Muistiinpanoja kukkakylvöistä ja -istutuksista

Ensimmäinen gladiolus auenneena. Melkein kaikki ahkeraliisat ovat jääneet tänäkin kesänä kumman mataliksi. Nättejä silti, kun vihdoin ovat alkaneet kukkia. 

Nyt kun on saatu sadetta eikä työkamppeissakaan ole ollut tukalaa pihalla, olen vihdoin päässyt alkuun perennapenkkien kanssa. Tärkeimpänä/ kiireellisimpänä on ollut saada tilaa  esikasvattamieni perennojen siementaimille sekä muutamien perennojen ja kaksivuotisten kylvämiselle. Vielä pitäisi päättää, mihin sijoitan loput kaksi pulsatillaa ja yrtti-iisot sekä saamani virginiantädyköt - ja mihin kylvän tarhasalkoruusut. Kirjaan nyt kuitenkin väliaikatietoja, jotta keväällä saan täältä muistin tukea, mistä mitäkin uutta löytyy. 

Kasvimaan laitaan suinnittelemaani kukkareunukseen pionin viereen (tuohon käärmeen seutuville) kylvin vaaleanpunaisen palavarakkauden (palavan rakkauden?) siemeniä, joita otin viime syksynä talteen Ruusurannasta. Itävyydestä ei ole takeita, ainakaan veljen morsiamen kylvämistä ei kuulemma mitään noussut. 

Pionin toiselle puolelle istutin viimeisen  korsllikeijunkukan. Olisin sen jo ehtinyt unohtaa, mutta tänään kamerakerroksella sattui silmään. Eli muistiinpanot ovat tarpeen! 

Pulsatillojen (tarhakylmänkukka) paikat ovat eniten mietityttäneet. Ei saa olla talvimärkyyttä, eikä myöskään kevätkuivuutta. Ne eivät myöskään tykkää siirtämisestä, joten kerralla pitäisi löytyä mieluinen paikka. Aion sijoittaa kolme itänyttä taintani eri paikkoihin, periaatteella "ei kaikkia munia samaan koriin". Ensimmäiselle siivosin ja lannoitin (luujauho & syyslannoite) paikan pyöreään penkkiin kevätesikoiden ja rantakukan ja rantatädykkeen väliin. 

Ensimmäisen yrtti-iison istutin kasvihuoneen viereiseen perennapenkkiin, sen korkeimpaan kohtaan. Ympärille ripottelin harjaneilikan ja lohenpunaisen Idänunikon siementä. Ensin vähän korotin reunusta kivillä, joita oli mm. noussut esiin, kun kanttasin ns. perhospenkin laidan. Reunuskivet olivat jääneet täysin nurmen alle. En asettele niitä enää takaisin, niin kanttaaminen jatkossa sujuu helpommin. Vakaa aikomukseni on jatkossa kantata ainakin heti alkukesällä kutakuinkin kaikkien perennapenkkien ympäri, mieluiten vielä toiseen kertaan loppukesästä. 

Matalalentoa sinne tänne

Viimeksi kirjoitin lentävästä lähdöstä minilomalle Kuusamoon suoraan päättäjäisistä. Sen jälkeenkin minua on viety kuin kuoriämpäriä (Millanin mummua lainatakseni). 

Pari päivää ehdittiin jotain puuhailla molemmissakin pihoissa, kunnes lähdettiin perinteiselle Norjan reissullemme torstaista tiistaihin, perillä pe-ma. Matka sujui tuttuun tapaan, poikettiin äidin serkun luona, mutta ei enää Millanin tädin luona, sillä hän menehtyi toukokuussa 😢 

Vierailumme aikana odotettiin vauvauutisia, jotka sitten saimmekin lähtöaamuna ❤️ 

Paluumme jälkeen oli taas muutama (3) päivä aikaa palautua ja ahkeroida ennen kuin lähdettiin  seuraavalle lomamatkalle, tällä kertaa pohjoiseen, yhdistetylle kesäseura- ja sukulointimatkalle. Oulussa oli viime viikonloppuna Uusheräyksen kesäseurat, olimme siellä lauantain ja sunnuntaina oli lähistöllä rippijuhlat, joissa saimme tavata miehen sukua. 

