Aprillin aattona koulimiskylläisyys

Hiljaisen viikon viettoa Kanttorilassa. Missasimme eilen iltakirkon, kun se alkoikin täällä jo kuudelta, kun olemme tottuneet kaupunkisrk:ssa klo 19:ään. Eikä tällä ollut siis mitään tekemistä kesäajan kanssa, tietääkseni.
Vaikka Millan auliisti helpotti orvokinkoulimisurakkaani, niin vielä niitä olisi tähteillä, kuten petuniaakin, jotka molemmat itivät runsaasta kylvöksestäni aivan fällynä. Minulla on itsellä koulittuna nyt yhtä, kahta, kolmea ja neljää tainta petuniaa 16 purkissa ja orvokkia 14:ssä. Lisäksi molempia on munakennoissa, 15/20 kpl. Tänään koulimieni jälkeen sain ajatuksen, miten pääsen lopuista kouluttamattomista eroon. Aion hypätä pyörän selkään ja viedä loput paikallisen helluntaikirppiksen pöydälle  tarjolle, vieköön mennessään kuka tahtoo. Eipähän tarvitsisi minun niitä pois heittää, sellaiseen kun ei millään tahdo olla sydäntä.

Vuosi sitten vietimme juhlia täällä Kanttorilassa. Kun Norjn vieraat olivat ajaneet pihaamme ja miettineet, ovatkohan oikeassa paikassa, niin perheen isä oli katsonut portaille  asettelemiani narsissiruukkuja ja vakuuttunut, että kyllä ollaan. Aivan Ailan näköistä.

Olisi minulla nytkin pari narsissiruukkua ostettuna, mutta en taida viitsiä niitä tuonne lumeen viedä. Huushollia pitäisi vähän vielä viitsiä tyrjätä, että saisi levitellä lisää pääsiäiskoristeita. Minäpä sen sanoin. Heti kirppiskeikan jälkeen alan siivota...

Kaipaan Kanttorilaan

Mulla on nyt TYLSÄÄ. Täällä kaupunkikodissa ei ole mitään kivaa/järkevää tekemistä. Kun ulkona vihmoo vettä, lunta ja räntää, niin ei viitsisi mennä edes risuja pienistämään. Oksasilppurin lisäksi mukanani täällä olisi ikkunanpesin, mutta en nyt ainakaan ulkopuolelta viitsi ikkunoita mennä pesemään. Jos edes sisäpuolelta. Otin mukaani aivan liian vähän virkkuulankaakin, ja rasakutimesta puuttuu yksi sukkapuikko. Onneksi sentään kirjepaperia on mukanani.
Kanttorilassa on piano ja ompelukone, ja muutenkin sieltä löytää erilaisia aktiviteetteja myös tällaisena koiranilmapäivänä.
Mutta ettei olisi pelkkää valitusta, niin laitan kuvan ensimmäisistä neliö- ja kukkavirkkauskokeiluista. Neliön malli löytyi Kodin Pellervosta ja kukan kuva facebookin käsityöryhmästä. Kamera vääristää värit.

Ja jotta voisi nauraa ihan räkänä, niin rohkenenpa laittaa kuvn vielä sepalussilmälasikotelostakin. Kun kerroin tästä ompeluksestani Millanille, niin hän lohkaisi:"Vartoos ny, kun mä avaan sepaluksen, jotta näen paremmin."

Konsertin jälkitunnelmissa - ja tulevan pääsiäisen

Eilen olimme yhdistetyllä kauppa-, kyläily- & konserttireissulla. Kaupoista löytyi miehelle turvallisuusvälineitä (oikeanmoinen hengityssuoja automaalaukseen), Millanille luonnontäytepeite (polyesteritäyte aiheuttaa sähköallergiasta johtuvaa staattista kipinöintiä ja lihasten kiristymistä) ja minulle mm. mämmimaltaita. Ennen konserttisessiota ehdimme istua nauttimassa sukulaisseurasta ja kovetuusta trahteeriista.
Jaakko Löytyn 60-vuotisjuhlakonsertti vastasi odotuksia ja ylitti ne. Oli myös mukava praatata ennen konsertin alkua ennestään täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Enpä tiedä, olisiko kotipuolessa tapahtunut vastaavaa. Konsertista sinänsä olisi paljonkin kerrottavaa, soittajista, soittimista, lauluista, sanomasta, mutta mainitsenpa vain sen verran, että mukaan varaamani nenäliina oli tarpeen. Jo ensimmäisten sanojen aikana: "omistan tämän lauluni teille, jotka unohduitte juoksuhautoihin..."
Vaikka olimme paluumatkalla liikkeellä varsin myöhään ja vaikka monien talojen ikkunat olivat jo pimeänä, rohkenimme kuitenkin poiketa viemään peitto Millanille, koskapa hänen ikkunoistaan kajasti valoa.

