Syyslomalla

Oli niin kiirus lähteä lomille, että yhtä ja toista jäi ottamatta matkaan. Otin esimerkiksi kyllä tämän iPadin, mutta unohdin ottaa laturin. Latausta jäljellä 50%, joten tämän koommin tuskin loman aikana kirjoittelen blogiin. Vaan onhan minulla toki kaikenlaista muutakin puuhaa luvassa kuin kirjoittelu tai netissä notkuminen. Nyt kuitenkin halusin kirjoittaa tuoreimmat kuulumiset. Meidän kaupunkikotimme on ollut tyhjillään viime joulukuusta asti ja myynnissä huhtikuun alusta asti. Tänään viimein sitten mies ajeli täältä Kanttorilasta kaupunkiin kaupanvahvistajan luokse treffeille ostajapariskunnan kanssa. Olin kirjoittanut valtakirjan, niin minun ei tarvinnut lähteä kesken loman reissaamaan.  Vaikka tätä luopumista on tehty jo vuosien ajan, talon tyhjääminenkin aloitettiin jo yli neljä vuotta sitten ennen putkiremonttia ja asuttiin Kanttorilassa toista vuotta, niin kyllä minun on pitänyt pari kertaa vähän itkua tuhertaa tässä prosessissa. Ensin  vihoviimeisiä tyhjätessämme ja tänään sen jälkeen, kun mies oli soittanut, että kaupat on tehty.
Täällä yksin ollessani ehdin siivota kasvihuoneen loppuun ja sitten kävin käsiksi omenoihin. Äsken sain tiskattua sosekattilan, kohta varmaan alkaa sosepurkkien kannet knapsua. Haa, eka knapsahti! Neljä isoa purkillista ja kaksi pulloa mehua.
Jos huomenna on kaunis ilma, voisin yrittää edistää kasvimaan syyskunnostusta ja perennapenkin reunuksen uudistamista, mutta sisähommiakin olisi siivouksesta ompeluun ja askarteluun. Osan omenoita veimme siskoilleni, se oli sellainen mukava sunnuntainen sukulointiretki. Millanin luonakin on tarkoitus loman aikana käydä. Ja jos hyvin käy, niin vielä tämän lomaviikoln aikana saadaan maalämpöasia valmiiksi. Huomenna pitäisi kuulua firmasta, josko kaivuri viimein olisi tulossa.

Lämmintä lokakuuta

Pitkin syksyä olemme odotelleet tänne Kanttorilan pihaan kaivuria tekemään metristä ojaa maalämpöputket varten. Ei ole näkynyt, mutta tällä kertaa tänne tullessamme oli sentään jo ilmestynyt iso putkikela riihen nurkalle. Saa nähdä, ovatko täällä kaivelemassa reilun viikon päästä, kun olemme itsekin paikalla syyslomaa viettämässä. Vai ehtivätkö ensi viikon aikana. Toisaalta voisi olla hyväkin olla itse näkemässä, miten meinaavat kaivella. Minä tosin olen niin arka sekaantumaan toisten töihin ja tekemisiin, että tuskin rohkenisin mennä väliin, vaikka kaivuu näyttäisi menevän vikasuuntaan ja uhata istutuksiani.
Olipa mukava tulla tänne takaisin jo paljon paremmassa kunnossa kuin viikko sitten. Tänään ehdin vasta istuttaa muutamia itäneitä orvokintaimia perennapenkkiin ja  krookuksen sipuleita sen taannoin siirtämäni suklaakirsikan juureen. Rauhalan kirsikan sain kuin sainkin syyskuun lopussa Millanille, samoin gojin, jonka Millan ei kylläkään usko menestyvän hallanarassa pihassaan. Kanttorilan pienilmastohan on jopa muutaman asteen lämpimämpi kuin Millanin piha alavalla aukealla paikalla.
Hämärän hyssyssä iskin vielä muutaman lapionleveyden uusimisen alla olevan perennapenkin reunukseen. Siirsin myös muutaman kottikärryllisen tiiliä nurmen päältä kuusen juurelle ruohikon reunaan. Huomenna koetan sitten aamusta päästä värkkäämään tiilireunusta, uusimaan multaa ja istuttamaan joitakin perennalajeja uuteen multaan. Sää suosii aikeitani, lähes ennätyslämmintä luvassa, eikä taida ihan kauheasti sataakaan.
Huomenna pitäisi tutun sähkömiehen tulla asentamaan uutta sähköjohtoa ja pari lamppua, mutta sen jälkeen on tarkoitus mennä käymään Millanin luona pitkästä aikaa. Viime viikonloppuna en yskäisenä toipilaana viitsinyt lähteä edes kirkkoon saati Millania tartuttamaan.
Nyt alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että olemme pääsemässä kolmen asunnon loukusta kahden kodin tilanteeseen. On jo sovittuna päivämäärä kauppakirjojen tekemiselle, mutta mikään ei tietenkään ole aivan varmaa ennen kuin nimet on papereissa ja raha vaihtunut avaimiin. Hyvässä toivossa ja iloisissa tunnelmissa silti. Paitsi että piti minun ihan pikkuisen itkeä tirauttaa, kun viikolla kävimme asunnolla hakemassa viimeisiä romppeita.

