunaan kunnostin paikan lopuille salkoruusun siemenille.. Lisäksi nakkasin perään vielä mäkitervakon siemenet, jotka keräsin tänään. Reunaan hain kasvihuonepenkistä pikkusydämen rääppööt, jotka eivät siinä paikassa lähteneet minkäänlaiseen kukoistukseen, elossa sinnittelivät. Nyt toivoskelen, että aikanaan leviävät ja rehevöityvät kuin muinoin entisen kaupunkikotimme pihassa. 

Tilliä keräsin kuivuriin nyt toisen annoksen. Kylvinpä vielä kesän viimeisen satsln salaattia, josko särvintä riittäisi sen tautta pitkälle syksyyn. 

Muistiinpanoja kukkakylvöistä ja -istutuksista

Ensimmäinen gladiolus auenneena. Melkein kaikki ahkeraliisat ovat jääneet tänäkin kesänä kumman mataliksi. Nättejä silti, kun vihdoin ovat alkaneet kukkia. 

Nyt kun on saatu sadetta eikä työkamppeissakaan ole ollut tukalaa pihalla, olen vihdoin päässyt alkuun perennapenkkien kanssa. Tärkeimpänä/ kiireellisimpänä on ollut saada tilaa  esikasvattamieni perennojen siementaimille sekä muutamien perennojen ja kaksivuotisten kylvämiselle. Vielä pitäisi päättää, mihin sijoitan loput kaksi pulsatillaa ja yrtti-iisot sekä saamani virginiantädyköt - ja mihin kylvän tarhasalkoruusut. Kirjaan nyt kuitenkin väliaikatietoja, jotta keväällä saan täältä muistin tukea, mistä mitäkin uutta löytyy. 

Kasvimaan laitaan suinnittelemaani kukkareunukseen pionin viereen (tuohon käärmeen seutuville) kylvin vaaleanpunaisen palavarakkauden (palavan rakkauden?) siemeniä, joita otin viime syksynä talteen Ruusurannasta. Itävyydestä ei ole takeita, ainakaan veljen morsiamen kylvämistä ei kuulemma mitään noussut. 

Pionin toiselle puolelle istutin viimeisen  korsllikeijunkukan. Olisin sen jo ehtinyt unohtaa, mutta tänään kamerakerroksella sattui silmään. Eli muistiinpanot ovat tarpeen! 

Pulsatillojen (tarhakylmänkukka) paikat ovat eniten mietityttäneet. Ei saa olla talvimärkyyttä, eikä myöskään kevätkuivuutta. Ne eivät myöskään tykkää siirtämisestä, joten kerralla pitäisi löytyä mieluinen paikka. Aion sijoittaa kolme itänyttä taintani eri paikkoihin, periaatteella "ei kaikkia munia samaan koriin". Ensimmäiselle siivosin ja lannoitin (luujauho & syyslannoite) paikan pyöreään penkkiin kevätesikoiden ja rantakukan ja rantatädykkeen väliin. 

Ensimmäisen yrtti-iison istutin kasvihuoneen viereiseen perennapenkkiin, sen korkeimpaan kohtaan. Ympärille ripottelin harjaneilikan ja lohenpunaisen Idänunikon siementä. Ensin vähän korotin reunusta kivillä, joita oli mm. noussut esiin, kun kanttasin ns. perhospenkin laidan. Reunuskivet olivat jääneet täysin nurmen alle. En asettele niitä enää takaisin, niin kanttaaminen jatkossa sujuu helpommin. Vakaa aikomukseni on jatkossa kantata ainakin heti alkukesällä kutakuinkin kaikkien perennapenkkien ympäri, mieluiten vielä toiseen kertaan loppukesästä. 

Ystävänpäivän puuhia

Taimien kouliminen on mielestäni varsin oiva tapa juhlistaa ystävänpäivää. Orvokki taimilla oli jo vankat juuret, samoin paprikoilla, mutta petuniat ovat, äidin sanoin, hengettömiä. Eivät toki kuolleita, vaan niin pieniä ja hentoja, että niiden käsittely kysyy varovaisuutta ja hermoja.

Koulin myös jonkin oudon jättitaimen, joka jökötti keltaisten orvokkien keskellä. Ulkonäön perusteella se voisi olla  auringonkukka tai vaikka kurpitsa. Aika näyttää, jos se hengissä pysyy.

En ihan vielä kylvä tomaattia, mutta siemeninventaarion voisin tehdä, sekä kukkien että vihannesten siemenistä. 

Sain neulottua miehelle kaksinkertaiset lapaset ja sen jälkeen aluslapaset naisten  kokoisiin kaksinkertaisiin. Mutta tähän väliin aloitin taas uudet sukat. Kokoonnumme taas lomani aikana koko perheellä pitsalle, ja siihen mennessä haluan saada sukat valmiiksi vävyä varten. Hänen kengännumeronsa on jotakuinkin 46.

Nojatuolini vieressä on muovilaatikollinen ja pari korillista eri värisiä ja kokoisia villalankakeriä, joita varmaan pitkin lopputalvea jalostan neuleiksi (enimmäkseen sukiksi). Pitkän tähtäimen suunnitelmana on saada alulle jokin villatakin tapainen neule itselle. Äidin tekemän villatakin luonnonvalkoiset hihat alkavat olla harmaat, kun tänä talvena villatakkia on tarvittu jatkuvasti.

Pakkaset jatkunevat vielä hyvän aikaa, niin tein illalla vielä toisen erän tälle talvelle rasvasiemenkuppeja lintuja varten (munkinpaistorasvaa, joululta jäänyt kookosrasvan loppu, ruokaöljyä, auringonkukan ja pellavan siemeniä sekä murskattuja maapähkinöitä). Aamuhämärissä kävin ripustamassa kolme pientä simenkuppia. Trafiikkia piisaa.

Tuossa vielä takaperoinen  kuvasarja miehen kaksinkertaisista tumpuista. 

Marraskuuta

Marraskuu on ollut tähän asti varsin leuto, toki kostea. Tällä viikolla syötiin viimeinen oma, uunin pankolla lämmössä kypsytellyistä suippopaprikoista. Söin myös viimeisen tomaatin, mutta niitä on toki jo jonkin aikaa tuotu myös kaupasta. 

Syysloman sisähommasuunnitelmista toteutui vain se siivousosuus. Aikomani askartelut ja käsityöprojekti jäivät tuonnemmaksi tähteellisempien kiireiden tieltä. Ykkösasia oli kasvihuoneen perusteellinen siivous. Kakkosena muitakin syksyn pihahommia. 