Ensi viikolla on jo hiljainen viikko. Hain vintiltä pääsiäiskoristeet, jotta motivoituisin siivoamaan. Lisämotivaatiota toki saan siitä, kun tohdin odottaa Millania pitäytymään hiljaisella viikolla. Haluaisin, ettei talon entisen emännän tarvitsisi nähdä Kanttorilan kaltoin kohtelua.

Nuorna vitsa väännettävä

Lienen kertonut Millanin kanssa pari viikkoa sitten pitämästämme vesakonraivauskökästä? Kuskattiin miehen kanssa suurin osa Millanin pellonreunasta raivaamistamme pajuista autolla Kanttorilan pihaan. Noin viikon päästä keräämisestä nautin auringonpaisteesta samalla kun siistin ja lajittelin pajut knippuloihin. Nyt ne saavat hetken vielä odotella, seuraavaa kaunista säätä kenties, kunnes ryhdyn väsäämään tötteröä. Pitäisi vain kekata jokin alusta, johon saisi pökättyä loimipajut tukevasti pystyyn punomisen ajaksi.

Samalla reissulla sain Millanilta lainaksi pajutöihin perehdyttävän kirjan :)

Hyllyt täyttyvät

Tässä eräänä päivänä - silloin kun oli vielä keväistä ja aurinkoista, auringonpimennyksestäkin huolimatta - raahasin kasvihuoneesta Millanin taimihyllyn sisätiloihin peräkamarin ikkunalle. Säädettiin miehen kanssa hyllyjä vähän eri korkeudelle ja sitten pääsin lastaamaan hyllyille koulittuja, kylvettyjä ja esikasvatettavia. Puinen taimipöytä kuskattiin aikaisemmin kaupunkikodista.
Polvi ei ole oikein tykännyt, kun olen lattialla kyykkinyt koulimassa. Onneksi Millan lupasi huolia minulta nipun orvokintaimia koulittavakseen, kun niistä olen ehtinyt käsitellä vasta murto-osan.

Kävin eilen fillarikylässä Millanin luona sillävälin, kun mies teki turhan autokauppareissun Satakuntaan. Mutta Millanin autoasiat sen sijaan ovat nyt kondiksessa. Hän saattaa pistäytyä tässä hiljaisella viikolla, ties vaikka vähän juhlittaisiin synttäreitäni yhdessä. Lupasi tuoda samalla keltaisen gladioluksen mukuloita, kun kukan väri ei häntä itseään miellyttänytkään. Omat gladioluksen mukulat laitoin jo esikasvamaan viime viikolla, samoin kuin kaksi dahliaani. Viime kesänä minulla oli yksi, mutta se ei ehtinyt kukkia, kun sain sen mukulan äitienpäivälahjaksi ja istutin vasta kesällä suoraan penkkiin. 

Viimepäiväiset lumi- ja räntäsateet ovat hillinneet puutarhakierroshaluja, mutta hyvän sään aikana ehdin jo napsia joitakin kuvia, mm. nupullaan olevista krookuksista.

  

Yllä olevassa kuvassa näkyy harmaa tuhkapeite, jonka levitin mansikkamaan tekeleelle. Sittemmin tuhkan avustuksella pläntiltä suli loppukin lumi.

Nurmi ehti jo olla paljaana, ja taitaa se olla tänäänkin taas näkyvissä.

Taustalla näkyvä vanha talo katoaa aikanaan. Naapuri kävi talvella pyytämässä allekirjoitukset purkulupaan.

Tuoksuköynnöskuusamassa oli jo isot silmut, toivottavasti eivät ole kärsineet lievästä takatalvesta. Pitäisikin oikeastaan käydä tekemässä iloinen kierros pihalla. 