Päivä yksin

Viikko sitten täytin paperin koulun kansliassa, yhden päivän palkaton virkavapaus tälle päivälle. Syynä se, kun miehen piti päästä jo torstaina liikkeelle ehtiäkseen perjantaina yhdeksi Isolle kirkolle enkä minä olisi päässyt lainkaan viikonlopuksi Kanttorilaan, ellen olisi ehtinyt hyppäämään miehen kyytiin.
Kävi sitten niin, että sairastuin tiistaina. Jo viikon kestäneet vilustumisoireet huipentuivat kuumeeksi, joka piti pedissä koko keskiviikon enkä vielä torstainakaan ollut työkunnossa. Meinasi mennä jännäksi, toivunko autossaistumisjaksuun. Mutta siihen mennessä, kun mieheni palasi torstaina iltapäivällä minua sijaistamasta, olin jo saanut tarpeeksi levätä ja jaksanut olla tentehillänikin. Kanttorilaan saavuttuamme kävin kasvihuoneessa ja postilaatikolla, sekä vintiltä hakemassa lasipurkkeja säilöntää varten likoamaan yöksi. Muuten otin lunkisti ja peiton alle kömmin kirjan kanssa jo kahdeksalta.
Aamulla heräsin miehen kännykkäherätykseen, poimin puhelimen lattialta ja menin olohuoneeseen huikaten, joko mies on hereillä. Pimeässä olohuoneessa ei ollutkaan nukkujaa sohvalla. Myös vessa ja keittiö olivat tyhjillään ja pimeinä. Rupesin keittämään vettä arvellen, että mies on lähtenyt aamulenkille. Mutta sitten mieleeni juolahti kurkistaa pihaan. Auto oli poissa. Ehkä mies on päättänyt käydä tankkaamassa ennen ajoa rautatieasemalle. Tai sitten... hän on lähtenyt päiväksi Helsinkiin ilman puhelintaan!! Ei ala miestä kuulua takaisin tankkaamasta, kyllä hän on lähtenyt puhelimetta. Minun syy! Miksi illalla poistin oman herätykseni kännykästäni ja sanoin miehelle, että hän on nyt omillaan... En voinut kuin jättää hänet ja reissunsa Herran haltuun.
Ja ryhtyä omiin päivänpuuhiini. Lukemista aamukahvin kanssa, musiikin ja raamattutunnin kuuntelemista omenoita siivotessa, sitten keittelemään sosetta ja mehua sen verran mitä omenamaijallisesta tuli. Ja kun kerran uuni oli purkkien desinfioimisen takia valmiiksi lämmin, tein sinne omenapaistosta ja kääretortun, omenasosestäytteisen tietysti - mutta vasta kun olin pessyt uunipellit. Kas kun viimeksi Kanttorilassa yöpyessämme olin herännyt hiiren rapinaan ja sitten löysin papanoita sähköhellan alalaatikosta, jossa uunipeltejä kesäaikaan tohdin säilyttää.
Jossain välissä piipahdin netissä ja löysin ilokseni sähköpostia mieheltäni. Hänellä oli sentään läppärinsä mukanaan ja junassa nettiyhteys. Mies oli herännyt aikaisin ja päättänyt lähteä sen verran ajoissa, että ehtisi käydä vaihtamassa kuopuksen autoon talvirenkaat ennen junan tuloa.
Aamu oli sateinen, kylmä ja tuulinen, mutta päivällä aurinko paistoi komeasti, ja ehdinhän minä vähän pihallakin pyörähtää tiskien jälkeen. Ripustin pyykkiä, istutin Arjalta saamani kultahelokin navetanpäädyn perennapenkkiin ja sitten kaivoin perunat. Kesken potunkaivuun mies kurvasi pihaan ja melkein säikähdin, kun en osannut vielä odottaa. Mutta hän olikin ehtinyt jo aikaisempaan junaan hoidettuaan tapaamisensa yliopiston kahviossa.