Muistiinpanoja kukkakylvöistä ja -istutuksista

Ensimmäinen gladiolus auenneena. Melkein kaikki ahkeraliisat ovat jääneet tänäkin kesänä kumman mataliksi. Nättejä silti, kun vihdoin ovat alkaneet kukkia. 

Nyt kun on saatu sadetta eikä työkamppeissakaan ole ollut tukalaa pihalla, olen vihdoin päässyt alkuun perennapenkkien kanssa. Tärkeimpänä/ kiireellisimpänä on ollut saada tilaa  esikasvattamieni perennojen siementaimille sekä muutamien perennojen ja kaksivuotisten kylvämiselle. Vielä pitäisi päättää, mihin sijoitan loput kaksi pulsatillaa ja yrtti-iisot sekä saamani virginiantädyköt - ja mihin kylvän tarhasalkoruusut. Kirjaan nyt kuitenkin väliaikatietoja, jotta keväällä saan täältä muistin tukea, mistä mitäkin uutta löytyy. 

Kasvimaan laitaan suinnittelemaani kukkareunukseen pionin viereen (tuohon käärmeen seutuville) kylvin vaaleanpunaisen palavarakkauden (palavan rakkauden?) siemeniä, joita otin viime syksynä talteen Ruusurannasta. Itävyydestä ei ole takeita, ainakaan veljen morsiamen kylvämistä ei kuulemma mitään noussut. 

Pionin toiselle puolelle istutin viimeisen  korsllikeijunkukan. Olisin sen jo ehtinyt unohtaa, mutta tänään kamerakerroksella sattui silmään. Eli muistiinpanot ovat tarpeen! 

Pulsatillojen (tarhakylmänkukka) paikat ovat eniten mietityttäneet. Ei saa olla talvimärkyyttä, eikä myöskään kevätkuivuutta. Ne eivät myöskään tykkää siirtämisestä, joten kerralla pitäisi löytyä mieluinen paikka. Aion sijoittaa kolme itänyttä taintani eri paikkoihin, periaatteella "ei kaikkia munia samaan koriin". Ensimmäiselle siivosin ja lannoitin (luujauho & syyslannoite) paikan pyöreään penkkiin kevätesikoiden ja rantakukan ja rantatädykkeen väliin. 

Ensimmäisen yrtti-iison istutin kasvihuoneen viereiseen perennapenkkiin, sen korkeimpaan kohtaan. Ympärille ripottelin harjaneilikan ja lohenpunaisen Idänunikon siementä. Ensin vähän korotin reunusta kivillä, joita oli mm. noussut esiin, kun kanttasin ns. perhospenkin laidan. Reunuskivet olivat jääneet täysin nurmen alle. En asettele niitä enää takaisin, niin kanttaaminen jatkossa sujuu helpommin. Vakaa aikomukseni on jatkossa kantata ainakin heti alkukesällä kutakuinkin kaikkien perennapenkkien ympäri, mieluiten vielä toiseen kertaan loppukesästä. 

Mikä on parasta kesässä/lomassa

Matonpesu kuuluu kesään. Sisko totesi, että se on hänen lempipuuhaansa kesällä. Minä rupesin heti miettimään, mikä mahtaa olla minun suosikkiaskareeni kesällä.. Matonpesu on ihan ok, mutta kyllä minun lempipuuhani liittyvät kesäisin jotenkin puutarhaan. Ensin ajattelin, onko se perkaaminen, silloin kun se ei ole toivotonta tai turhaa. Voi ollakin, mutta varmasti ainakin kompostointi kaikkine vaiheineen kuuluu huippukolmikkoon. Toki kompostointi (ja bokashi) on ympärivuotinen askar, mutta kesällä lämpökompostorin ehtii tyhjätä jälkikompostoitumaan ja täyttää uudelleen useampaan kertaan. Kerrosten latominen, lämpötilan seuraaminen, kompostin ruokkiminen... Mielenkiintoista. 

Perkaaminen kytkeytyy kyllä myös kompostointiin, sillä suurin osa perkuujätteestä menee kompostiin joko suoraan tai vesurilla silputtuna (pitkät heinät, rontot ym. että kompostiaineksen sekoittaminen olisi helpompaa) , tai sitten mustan säkin kautta (esimerkiksi juolavehnä, jonka juuristo on hyvä nujertaa ennen kompostointia). 

Tänä aamuna tuli mieleen laajemminkin, mikä lomassa on parasta. Yksi huippujuttu on se, ettei aamuisin tartte useinkaan miettiä, mitä pukee ylle. Yleensä passaa samat rytkyt kuin edellisenä päivänä. 

Huomenna tosin joutuu vähän taas miettimään asua, kun mennään ihmisten ilmoille. 

Kyllä parhaiden kesäasioiden kilvassa pukeutumislaiskuudelle pärjää oikein hyvin kesän kukkaloisto ja kasvun ihmeen seuraaminen ylipäätään. Yläkuvassa lukeva enkeli ja enkelipelargoni. Alakuvassa yksi tämän päivän sini. Ipomoea purpurea. 

