Sadetta odotellessa tämänpäiväinen kuvakavalkadi

"Tasan ei käy ongen lahnat", kuten Markus Kajo joskus totesi. Kävimme tänään Ruusurannassa niittämässä sun muuta huhkimassa, kun mukavasti pilveili ja tuulahteli. Tunnin verran touhuttuamme alkoi sataa, välillä ihan rajustikin. Sillä välin Kanttorilassa oli tullut vain muutama pisara. Sama juttu oli eilenkin, koskapa Ruusurannassa oli nurkilla sadevesiastiat täynnä, kun ne vastikään olimme tyhjänneet. Kanttorilassa kertyi eilen muutaman sentin kerros sadevesiastioihin. Jospa edes keskiviikkona jo osuisi tähänkin kohtaan vähän reilumpi sade. Toivon ja odotan. 

Petunian siemenet keräsin viimekesäisestä oppilaalta saadusta kukasta ❤️ Ahkeraliisan siemenet sain Millanilta. Jospa yrittäisin tänä kesänä pussitussysteemillä saada itsekin siitä siemeniä 🤔

Tänä keväänä sain yhdeltä oppilaalta pinkkisävyisen kesäkukkasekoituksen. On ollut mielenkiintoista seurata, mitä kaikkia lajeja sieltä nousee. Olin laskevinani yhdeksää eri sorttia. Kuvassa lienee punapellava. 

Vihdoin pelargoni kukkii. On raukka sekin ollut huonolla hoidolla. 

Ensimmäiset gladiolukset kukassa. 

Sikuri menestyy ja leviää. Aion jossain vaiheessa siirtää jonkin mättään Ruusurantaankin. 

Myös mustasilmäsusanna on aukaissut ensimmäiset kukkansa. 

Vihdoin ensimmäiset tomaatitkin alkavat olla syöntikypsiä. Tänään otin myös ensimmäisen kesäkurpitsan. Suikaloin sen huomenna salaattiin. 

Verkot tötteröllä

Kävin toissapäivänä keräämässä vielä kerran mansikoita, syötiin ne lättyjen päällä. Sitten olikin jo aika purkaa mansikkamaan ympärille väsäämäni lintusuojausaita, koska aion ensi kesäksi istuttaa mansikoita uuteen paikkaan. Laitan sen suojaukseksi sitten suoralinjaisemman suoja-aidan, joka ei hankaloita ruohonleikkuuta, ja toivon mukaan poimimimenkin helpottuu. 

Koska kuiva sää on vain jatkunut, päätin nostaa jo tänään valkosipulit. Kyllähän niitä taas tulikin, tosin aika pientä aika paljon. Nostin ne kuistille kuivahtamaan. 

Taas yksi hellepäivä illassa

Kuumuus jatkuu. Pyrin ajoittamaan pihatyöt aamuun ja iltaan. Keski- ja iltapäivällä sitten esim. ompelua tai laiskottelua. Eilen illalla sain vihdoin istutettua perennapenkin perkauksessa nousseet kukkasipulit takaisin. Tai siis... takaisin ja takaisin. En suinkaan istuttanut takaisin samoihin paikkoihin, vaan yhdistin eri lajit yhdeksi pitkäksi mutkittelevaksi riviksi paljaaksi perkaamaani perennapenkin laitaan. Merkkasin mutkarivin pienillä kaakelinpaloilla, niin helpottaa loppukesän perennaistutuksien sijoittelua. Osa helmihyasinteista jäi vielä istuttamatta. Niiden joukossa saattaa olla valkoisiakin. Jos saisin vielä isoimman helmililjaesiintymän nostettua ja siivottua rikoista, niin yhdessä niiden hyasinttien kanssa istuttaisin sitten nuo loputkin. Eilen illalla kylvin lopulta myös osto- ja lahjasiemeniä, maariankelloa ja iltahelokkia. Ostosiemenistä unohtui kylvää keväällä ainakin tarhaneito ja kesämalvikki 🙄 Toivon, että ensi keväänä itävyys olisi silti ok.

Kesäkukista puheen ollen. Esteettisyyttä ajatellen perennat ovat tämän pihan pelastus.

        Viimeisiä kukkia Bowl of beautyssa. 