Ohoppas, aloitin tämän postauksen eilen perjantaina, mutta kesken jäi. Ilmeisesti postauksen päivämääräksi tulee kuitenkin eilinen 7.11.

On niitä pihan syystöitä ollut vielä loman jälkeenkin. Eilen käytiin Ruusurannassa tyhjäämässä loput vesiastiat ja minä istutin loput valkosipulit. Samalla keräsin sieltä maljakkoon viimeisiä kehäkukkia ja malvaa. 

Tilasin puutarhurilta uudet myyräkarkottimet ja samalla suvikellon sipuleita. Tilaajalahjana tuli lisäksi pussillinen luonnonnarsisseja, joista osa vein Millanille ja osalle piti etsiskellä paikkoja puutarhasta, samoin kuin suvikelloille. Meinasin jo unohtaa, mihin ne istutin, mutta olin sentään jotenkin merkannut paikat. Ai niin, ostinhan myös keisarinpikarililjan sipulin"oranssin lippiksen liikkeestä" poistomyynnistä, sen istutin perhospenkin eteläpäähän. 

Tänään laitoin loput verkkosuojaukset,  haravoin lehtiä omenapuiden alta ja nostin porkkanat. Ja sitten kun kiersin kameran kanssa kuvaamassa viimeisiä kukkia tässä pihassa, pökkäsin silmäni omenapuun oksaan. Silmää potien piti vielä saada kannetuksi omenat kuistilta kellariin. Kun ennustelevat kylmenevää. Luultavasti edessä pitkäaikainen vaiva tästäkin silmän sohaisusta.

Orvokkeja ja kehäkukka. 

 Unikko kasvimaalla oli yllätys. 

Kurjenkelloja oli sekä sinisenä että valkoisena. 

Elokuun ekan kukkia

Muutama lomapäivä jäljellä, tiistaina takaisin työmaalle. Saapa nähdä, ehtineekö töiden alettua enää niin kirjoitella blogiin. Tuskin.

Sain Millanilta viime syksynä unikon siemenkotia. Kylvin niitä kahteen kohtaan puutarhassa. Kuivassa ja aurinkoisessa paikassa ne kasvoivat hentoina ja matalina ja kukkivat pienin kukin, paljon toista kylvöä aikaisemmin. Kasvimaalle hapankirsikan varjoon kylvetyt kasvoivat puolta korkeammiksi, myös niiden nuput ovat muhkeampia. Ekaksi auenneesta en ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin sade varisti sen terälehdet. Tänään oli auennut lisää.

🩷🩷🩷

 Kimalaiset viihtyvät myös ranskantulikukissa, joita on ilmaantunut pitkin kasvimaata. 

Kasvimaalle on itsekseen ilmaantunut myös tätä violettia päivänsineä, jota joka kevät esikasvatan. Ja tänä kesänä komein kasvu onkin täällä kasvimaalla! Istuttamani eivät ole juuri kasvaneet saati kukkineet, vaikka normaalina suvena olen päivittäin räknännyt yleensä toistakymmentä kukkaa. Jospa ensi kesää varten kylväisin päivänsineä jo syksyllä kasvimaan laitaan. 🤔

Nyt kun on sadettakin saatu ja lisää luvassa, niin tohtinen alkaa istuttaa perennan taimia (tulikellukkaa, harjaneilikkaa ja yksi salkoruusu), vaikka tämä päivä ainakin vielä menee hellelukemissa. Kunnon pohjakastelu ja varjostus istutuksen jälkeen lienee tarpeen. 

Taas yksi hellepäivä illassa

Kuumuus jatkuu. Pyrin ajoittamaan pihatyöt aamuun ja iltaan. Keski- ja iltapäivällä sitten esim. ompelua tai laiskottelua. Eilen illalla sain vihdoin istutettua perennapenkin perkauksessa nousseet kukkasipulit takaisin. Tai siis... takaisin ja takaisin. En suinkaan istuttanut takaisin samoihin paikkoihin, vaan yhdistin eri lajit yhdeksi pitkäksi mutkittelevaksi riviksi paljaaksi perkaamaani perennapenkin laitaan. Merkkasin mutkarivin pienillä kaakelinpaloilla, niin helpottaa loppukesän perennaistutuksien sijoittelua. Osa helmihyasinteista jäi vielä istuttamatta. Niiden joukossa saattaa olla valkoisiakin. Jos saisin vielä isoimman helmililjaesiintymän nostettua ja siivottua rikoista, niin yhdessä niiden hyasinttien kanssa istuttaisin sitten nuo loputkin. Eilen illalla kylvin lopulta myös osto- ja lahjasiemeniä, maariankelloa ja iltahelokkia. Ostosiemenistä unohtui kylvää keväällä ainakin tarhaneito ja kesämalvikki 🙄 Toivon, että ensi keväänä itävyys olisi silti ok.

Kesäkukista puheen ollen. Esteettisyyttä ajatellen perennat ovat tämän pihan pelastus.

        Viimeisiä kukkia Bowl of beautyssa. 

Ilman oppilaiden lahjoja minulla ei juuri mitään kukkivia kesäkukkia olisikaan.

Valkoinen orvokki on oppilaalta... No kyllä punarevonhäntää jo alkaa pilkottaa. Muut tuossa ovat köynnöstäviä; päivänsini, tuoksuherne, ruusupapu ja hyasinttipapu. Tällä kertaa päivänsini on ostosiemenistä Heavenly blueta. Perinteistä violettia istutin muualle (huonoon paikkaan ei tahdo kasvaa, yhden kukan olen siellä nähnyt, aiempina vuosina tähän mennessä niitä on yleensä ollut päivittäin kymmenkunta... ). En haluaisi eriväristen päivänsinien risteytyvän, toivoisin taivaansinisestä siemeniä, kunhan nyt ensin alkaisi kukkia! 

Ruusupavussa sentään on jo nuppuja.

Ja gladioluksissa myös havaitsin nuppuja ❤️

Kuumaa on kompostorissakin! Kompostointi on jostain syystä yksi mieluisimpia puutarhatöitäni, siksi varmaan kun se on ekologista niin monin tavoin. 

Lukema ehti kavuta välillä jo lähelle kahdeksaakymmentä, mutta kun eilen taas vajensin ja täytin kompostoria, niin se vähän jäähdytti.