Mitä tulee matonpesuun, niin nelisen mattoa olen minäkin pessyt. Eikä välttämättä enempää tarvikaan. Paitsi jos minulla on riihessä vielä toinenkin luokasta tuotu satataulumatto, yhden jo pesin. Tänään en kuitenkaan rupea mattopyykille. Näin hellepäivän kunniaksi olen ollut sisähommissa. Säilönyt ja leiponut... 

Loma alkoi lomalla

Väsyttää ja nukuttaa. En tiedä, johtuuko se siitä, että laiskottelu väsyttää vai olenko oikeasti näin väsynyt lukuvuoden päätyttyä. Pieni irtiotto arjesta suoraan päättäjäisistä: ajoimme Koillismaalle minilomalle. Huomenissa olemme jo takaisin kotona. Täällä on ollut vilakka ilma, mutta kotopuolessa ilmeisesti turhankin lämmin siihen nähden, että kasvihuoneessa on vain yksi automaattisesti avautuva tuuletusluukku. Mutta eiköhän siellä ole selvitty. 

Porojen lisäksi olemme nähneet mm. vesilintuja, heinäsorsien lisäksi kuikkapariskunta ja haapanapariskunta sekä kasvikunnasta esimerkiksi mesimarjaa, suokukkaa ja hietapitkäpalkoa eli ilmeisesti uudelta nimeltään hietalituruohoa. 

Kotimatkalla tapaamme pikkuserkkuni ja pidetään varmaan muitakin taukoja kenties maisemia ihaillen. Se vain surettaa, että joka paikkaan ihminen on jättänyt enemmän tai vähemmän jälkiä itsestään (ja useimmiten myös paheistaan). 

Loppuun muutama kuva Ruusurannasta. Jo ennen lomaa olen sentään muutamia kertoja ehtinyt miehen matkaan "työleirille". Kasvimaan kääntämistä ja rikkakasvien säkittämistä.  Perunoitakin on jo saanut mullata sekä Ruusurannassa että Kanttorilassa. 

Tästä kärhöstä meinaan saada pistokkaan. 

Esikoiden aika, kun krookusten ja vuokkojen aika on ohi, ja narsissienkin pian. 

Viime vuonna Ruusurannassa ei ollut mitään vaivaa omenoiden keräämisestä, mutta jos pölyttäjät ovat olleet ahkerina, niin ensi syksynä saanee uurastaa kyllästymiseen asti. Omppupuiden alla (niitä on kaksi) oli upea valkovuokkoesiintymä, joka pääsi oikeuksiinsa, kun mies oli raivanmut puiden alustasta vadelmarisukon ja mädäntyneet omenat pois. Nyt siellä on kukintavuorossa ainakin pitsimyssy (rönsytiarella) ja lemmikki, myöhemmin mm. varjolilja. 

Heinäkuun vimppa...

... myös postaus, uskallan luvata.

Kesäkukkasiemensekoituksen toiseksi viimeinen kukkija on tämä iki-ihana maloppi/kesämalvikki, en tiedä varmuudella nimeä, kun ei siemensekoituspussissa yleensä nimiä kerrota. Mutta vanha tuttu rakas jo äidin ajoilta, nimestä viis. 

Viimeinenkin, eli silkkikukka, oli tänään avautunut, vieressään aurankukka, jo ensimmäisten joukossa kukkinut. 

Näiden ja aikaisemmin mainitsemani punapellavan lisäksi siemensekoituspussin satoa on pinkki ja lila ruiskaunokki, sarvileukoija, toukokukka, tarhakohokki ja olkikukka. 

Ja varsin hyvin sopii pinkin siemensekoituksen sävyihin myös avautumassa olevan gladioluksen väri 🩷

Niistä kun ei voi aina tietää, minkä värisenä mikäkin gladiolus kukkii. Nytkin on avautumassa pinkkien lisäksi kirkkaanpunaista ja keltaista. Minä kun jemmaan syksyllä niiden mukulat kellariin, niin olen tavannut sitaista kukkineen varren tyveen värimerkkilangan tai -askartelunorkon, että seuraavana keväänä olisi vähän träillä. Vein tänään yhden pinkahtavan kukan Millanille, niin pitäisikin käydä etsimässä merkkinauha jäljelle jääneeseen varrentynkään. 

Tässä välissä on Kanttorilaankin saatu sadetta 😊 Kun tiistaina olin saanut pestyä kellarin hyllyt - jotka mies oli purkanut ja kantanut kellarista ulos - ja ratusteltua ne kuivumaan (mikä tapahtui hyvin sukkelaan helteessä), niin illansuussa Taivaan Isä vielä virutteli hyllyt kertaalleen. Samalla sain taas sadevesiastiat täyteen. 

En ottanut hyllyistä mitään ennen-kuvaa, niin ei noista välttämättä huomaa, että pesty ne on. 

Nyttemmin mies nosti uudestaan kuivuneet kellarikalusteet kuistille, mikä olikin hyvä, koska aivan äsken saimme taas yhden sadekuuron ukkosen kera. 