Ilman oppilaiden lahjoja minulla ei juuri mitään kukkivia kesäkukkia olisikaan.

Valkoinen orvokki on oppilaalta... No kyllä punarevonhäntää jo alkaa pilkottaa. Muut tuossa ovat köynnöstäviä; päivänsini, tuoksuherne, ruusupapu ja hyasinttipapu. Tällä kertaa päivänsini on ostosiemenistä Heavenly blueta. Perinteistä violettia istutin muualle (huonoon paikkaan ei tahdo kasvaa, yhden kukan olen siellä nähnyt, aiempina vuosina tähän mennessä niitä on yleensä ollut päivittäin kymmenkunta... ). En haluaisi eriväristen päivänsinien risteytyvän, toivoisin taivaansinisestä siemeniä, kunhan nyt ensin alkaisi kukkia! 

Ruusupavussa sentään on jo nuppuja.

Ja gladioluksissa myös havaitsin nuppuja ❤️

Kuumaa on kompostorissakin! Kompostointi on jostain syystä yksi mieluisimpia puutarhatöitäni, siksi varmaan kun se on ekologista niin monin tavoin. 

Lukema ehti kavuta välillä jo lähelle kahdeksaakymmentä, mutta kun eilen taas vajensin ja täytin kompostoria, niin se vähän jäähdytti.

Tein eilen yhden parannuksen suojavaatetukseeni, kun olin menossa mansikkamaalle. Kun tein peukalonreiät suoraan paidan hihansuihin, niin sai jättää sukanvarsista tehdyt rannesuojat pois. Käytin samaa suojausmenetelmää tänään Ruusurannassa, kun vihdoin sinne pääsin jatkamaan palsternakan harvennusta (siihen puin kyllä vielä työhanskat kertakäyttöisten päälle, etteivät nuo heti kulu puhki, minulle kertakäyttöhanskat ovat monikertakäyttöiset). Jokakesäistä - kasviperäistä? - ihottumaa olen saanut vähän himmattua tällä suojauksella, jalat olen myös suojannut pitkäpulttuusilla. 

Mulla oli siis meininki alunperin, että tänä aamuna lähdettäisiin taas polkemaan Ruusurantaan mahdollisimman aikaisin. Mutta mies poti hammastaan sohvalla rotuen vielä kahdeksalta. Onneksi hän kuitenkin sai kipuajan läheiseen kaupunkiin - ja hänen piti sitten ottaa auto takaisin liikenteeseen seisonnasta - niin pääsin pyöräni kanssa hänen kyydissään työmaalleni sentään kymmeneksi. Jaoin harvennusurakan kahteen sessioon, kun paahteisella kasvimaalla ei olisi muuten jaksanut. Sessioiden välissä pesin kukkapurkit, jotka olin edelliskerralla jättänyt matonpesuveteen likoamaan. Paha vain, että yksi matoista oli ollut kovasti kissanpissassa, niin se pesuvesi löyhkäsi hirveältä (ihmekös tuo kun oli paahteessa viikon mojunut, eikä se mattokaan pestyltä tuoksunut). Kannoin sadevesiastiasta tuoreen pesuveden, niin haju lähti. Eväät ja juoma riittivät, pyöräily sujui jouhevasti, mutta kyllä olin kotiin päästyäni lapaannuksis. Suihku, kahvit ja ruuan päälle nokoset, niin nyt illansuussa voisi kiertää pihalla ainakin kylvöjä ja kasvihuonetta kastelemassa. 

Kolme pupua ja muuta mukavaa

 

Tuossa vähän tuoreempi otos pispalanneidosta, josta taannoin blogilla oli kuva ja johon en kyllästy ❤️

Samoin köynnöshortensiasta. 

Pupuista ei sen sijaan saatu valokuvaa,

 mutta veljentyttö piirsi puput vieraskirjaamme.  

Kun veljen perhe sunnuntaina poikkesi kotimatkallaan tässä kahville ja helteestä levähtämään, niin kahvipöydässä istuessamme huomasin yhtäkkiä, keskellä kirkasta iltapäivää, pupun ilmestyneen istumaan pihatiellemme. Onhan niitä näkynyt pitkin talvea ja kevättä, mutta yleensä aamuisin tai iltaisin. Ja nyt niitä olikin yhtäkkiä sen yhden kanssa kaksi muuta, ja ne alkoivat hurjasti riehua, loikkivat ja juoksivat toistensa perässä ympäri katajan ja muiden pensaiden. 