Tein eilen yhden parannuksen suojavaatetukseeni, kun olin menossa mansikkamaalle. Kun tein peukalonreiät suoraan paidan hihansuihin, niin sai jättää sukanvarsista tehdyt rannesuojat pois. Käytin samaa suojausmenetelmää tänään Ruusurannassa, kun vihdoin sinne pääsin jatkamaan palsternakan harvennusta (siihen puin kyllä vielä työhanskat kertakäyttöisten päälle, etteivät nuo heti kulu puhki, minulle kertakäyttöhanskat ovat monikertakäyttöiset). Jokakesäistä - kasviperäistä? - ihottumaa olen saanut vähän himmattua tällä suojauksella, jalat olen myös suojannut pitkäpulttuusilla. 

Mulla oli siis meininki alunperin, että tänä aamuna lähdettäisiin taas polkemaan Ruusurantaan mahdollisimman aikaisin. Mutta mies poti hammastaan sohvalla rotuen vielä kahdeksalta. Onneksi hän kuitenkin sai kipuajan läheiseen kaupunkiin - ja hänen piti sitten ottaa auto takaisin liikenteeseen seisonnasta - niin pääsin pyöräni kanssa hänen kyydissään työmaalleni sentään kymmeneksi. Jaoin harvennusurakan kahteen sessioon, kun paahteisella kasvimaalla ei olisi muuten jaksanut. Sessioiden välissä pesin kukkapurkit, jotka olin edelliskerralla jättänyt matonpesuveteen likoamaan. Paha vain, että yksi matoista oli ollut kovasti kissanpissassa, niin se pesuvesi löyhkäsi hirveältä (ihmekös tuo kun oli paahteessa viikon mojunut, eikä se mattokaan pestyltä tuoksunut). Kannoin sadevesiastiasta tuoreen pesuveden, niin haju lähti. Eväät ja juoma riittivät, pyöräily sujui jouhevasti, mutta kyllä olin kotiin päästyäni lapaannuksis. Suihku, kahvit ja ruuan päälle nokoset, niin nyt illansuussa voisi kiertää pihalla ainakin kylvöjä ja kasvihuonetta kastelemassa. 

Taas yksi yllättävä ilonaihe kukkapenkissä

Eilen käytiin etukäteen synttärikahvittelemassa Millanin luona - ja huomennakin juhlitaan synttärikahvien merkeissä suvun piirissä. Millanin luota palattuamme ehdin olla illalla vielä vähän puutarhapuuhissa. Jatkoin aiemmin kesken jääneen reunuskiveyksen siivousta ja kuljin riipimässä sieltä täältä enimpiä suolaheiniä (auttaiskohan kalkitseminen vähentämään suolaheinää...?) sekä siankärsämöä ja hiirenvirnaa. Kun olin saanut niitä pois edestä, huomasin yllättäen laukan kukan. 

Sen varsi oli jäänyt lyhyemmäksi kuin ympärillä kasvavien illakkojen, ja se olisi jäänyt huomaamatta ilman riipimistä, etenkin kun en osannut odottaa sen kukkivan! Vuosia sitten Millan oli ostanut joukon laukkoja, joista hän antoi muutaman minullekin. Istutin ne pariin eri perennapenkkiin, mutta kummassakaan ne eivät ole aikaisemmin kukkineet, lehdet vain ovat tulleet pintaan. En ole enää odottanutkaan kukkia. Pitäisikö käydä katsomassa toisessakin penkissä, josko sielläkin jostain sattuman oikusta (kenties sateisen ja kolean alkukesän johdosta) olisi innostuttu kukkimaan. 

Tänään oltiinkin sitten taas viitisen tuntia urakoimassa Ruusurannassa. Mies ajoi nurmea ja jatkoi risuaidan tekoa, minä vajensin ja tyhjäsin kompostoria, siirsin mintut ruukkuihin yrttipenkkiin, raivasin yhden kukkapenkin reunuksen ja korjasin lehtikuusen verkkosuojauksen, kun Ulla-myrsky oli horjuttanut aikaisempaa, kevytrakenteisempaa viritelmääni. Lopuksi revin horsmaa, nokkosta ja mesiangervoa ja kanniskelin niitä risuaidan päälle. 

Juhannusta ja työmaalla kahden viikatteen taktiikalla

 

Viime vuosina juhannus ei ole meidän huushollissa juuri näkynyt, tuntunut tai maistunut sen kummemmin, lukuun ottamatta Johannes Kastajan juhlimiseen osallistumista paikallisessa jumalanpalveluksessa. Perinteiset juhannussiivouksetkin ovat rajoittuneet enimmäkseen pihalle. Mutta tänä vuonna meille oli tulossa yövieraita juhannusaatoksi, niin minulla oli kylliksi motivaatiota keskittyä riittävässä määrin myös sisätiloissa siivoukseen. 

Kun vieraamme olivat lähteneet, me palasimme pihatöihin, enimmäkseen Ruusurannassa, jotain pientä Kanttorilan pihassakin. Eilen niitimme Ruusurannassa vuorotellen, ja välillä käyttelin myös lapiota (ja välillä tapoin lehtokotiloita). Tänään (jumalanpalveluksen ja lupiinintuhoamissession jälkeen) muistimme Ruusurantaan lähtiessämme ottaa mukaan toisenkin viikatteen. Minä käyttelin siellä ennestään olevaa lyhytteräistä viikatetta ja jatkoin kohti tontin takarajaa, mies jatkoi vatukon raivaamista repimällä ja viikatteella. Saimme suurinpiirtein samankokoisen pläntin nurin, mutta miehen urakka oli työläämpää. Yhtä hikisiä ja väsyneitä taisimme silti olla. Ennen kotiinpaluuta kärräsin pari multakuormaa perunoille ja kottikärryn tyhjättyäni täytin  sen niittämilläni rontoilla, jotka kuskasin risuaidan päälle. Ketjutusta ja rationalisointia. 

Huomenna jälleen kesäloman uusi päivä. Ei mitään suunnitelmia. Mutta kyllä me taas jotain keksimme. 

"Niin kiirus jottei niemelähän kerkiä"

Jos oli kevätlukukausi hektinen, niin hapinesta on pitänyt olla myös kesäloman alettua. Puutarhahommiapa tietty - kahdessa puutarhassa. 