Juhannussalko

Tein syksyllä runsaasta pihlajanmarjasadosta yhden kranssin ja pari palloa, jotka vein komeroon kuivumaan lintujen talviruokintaa ajatellen, ja vähän myös koristelua.
Kun tilhet sitten viimein saapuivat tyhjäämään pihapuita tämän vuoden puolella, vein toisen palloista roikkumaan yhteen pihlajaan, ja niin tehtiin siitäkin selvää. Kranssi oli jo jouluna meillä keittiön ulko-ovessa roikkumassa, ja kerran siinä kävi pari tiaista. Mutta tilhet eivät rohjenneet tulla siihen syömään, joten vein sen heinäseipään nokkaan killumaan nyt kun alkuviikosta tilhiparvet saapuivat uudelleen, jälkikorjuulle.

Eilisen saalis

Millan kutsui koulutukseen. Tomaattien. Otin mukaani multaa ja maitopurkeista leikkaamiani taimiastioita. Nyt Kanttorilan ikkunalla on pari golden sunrisea, black cherry, sibiria, balcon star, striped stuffer (jonka nimen kirjoitin aluksi väärin kahdella p:llä...) ja pari kirsikkatomaattia, keltainen ja punainen. Lisäksi yhdessä purkissa on punarevonhännän taimia. Loistoesikot ovat kukkimisensa kukkineet tältä keväältä, mutta toisen onnistuin pölyttämään, niin että siinä on yksi siemenkota kypsymässä. Molemmat pääsevät pihalle istumaan kesemmällä.  Tomaatit siirtänen valoisammalle ikkunalle tuota pikaa, kunhan saan tehtyä tilaa.

Lumenkatkomista syreeninoksista leikkasin latvoja maljakkoon. Niiden sekaan sopisi tulppaanit tai narsissit.

Kevään ensimmäinen puutarharundi

Kuten uskalsin toivoskella Kanttorilan kulmilla oli kevät edistynyt näkyvästi poissa ollessamme. Sen huomasi jo iltahämärissä saapuessamme, mutta aamulla postinhakureissulla tein vielä iloisen kierroksen ympäri pihan perennapenkiltä toiselle ja lopuksi omenapuiden juurelle, jonne ensiksi ja eniten aurinko on paljastanut maan. Siellä jo näkyi krookuksen hentoja lehtiä (juu juu, tiedänhän minä, että etelämpänä Suomessa ne jo ovat kukassakin). Palattuani keittön porraspäähän - jota ei ehkä tällä hetkellä voi kutsua porraspääksi, kun portaat on hajotettu - löysin lisää krookuksia nousemassa esiin. Kyllä niitä täytyy nyt joka päivä käydä kurkistelemassa, vaikkakin uhittelevat takatalven tuloa vielä loppuviikosta.
Illalla ensi töiksi taimien kastelun jälkeen kävin täyttämässä typötyhjän lintulaudan, jotta aikainen lintu löytäisi syötävää ennen minun heräämistäni. Aamupäivällä sainkin sitten ihastella lintulaudan alla vanhojen tuttujen lisäksi myös mustarastasta ja myöhemmin oravaa. Pikkuruisia vihertävänruskeita lintusia en tunnistanut, vaikka koetin haeskella lintukirjasta. Yläperä vilahti siipien alta keltaisenvihreänä. Muuta mainittavaa tuntomerkkiä en havainnut. Tervetuloa kuitenkin einehtimään myös tuntemattomat pikkusiivekkäät.

Aurinkoista kevättä

Tänään pitäisi taas jättää Kanttorila muutamaksi päivää Herran haltuun. Ruukkukasvit on kasteltu, samoin kylvökset. Tomaatti- ja munakoisokylvöksiä pidin kokeeksi pari päivää uuninpankolla, josko lämpö edistäisi itämistä, mutta kyllä minä nyt ne nostin aurinkoiselle keittiön ikkunalle siksi aikaa, kun olemme poissa. Toivon, että sieltä jotain jo pilkistää palattuamme.

Kova homma oli taas miettiä ja kokeilla, mitä kampetta varaan matkaan kokousta ja kevätseuroja varten. Muistin onneksi nuo seuratkin, joihin pitää varata nuotit ja vihreät kuorohuivit följyyn. Olen koko talven viihtynyt villahousuissa ja muissa rönttövaatteissa. Yksi päänvaiva vähemmän, kun ei ole tarvinnut pukeutumista pähkäillä.