Antoisa ihana retki, jonka jälkeen melkein pää surisi runsaista kohtaamisista ja keskustelutuokioista. Sille on kuulemma termikin ulkomaan kielellä, over loaded. 

Pohjoisen viikonlopun aikana oli amaryllis avannut kukintonsa. 

Kaikenlaista muutakin ilonaihetta puutarhasta aina löytyy (mutta myös keskeneräisiä projekteja ja uusia haasteita) 

Aiemmin menettämäni rantalaukkaneilikan olen suureksi ilokseni saanut takaisin, kun ostin muutaman taimen ja yhden mättään sain kylvettyäkin, niin että sitä on nyt kolmessa eri penkissä. 

 

Ehdin monta vuotta himoita punakukkaisia (koralli-)keijunkukkia. Nyt hankintani on alkanut kukkia - ja lisää luvassa, kun tänä keväänä sain kasvatettua ostosiemenistä muutamia taimia. Ne odottavat purkissaan varmaan ensi kesään, josko saisin uudistettua jonkinkaan perennapenkin.

Good Friday

Esikasvatuspäivityksiä

Ilokseni Pulsatilla on kuin onkin itänyt, olen saamassa jopa kolme tarhakylmänkukkaa. Ensi keväänä kylvän vielä loput ostosiemenet, josko niistäkin jokunen pitäisi. Sen sijaan heitin jo toiveet sinipallo-ohdakkeesta, kun taas kukontöyhdöstä kokeilen vielä uutta kylvöstä.

Saadakseni lisää tilaa esikasvatukseen koulin jo orvokit isompiin astioihin ja vein ne kasvihuoneeseen. Tänään siellä oli jo liikaa lämpöä, niin nostin orvokit ulos. Illalla vien ne taas kasvihuoneeseen, mutta sinne pitäisi varmaan asentaa myös jo tuuletusautomaatti aurinkoisten päivien varalle. 

Parin vuoden tauon jälkeen minulla on nyt tomatilloakin esikasvamassa. Siivosin kyllä jo multatouhut pääsiäisen tieltä, mutta pitäisi minun kylvää vielä tänään kokeeksi tuoksuköynnöskuusaman ja sikurin siemeniä. 

Loma-aikoja

Työnantajani lahjoittaa joka vuosi yhden ylimääräisen palkallisen vapaapäivän meille yli kuusikymppisille, niinpä sain viime viikonlopun pidennettynä, ja kolmen työpäivän jälkeen nautin taas neljän päivän lomaa. 

Tälle keväälle on luvassa vielä vapun ansiosta pitkä viikonloppu sekä helatorstain jälkeisen perjantainkin saamme vapaaksi, kun pidimme yhden lauantaityöpäivän.

Pääsiäisloma alkoi tuttuun tapaan kiirastorstain ehtoollisjumalanpalveluksella. 

Pitkäperjantain jumalanpalveluksessa sekä saarna että virret koskettivat. Tämän vuoden evankeliumiteksti oli Johanneksen mukaan. Päätösvirren jälkeen (Voi Hänen rakkauttaan) kävin vielä ottamassa kuvia alttarilta. 

Lankalauantaina on tarkoitus kyläillä Millanin luona ja syödä vielä kerran synttärikakkua. Ajattelin kuitenkin jättää namusia ja terveisiä virpojille, jotka täälläpäin kiertelevät vasta huomenissa. 

Kevättää yhä enemmän

Eilen työpäivän jälkeen pesin yhden koneellisen pyykkiä, kun niin lupaavasti tuulahteli (lue: tuulennopeus puuskissa myrskylukemissa). 

Illemmalla pääsin sitten taas koulimaan: mukulasellerit ja tomaatit (melkein kaikki). Ilokseni Blue pitts -lajikekin lopulta iti niin, etten kaikkia koulinut. Yli viisi mutta alle kymmenen koulin ja loput pikkutaimet (ehkä viisi) joutuivat kompostiin. 