Joka kasvukauteen liittyy niin iloja kuin pettymyksiä/ harmejakin. Harmeista mainittakoon, että tikkusuojauksesta huolimatta naakat tai muut varislinnut repivät ylös ja tappoivat molemmat iittiläisen härkäpavun taimet (viimeiseni) ja että tänäkään keväänä en onnistunut kasvattamaan elinkelpoisia kaalintaimia. Tein sitten kaaleista suorakylvön Ruusurantaan (kyssä-, lehti- ja parsakaalta) ja peittelin kylvöksen harsolla. Itäkööt, jos tahtovat. 

Tämän kevään eräs erityinen ilonaiheeni on ollut kukkanuput köynnöshortensiassa. Siinä on minun aikanani vasta toisen kerran nuppuja, ja ensimmäisellä kerralla tulin vahingossa katkaisseeksi ainoan kukannuppuoksan. Aikanaan köynnöshortensian tueksi istuttamani sembramänty alkaa oikeasti antaa tukea, ehkä se on rohkaissut kukkimaan. 

Loman alettua olen riehunut joka päivä jommassa kummassa pihassa, satoi tai paistoi. Enimmäkseen on satanut, mutta hyvä sadeasu on mahdollistanut myös sateella riehumisen. 

Minulla on tavoitteena siirtää perunanviljelyn lisäksi maa-artisokan, palsternakan ja suurelta osin myös valkosipulin viljely Ruusurantaan. Ja saada sillä tavoin enemmän tilaa Kanttorilan kasvimaalle, jotta voi paremmin mm. toteuttaa vuoroviljelyä. Olen aloittanut siirron vaiheittain. Syksyllä kylvin Ruusurantaan palsternakkaa ja valkosipulia, nyt loman alettua olen kaivanut Kanttorilasta pois liikoja maa-artisokkia ja istuttanut niitä Ruusurantaan. Varmaan kolme päivää olen kaivanut Kanttorilan puutarhasta pois itsekseen kylväytynyttä palsternakkaa. Osan juurista vein kellariin, muutamia paloittelin tänään uuniin, kun tein sinne muutakin, ja huonoimmat sekä varret piilotin kohopenkkiin, jonka kasasin maanantaina. 

Otsikon toteamus pitäisi kuulua, että on niin kiire, ettei nielemään kerkeä, mutta aikanaan jollain kyläläisellä oli sana muljahtanut, ja otsikon muoto jäi isälle sanonnaksi. Kotikylän liepeillä oli kyllä Niemelä-niminen talokin. (Isällä oli käytössä paljon muitakin sanontoja, joista osa oli samanlaista perua.) 

Tämän bloggauksen kuva liittyy koulun päättäjäisiin ja tämän päivän puutarhapuuhiin. Sain oppilaalta vaaleanpunaisen napon, jossa oli kauniita serviettejä ja oheiset kukansiemenet. 

Tänään sain idiksiä, minne istuttelisin ja kylväisin kesäkukkia. Hoksasin, että viimevuotinen kurkkupenkki kasvimaan etelälaidassa sopii gladioluksille. Pystytin sinne tuki rakennelman ja gladiolusten eteen kylvin Pink shades - siemensekoituksen. Sain raivattua tilaa pitkän kukkapenkin etelänpuoleiselle laidalle sen verran, että sain tyhjättyä sinne toisenkin kesäkukkasekoituspussin ja istutettua leijonankitaa, punarevonhäntää, orvokkeja, kesäastereita ja vaniljasamettikukkia. Nähtäväksi jää, kuinka moni taimenrääppöö jää henkiin ja alkaa kasvaa.

Laitanpa vielä kuvan lahjanaposta. 

Hääpäivän aattona

Ei  enää ihan hirveästi koulupäiviä ennen kesälomaa. Pitkin kevättä on tuntunut, että puutarhaharrastuksen esivalmistelut (kylvöt, koulimiset ja nyttemmin myös karaisu) ovat viivästyneet ja jääneet muiden kiireiden alle. Toisin sanoen lukukausi on ollut vanhalle sen verran työteliäs, ettei kotiin tultua ole useinkaan ollut voimia ryhtyä mihinkään välttämättömän lisäksi. Mutta tänä viikonloppuna on tarkoitus edistää erinäisiä kevätaskareita, koulia ainakin kaalta ja lisää samettikukkaa, siivota kasvihuone valmiiksi (miksi en tehnyt sitä jo syksyllä? Ehkei silloin ollut sen paremmin aikaa eikä jaksua) ja jos hurjaksi heittäydyn, voisin istuttaa sinne jo ensimmäisiä tomaatteja.

Tänään kävimme taas pikkureissun Ruusurannassa. Istutin kolme parsan tainta,  mukulaselleriä ja muutaman perunan. Vielä niitä olisi ehkä kymmenkunta istuttamatta. Paluumatkalla poikettiin kauppaan ja sain sieltä neljä säkkiä tarjousmultaa. Sillä pääsee ainakin alkuun kasvihuoneessa.

Huomisten hommien lomassa täytän ja päällystän hillatäytekakun 39-vuotishääpäivän kunniaksi.

Vapaapäivä

Nykyinen kuntatyönantajani on päättänyt satsata siihen, että työntekijät pysyisivät kunnassa töissä mahdollisimman pitkään. Tänään nautin eräästä satsaustavasta. Kaikki yli 60 vuotta täyttävät saavat syntymäpäivävapaan, joka pidetään viikon sisällä syntymäpäivästä. 

Ennen kuin kirjoitan, miten olen viettinyt vapaata, selitys alla olevaan kuvaan. 

Ruskealla kehystetyt afrikkalaiskukat ovat odottaneet kamarin sängyn alla ties kuinka kauan inspiraatiota, tai oikeastaan ideaa ja päätöstä siitä, mitä niistä tulee. 

Niistä oli tulossa ensin keinutuolin päällinen, mutta koska keinutuoli odottaa yhä riihessä kunnostusta, enkä viitsinyt siellä kulkea mittailemassa, hylkäsin sen ajatuksen.

Punaisen sohvan päällistä varten kukkia olisi pitänyt olla vielä paljon enemmän, joten senkin ajatuksen siirsin sivuun, samoin kuin kukat, sinne sängyn alle. 

Kaipasin uutta käsityöprojektia telkkarin ääreen, joten kaivoin kukat esille ja aloin yhdistellä, ajatuksena että tekisin itselleni pitkähelmaisen villatakin. Käytin kaavana vakiokäytössä olevaa kotineuletakkiani ja ennätin helmasta kainaloihin asti, kunnes tulin taas toisiin ajatuksiin. 

