...ja kohta on helmikuukin hypeltynä

Viikko töitä ja sitten viikko talvilomaa. Silloin olemme menossa seuraavan kerran Kanttorilan kulmille. Nyt on tullut parin viikonlopun tauko. Viimeksi oltiin Kanttorilassa ystävänpäivän edellä. Oli kyllä tarkoitus käydä vielä jompana kumpana viikonloppuna ennen lomaviikkoa, mutta olemme olleet vähän tautisia vuorotellen ja yhtäaikaa, niin ei ole viitsitty rasittua matkustelulla, vaikkei nyt nuhaa kummempaa vaivaa ole ollutkaan.
Taas jänskättää se, miten kasvit ovat tällä välin pärjänneet. Toki varmaan luntakin on nyt kertynyt niin pihaan kuin kasvihuoneen risalle katollekin. Hieman siellä on kyllä lumitöitä tehty poissaollessamme, kun tuttu sähkömies kävi rustaamalla riihen lamput samalla reissulla, kun kävi autoa ostattelemassa etelässä. Hän oli pihaan päästäkseen lykkinyt kolaa. Hän kävi viimeistelemässä urakan, jonka sai melkein loppuun tehtyään yhden lauantain hommia, samaan aikaan kun olimme itsekin siellä viimeksi.
Nyt on isännällä valo niin navetan kuin riihen puolellakin, ja meillä makkarissa kattovalo. Olihan meillä jo jonkin aikaa miehen laittamana kattovaloviritelmä siellä, mutta nyt on sellainen, jonka katkaisija on seinässä ovipielissä, kuten asiaan kuuluu.
En ole kauheasti suunnitellut lomatekemistä. Vaihtoehtoja kyllä piisannee, pianonsoitosta kirjojen lukemiseen ja nypläämisestä neulomiseen. Emme kuitenkaan vietä koko lomaa Kanttorilassa, vaan tarkoitus on käydä myös pohjoisen suunnalla sukuloimassa.
Tänä keväänä esikoisemme täyttää 30 vuotta, ja juhlia varten pitäisi lomalla myös leipoa.

Niin meni tammikuu

Hupsistakeikkaa! Kuukausi vilahti niin että heilahti, edellisestä postauksesta on ehtinyt vierähtää horvi aikaa. Kuorokaverikin ehti jo ihmetellä ettei ole ilmaantunut blogille kirjoituksia. Johtuneeko siitä, että viikot kuluvat töiden ehdoilla ja tähän asti viikonloput ovat menneet varsin tiiviisti Kanttorilan kulmilla konkreettisesti vaan ei Kanttorilan kulmilla -blogissa. Edellisen kerran vietimme kaupunkiviikonloppua loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna. Kanttorilaan on vetänyt lämmityshuolet ja -tarve sekä kasvien kastelu ja lintujen ruokkiminen. Toisaalta olisi riittänyt visiitti joka toinen viikonloppukin, mutta sitten on ollut lisäksi muita tarpeita lähteä. Kuten esimerkiksi kummitytön konsertti tunnin ajomatkan päässä Kanttorilasta. Se oli hyvän trion loistava konsertti.

Vesi-ilmalämpöpumpun laukeaminen Kanttorilassa viime syksynä ja tarve pitää sähkölasku siitä huolimatta pienenä ovat pakottaneet pukeutumaan vahvasti ja pitämään tulta takassa - ja kynttilöissä. Meillä on paksu ja lämmin peitto, mutta aina kestää hetken, ennen kuin lakana ja pussilakana lämpenevät kehonlämmöstä. Nyttemmin mies kyllä kävi ostamassa joltain ukolta naapurikunnasta kolme käytettyä sähköpatteria. Yksi niistä lämmittää kamaria aina silloin, kun siellä ollaan ja toinen pitää sulana keittiön porstuaa. Siellä tuli sellainen häihäräppi, että huomattiin vanhasta patterista vuotavan vettä ruostuneesta kohdasta. Mies pienensi siitä lämpöä ja sitä myöden painetta saadakseen vuodon mahdollisimman pieneksi. Mutta etteivät putket pääsisi jäätymään, niin oli hyvä hommata sinne patteri pouhuuttamaan.

Enkö minä sitten olisi ehtinyt kirjoitella Kanttorilassa käydessämme? Olisin kaiketi, jos olisin jättänyt vaikkapa neulomisen vähemmälle. Joka viikonloppu olemme halunneet käyttää aikaa myös Millanin seurassa. Hänen sähköoireensa ovat sateisen kesän jäljiltä edelleen pitäneet kunnon kehnona, joten hän ei ole rohjennut lähteä kodistaan itseään viihdyttelemään ihmisten ilmoille muuta kuin pakon sanelemana.

Lyhyeksi viikonloput ovat Kanttorilassa jääneet, ja kovasti jo odottelen talvilomaviikkoa, että ehtii asettua reilummaksi aikaa. Tänä keväänä joudun kasvattelevat taimet täällä kaupunkikodissa. Ensimmäisä olen jo kylvänyt, orvokkia, petuniaa ja keijunmekkoa. Mutta kovin ovat honteloita, kun en ole saanut vietyä niitä yläkerran etelän ikkunalle ja kun kasvilamppukaan ole vielä paikallaan. Mutta tänä iltana mies taitaa sen asentaa, ja kantoipa jo minun puolestani yläkertaan vanhan silityslaudan taimipöydäksi, joten jospa minä ottaisin asiaksi kuskata nuo säälittävät kukantaimet itäikkunalta eteläiselle. Kenties tänä viikonloppuna saan vielä mukula- ja ruotisellerin siemenetkin multaan, niin sitten ei tarvitsisi hetkeen muuta kylvää. Paitsi ehkä munakoisoa ja tomaattia...

Syy, miksi tänä viikonloppuna emme lähteneet ajelemaan kesäkodille, on huominen työpäiväni, OPI-päivät Oulussa. Pakollisen tauon jälkeen olemme sitten taas ensi viikonloppuna Kanttorilaa lämmittämässä. Ja tinttejä ruokkimassa. Ja oravaa.