Harakan herkku ja kukkajuttuja

Eilen katselin keittiön ikkunasta kuistille ja ihmettelin, millä asioilla harakat siellä oikein kulkivat. Heräsi epäilys, joka osoittautuikin oikeaksi. Olin keittiön takakomeroa siivotessani tyhjännyt hautakynttilöidenjämät mustaan muovikaukaloon. Sitten olin vienyt kaukalon sekä sytykeruusuihin talin lisäksi tarvitsemani munakennot kuistilla olevaan muovikasvihuoneeseen. Vaan sielläpä kuumuudessa kynttiläntalit olivat sulaneet yhdeksi isoksi klöntiksi. Nostin kaukalon kuistin lattialle jäähylle, ja sinne se minulta autuaasti unohtuikin siihen asti kunnes harakat sen löysivät. Koska en ole ihan vakuuttunut, että hautakynttilöiden tali olisi terveellistä edes rautavatsaisille varislinnuille, niin siirsin taliloodan porstuaan. Vielä tänäänkin harakoita on käynyt kuistilla kuikuilemassa, mihin katosi aamupalabuffet. Aloin mielessäni kutsua harakkaveijaria Tali-Ihantalaksi.
Kyllä lintuystävät ahkerasti vierailevat kasvimaallakin. Viime kesänä ne kävivät nokkimassa mm. parsojen versoja. Tuskin parsani sen takia kuitenkaan menehtyivät. Kun parsapenkistä ei alkanut vielä alkukesälläkään nousta mitään, kaivelin parsajuurakoita ylös yksi kerrallaan. Ainoastaan yhdessä näytti olevan elämänhenkäys. Jätin sen maahan, merkkasin paikan ja jäin odottamaan. Eilen löysin vihdoinkin hentoisen verson. Hain saman tien sen suojaksi palan kateharsoa, jonka tuin verson yläpuolelle kepin avulla ja jonka ankkuroin aloilleen pikkupainoilla. Tänään oli vuorossa kirsikan suojaus. Suklaakirsikat alkavat jo punehtua, joten kiikutin suojaksi  myyräverkon, jonka päälle ratustelin rastasverkon. Näitä matalia kirsikkapuita samoin kuin myöhemmin syksyllä tyrnejä pystyy vielä linnuilta suojaamaan muutaman vuoden. Voisin ehdottaa siipiveikoille, että jos vain jättäisivät tyrnit sekä mansi-, musti- ja kirsikat rauhaan, niin saisivat kernaasti syödä vaikka kaikki kaupunkikodin pihan punaherukat, joita näyttäisi olevan tulossa reilusti yli oman tarpeen (tarve on kutakuinkin nolla, kun ei ole enää isää, jolle mehuja keittelisi).

Ohhoh, taas sadekuuro. Jo aamun ensimmäinen piiskasi päivänsinikukinnot riekaleiksi ennen kuin mies ennätti kamerakierrokselle. Mutta joitakin mukavia otoksia hän silti ennätti ottaa - samalla kun kävi napsimassa nissanista mnyyntikuvia.

Millanilta saamani ahkeraliisan ihana väri ei välity näköjään hyvälläkään kameralla. Samassa amppelissa on siskon antamista siemenistä kasvattamaani keijunmekkoa, Jota on aika monessa muussakin amppelissani.

... kuten riihen nurkalla

Lamopeikonkellot ovat kasvaneet tänä kesänä ihmeen pitkävartisiksi, mitä ihmeteltiin Millanin kanssa, kun hän kävi pihassamme maanantaina. Luultavasti nämä alkukesän runsaat sateet ovat sitä venyttäneet, kuten aika monia muitakin lajeja. Kurjenkellokin on het metrinen. Siitä ei ole kuvaa, kun ei se vielä kuki. 

Millan on istuttanut Kanttorilaan useita eri pionilajikkeita. Eilen avautui navetan päädyssä kasvava jättimäinen kukka. Aikaisemmin on kukkinut pari lajiketta ja pari on vielä nupullaan. Nyt pidetään hullua jännityksessä, onko toinen niistä Bowl of Beauty. Yhdessä perennapenkissä on nimittäin kaksi pionia vierekkäin, ja toinen niistä jo kukki. Oletin sen olevan tuo mainittu kauneuden malja, ja ihmettelin kovasti, kun kukinto ei ollutkaan yhtään niin upea kuin viime kesänä. Mutta nyt en ole enää varma, missä järjestyksessä nuo pionit rivissään seisovat. Toivottavasti erehdyin. 