Takin helma sopi aika kivasti tuohon pikkusohvan suojaksi, lopuista kukista riitti vielä tyynynpäälliseksi. Voi olla, että jää pitkäksi aikaa viimeistelemättä, mutta jääköön. 

Vapaapäivää olin ajatellutkin viettää leipomalla, lähinnä täytekakun pohjia, mutta koska aion tehdä ne gluteenittomina, päätin valmistella leipomista pesemällä uunipellit. 

Suunnitelma lähti sitten rönsyämään. Ensin uunin pesuun, sitten vielä uunin luukunkin. Kiertoilmauunillinen liesi siirrettiin Ruusurannasta Kanttorilaan puoltoista vuotta sitten, ja nyt vihdoin opettelin irrottamaan luukun sisälasit, joita oli kaksi!

Mutta onpa mukava kun nyt näkee, mitä uunissa on ja kuinka kypsää 😁

Pääsin sitten leipomuksiin asti ja samalla uunin lämmöllä lohkoperunoita koko viikonlopuksi. 

Ulkona on ollut harmaata, kävin siellä vain tyhjäämässä kompostiastian kompostoriin ja postilaatikolla. Siellä oli vain vaalimainoksia, jotka menivät suoraan paperinkeräykseen. Väärä puolue. Postinhakureissulla löytyi myös tyhjä Smirnoff-pullo kukkapenkistä, kun menin kurkistelemaan sieltä mahdollisia lumikelloja. Kauaksi oli jaksettu pullo viskata, tieltä pensasaidan yli kymmenkunta metriä. 

Kompostorista puheen ollen, sain eilen kaksi uutta bokashiastiaa, jotka olin tilannut netin kautta lähimmälle Hankkijalle, edulliseen poistomyyntihintaan. Myös Millanin kanssa yhteinen puutarhafirman tilauksemme tuli tällä viikolla. Istutin laukkaneilikat ja asensin tilaamani kasvivalon saman tien. Vähän lisää kylvöjä (päivänsini Heavenly blue, punarevonhäntä, mustasilmäsusanna ja ahkeraliisa - joka olisi pitänyt kyllä kylvää jo hyvän aikaa sitten) ja istutuksiakin (mustanmerenruusu) tein tällä viikolla, ja päivänsinet ja revonhännät jo itivätkin. 

"Lähti laukalle..."

Jo viime satokaudella totesin, että valkosipulia tuli turhan paljon. Se johtui siitä, että nostettavaksi kasvaneita oli sekä toissa vuoden itusipulikylvöstä että edellisvuoden kynsi-istutuksista. 

Vielä enemmän valkosipulia nousi tänä vuonna, en tiedä miksi... 

Vein ensimmäisenä nostetut Millanin synttäreille, ja niistä Millan jakoi osan synttärivierailleen. 

Seuraaville synttäreille (serkkulikan kuuskymppiset, ikätoverini...) saan viedä kynsilaukkaa aika mekosta, vai miten Aleksis sen sanoisikaan, kun useampi lähisukulainen ilmaisi huolivansa liikojani.

Kyllä liian kanssa aina pärjää, tapasi äiti sanoa.

Tänä syksynä en sitten meinaakaan tähän Kanttorilan pihaan istuttaa/ kylvää valkosipulia - juurikaan. Ehkä yhden kukinnollisen itusipuleita, joista sitten keväällä voi siirtää porkkanakylvöjen kavereiksi. Ruusurantaan ajattelin istuttaa ensi kesänä nostettavat, samaten sinne levitän myös palsternakan siemeniä. Tänä kesänä koko Kanttorilan kasvimaa on enemn tai vähemmän palsternakan vallassa. Vastaavan tapahtuman yritän estää tulevina kesinä. Ensimmäinen toimenpide oli poistaa liiat palsternakan kukinnot. 

Hapinesta siellä täällä

 Tuntuu, että koko ajan tapahtuu kaikenlaista, niin ettei mitää ehdi kirjoittaa muistiin. No, on minulla kyllä tapana kirjoittaa muistilistoja, mitä pitää muistaa minnekin ottaa mukaan. Kuten Norjaan, pohjoiseen, Millanin luo, siskojen luo ja tänään kirjoitin, mitä pitäisi ottaa mukaan Ruusurantaan, jos mentäisiin sinne tänään tekemään pihaan juhannussiivoja.

Mutta sitä ennen minun tarttee istuttaa vielä muutama kasvi. Eilen sain kuskattua siskoille läjän ylimääräisiä taimia, mutta jotain jäi vielä istutusta odottamaan. Lisäksi sain siskolta yhden Sungold-tomaatin ja kurkkuyrtin taimen.

Silloin kesäloma on kuitenkin parhaimmillaan, kun saa olla terveenä ja jaksaa kollata, ipuroora, räämästää ja toosata. En nyt piittaa juhannussiivoista sisällä. Siivoan sitten nuukemmin ennen Kaustisen kansanmusiikkijuhlia, koska silloin voidaan saada taas yövieraita.

Lupailin kirjoittaa mm. pohjoisen reissusta enemmän, kun se on ohi. Jotainhan siitä jo kirjoitinkin, jouhevasta kokouksesta ja taimienvaihtotorista. Niiden jälkeen kuitenkin päästiin vähän sukuloimaan. Esikoinen tavattiin jo mennessä, lauantaina loputkin lapset. Keskimmäisen pojan luota haettiin rompetta (mm. viimejouluisia lahjoja) kuopukselle ja tyttärelle. Tyttären ja vävyn luona istuttiin kahvipöydässä ja kierrettiin puutarhassa. Samoin miniänmoisen puutarha kiinnosti. Oli ilo huomata, että hän on myös puutarhaihmisiä. Ja kissaihminen. Jännät paikat, kun odottavat sen selviämistä, onko Siri tiineenä. Sain sieltä mukaani autolastillisen lasten/nuorten vaatteita kierrätykseen. (Siinä yksi syy, miksi en nyt aiokaan ehtiä rustata paikkoja juhannuskuntoon, vaatemäärää ei aivan äkkiä saa käytyä läpi.) Toista autokauppaakin siellä suunnittelivat, mies ja kuopus. Ja toissapäivänä mies sitten piipahti junalla pohjoisessa ja ajoi kuopuksen auton Kanttorilaan, matkalla pysähtyi asunnolle muutamaksi tunniksi remontoimaan.