Luulin pääseväni jatkamaan Ruusurannan töitä kohta arjen koitettua, mutta ensin tuli kaatopaikkapäivä (siivottiin ja kuskattiin Millanin markilta kaksi peräkärryllistä kaatopaikalle ja sen jälkeen vielä yksi kuorma nuorisoseuran metallinkeräyslavalle) ja sitten mies alkoikin korjata auton pakoputkea. Se tiesi sitä, että olen saanut tällä viikolla keskittyä Kanttorilaan. Päivän kuumimpaan aikaan sisähommia, kuten leivonta, siivous ja ompelu (kuusikon varjostama hirsitalo on ihanan viileä kesäkuumalla), aamuisin ja /tai iltaisin olen sitten etsinyt pihan varjoisia paikkoja puuhailun kohteeksi.

Helteiden jatkuessa aloin huolestua Ruusurannan kasvihuoneesta ja siellä olevista pavuista, vesimelonista ja tomaateista. Niinpä lievästi painostaen sain miehen perjantaina suopumaan pyöräretkeen. Pyöräily oli varsin siedettävää vielä aamuyhdeksältä, kun välillä vähän tuulahteli. Kasvihuoneessa oltiin lotossa, mutta hengissä. 

Borlotto-papu oli jo alkanut tehdä palkoja. Kolmisen tuntia hikoilimme omissa puuhissamme. Miehen suururakka oli ruohonleikkuu. Minulla kevyempiä hommia, joista kastelun jälkeen tärkeimpänä palsternakkojen harvennus. Yksi pläntti niitä jäi vielä harventamatta, kun miestä viemisti jo kotiin väsyn ja nälän takia. 

Kesäkukat antavat yhä enimmäkseen odottaa itseään. Ahkeraliisat kukkivat, mutta ovat kovin matalia. Yhden päivänsinen kukan olen nähnyt kukkineena ja tänään huomasin nuppuja leijonankidassa. Mutta vaikka tänä kesänä kesäkukkien lisäksi melkein kaikki muukin kasvu on ollut hidasta, salaatinviljely on onnistunut suorastaan täydellisesti. 

 Viileä alkukesä suosi salaatin itämistä, mutta toisaalta hidasti kasvua niin, että nyttemmin kaikki salaatit ovat suuri piirtein samankokoisia riippumatta kylvöakankohdasta (kuvassa kylvö numero kaksi). Ainoan poikkeuksen tekee viimeisin kylvöni parin viikon takaa, sekin ehti pintaan sopivasti ennen hellejaksoa. 

Autottomuus on tehnyt hyvää Kanttorilan puutarhalle 😁

En ole laskenut, kuinka monta kottikärryllistä olen perannut rikkaruohoja ja kaivanut sekä tavallisella että kanttauslapiolla ruohotuppaita, mutta on niitä kertynyt varmaan puoli tusinaa. Olen useimmat kärrylliset pilkkonut vesurilla saman tien kompostoreihin. 

Lopuksi lisää kukkakuvia. Ensin oppilaalta saatu neilikka, sitten sinivalkoista. 

Ja kyllähän tarvitaan pari pionikuvaakin. 

Festarit ja helteet

Reilu viikko sitten Millania juhlittuamme kävimme juhlimassa miehen vanhinta veljeä. Oli tosi mukava tavata pitkästä aikaa miehen sukua isommalla porukalla näin iloisissa merkeissä, kun viimeksi on kokoonnuttu hautajaisissa. Loppukesästä saattaa olla tilaisuus tavata uudemman kerran, kun miehen eno täyttää myös pyöreitä. Pohjoisen mutkaan sisältyi myös lapsiemme tapaamisia sekä vähän kaupantekoa. Sunnuntain juhlapäivä oli aurinkoinen ja lämmin. 