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä ❤️

Kolme pupua ja muuta mukavaa

 

Tuossa vähän tuoreempi otos pispalanneidosta, josta taannoin blogilla oli kuva ja johon en kyllästy ❤️

Samoin köynnöshortensiasta. 

Pupuista ei sen sijaan saatu valokuvaa,

 mutta veljentyttö piirsi puput vieraskirjaamme.  

Kun veljen perhe sunnuntaina poikkesi kotimatkallaan tässä kahville ja helteestä levähtämään, niin kahvipöydässä istuessamme huomasin yhtäkkiä, keskellä kirkasta iltapäivää, pupun ilmestyneen istumaan pihatiellemme. Onhan niitä näkynyt pitkin talvea ja kevättä, mutta yleensä aamuisin tai iltaisin. Ja nyt niitä olikin yhtäkkiä sen yhden kanssa kaksi muuta, ja ne alkoivat hurjasti riehua, loikkivat ja juoksivat toistensa perässä ympäri katajan ja muiden pensaiden. 

Luulin pääseväni jatkamaan Ruusurannan töitä kohta arjen koitettua, mutta ensin tuli kaatopaikkapäivä (siivottiin ja kuskattiin Millanin markilta kaksi peräkärryllistä kaatopaikalle ja sen jälkeen vielä yksi kuorma nuorisoseuran metallinkeräyslavalle) ja sitten mies alkoikin korjata auton pakoputkea. Se tiesi sitä, että olen saanut tällä viikolla keskittyä Kanttorilaan. Päivän kuumimpaan aikaan sisähommia, kuten leivonta, siivous ja ompelu (kuusikon varjostama hirsitalo on ihanan viileä kesäkuumalla), aamuisin ja /tai iltaisin olen sitten etsinyt pihan varjoisia paikkoja puuhailun kohteeksi.

Helteiden jatkuessa aloin huolestua Ruusurannan kasvihuoneesta ja siellä olevista pavuista, vesimelonista ja tomaateista. Niinpä lievästi painostaen sain miehen perjantaina suopumaan pyöräretkeen. Pyöräily oli varsin siedettävää vielä aamuyhdeksältä, kun välillä vähän tuulahteli. Kasvihuoneessa oltiin lotossa, mutta hengissä. 

Borlotto-papu oli jo alkanut tehdä palkoja. Kolmisen tuntia hikoilimme omissa puuhissamme. Miehen suururakka oli ruohonleikkuu. Minulla kevyempiä hommia, joista kastelun jälkeen tärkeimpänä palsternakkojen harvennus. Yksi pläntti niitä jäi vielä harventamatta, kun miestä viemisti jo kotiin väsyn ja nälän takia. 

Kesäkukat antavat yhä enimmäkseen odottaa itseään. Ahkeraliisat kukkivat, mutta ovat kovin matalia. Yhden päivänsinen kukan olen nähnyt kukkineena ja tänään huomasin nuppuja leijonankidassa. Mutta vaikka tänä kesänä kesäkukkien lisäksi melkein kaikki muukin kasvu on ollut hidasta, salaatinviljely on onnistunut suorastaan täydellisesti. 

 Viileä alkukesä suosi salaatin itämistä, mutta toisaalta hidasti kasvua niin, että nyttemmin kaikki salaatit ovat suuri piirtein samankokoisia riippumatta kylvöakankohdasta (kuvassa kylvö numero kaksi). Ainoan poikkeuksen tekee viimeisin kylvöni parin viikon takaa, sekin ehti pintaan sopivasti ennen hellejaksoa. 

Autottomuus on tehnyt hyvää Kanttorilan puutarhalle 😁

En ole laskenut, kuinka monta kottikärryllistä olen perannut rikkaruohoja ja kaivanut sekä tavallisella että kanttauslapiolla ruohotuppaita, mutta on niitä kertynyt varmaan puoli tusinaa. Olen useimmat kärrylliset pilkkonut vesurilla saman tien kompostoreihin. 

Lopuksi lisää kukkakuvia. Ensin oppilaalta saatu neilikka, sitten sinivalkoista. 

Ja kyllähän tarvitaan pari pionikuvaakin. 

Taas yksi yllättävä ilonaihe kukkapenkissä

Eilen käytiin etukäteen synttärikahvittelemassa Millanin luona - ja huomennakin juhlitaan synttärikahvien merkeissä suvun piirissä. Millanin luota palattuamme ehdin olla illalla vielä vähän puutarhapuuhissa. Jatkoin aiemmin kesken jääneen reunuskiveyksen siivousta ja kuljin riipimässä sieltä täältä enimpiä suolaheiniä (auttaiskohan kalkitseminen vähentämään suolaheinää...?) sekä siankärsämöä ja hiirenvirnaa. Kun olin saanut niitä pois edestä, huomasin yllättäen laukan kukan. 