Mutta sitä ennen olimme siis jo tuoneet yhden auton miehen veljeltä "takaisin kotiin". Mikä tarkoitti sitä, että minun piti ajaa pikkuauto lauantai-iltana pohjoisesta tänne. Aina vähän jänskättää, alkaako nukuttaa, mutta Nostalgia auttoi pysymään virkkuna, ja etenkin se, kun lauloin mukana.

Norjan reissupäiväkirja saa vielä odottaa, kun ei niitä kuviakaan ole vielä näkynyt. Eilinen päivä oli kuitenkin myös reissu päivä, perinteinen taimiretki vanhoille kotikonnuilleni. Kahvittelimme nuorimman siskon luona, vaihdoimme taimia ja kiersimme puutarhassa nimeämässä perennoja. Nuorin viisoi, minä nimesin ja vanhin kirjoitti nimilapun juurelle. Puiset salaattihaarukat ovat oivia nimikylttejä kasvimaalle ja perennapenkkiin. Lastenkirjojakin kollattiin mukaamme - ja kaatopaikalle menossa olevia kahvikuppeja ja -tasseja...

Siskon luota saatiin vielä mukaan kesäkukkia istutettavaksi isän ja äidin haudoille. Päästiin hautuumaakiekalla käymään myös vihkikirkossamme sisällä, vessassa ja kokeilemassa kirkkosalin akustiikkaa Riihikirkkohymnillä. Lopuksi vielä käytiin parin sankarivainajan haudalla, oman pappani sekä vastahaudatun Toivo Lepän. Luin siellä tekstit veljeni laskemasta seppeleestä. Sitä piti vähältä poraata.

Ihan reissun lopuksi käytiin viemässä kassillinen Orasen kirjoja serkulle, jotta hän voi viedä ne työpaikkansa kirjapöydälle halukkaiden otettaviksi.

Paluumatkalla poikettiin ruokakaupan lisäksi hakemassa juna-asemalle edellispäivänä jäänyt piili. Taas ajettiin pätkä perätoukuria kahdella autolla ja kurvattiin ennen kotiin tuloa Ruusurantaan. Istutin haudalta ottamani puolikuolleet orvokit kukkapenkin reunaan ja miehen heiluttaessa viikatetta keräsin kolmattasataa lehtokotiloa. Ne olivat kerääntyneet edelliskerralla niittämieni lupiinien, nokkosten ja angervon varsille. Tänään siis sinne uudestaan, ja tällä kertaa mukaan myös bensaa ruohonleikkuria varten. 

Sade saapui, olen autuas

Perjantaina töistä ajelin koko matkan sateessa ja rukoilin, että sade tulisi kotiin asti. Niin tapahtui. Ensin sateli hiljalleen, sopivasti kuivaa maan pintaa kostuttaen jotta se pystyi imemään myöhemmin alkaneen reippaamman kuuron. Jo aamulla olin tarkistanut rännit, että "ryöstäjät" olivat oikeassa asennossa ohjaamassa sadeveden astioihin. Saatiin varastoonkin taas kasteluvettä. 

Mahtoiko johtua vain matalapaineesta vai hektisestä työviikosta, että kotiin päästyäni ja syötyäni sammuin sohvalle. Tirsojen jälkeen jaksoin kuitenkin pihalle. Sateen jälkeen tuoksui lumoavalta. Mutta harmi, että hyttysetkin olivat innostuneet sateesta. Istutin muutaman perunan tähänkin pihaan. Jo aiemmin olin istuttanut perunoita Ruusurantaan. Meillä on tekeillä siitä kaupat Millanin kanssa, joten olemme aloittaneet kevätpuuhat sielläkin, vaikka kaupantekoa varten tehtävä valtakirjakaan ei ole vielä tullut kaupanvahvistajalta. 

Kylvin sitten jo muutaman avomaankurkun kohopenkkiin ja itämättömän porkkanoiden testikylvön tilalle salaattia. 

Tänään istutin tomaatit, neljä kurkkua, munakoison ja paprikoita kasvihuoneeseen, kun on ollut sopivan pilvinen päivä, ei tukalaa kuumuutta. Peittelin istutukset kuitenkin kateharsolla. Huomenna messun jälkeen ajattelin kantaa ainakin osan muistakin taimista ikkunoita kasvihuoneeseen, ehkä hetkeksi ihan uloskin karaistumaan, kateharson alle suojaan. 

Hedelmäpuiden kukinta-aika on alkanut. Hapankirsikka kukkii tällä hetkellä runsaimmin, mutta omenapuissakin on alkamassa aivan kelpo kukinta. Samoin pitkään juronut suklaakirsikka alkaa olla toipunut kuuden vuoden takaisesta siirrosta ja kukkii jo vanhaan malliin.

Pyöreä penkki

 Kirjoitin taannoin pienen pyöreän perennapenkin uusimisen onnistumisesta

Tässä vielä kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. 

Olen siirtänyt tuohon nyt sitten vielä amerikankeijunkukka kivikkopenkistä, kun siinä on turhan matalasti multaa.

Ylimpänä huojumassa lännenluppion punaiset tupsukat. Kurjenkello, rantakukka ja tähkätädyke kukassa, myös pallerokiurunkukka aloittelee kukintaa. Valkoinen peurankello kasvoi kääpiökokoiseksi tänä kesänä, ehkä moitti sitä, kun rajoitin sen leviämistä ruukulla. 

Mitäs tänne kuuluu

Viime vuonna omenapuut eivät juurikaan kukkineet, eivät myöskään mansikat. Tänä keväänä näyttäisi olevan kukkia, mutta sehän ei vielä takaa satoa.

Pörriäisiä ei ole näkynyt silloin, kun ollut tuulista ja viileää. Siis melkein koko ajan... Toissailtana näin ilokseni yhden kukkakärpäsen omenapuussa ahkeroimassa. Eilen ja tänään olen nähnyt kimalaisenkin. Mutta olisi tuossa tekemistä useammallekin pörriäiselle. 

Vähän päiväkirjaa tähänastisesta lomanvietosta. 

Sunnuntaina messun ja käynti Millanilla. Taisinpa jotain pientä puuhastella ulkonakin.

Tässä pitkin viikkoa olen vähitellen edelleen edistänyt kylvöjä ja istutuksia. Sain oppilailta lahjaksi mm. kesäkukkien siemeniä, samoin siskoltani, niille olen järjestänyt tilaa eri perennapenkkeihin. Osan leijonankidoista istutin jo, samoin astioihin päivänsineä, keijunmekkoa, kukontöyhtöä, krassia, mustasilmäsusannaa ja onnettoman pienet ahkeraliisat. Tänä keväänä ensimmäinen ahkeraliisakylvös ei tuottanut tulosta, niin kylvin loput siemenet myöhässä, samoin kuin tuoksuhernettä, joka niin ikään on vielä kovin matalaa. 