Nyt on jo myös ahkeraliisa alkanut itää, samoin muutama mustasilmäsusanna on noussut pintaan. Myös yrtti-iisoa on luvassa ja ainakin yksi japanin ihmekukka - jos saan taimen pysymään hengissä. Viime keväänä taimet menehtyivät. Syyssyrikkääkin on pinnassa, mutta ovatpa pikkuruisia alkuja, ei uskoisi, että pensaaksi kasvaa. Vielä jänskätän ainakin sinipallo-ohdakekylvöstä. Ja ne samettikukat on vielä kylvämättä. Jospa muistaisin tänä iltana. 

Tämä se on ihanaa, saada seurata itämistä ja kasvua. Vaan olipa ihanaa myös bongata tänä aamuna työmatkalla ensimmäiset joutsenet, ja kotimatkalla niitä näkyi jo useita pariskuntia. (Tänään meillä oli lauantaikoulupäivä, saadaan sillä helatorstain jälkeinen perjantai vapaaksi. Samana viikonloppuna on sitten 40-vuotishääpäivämme, monta päivää aikaa juhlia...)

Aivan kiva koulupäivä. Yksi ilahduttava asia oli oppilaan minulle tekemä lahja. 

Töistä palattuani kävin hakemassa eiliset pyykit ja sen jälkeen kävin viemässä linnulle vielä yhden erän talipalloja ja siemenkakkuja. Sitten teinkin jo ensimmäisen kierroksen suurelta osin sulaneella kasvimaalla miettien mm. mihin kylvän porkkanoita tänä vuonna.

Kevättää

Neulonta jatkuu, mutta nyt pidän taukoa sukista ja aloitin villatakkikokeilun. Selasin lomalla nipun käsityölehtiä etsien neuleohjeita villatakkeihin. Sain siskolta ison määrän lankaa, joka mielestäni sopisi pitsineuleeseen. Löysinkin mukavan mallisen villatakin, mutta sen ohjetta en ryhtynyt seuraamaan kirjaimellisesti, koska se olisi pitänyt tehdä taka- ja etukappaleet yhtä aikaa samoilla puikoilla. Minä kun halusin tehdä kappaleet erikseen. Niinpä olenkin joutunut pärvöttämään eli purkamaan ja aloittamaan alusta kolmeen kertaan. Ehdin jo tehdä molemmat etukappaleet (samaan tahtiin molempia neuloen) kuvan näyttämään pituuteen, kun päätin aloittaa alusta. Pärvötin toisen puolen ja aloitin uudelleen isommalla silmukkamäärällä, toinen kappale sai jäädä vielä vertailun vuoksi ja suunnittelun avuksi. 

Eilen illalla pärvötin uudestaan (en sentään ollut tehnyt kuin kymmenkunta senttimetriä) ja vähensin silmukoita puolen kuvion verran. Nyt etukappaleem leveys helmassa vaikuttaa sopivalta. 

Sää on muuttunut varsin keväiseksi. Keväistä tunnelmaa lisäsi viikolla vielä postilaatikosta löytynyt siemenlähetys.  

Kuvassa osa tilaamistani siemenistä, parista pussista tein jo esikasvatuskylvön, nimittäin syyssyrikkää ja tarhakylmänkukkaa. Niiden lisäksi kylvin perjantaina muitakin perennoja, sininataa,  mustasilmäsusannaa, yrtti-iisoa, sinipallo-ohdaketta, jotain laukkaa (jonka siemeniä keräsin mukaani viime kesänä veljen morsiamen puutarhasta) ja lisäksi tähkäverbenaa, jota olisi pitänyt kylvää ULOS RUUKKUUN jo tammikuussa lumen alle, mutta kokeeksi laitoin nyt ulos varjoisaan paikkaan  ruukkukylvön, jonka peittelin ensin perliitillä ja sitten lumella. 

Sittemmin kylvin myös ahkeraliisaa, joka unohtui perjantaina, samoin Sungold-tomaatteja, joita en muistanut helmikuussa, kun kylvin muita tomaatteja. Blue pitts - ja Moneymaker -lajikkeita kylvin muutaman siemenen lisää, kun edelliset eivät näyttäneet itävän. 

Pian pitäisi kylvää ilmeisesti myös samettikukkaa. Mutta en vielä tänään. Tänään tein kaalikääryleitä romanialaisella reseptillä ja samalla uuninlämmöllä vähän hyväskääkin. Kirkossakin käytiin. Suntio tuli kysymään meitä tekstinlukijoiksi, mikäpäs siinä, kun molemmilla sattui olla lukulasit mukana. 