Sen varsi oli jäänyt lyhyemmäksi kuin ympärillä kasvavien illakkojen, ja se olisi jäänyt huomaamatta ilman riipimistä, etenkin kun en osannut odottaa sen kukkivan! Vuosia sitten Millan oli ostanut joukon laukkoja, joista hän antoi muutaman minullekin. Istutin ne pariin eri perennapenkkiin, mutta kummassakaan ne eivät ole aikaisemmin kukkineet, lehdet vain ovat tulleet pintaan. En ole enää odottanutkaan kukkia. Pitäisikö käydä katsomassa toisessakin penkissä, josko sielläkin jostain sattuman oikusta (kenties sateisen ja kolean alkukesän johdosta) olisi innostuttu kukkimaan. 

Tänään oltiinkin sitten taas viitisen tuntia urakoimassa Ruusurannassa. Mies ajoi nurmea ja jatkoi risuaidan tekoa, minä vajensin ja tyhjäsin kompostoria, siirsin mintut ruukkuihin yrttipenkkiin, raivasin yhden kukkapenkin reunuksen ja korjasin lehtikuusen verkkosuojauksen, kun Ulla-myrsky oli horjuttanut aikaisempaa, kevytrakenteisempaa viritelmääni. Lopuksi revin horsmaa, nokkosta ja mesiangervoa ja kanniskelin niitä risuaidan päälle. 

"Lähti laukalle..."

Jo viime satokaudella totesin, että valkosipulia tuli turhan paljon. Se johtui siitä, että nostettavaksi kasvaneita oli sekä toissa vuoden itusipulikylvöstä että edellisvuoden kynsi-istutuksista. 

Vielä enemmän valkosipulia nousi tänä vuonna, en tiedä miksi... 

Vein ensimmäisenä nostetut Millanin synttäreille, ja niistä Millan jakoi osan synttärivierailleen. 

Seuraaville synttäreille (serkkulikan kuuskymppiset, ikätoverini...) saan viedä kynsilaukkaa aika mekosta, vai miten Aleksis sen sanoisikaan, kun useampi lähisukulainen ilmaisi huolivansa liikojani.

Kyllä liian kanssa aina pärjää, tapasi äiti sanoa.

Tänä syksynä en sitten meinaakaan tähän Kanttorilan pihaan istuttaa/ kylvää valkosipulia - juurikaan. Ehkä yhden kukinnollisen itusipuleita, joista sitten keväällä voi siirtää porkkanakylvöjen kavereiksi. Ruusurantaan ajattelin istuttaa ensi kesänä nostettavat, samaten sinne levitän myös palsternakan siemeniä. Tänä kesänä koko Kanttorilan kasvimaa on enemn tai vähemmän palsternakan vallassa. Vastaavan tapahtuman yritän estää tulevina kesinä. Ensimmäinen toimenpide oli poistaa liiat palsternakan kukinnot. 

Heinäkuun vimppa

 

Viikon päästä alkaa työ. Tämä voi hyvinkin olla viimeinen lomapäivitys. Tuossa vielä heinäkuun alun kuva auenneesta maljaköynnöksen kukasta. Nyttemmin sen kanssa samaan tukeen on kivunnut itsekseen kylväytynyt päivänsini.

Vähän korjauksia ja jatkoa heinäkuun kirjoituksiin. Sain kuin sainkin silmälasini korjautettua, vieläpä edullisesti ja nopeasti, odotellessani, tutussa optikkoliikkeessä. Sen sijaan sytykeruusuhanke ei ole edistynyt laisin.

Synttäri- ja hillareissusta tekee mieleni kirjoittaa jotain. Viikko sitten pakattiin ankarasti. Perjantaina aamulla lähdettiin ajamaan kohti Kuusamoa tavoitteena ehtiä kasvisravintolaan ennen sulkemisaikaa. Emme poikenneet kuin tankkaamassa ja jättämässä muutama kesäkurpitsa tyttären ovelle. Ehdimme kuin ehdimmekin. Istuimme syömässä yhdessä seitsenkymppisen juhlakalun kanssa sulkemisaikaan asti. Niinpä saimme sitten vielä nauttia ylimääräisen annoksen vegaanista pehmistä, kun pehmiskone tyhjennettiin. Sen jälkeen pikkuserkkuni vei meidät adventtikirkon alakerrassa olevaan vierashuoneeseen, jossa saisimme yöpyä, ja samalla hän esitteli meille kauniin rukouspuutarhan. Sitten hänen pitikin kiirehtiä vielä puuhiinsa ennen seuraavan päivän juhlia. Me teimme kaksi kävelyretkeä Kuusamossa ennen kuin aloimme iltatoimiin. 

Aamulla ehdimme kierrellä kirkkojärven rantaa ennen kuin aloimme laittautua juhlajumalanpalvelusta varten. Paljon musiikkia, raamattuopetusta ja aivan ihana saarna päivänsankarilta. Sitten herkullinen lounas ja kakkukahvit kasvisravintolassa. Välillä tuli sadekuuroja ja ukkonen jyristeli, sankari totesi, että Jumalakin onnittelee. 