Kiitos ja ylistys

Taivaan Isälle kiitos, että nuoret ovat takaisin Suomessa. Tulevat huomenna käymään Kanttorilassa. Saavat jälkiruuaksi jätskiä ensimmäisten mansikoiden kanssa.

Juhannussiivoiluntapaista

Minun piti ennen kirjoittamista tsekata pari aikaisempaa juhannuksen tienoon postaustani, jotta olenko monta kertaa aikaisemmin selostanut juhannussiivouksesta. En ollut. En siis ilmeisesti myöskään ole erityisesti siivoillut.
Niin kuin en juuri nytkään. Emmehän vietä juhannusta täällä vaan pohjoisempana ja tällä tietoa sukulaisten seurassa. Koulun päätyttyä peräkamariin koululta raijaamaani kamppeet ovat kiltisti odotelleet setvimistäni niin lakkiais- kuin ulkomaanreissunkin ajan. Olen jo päässyt purkamaan laatikoita ja kasseja, mutta molemmissa alakerran kamareissa on silti yhä hillitön epäjärjestys. Keittiö sentään on melkein juhannussiivossa, kun siellä tyrjäsin tilaa maanantaina ennen kuopuksen ja tyttöystävänsä pistäytymistä. Muun muassa kravasin pankkikortilla irti lattiaan kuivunutta nisutaikinaa.
Tällä viikolla olen käyttänyt hyväksi poutaa ja liotellut muutamia mattoja, koska toin kaupunkikodistakin mukanamme muutaman likaisen maton tänne pestäväksi. Olen tyytynyt pesuun ilman suopaa ja harjaa. Saa kelvata.
Tänään keskityin pihasiivoukseen, vähän raivausta ja hiukan enemmän perkaamista. Lisäksi saatiin miehen kanssa rustattua mansikkamaan päälle rastasverkon. Mies ruuvasi alumiinilistat tukikeppien päälle, jotta verkko saadaan kätevästi liukumaan mansikoiden päältä listoja pitkin.
Mutta suurin siivousurakka, joka vielä odottaa keskeneräisenä on niin sanoakseni mentaalinen. Yksi työhomma on vielä hoitamatta, mutta tänään sain sen jalalle. Jos vielä saunan jälkeen saisin kirjoitettua lisää oppilastietolomakkeita.
Sauna on nyt kuitenkin välttämättömyys. Toivon saavani nokkoskäytteen lemun irti itsestani, ja samalla toivottavasti hyttysten puremien aiheuttamaan kutinaan saa helpotusta.

Päivittäinen kaitselmus

Oi Herra, varjele kuopusta seurueineen pitkällä autoreissulla, niin kuin olet meitäkin varjellut.

Päivittäinen katselmus

Kun mies tuli aamulla riihenmarkiille - jatkaakseen autoremonttia - hän kysyi minulta, mitäs minä siellä katselin. "Tiluksia", vastasin. Päivittäin minulta menee horvi, kun kierrän katsastamassa kaikki perennapenkit (yhdeksisen kappaletta) sekä kasvimaan. Ajanhukkaa, voisi joku väittää. Mutta yleensä kierroksen aikana vähintäänkin muotoutuu toimintasuunnitelma, mitä pitikään missäkin tehdä ja milloin. Toisinaan tartun toimeen heti, kuten tällä viikolla, kun olen siivonnut kirvoja kirsikkapuista, ja tänään ehdin pelastaa pari punarevonhännäntainta takaisin penkkiin istumaan. Ilmeisesti joku varislinnuistamme oli ne nypännyt nokkaansa, muttei ollut sitten tykännytkään mausta. Ihmisille ne kyllä kelpaavat ravinnoksi. kunhan vähän kasvavat.
Kirvoista puheen ollen, lumipalloheisiparka on taas joutunut madon runtelemaksi, kuten vähän aanailinkin käyvän, kun en heti kesän alusta asti muistanut tarkkailla ja kerätä toukkia veks. Ihmeesti se yrittää jaksaa kukkia. Noinkohan sinnittelee hengissä vielä ensi kesänäkin.
Viime talven ankaruuden seurauksia olen huomannut nyttemmin vielä lisää. Tuoksuköynnöskuusama on onneksi selvinnyt, mutta selvästi sekin on ottanut ittehensä. Mutta lukiessani Millanin lainaamaa puutarhakirjaa (etsin sieltä muutamia latinalaisia nimiä) silmiini osui harmaakäenkukan nimi, ja samassa säikähdin: en muistanut nähneeni sen alkuja perhospenkissä. Äkkiä tryykäsin pihalle tarkistamaan, löytyisikö siementaimia. Ei löytynyt. Muistin kylväneeni kaikki siemenetkin edellissyksynä talveksi purkkiin ilman, että yhtään iti. Ja kaupunkikodin pihallakaan sitä ei näkynyt viimeksi käydessämme, kun kaivinkone oli syksyllä tainnut tehdä siitä selvää. Seuraavaksi pengoin siemenpussijemmani ja olin kuin olinkin säilyttänyt tyhjän siemenpussin. Ravistelin siitä muutaman jäljelle jääneen harmaakäenkukan siemenen purkkiin ja jätin muovin alle siinä toivossa, jos sittenkin saisin vielä siementaimia.
Ilokseni voin sen verran mainita muutoksia aiemmin luettelemiini talvituhoihin, että sekä viinikärhö että villiviini ovat alkaneet sittenkin kasvaa, samoin kuin se toinenkin John Cabot -ruusu. Kaksi ruusumenetystä silti oli, persian keltaruusu ja bourbonruusu Louise Odier. Herttoniemi selvisi. Mietin, istuttaisinko äitienpäiväruusun persialaisen tilalle, vai vieläkö jätän rangan paikoilleen.