Voittajafiilis

Talviloma menossa. Otin uhallakin luokasta mukaani pari koulutyötä.. Olin vakaasti päättänyt ne myös tehdä, vaikka vähän itseäni epäilinkin.

Loman aloitin kuitenkin perjantaina leipomalla (ja pyykkäämällä). Lauantaina kyläilyä, sunnuntaina kirkonmenot ja seuraavan kyläreissun valmistelua. Maanantaina kävimme sukulaisissa, siskojen kokoontumisajo lapsuuskotiin ja siskon ruokapöytään. Tänä aamuna sitten tartuin toimeen ja kävin läpi oppilaiden matematiikan kirjoista kaikki pääsälaskutehtävät ja sen jälkeen laadin uuden istumajärjestyksen ruokailuun. Siinä ne kouluhommat olivatkin. Jes!

Sitten onkin ollut aikaa loma-askareille, joista yhtenä kylvin jo tomaatin siemeniä esikasvatukseen, yhtätoista eri lajiketta, mutta vain kahdesta kuuteen siementä kutakin.

Samalla valmistellaan seuraavaa kyläilyä. Nyt näyttää, että perinteeksi muodostunut perhetapaaminen järjestyy tälläkin lomaviikolla.

Näyttää myös siltä, että pääsemme käymään pohjoisessa sukuloimassa vielä toisenkin kerran tänä kevättalvena, rippijuhlissa. 

EDIT. Rippijuhlat siirtyivätkin hamaan, kun rippilapsi oli sairastunut leirillä. 

Lomaani kuuluu ehdottomasti myös käsityöt ja lukeminen, vaikka siivoilut jäisivätkin sitten vähemmälle. Muumikirjat ovat työn alla, koska missasin maratonin, eikä neuloosi meinaakaan hellittää.

Tästä väriyhdistelmästä tykkään itse kovasti. Raitalangalle kaveriksi sopi mintunvihreä. 

Ystävänpäivän puuhia

Taimien kouliminen on mielestäni varsin oiva tapa juhlistaa ystävänpäivää. Orvokki taimilla oli jo vankat juuret, samoin paprikoilla, mutta petuniat ovat, äidin sanoin, hengettömiä. Eivät toki kuolleita, vaan niin pieniä ja hentoja, että niiden käsittely kysyy varovaisuutta ja hermoja.

Koulin myös jonkin oudon jättitaimen, joka jökötti keltaisten orvokkien keskellä. Ulkonäön perusteella se voisi olla  auringonkukka tai vaikka kurpitsa. Aika näyttää, jos se hengissä pysyy.

En ihan vielä kylvä tomaattia, mutta siemeninventaarion voisin tehdä, sekä kukkien että vihannesten siemenistä. 

Sain neulottua miehelle kaksinkertaiset lapaset ja sen jälkeen aluslapaset naisten  kokoisiin kaksinkertaisiin. Mutta tähän väliin aloitin taas uudet sukat. Kokoonnumme taas lomani aikana koko perheellä pitsalle, ja siihen mennessä haluan saada sukat valmiiksi vävyä varten. Hänen kengännumeronsa on jotakuinkin 46.

Nojatuolini vieressä on muovilaatikollinen ja pari korillista eri värisiä ja kokoisia villalankakeriä, joita varmaan pitkin lopputalvea jalostan neuleiksi (enimmäkseen sukiksi). Pitkän tähtäimen suunnitelmana on saada alulle jokin villatakin tapainen neule itselle. Äidin tekemän villatakin luonnonvalkoiset hihat alkavat olla harmaat, kun tänä talvena villatakkia on tarvittu jatkuvasti.

Pakkaset jatkunevat vielä hyvän aikaa, niin tein illalla vielä toisen erän tälle talvelle rasvasiemenkuppeja lintuja varten (munkinpaistorasvaa, joululta jäänyt kookosrasvan loppu, ruokaöljyä, auringonkukan ja pellavan siemeniä sekä murskattuja maapähkinöitä). Aamuhämärissä kävin ripustamassa kolme pientä simenkuppia. Trafiikkia piisaa.