Sitten vielä varsinaiset synttärijuhlat sankarin kotona alkaen lipunnostolla. Ihanan juhlapäivän päätteeksi lähdimme jatkamaan matkaamme kohti osakemökkiä ja hillajänkiä. Petiin perillä päästiin puolilta öin. Aamulla sitten ensimmäinen marjaretki ajoittaisessa tihkusateessa. Pidettiin ruoka- ja kuivattelutaukoa autiotuvan kodalla notskin äärellä ja paluumatkalla tsekattiin vielä yksi jänkä. Ja kun oli hetki levätty mökillä, soudettiin vielä saareen ja sieltä taisimme kerätä saman verran kuin aamupäivän retkellä. Kaikki tutut suot koluttuamme totesimme olevamme valmiit lähtemään kotimatkalle seuraavana aamuna. Emme vaivautuneet edes saunaa lämmittämään, vaan käytiin järvessä kylmiltään. 

Kotimatkalla sitten kyläilimme pitkästä aikaa miehen enon ja tämän vaimon luona. Viihdyimme pitkään. Vierailu kruunasi kaikin puolin onnistuneen lomareissumme.

Kuvia otin reissulla huonosti. Lähinnä vain mökin nurkilla viihtyneestä pikkupupusta räpsin useamman otoksen. Liian kaukaa. Niiden sijaan toinen ajankohtaisempi kukkakuva, joka sekin tosin jäi pilvisenä aamuna tummaksi. 

Kesä ranskalaisin viiruin

 Odottelen sateen taukoamista mennäkseni nostamaan vähän valkosipulia tuliaisiksi. Äsken palsternakkoja nostaessani samaan tarkoitukseen alkoi ensin ripotella, ehdin sisään ennen kuin tuli vettä niskaan. Jospa muutaman rivin pitkästä aikaa joutessani.

Kesälomaa on jäljellä jotakuinkin kaksi viikkoa, niin voisin tehdä lyhyen koonnan kesämme kulusta. Voisi summata, että mitä enemmän on ollut ns. aktiiviteetteja, sitä vähemmän olen muistanut, ehtinyt tai jaksanut niistä kirjoitella.

- vuotuinen Norjan matka, sisältäen tällä kertaa mm. vierailut äidin serkkujen sekä Ruotsin puolella Millanin tädin luona menomatkalla, perillä tutustelua entisen oppilaani pikkulapsiin (esikoinen 2v, kuopus 7kk) ja retki meren rantaan, jota ystäväperheen retkeilijäpoika luonnehti Norjan kauneimmaksi rannaksi

- asuntoyhtiökokousreissu pohjoiseen sisältäen piipahduksia miehen veljen sekä lastemme luona, samalla toimme lahjoitusvaatekuorman sekä pari auringonkukan tainta miniänmoiselta

- taimiretki siskojen luo

- maalaustalkoot vanhimman veljen mökillä, jonne kokoontui koko sisaruskatras + puolisoita 

- Kaustisen festarit, joille osallistuin kolmena päivänä, koska työnantajan lisäksi sain vapaalipun myös ammattijärjestön paikallisosastolta, saimme myös festareilta  yövieraita maanantai-illaksi. 

- rakkaan kummitätini hautajaiset kotipuolessa 

- Millanin pihasynttärit, jonne vein lahjaksi täytekakut 

-  Uusheräyksen kesäseurat Kalajoella, sisältäen paljon ihania kohtaamisia seurapaikalla sekä jälleen piipahdukset myös lasten luona ja asunnolla remontoimassa, minä maalasin seiniä, mies latoi lattialaattoja

- vielä on jäljellä ainakin yhdet synttärit, toiveikas hillastusreissu sekä muuta marjastusta, ja pitäisi ennättää myös tehdä talven varalle sytykeruusuja

- joka välissä olemme kulkeneet Ruusurannassa töissä, kerran tai pari viikossa, omassa pihassakin jotain pientä olen silti jaksanut

Siinä tiivistettynä kesä- ja heinäkuu, jotain ehtii elokuussakin. Tähän vielä kuvat Millanin synttärikakuista, koristelun väri paljastaa täytemarjat, vadelma tai valokki (= hilla, lakka, suomuurain). 

Kakut olivat gluteenittomia ja maidottomia. Sadekuuro loppui jo jonkin aikaa sitten. Valkosipuleita nostamaan siis. 

Heinäkuun ensimmäinen sunnuntai

Tänään oli hyvä päivä, vaikka aamupäivän olinkin jostain syystä äreä.

Olimme tekstinlukuvuorossa, pappisvuorossa puolestaan oli miehen opiskelukaveri teologisesta. Ennen messua eräs vakituinen kirkkovieras kävi meitä jututtamassa.

Kirkon jälkeen lähdimme Ruusurantaan puuhastelemaan, tällä kertaa miehen ehdotuksesta. Mutta minähän olen heti valmis, kun sellaista ehdotellaan. 

