Lueskelin vuodentakaisia blogitekstejäni tsekatakseni, ettei tulisi aivan samat otsikot, mutta minkäs sille mahtaa, että talvilomani on joka vuosi näihin aikoihin - ja sille, että lomalla vasta koen ehtiväni joinki kirjoitella tätä sähköistä julkipäiväkirjaa.
Viimeinen kouluviikko ennen lomaa päättyi mukavissa Kalevalanpäivän tunnelmissa. Luokkani kanssa saimme suhteellisen lyhyessä ajassa harjoiteltua ja valmisteltua (= rekvisiitan ja lavasteiden valmistamista ja haalimista) näytelmän sammon ryöstöstä, näytelmäteksti nelosten äidinkielen kirjasta. Muutenkin meillä oli yhdessä kivaa, eräs pojista totesi, että olisipa aina koulussa tällaista.
Ohhoh, kuulostaa melkein siltä, että haikailen jo takaisin töihin! Höpsis, lomalla haluan ainakin nukkua riittävästi, tahtoo sanoa, että yritän mennä ajoissa petiin. Viime aikoina on ollut välillä huonoja öitä, mutta ihan hyvästä syystä. Tärkeitä asioita mietinnässä.
Eilen saavuttuamme pesin jo yhden koneellisen pyykkiä ja tänään toisen. Heräsin seitsemältä, joten olen ehtinyt muutakin. Olemme käyneet kahteenkin otteeseen roskakävelyllä, tosin laihoin tuloksin - mikä tietysti on hieno juttu ja kunniaksi paikkakunnalle. Aamun kävelyllä poikkesimme lopuksi kirjastoon. Keräsin Millania varten sekä poistolehtiä että muutamia lainakirjoja. Toinen kävely ruuan jälkeen kauppaan, jotta sain munia leivontaan: ensin gluteeniton kesäkurpitsakakku Millanille (hänelle on nyttemmin tullut lisää ruoka-ainerajoituksia, joutui jättämään vehnän ja varoo ohraakin ihon kutinan takia, suomalaisista viljalajeista ruista hän ei ole voinut syödä vuosiin). Sitten kun se oli uunissa turvassa, tein nisutaikinan nousemaan ja sitten omenapiirakkapohjan. Sänkyvaatteet olimme vieneet jo aamulla pakkaseen tuulettumaan, mutta kannoin myös kasan mattoja pihalle. Kun mies oli paasannut pölyt petarista ja kantanut sänkyvaatteet takaisin lämpenemään, hän hakkasi vielä matot. Leivottuani ja lakaistuani toin illan hämärässä raikkaat matot lattiaan ja hain myös kuivahtaneet pyykit sisälle tuomaan lisää raikkautta.
Huomenna toivon pääseväni jumikseen. Sitten pitäisi soittaa Millanin äidille ja sopia treffit leikkimökkiin. Hänellä on siellä lankoja, joita hän haluaisi antaa minulle ja joita minä mielelläni otan vastaan. Maanantaina olemme lähdössä miehen ja Millanin kanssa lähikaupunkiin asioimaan. Samalla kuskaamme taas hänelle vesilastin, ne kirjastotuomiset ja kakun.
Mutta nyt olisi se aika, jolloin voisin mennä hyvissä ajoin nukkumaan.
Edit. Sen verran piti palata täsmentämään tekstiä, että tsekkasin ennen kirjoittamista viimevuotisista t MAALISKUUN alun tekstit. Tälle päivämäärällä ei ihan joka vuosi postauksia tule tehtyäkään. Hyvää karkauspäivän loppua!