Maanantaina olikin sitten festareiden avajaispäivä ja silloin oli taas tosi kylmä, kuten näiden päivien helteisiin asti tänä kesänä on vallitsevasti ollut. Olin unohtanut ottaa takin ja paidan väliin aikomani fleecen, mutta onneksi paikalliselta hellarikirppikseltä löytyi kivanmallinen neuletakki. Miesparka oli liikkeellä shortseissa, mutta hänenkin olonsa helpottui, kun ennen kirkkokonserttia löytyi kaupasta sopivat festarihousut. Ihan kauheasti emme ehtineet avajaispäivänä kuulla musiikkia, mutta tuttuja rookasin aina vähän päästä, mm. kollegoita ja oppilaita.

Veljeni tuli morsiamensa kanssa meille yöksi festareilta sekä maanantaina että tiistaina. Tiistai olikin erilainen (musiikkipainotteinen) festaripäivä; palloilin kahdesta seitsemään itsekseni, kun mies vei Millanin lemmikkeineen lekurille ja siellä meni aikaa. Viimeinen festaripäivämme oli torstai ja silloin olimme menossa mukana melkein kellonympärystän, paitsi että nytkin mies oli alkuun muualla, hampaitaan tarkistuttamassa. Päivien mittaan ehdin kuulla ja nähdä, mitä olin suunnitellut/ toivonutkin. Mutta enpä ehtinyt viikkoon puutarhoihini kunahtaa ennen kuin perjantaina. Silloin keskityin pelkästään Kanttorilan puutarhaan, perkasin punajuuripenkit sun muuta kasvimaalla, raivasin kanttauslapion avulla taas yhden perennapenkin reunusta alkuun (ainakin kaksi reunusta on nyt siis puolimoos) ja pensasmustikoiden ympärystää. 

Jo torstaina oli alkanut lämmetä, lauantai oli sitten kesän ensimmäinen hellepäivä näillä tienoin. Silloin kävimme Millanin luona palauttamassa korjatun auton. Hellettä on ollut vielä tänäänkin. Mutta aamulla ja illalla pystyin olemaan puutarhassa. Keräsin mansikat ja yritin muutenkin siivota mansikkamaata. Sateet ja tiheä (rikka-)kasvusto olivat edesauttaneet marjojen homehtumista. Pesin vielä kaksi mattoa, niin enempää ei tänä kesänä tarvinne mattoja pyykätä, paitsi jos Ruusurannassa pari pikkumattoa. Pääsin käymään sielläkin kastelemassa kasvihuoneessa, kun sunnuntaina poikkesimme sinne vanhimman veljen perheen kanssa. Sain myös ruosittua enimpiä (= pisimpiä) rikkaruohon ronttoja perunapenkeistä. Jospa siellä jo huomenillalla käytäisiin vähän pidempi rupeama.

(Vuorokausi ehti kirjoitellessa vaihtua. Huomenna onkin jo tänään.) 

Orivesi All stars esiintymisvuorossa. 

Taas yksi yllättävä ilonaihe kukkapenkissä

Eilen käytiin etukäteen synttärikahvittelemassa Millanin luona - ja huomennakin juhlitaan synttärikahvien merkeissä suvun piirissä. Millanin luota palattuamme ehdin olla illalla vielä vähän puutarhapuuhissa. Jatkoin aiemmin kesken jääneen reunuskiveyksen siivousta ja kuljin riipimässä sieltä täältä enimpiä suolaheiniä (auttaiskohan kalkitseminen vähentämään suolaheinää...?) sekä siankärsämöä ja hiirenvirnaa. Kun olin saanut niitä pois edestä, huomasin yllättäen laukan kukan. 

Sen varsi oli jäänyt lyhyemmäksi kuin ympärillä kasvavien illakkojen, ja se olisi jäänyt huomaamatta ilman riipimistä, etenkin kun en osannut odottaa sen kukkivan! Vuosia sitten Millan oli ostanut joukon laukkoja, joista hän antoi muutaman minullekin. Istutin ne pariin eri perennapenkkiin, mutta kummassakaan ne eivät ole aikaisemmin kukkineet, lehdet vain ovat tulleet pintaan. En ole enää odottanutkaan kukkia. Pitäisikö käydä katsomassa toisessakin penkissä, josko sielläkin jostain sattuman oikusta (kenties sateisen ja kolean alkukesän johdosta) olisi innostuttu kukkimaan. 