Mies jatkoi aiemmin viikolla aloittamaansa risuaidan kohennusta. Vanha risuaita oli jäänyt piiloon pajupöheikön taakse ja alkanut kenottaa, kun osa aitakepeistä oli lahonnut. Ruohoakin piti taas ajella. Minä  jatkoin porraspielessä aloittamaani raivausta. Viimeksi pesemäni kolme pikkumattoa olivat jo kutakuinkin kuivat, mutta vieläkään ne eivät olleet tyystin tuoksuttomat. Heiluttelin taas hetken myös viikatetta, mutten vieläkään päässyt tontin takarajalle asti.

Tuossa illan päätteeksi ja ratoksi olin vielä hetken tässä kotipihallakin, joka on Ruusuranta-uurastusten takia jäänyt paikkapaikoin "uuruomenehen". Sateiden ansiosta pihatähtimö, eli tuttavallisemmin vesiheinä tai muro, on päässyt rehottamaan, niin sitä revin vähemmäksi kaksin käsin. Harvensin vähän taas myös palsternakkaa ja porkkanaa. Pikkuporkkanoita oli kiva natustella, mieskin kehui makua.

Huomenna saamme siskoni yökylään.

PS. Päivä oli siis muuten oikein hyvä, mutta sellainen häihäräppi tuli, että mun kauaskatsomislasini menivät rikki. Sanka ereepoikki, ei pysty korjaamaan. 

Kukkaistervehdyksiä

Otin asijauheesta joitakin kukkakuvia, kun en niitä ole tänä kesänä juuri joutanut napsia. 

Ekassa kuvassa on uutta ja vanhaa tervehdystä oppilailta. Vasemmalla oleva petunia on luokkani tanhupojalta, sen vieressä piilossa oleva neilikka halailijatytöltä ja orvokin kasvatin viime keväänä lukijatytöltä saamastani orvokista keräämistäni siemenistä. 

Alemmassa kuvassa petuniaakin näkyy vähän enemmän ja etualalla ohjaajaltani saatu upea orvokkipehko, josta olen toistaiseksi nyppinyt kukkineita. Kiitos näiden kouluterveisten minulla oli heti alkukesästä jotain kukkiviakin ruukkukesäkukkia. Omakasvattamista vasta päivänsinet ovat alkaneet kukkia. 

Talvettaminen onnistui! Tämän maljaköynnöksen pelastin syksyllä Millanin tyhjilleen jääneestä kasvihuoneesta. Nyt se on nupullaan ❤️ Maljaköynnöksen uusintakukinta ei ole ennen minun hoivissani onnistunut. 

Lopuksi pari kuvaa Ruusurannasta - osoittamaan, miksi sen nimi on Ruusuranta. Lisää ruusuja mm. maantien puoleisella pihanurkalla. 

Työteliäs loman alku

Lauantain työpäivä minulla vähän venähti, kun koululla oli vielä yhtä ja toista huolehdittavaa (arkistointia, tiskikone, kierrätystä...) mutta kotiin päästyä jaksoin ja ehdin vielä aloitella puutarhan kesälomapuuhat. Sunnuntain aloitimme lepopäivän merkeissä, messu ja kyläreissu, mutta illalla olin taas puutarhassa. Kylvin punajuurta, salaattia, tilliä ja hernettä. Aikaisemmista salaattikylvöistä vain yksi, varhaisin, on itänyt, kenties johtuen helteistä. Nyt on luvassa vähän sopivampia lämpötiloja salaatin itämiseen. 

Maanantaina, kuten sunnuntaina ja tänäänkin, heräsin aikaisin ja aamukahvien jälkeen ryhdyin päivän puuhiin. Oman pihan töiden lisäksi kävimme tekemässä reilun viiden tunnin työrupeaman Ruusurannassa. Riehuin vuoroin lapion, vuoroin viikatteen kanssa, eikä mies ollut yhtään laiskempi. Olemme aikeissa ostaa sen Millanilta uudeksi työprojektiksemme, ja sillä olemme nyt muutaman kerran käyneet siellä tutustumassa ja aloittelemassa projektia. Maanantain urakan jälkeen olin aika puhki. Onneksi ei kuitenkaan hyttyset olleet siellä aurinkoisella ja avoimella kasvimaalla riesana, toisin kuin täällä Kanttorilan suojaisessa pihassa. 

Pitkästä aikaa olen saanut ihailla ja nuuhkia näitä violetteja iiriksiä, mitä lie helluntaililjoja. Siirsin niitä viime syksynä aurinkoisemmille paikoille, ja isojen vanhojen puiden kaataminen lisäsi valoa entisestään. 

Alla eräs toinen ilonaihe. Nyt alkaa toteutua toivomani suunnitelma koskien köynnöshortensiaa ja sembramäntyä. Istutin männyn köynnökselle tulevaisuuden tueksi, ja nyt se on löytänyt sen tuekseen.

Alunperin Millan oli istuttanut köynnöshortensian tuohon tarkoituksena, että se vähitellen tarjoaisi varjoa koiranhäkille. Mutta kun häkki muutti Millanin mukana, niin laitoin ensin tueksi heinäseipään. Se alkoi kuitenkin lahota tyvestään. Jossain puutarhalehdessä näin kuvan isosta männystä, jonka runkoa köynnöshortensia kiersi, niin siitä sain inspiraation. Toivottavasti mänty pysyy vähintään samassa kasvutahdissa köynnöksen kanssa. 