Nyt minua odottaa sauna. Ja huomenna rippijuhlat. Tähän vielä kuva siitä enkelistä, jonka taannoin löysin kirpparireissultamme.
 

PS. Muutos edellä kerrottuun. Sittemmin sain todeta, että myös bourbonruusu Louise Odier alkoi työntää uutta versoa. Niitä harmaakäenkukkien siementaimiakinhan on nyttemmin löytynyt yllin kyllin, kun olen ryhtynyt perennapenkkiä siivoamaan. Annoin muutaman Millanillekin ja vein myös vähän reservaattiinkaupunkikotiin. Kanttorilassa 2.7. 2016

Lennokas lomanalku

Uppista, pari viikkoa on hujahtanut edellisestä postauksesta, kutakuinkin sama aika myös kesäloman alkamisesta. Ja sen jälkeen onkin ollut haipakkata. Tyypillistä lomaa.
Ylioppilasjuhlilla aloitettiin tämän kesän erityistapahtumat. Juhlareissun yhtydessä ehdittiin hivenen ehostaa kaupunkikodin pihamarkkia, mies leikkasi nurmea ja minä uudistin yhden perennapenkin. Istuttelin vähän myös vihanneksia takapihalle kohopenkkiin, siinä toivossa, että syksyllä voisi olla jotain särvintä pöytään, ns. lähiruokaa. Pyhänä käytiin tutussa kirkossa ja kirkkokahvien yhteydessä saimme tilaisuuden jututtaa monia tuttuja. Maanantaina paluumatka Kanttorilaan lauluharjoitusten kautta. Oli iso ilo huomata jo kasvihuoneen seinän läpi, että tomaatit olivat poissaollessa (pe-ma) innostuneet kasvuun, eikä ilmeisesti paikkakunnalla ollut ollut yöpakkastakaan, vaikka sellaisella säätiedotuksissa peloteltiin.
Tänne palattuamme oli pari päivää aikaa rustata asioita kuntoon vuotuista Norjan kesämatkaa varten, niin kasvimaan, kasvihuoneen kuin huushollin ja matkatavaroiden suhteen. Halusin istuttaa maissit, sellerit, purjot, kaalit, kesäkurpitsat ja avomaankurkut kohopenkkeihin ennen lähtöä, siinä toivossa, että ne sillä välin ehtivät kunnon kasvuun. Kastelu ja peittely kateharsolla. Onneksi juuri ennen lähtöämme alkoi sataa pitkästä aikaa vähän runsaammin, jottei kasvihuoneen kastelun huolehtimisesta luvanneelle Millanille tullut ylimääräistä urakkaa kasvimaasta.
Reissut ovat olleet mukavia, lakkiaisissa oli kiva tavata sukua, Norjassa ystäviä. Matkoistakin riittäisi kirjoitettavaa, mutta varmaankin kirjoitan niistä kirjeessä Millanille. Tänään hän tosin piipahti Kanttorilassa, ja jotain matkakuulumisia jo ehdin kertoakin.
Millanin täällä ollessa kellarista kuului räpyttelyä. Arvasin, että eilen sieltä pois yrittämämme naakka olikin jäänyt yöksi. Avasin ulko-oven valmiiksi ja rustasin kellarin oven päälle esteen ohjaamaan lintua ulos ennen kuin avasin kellarin oven. Lintu pääsi vapauteen. Eilen mies avasi tuuletusputken ritilän ja jätimme kellarin ovelta vapaan reitin ulos. Luulimme linnun häipyneen, kun kellarista ei iltapäivällä enää kuulunut mitään. Mutta tänään äänet alkoivat uudestaan. Pitäisi vilkkaasti hankkia ja asentaa jonkinlainen verkko esteeksi katolle tuuletushormin nokkaan. Tämä oli tänä kevään jo toinen naakka, joka eksyi tuuletuskanavan syövereihin. Tai sitten sama naakka teki saman retken uudestaan.
Räkätinpoikanen puolestaan eksyi riihilatoon ennen Norjan reissua, ja viipyi siellä ympäri vuorokauden. Onneksi se löysi tiensä ulos ennen lähtöämme. Olisi ollut kurjaa lukita ladon ovet tietäen, että sisällä nääntyy lintuparka. Harakanpoikasistakin on ollut huolta. Olen haudannut jo kaksi naapurin kissan repimää raatoa.