Eilen tiistaina oli erikoinen, ehkä jopa merkittävä päivä. Kävimme nimittäin Millan kanssa katsomassa hänelle taloa, joka vuoden etsinnän jälkeen vaikuttaisi olevan sopiva niin sijainnin, ympäristön, kunnon kuin hintapyynnönkin suhteen. Katselmuksen jälkeen ajeltiin vielä ruokakauppoihin ja paluumatkalla jäätiin kahville Millanin luo. Palasimme kotiin vasta illalla. Mutta reissu oli kaikin puolin kannattava ja vaivan arvoinen, jos tällä nyt ratkeaa Millanin asuminen. Se olisi suuri rukousvastaus myös Millanin läheisille. 

Tänään istutin lisää perunaa ja kylvin punajuurta ja porkkanaakin lisää. Kun on aleneva kuukin. 

Yöllä on kuulemma luvassa sadetta, niin tyhjäilin kastelemalla sadevesiastioita.

Huomiseksi on hapanleipäjuuri happanemassa, ja purkitettavaksi kuivattua lipstikkaa. 

Upsis unohdus

 Olenkohan jo myöhässä? Huomasin äsken, että olen unohtanut kylvää tuoksuhernettä esikasvamaan. Samoin hyasinttipapu olisi kai pitänyt kylvää jo huhtikuulla. Meinaan vielä kokeilla. Molempia.

Nyt kun eilinen kylmyys meni ohi ja kun Pouta lupaili lämpimien jatkuvan, kannoin kasvihuoneeseen loputkin tomaatit ynnä muuta. Kaksi Outdoor Girliä sinne istutin jotain viikko sitten, loput tänään. Ja neljä Borlotto-papua ja yhden Balcony yellow-kirsikkatomaatin.

Huomenna on tarkoitus jatkaa kasvihuoneessa istuttelua, ja ulosistutettavien karaisua. Purjoja ja sellereitä olen jo tarpeeksi karaissut, ne voisin ehkä istuttaakin. Huomenna pitäisi myös kerätä nokkosia ja pestä, kuoria ja laittaa Millanilta saamamme palsternakat.

Kevät alkaa olla kulkeimmillaan, ja kun viikolla saatiin kauan kaivattua sadetta, kaikki aivan roihahti kasvuun. Aina tekee mieli ottaa kuviakin, vaikka joka kevät samat lajit sieltä nousevat. Tänään bongasin joka kevät yhtä kiihkeästi odottamani lamopeikonkellot.

Mutta kuva on shakkiruutukukasta, oikealta nimeltään kirjopikarililja. 

Lauantai-illan päätteeksi

Meinasin kirjoittaa Facebook-päivityksen, mutta siitä alkoi tulla niin pitkä, että laitankin sen tänne blogille, kaikessa lapsellisuudessaan. 

Nousin aamuviiden jälkeen aamukahville, mies kun oli noussut jo ennen minua kahvinkeittoon. Sitä luulisi, että paljon ehtii saada aikaan, kun aikainen lintu löytää madon. Mutta jo puolen päivän jälkeen alkoi univelka painaa. Iltapäivällä annoin periksi ja oikaisin, eiku käperryin sohvalle torkuille. Nyt saunan jälkeen jo taas väsyttää, ja Beck tulee niin myöhään, että tuskin jaksan häntä odottaa.

Mutta löysin minä niitä matoja. Toki jätin ne kasvimaalle. Vähän suretti, kun heidän tunneleitaan turmelin, mutta piti saada kaivettua bokashi maahan.

Laulakoot muut vaikka satsatsaata, minä olen laulanut koko päivän tangoa. Valkovuokot nääs.

Laitanpa vielä itselleni muistiin, että viikolla kylvin härkäpapua ja vähän salaattia. Tänään sitten upotin härkäpapujen kanssa samaan penkkiin itäneitä sinisiä perunoita (Blue Congo tai jotain sellaista). Kasvihuonetta olen koettanut raivata. Sinne kun raijattiin kaikenlaista epämääräistä mm. kuistin alustasta ennen verhoiluremonttia. Eilen jo istutin kokeeksi kaksi Outdoor girl -tomaattia kasvihuoneeseen. Vein sinne myös muutaman keijunmekkoamppelin. 

Säät ovat nyt suosineet pihaleikkejä, ja nyt olen saanutkin melkein kaikki perennapenkit jotenkin siistittyä. Kolmiopenkissä on vielä viime kesäiset perennojen varret, ja juolavehnää voisi  edelleen repiä useammasta penkistä. 

Olisiko nyt aika toivottaa kunat.

Koho- ja perennapenkkiurakat

Vaikka minulla onkin menossa Mma Ramotswe-kirjojen uusintalukumaraton ja vaikka tuntuu, etten muuta juuri ole ehtinytkään, niin jotain pihahommia kuitenkin, ja jotain pientä tuvallakin (erilaista ruokahuoltoa enimmäkseen).

Satunnaisen sadonkorjuun lisäksi olen nyt saanut tehtyä ne kaksi isompaa - otsikossa mainittua - puutarhaprojektia, joita olin tälle syksylle suunnitellut.

Uuden kohopenkin rakentamiseen sain ajatuksen, kun mansikkamaa ei enää tuottanut juuri mitään. Se oli aika hävittää ja istuttaa rönsytaimista pieni mansikkapläntti sivummalle. Ja vanhan mansikkamaan aurinkoiselle paikalle kohopenkki olisi omiaan. Risusydäntä varten karsin pensaita, eritoten rusopajuangervoa, siellä täällä. Kesän aikana olin jemmannut ylös kaivettuja ruohomättäitä, jotka nyt kärräsin risujen painoksi. Lehtikariketta ei ollut saatavilla, mutta olipa kaikenlaista muuta täytettä, ruohonleikkuujätteestä ja paleltuneista samettikukista ruveten. 

Kompostiakin oli kertynyt mukavasti, kun olin kesän mittaan vajentanut kompostereita muovisäkkeihin odottamaan hyödyntämistä. Kaksi bokashiastiaakin tyhjäsin kohopenkkiin. Eiköhän siinä ensikesänä kesäkurpitsa kasva.