Yksi iloni ja ylpeyteni

 Viime kesän perennapenkin laajennus onnistui, siitä näyttäisi tulleen sellainen kuin olin ajatellutkin. Vaikkei se vielä olekaan ihan kukkeimmillaan. Toki minua surettaa, että aiemmasta pienemmästä versiosta ehti kadota sekä tarhakylmänkukka että rantalaukkaneilikka ennen uusimista. Mutta muuten olen tyytyväinen, suorastaan ylpeä kätteni jäljestä. 

 

Entisestä penkistä jäljellä ovat reunuksen esikot sekä valkoiset peuran- ja kurjenkellot ja valkoiset myskimalvat. Veljeni mainitsi, että luppio sopii valkoisten kukkien joukkoon, joten siirsin lännenluppion muuripenkistä tuonne taakse. Ja lisäilin muitakin väriläiskiä, kun aiemmin heinäkuussa penkki kukki vain valkoisena. Siirsin mm. rantakukan, joka on ollut kasvimaan nurkassa, koska sain sen aikanaan Millanilta salviana.... 

Esikoiden taakse olen kylvänyt silkkikukkaa ja pallerokiurunkukkaa, jotka saavat mielellään kylväytyä perennoiden seuraksi. 

Lisäksi uutena on luppion takana varjossa suloinen hopeatäpläpeippi, joka näköjään alkoi nyt kukkia uudestaan, sekä reunoilla ja keskellä myöhemmin kukkivat syysleimu ja vaaleanpunainen kellopeippi.

Tänä kesänä en aio isommasti kunnostaa saati uusia yhtään perennapenkkiä. Alkukesästä kylläkin perkasin pitkää penkkiä lapiolla, ja tänään samoin lapioin valkojuurta pois talon päädystä. Mutta perkuita isompaa projektia en pihassa aloita. 

Muuttoapuna ja muuta mukavaa

Teimme juhannuspäivänä ensimmäisen muuttokuormakeikan Millanin uuteen kotiin. Peräkärryyn pakattiin neljä kirjahyllyä ja muutamia vaatemosseloita. Tila-autosta oli otettu enimmät istuimet pois, niin auton kyytiin mahtui kilokaupalla kirjalaatikoita ja -kasseja, päällimmäiseksi jotain kevyempää ja särkyvää. Kun hyllyt oli saatu huoneeseen, tyhjäsimme Millanin kanssa kassit ja laatikot samantien hyllyille, jotta Millan saa täyttää ne uudestaan. Urakka sujui niin jouhevasti, että  paluumatkalla teimme mutkan ruokakaupassa.

Sunnuntai oli kirkkopäivä ja lepopäivä. 

Maanantaina kylvin taas lisää hernettä ja paikkakylvin punajuurta. Joko siemenet ovat itäneet huonosti tai linnut ovat taas käyneet nokkimassa punajuurikylvöstä. Lintujen varalle tökin nyt kylvöksen ympärille tikkuja esteeksi. (Jossain vaiheessa juhannuksen tietämillä kylvin uusinnan myös avomaankurkuista. Kolmas kerta toden sanoi, nyt ovat tulleet kaikki neljä siementä pintaan. Ehtinevätkö tuottaa satoa, se jää nähtäväksi.) Ehdin siivota kylppärin ja lakaista keittiön ja eteisen sekä laittaa ruuan ennen kuin saimme kesävieraita entisestä kotikaupungista. Toista vierastamme saimme pitää ihan yön yli. Aamupäivällä teimme kävelyretken hautausmaalle ja iloksemme päästiin käymään myös kirkossa sisällä. 

Sain kesävieraaltamme tuliaisena kolme tummanpunaista pelargonia, joille sain tänään Millanilta istutuslaatikon, kun kävimme toisella muuttokuormareissulla. Tälläkin kertaa siirtyi neljä kirjahyllyä ynnä niihin kirjat. Yhteensä kirjahyllyjä on viety nyt siis neljä leveää ja neljä kapeaa. Enää on kuulemma vain yksi hyllysatsi. Ei sovittu vielä seuraavaa muuttopäivää. Perjantaina Millanille tulee muuttoavuksi ja ikkunanpesijäksi yhteinen nuoruudenystävämme reilun tunnin ajomatkan takaa.

Tänään koetin myös siivota Millanin markiille vuokralaisten jättämiä rojuja tyhjätyn peräkärryn kyytiin kaatikselle vietäväksi. Vasta murto-osan ehdin siivota, kun ukkonen pyrki päälle ja huononsi Millanin oloa, että piti lähteä paluumatkalle. Ehdin kuitenkin saada paitani hiestä märäksi ja naamani maskin alla punaiseksi.

 Tuliaiskukat odottamassa vielä laatikkoon istuttamista. Ai, taidankin mennä istutushommiin.