Tänään oltiinkin sitten taas viitisen tuntia urakoimassa Ruusurannassa. Mies ajoi nurmea ja jatkoi risuaidan tekoa, minä vajensin ja tyhjäsin kompostoria, siirsin mintut ruukkuihin yrttipenkkiin, raivasin yhden kukkapenkin reunuksen ja korjasin lehtikuusen verkkosuojauksen, kun Ulla-myrsky oli horjuttanut aikaisempaa, kevytrakenteisempaa viritelmääni. Lopuksi revin horsmaa, nokkosta ja mesiangervoa ja kanniskelin niitä risuaidan päälle. 

Kukkatarhan ilonaiheita

Vaikka tykkään melkein kaikista Kanttorilan puutarhaan istutetuista/kylvetyistä kukkakasveista, niin muutamien ilmaantumista odotan muita hartaammin. Omituisenhajuista ja vähän piilossa kukkivaa lamopeikonkelloa olen jo monesti hehkuttanut, eikä se ihan vielä kukikaan, mutta tänään kävin ottamassa kuvia muutamasta muusta kaivatusta.

Tämä ihanan värinen idänunikko oli vielä eilen nupullaan. Lajike ehti jo kerran kadota toisesta kohtaa perennapenkkiä, mutta onneksi olin saanut siitä siemeniä ❤️ Kuva ei tee oikeutta värille, eikä kukka tänään sateessa ollut kunnolla auki - olin hätäinen ja halusin heti talteen. 

Pispalanneitoa olen kyllä myös ennenkin kehunut, enkä vähiten tuoksun takia. Sen siemenistä en ole onnistunut kasvattamaan taimia, mutta onneksi se on viihtynyt perennapenkin laidalla, johon se muutamia vuosia sitten asettui. Millan oli sen aikanaan hankkinut, en tiedä mihin penkkiin/kohtaan alunperin. Kasvimaailman arvoituksia. 

Yllä on korallikeijunkukan kukinto aukeamassa. Korallikeijunkukkaa olen himoinnut kauan. Purppura-, amerikan- ja tähkäkeijunkukkaakin Kanttorilassa on, mutta niiden kukinnot ovat mitättömän värisiä vaikka viehkoja nekin. 

Köynnöshortensiaan on nyt vasta toisen kerran, pitkän tauon jälkeen, tulossa kukintoja, ensimmäiset kukat aukeamassa. 

Köynnöshortensian tukena "sattumasembra", nyttemmin minulla on myös siemenistä itäneitä sembrataimia, kenties Ruusurantaan, jos taimet pysyvät hengissä. 

Köynnöshortensian tyvi kaipaisi ruosimista niin kuin moni muukin kohta. Ehkä kohta... Pari muutakin keskeneräistä perkuuprojektia tällä markilla odottaa jatkajaa. 

Heinäkuu alkoi Kanttorilan kulmilla

Heinäkuun alkamisen kunniaksi oli pitkästä aikaa lämmin päivä. Jopa niin lämmin, että minäkin intaannuin pukemaan shortsit. Eilen pesemäni pikkumatot kuivuivat telineellä sukkelasti. Tänään pesin lisää ruukkuja pois nurkista lojumasta. Tein samalla vähän tilaa kuistin alustaan. Oli minulla vähän sisähommiakin, kun olin päättänyt tehdä pitsaa samalla kun teen kakkupohjan Millanin synttäreitä varten. Sain pitsaan upotettua yhtä ja toista pakastimesta. Jälkiruuaksi tein mangotuorejuustokakun, jotta sain käytettyä vanhenevan mascarponen ja agar-agarin. 

Ehdin illemmalla vielä pihalle jatkamaan eilen aloittamaani urakkaa ja pilkkomaan siinä irrottamiani rikkaruohotuppaita vesurilla kuusipölkkyä vasten. Tämä urakka jäi vielä vähän kesken. Ja se oli vasta ensimmäinen perennapenkki. Viime kesänä jäi Kanttorilan perennapenkkien hoitaminen vähiin, kun (silloinkin) urakoitiin ankarasti Ruusurannnassa.