Norjasta palatuamme aloin vasta istuttaa kesäkukkia, ja hyvä niin. Millanin mukaan täällä oli poissaollessamme hallaöitä. Tänään istutukset saivat taivaallisen kastelun, ja minä leipomapäivän.

Millanin kanssa menossa

Nyt kun lukuvuoden tärkein (= pakollisin) kirjoitushomma on valmis allekirjoitusta myöten, niin ehtii ja tohtii kirjoitella muutakin. Illalla todistukset viimeisteltyäni aloitin Millanille kirjeen, jota jatkoin sitten puoli kuuden maissa herättyäni liian aikaisin. Koululla odottaneet siivouksetkohan herättivät minut tuntia ennen herätystä.
On jäänyt kirjoittelematta mm. viime lauantain reissustamme, mies kävi varaosaostoksilla ja me Millanin kanssa sillä välin kirppariostoksilla. Hän oli nimittäin viime reissullamme edellisviikolla bongannut kirpparilla sohvan, jonka hinta ja malli miellyttivät häntä. Millanin edellisestä sohvasta alkoi talven aikana tulla fietereitä läpi, niin hän oli jo pitkään haikaillut tilalle uutta. Sillä reissulla meillä ei ollut peräkärryä mukana. Heti kun miehelle tuli tieto, että tilatut osat olivat noudettavissa, soitin kirpparille, kuvailin sohvaa ja kyselin, olisiko se vielä paikalla. Myyjä kävi tsekkaamassa ja lähetti vielä kuvankin sohvasta. Tosin eihän Millan voinut sitä kuvaa nähdä, enkä sitten tehnyt sohvasta varausta, koska varaukset ovat sitovia ja koska Millan ei ollut viimeksi käydessämme tutkinut sohvan kuntoa ajatellessaan, ettei hän sitä voi kuitenkaan saada ilman kuljetusvehkeitä. Mutta arvelin, ettei sohva sieltä mihinkään yön aikana katoa, kun on jo viikon pysynyt. Eikä se ollutkaan. Ehdimme molemmat vielä tonkia kirppiksellä ennen kuin mies palasi varaosaliikkeestä ja alkoi sitoa sohvaa peräkärryn kyytiin. Minä löysin puutarhaan enkelin ja pari saviruukkua, Millan löysi pari kassillista vaatetta. Siellä oli vitosen pussituspäivä, mutta enhän minä löytänyt ainoatakaan vaatetta, joka olisi miellyttänyt, sopinut ja jolle olisi ollut käyttöä.
Kun olimme aamusta liikkeellä, niin kotiin palattuamme ehdin vielä jotain puutarhassakin hommailla. Samoin kuin kuta kuinkin päivittäin kuluneella viikolla. Viime päivinä on täytynyt satsata kasteluun, mutta onneksi tänään sain siihen helpotusta taivaalta. Mukulasellerit, purjot ja jonkun kaalinruipelonkin olen istuttanut, kukista orvokit ja muutaman tuoksuherneen kokeeksi. Olen myös koonnut potteihin perennojen alkuja vietäväksi kaupunkipihaan, samalla kun menemme käymään siellä suunnalla lakkiaisreissulla. Kesäkukkakylvötkin alkavat olla tehtynä, kuten muutkin kylvöt - mitä nyt sitten kesän mittaan mahdollisia uusintakylvöjä salaatista, herneestä ja tillistä. Eilen multasin perunoita toiseen kertaan. Kas kun istuttaessani peitin ne varsin kevyellä kerroksella.