EDIT. Sanottu ja tehty. Etsiskelin markiilta jotain valkoista pelakuille kaveriksi. Kokeilen nyt tuota rikkaa, jonka nimeä en ole tullut selvittäneeksi. Jos ei menesty, nappaan vähän hopeahärkkiä penkistä laatikkoon.

Ja niin alkoi loma

Oli ihana, mukava ja antoisa päättäjäispäivä ykkösteni kanssa. Syötiin jätskit ja ehdittiin leikkiäkin ennen kuin jaoin todistukset ja lähdettiin ulos tekemään kunniakujaa kuutosille. 

Kun viimeinenkin oppilaistani pinkaisi koulun pihalta hakemaan tulleen äidin luo, minulta pääsi itku. 

Nyt pääsin näkemään myös ysiluokkalaisten traktorikulkueen. En muistanutkaan sellaista perinnettä, kun olen ollut kymmenkunta vuotta töissä alakoululla kaukana yläkoulusta. 

Mies oli lähtenyt minulle kuskiksi, kun oli vain lyhyt päivä, joten ajaminen ei minua rasittanut. Yöunet olivat kuitenkin jääneet taas turhan lyhyiksi. Niinpä ruuanlaiton ja syönnin jälkeen oikaisin sohvalle ja nukuin tunnin päiväunet. Sen jälkeen jaksoinkin pihalle. 

Ensimmäisiä kesäloman puutarhahommia oli kasvihuoneen ja kylvöjen kastelu, vähän ruohonleikkuuta (ja leikkuujätteen levitystä katteeksi) sekä kompostoreiden tyhjäys ja uudelleen täyttö. 

Kuvassa kevätesikon takana yksi uusista suosikeistani, hopeatäpläpeippi. Vaikka jotkut Millanin hankkimista kasveista ovat sittemmin menehtyneet, tilalle on tullut jonkin verran uusia perennalajeja.

Huomenna pyhäpäivä, vaikka tänään onkin tuntunut ihan perjantailta, siksi tietenkin, kun oli työpäivä. Huomenna tiedossa myös kahvittelua Millanin kanssa. 

Laiskotellen

Hiljaiselo blogilla kuvastaa osuvasti omaa eloani. Oikeastaan sen jälkeen, kun käteeni tuli allerginen reaktio heinäkuun 20. päivän tienoilla en ole oikein mitään projekteja saanut aloitettua.

Toki tässä on ollut mökkireissu ja tyttären häät, sekä marjastusaika kiihkeimmillään (mökkireissun lisäksi kolme mustikkaretkeä, lisäksi puutarhasta vadelmaa, mustaherukkaa ja loput saskatoonit). Mutta joinki en osaa olla tuntematta lievää syyllisyyttä pitkään jatkuneesta saamattomuudestani. Lukemiseenkin liittyy vanhastaan syyllisyyden tunnon häivähdys, mutta silti olen viimein tarttunut muuhunkin kirjaan kuin sänkylukemisena olevaan Raamattuun. Tarun Sormusten herrasta uudelleen lukeminen kesti viikon, siihen sain yllättäen inspiraation tyttären pitämästä maljapuheesta, jossa hän lainasi Bilbon syntymäpäiväpuhetta.

Tuohon ihottumaan asti pidin varsin säännöllistä puuhapäiväkirjaa, joka toimii myös tehtävälistana. Jos olisin joka päivä kirjannut joka risauksen, näkisin ehkä, että jotain pientä sentään lähes päivittäin olen saanut äntihin.

Tämä kesäkin on ollut jotenkin hidas. Olen kiitollinen, ettei minun tarvinnut palata kouluun, kun nyt vasta oikeastaan satokausikin on päässyt käyntiin. (Avomaankurkutkin ovat vasta pääsemässä kasvun alkuun, kun tähän aikaan viime vuonna taisi olla jo kaksikin kurkkuerää säilöttynä.) Puhumattakaan kaikesta, mikä olisi jäänyt näkemättä, jos pitäisi viikot olla työmaalla. Kuvan puulilja Frison tuoksuvien kukkien lisäksi olen saanut ihmetellä mm. perhosia ja niiden toukkia.

Tämä matarakiitäjän toukka yllätti minut eilen kaivautuessaan kasvimaahan. Myöhemmin oli jo tyystin piilossa, ei edes erottunut kaivautumiskohtaa, ja valmistautumassa koteloitumaan. Aiemmin tällä viikolla näin nahanluonnissa olleen pikkuiltayökkösen toukan, joka oli syönyt keltakurjenmiekkaa. 

Eilisen helteellä puuhasin pihalla liian vähissä vaatteissa (lue: suojautumatta) ja sain runsaasti osumia nokkosista ja ties mis ötököistä. Ja taas iho kutisee ja punoittaa niin käsissä kuin jaloissa. Viime yönä heräilin raapimiseeni. Tänään olisi muuten ollut mukava puuhasää - ja hetken ehdinkin jatkaa eilen alkamaan perennapenkin kohennusta - mutta sadekuurot ovat saaneet hakeutumaan katon alle.