Tämä aamu valkeni upean aurinkoisena, pälvetkin näyttivät taas suurentuneen. Ei eilenkään paha sää ollut, kun kävimme Millanin luona pajunraivauskökässä. Toimme sitten peräkontillisen risuja tuohon pihahangelle. Jos vaikka saisin jotain niistä värkättyä, kun Millan ystävällisesti lainasi pajutyökirjaansakin.

Taimien edistymisen lisäksi on kiva palatessa nähdä myös, kuinka kevät tällä välin on edistynyt.

Elämää lintulaudan alla

Tänä aamuna pystykaffeilla keittiön ikkunan ääressä ihailin fasaanikukkoa, joka tonki lintulaudalta putoilleita auringonkukansiemeniä. Mies tuli kameran kanssa, mutta siitä oli loppunut virta. "Ai, ne olivatkin fasaanien jälkiä", hän  arveli. Mies oli juuri eilen kysynyt, olinko huomannut lintulauman jälkiä omenapuiden alla. Kun menin vasitella katsomaan, niitä ei voinut olla huomaamatta.

Eräänä aamuna vastasataneelta lumelta löysin mielenkiintoisia pikkunisäkkään jälkiä. Pyöreä tassunjälki, ssormenpään kokoinen, aina kaksi melkein vierekkäin. Jäljet tlivat puutarhan yli seinustalle ja seurailivat keiittiön seinänviertä poiketen sitten lintulaudan alle, ruuanhakuun. Arvelin itsekseni lumikon jäljiksi. Yritin ottaa kuvia, alakuvassa vertailun vuoksi mukana pikkulinnun jljet.

Patalappua soimaa

Olen yrittänyt fundeerata, mitä voisi värkätä riemunkirjavista ohuista keinokuitulangoista, joita taannoin ostin monta vyyhteä halvalla kirppikseltä. Tein niistä mm. aika monta huivia salomoninsolmuilla, mutta itseäni ainakaan ei tuo materiaali miellytä ihoa vasten, minä kun olen sellainen herkkähipiäinen. Voisi luulla sadun prinsessaksi, ellen olisi enempi menninkäisen sukua.

Mutta siis. Tuo lanka. Nyt minulla on tekeillä raitarasat, päävärinä neonkeltainen huomioväri, mutta ennen neuletyötä kokeilin virkkausta facebookista löytämälläni mallilla ja tein kolme patalappua. Lisäsin somisteeksi kukan, mikä ei ole välttämättä kovin fiksu temppu käytännöllisesti katsottuna.

Koska lanka on ohutta, olen kerinyt sitä neljällä langalla. Pannunalusiin kerin eri värejä (paitsi oheiseen kukkaan, jonka löysin lankakopastani valmiiksi tehtynä), mutta raitarasoihin olen käyttänyt puhtaita värejä.
Vieläkö keksisi muita käyttöideoita?

Pakaasineen takaasi

Kaikki meni hyvin ja täällä ollaan taas turvallisesti ja hyvässä turvassa. Kuopus tuli kanssamme Kanttorilaan yöksi ja jatkoi tänään junalla matkaa Manseen.

Jo illanhämyssä - keskiyöllä - näin, että poissaollessamme lumi ja jää olivat mukavasti huventuneet, vaikka sitä lajia vielä piisaakin. Ilokseni sain huomata myös sellereiden ehtineen nousta pintaan tällä välin.

Vaikka kuopuksellekin piti jättää puontila auton penkille, niin mies sai tukittua kyytiin niin pätkän kirjahyllyä kuin sen tänne kaipaamani kukkapöydänkin. Tänään sain sitten rustattua sen aloilleen.

Ikkunan alla aiemmin ollut rautainen pienempi kukkateline saa myöhemmin keväällä palvella keittiön ikkunan edessä työpöydällä taimilaatikkotelineenä.

Mies jyttästi yläkerrassa kirjahyllyn ynnä muun kalustuksen kanssa. Minä kannoin sieltä pois muutaman kuolleeksi toteamani kasvin (keijunmekot ja munakoisot), joiden talvettaminen ei onnistunutkaan, niin saatiin silläkin tavalla hieman lisätilaa. Siellä alkaa olla jo melkein tarpeeksi siistiä mahdollisia yövieraita varten. Kaupungissa käydessämme eräs täältä kotiisin oleva ystävämme kysyi, saako ja voiko meillä käydä yökylässä. Toivotin tervetulleeksi toteamalla, että saanpahan motiivin siivoamiselle.