Ei siitä niin monta vuotta ole, kun edellisen kerran koetin reirata pienintä kolmesta ympyräpenkistä. Tällä kertaa halusin myös laajentaa sitä.

Yksi menetys paljastui, kun kaivoin perennat ylös. Ihmettelin, kun tarhakylmänkukasta ei näkynyt lehteäkään. Mullasta nousikin sitten mädäntynyt juurakko. Enää persikanväriset kylmänkukat ovat jäljellä Millanin istuttamista 😒. Samasta pyöreästä penkistä paljastui jo alkukesästä yksi kato: kaikki kolme rantalaukkaneilikkamätästä olivat ruskeita ja täysin hengettömiä. Oliko syynä liian maanmyötäinen istutus? Nyt yritin saada penkkimäisyyttä laittamalla kattotiilet reunoille ja tyhjäämällä multasäkkejä enempi keskelle. 

Pieni pyöreä on ollut keskikesästä yksipuolisen valkoinen (valkoinen malva, valkoinen kurjenkello ja valkoinen pienikokoinen peurankello yhtä aikaa kukassa). Nyt yritin saada siihen muutakin väriä ja myös syyskukkivia.

Tässä (kuva) vaiheessa on vasta reunassa esikkomättäät ja pohjoisreunassa hopeatäpläpeippi. Sen eteen tuli sittemmin lännenluppio, jota kehystämään kolme malvamätästä. Niiden kohdalle lähelle reunaa tuli julianesikkomättäät ja vaaleanpunaiset kellopeipit. Keskelle laitoin vaaleanpunaista syysleimua, sen molemmin puolin rantakukkamättäät. Uutena istutin myös tähkätädykettä, lopuksi muutama valkoisen krookuksen sipuli sekä vähän sitä kurjenkelloa ja muoviruukulla rajoitettuna peurankelloa. Ja kastelua. Nyt sitä tulee myös taivaalta. 

Perennapenkkiprojekti valmis

 

Älkää antako kauniin punatähkän hämätä, täältä tulee taas tekstiä lähinnä omiksi tarpeiksi, jotta muistan ensi suvenakin, mitä pitäisi penkistä nousta - ja mitä ei. 

Kutinat vähältä unohtuivat (hetkeksi), kun pääsin työn alkuun lintualtaan projektin kanssa. Lintualtaan ympärillä olevassa perennapenkissä - oletettu - lapinnauhus on sinnitellyt hengissä mutta kukkimatta. Myös keltamaksaruoho alkoi peittyä sammaleeseen ja menettää vehreyttään. Kaiken kaikkiaan kituvaa kasvua muillakin lajeilla kuivassa maapohjassa. Mietin uusimista jo viime kesänä, mutta silloin kuivuus ja sittemmin töiden alkaminen tulivat esteeksi. Nyt ei ole kumpaakaan riesaa... 

Rakentelin kattotiilistä reunusta, jotta saisin enemmän multaa pysymään penkin takaosassa. Nauhus sai palata melkein samalle kohtaa, vähän vain syvempään, syyslannoitteella höystettyyn, multaan. 

Keltamaksaruohoa istuttelin penkin ulkopuolelle ja tuohon lintualtaan pohjalle, johon sitä oli jo itsestään alkanut  kasvaa. Altaan pohja vuotaa, joten laitoin siihen tänä kesänä kuhmuraisen paistinpannun vesialtaaksi, sen ympärille saa maksaruoho levitä. Mehitähtiä istutin harvakseltaan "rinteeseen" altaan oikealle puolelle. Niitä oli aikaisemmin nauhuksen takana. Mehitähdistä vasemmalle istutin kangasajuruohoa, mutta laitoin tuon tiilenpalan hieman rajoittamaan, ettei se heti leviäisi mehitähtien päälle. Kangasajuruohosta edelleen myötäpäivään kiertäen piilotin takaisin joukon krookuksen sipuleita. Olivat kesän tai kevään aikana lisääntyneet, jätin osan tähteelle, jos vaikka sisko tarvitsi. Krookuksista seuraavana ja osittain niiden kanssa lomittain on jotain matalaa kurjenpolvea. Altaan ja tiilireunuksen laidassa on rentoakankaalta, jota jo Millan aikanaan tuohon penkkiin istutti. Vasemmassa kulmassa olevan nauhuksen eteen istutin jonkin siementaimen perhospenkistä. Oletin ensin sen olevan sinipallo-ohdakkeen, mutta voi olla myös vaikka lohenpunaisen idänunikon siementaimi. Keskelle taakse istutin lopulta iltahelokit, jotka ovat koko kesän odottaneet paikalleen pääsyä. En ollut keksinyt niille paikkaa, enkä tuohonkaan niitä ollut suunnitellut, mutta kun kerta tilaa nyt oli. Viimeiseen nurkkaan siirsin kuunliljan ja sen eteen "rinteen" yläreunaan pienet sininatatupsut siinä toivossa, että ne kasvettuaan pidättävät vähän valuvesiä jäämään kuunliljan juurelle. 

Siinä vielä kuva mehitähtien ja kuunliljan puolelta. Sininataa tuskin erottaa. Tässä kuvassa näkyy kuunliljasta ylävasemmalle myös kaksi hentoa liljan vartta, jotka meinasin jo unohtaa. Keltaiset liljat eivät nekään ole hetkeen jaksaneet kukkia tuossa penkissä, kokeeksi laitoin pari sipulia takaisin. Muut istutin purkkiin odottamaan uutta paikkaa. 

Minä myös odottelen sitä, että perennat tässäkin penkissä aikanaan tuuheutuvat ja täyttävät maan. Odotellessa voisi käydä käsiksi seuraavaan heinittyneeseen penkkiin. Kunhan tuo uusi sadekuuro hellittää. 

(Olisi voinut tuota otsikkoa vielä fiksata, että yksi tai eräs projekti valmis...) 

Edit. Eikä se eräskään ole vielä täysin valmis. Muistin, että unohdin aikoneeni laittaa penkkiin myös lilaa iiristä (helluntaililja?) ja jotain keltakukkaista laukkaa, jonka sipulit ovat odottaneet mansikkamaan pielessä siitä asti, kun siellä aloitin pemmastusta.

Edit. 2. Niin ja sitten myöhemmin syksyllä pitäisi muistaa haudata perunanarsissi, eli nätimmin sanottuna bridal crown -narsissin sipulit/mukulat(?) samaiseen penkkiin lapinnauhuksen eteen. Laitoin siihen tyhjän pytyn merkiksi, josko paremmin muistaisin.