Tuossa vielä takaperoinen  kuvasarja miehen kaksinkertaisista tumpuista. 

Härkäviikkoja

Nyt voin laskea härkäviikkojen alkaneen meidän huushollissa. Loput joululaatikot on toki ajat sitten syöty, ja joulusuklaistakin on enää viimeinen levy jäljellä. Mutta tänään paistoin viimeiset piparit pakastimeen jouluna jemmaamistani taikinamöykyistä (ja samalla uunin lämmöllä toiseksi viimeisen torttutaikinan joulutortuiksi). Tonttukuvioisen verhokapan otin keittiön ikkunalta pois samoihin aikoihin kuin riisuin muutkin joulukoristeet ja -liinat. 

Uunin lämmöstä puheen ollen. Mies löysi ratkaisun kiertoilmauunin toimimattomuuteen. Siitä oli vastus sökönä. Nyt on uusi vastus jo paikallaan ja kiertoilma toimii taas. Myös silitysrauta toimii, kun siihen vaihdettiin uusi johto. Niinpä sain kesken jääneen silitysurakankin viimeisteltyä viime viikonloppuna. 

Ensimmäisiin esikasvatuksiin ryhdyin myös lopulta  tammikuun vaihtuessa helmikuuksi. Kaikkien eriväristen orvokkien siemenet ovat jo alkaneet nousta taimelle, samoin violetti petunia. Mutta paprikoita, munakoisoa ja keijunmekkoja saan vielä odotella ehkä pari viikkoa. Tänään kannoin kaksi taimilaatikkoani vintille ja laitoin taimille kasvivalon. Tänä viikonloppuna olen vihdoin päässyt pesemään pyykkiäkin, kun pakkanen on hetkeksi lauhtunut, niin on tarjennut ripustaa pyykkejä ulos.    

Pakkasilla olen viihtynyt kudinvartaiden ja villalankajämien kanssa. Muutama sukkapari on kertynyt lisää ensi vuoden Operaatio Joulun lasta varten, lisäksi yhdet rasat Puoli seitsemän Tumpputalkoisiin ynnä kaksinkertaiset lapaset miehelle lämmikkeeksi. Nyt on työn alla toiset kaksinkertaiset, naisten kokoa. Alunperin aloitin sukkaurakan vaje taakseni samalla lankavarastojani. Sitten kuitenkin ostin viikko sitten lisää lankoja, kun olivat tarjouksessa... 

Pari viikkoa talvilomaan. Noinkohan silloin taas kirjoittelisi. 

Elokuun ekan kukkia

Muutama lomapäivä jäljellä, tiistaina takaisin työmaalle. Saapa nähdä, ehtineekö töiden alettua enää niin kirjoitella blogiin. Tuskin.

Sain Millanilta viime syksynä unikon siemenkotia. Kylvin niitä kahteen kohtaan puutarhassa. Kuivassa ja aurinkoisessa paikassa ne kasvoivat hentoina ja matalina ja kukkivat pienin kukin, paljon toista kylvöä aikaisemmin. Kasvimaalle hapankirsikan varjoon kylvetyt kasvoivat puolta korkeammiksi, myös niiden nuput ovat muhkeampia. Ekaksi auenneesta en ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin sade varisti sen terälehdet. Tänään oli auennut lisää.

🩷🩷🩷

 Kimalaiset viihtyvät myös ranskantulikukissa, joita on ilmaantunut pitkin kasvimaata. 

Kasvimaalle on itsekseen ilmaantunut myös tätä violettia päivänsineä, jota joka kevät esikasvatan. Ja tänä kesänä komein kasvu onkin täällä kasvimaalla! Istuttamani eivät ole juuri kasvaneet saati kukkineet, vaikka normaalina suvena olen päivittäin räknännyt yleensä toistakymmentä kukkaa. Jospa ensi kesää varten kylväisin päivänsineä jo syksyllä kasvimaan laitaan. 🤔

Nyt kun on sadettakin saatu ja lisää luvassa, niin tohtinen alkaa istuttaa perennan taimia (tulikellukkaa, harjaneilikkaa ja yksi salkoruusu), vaikka tämä päivä ainakin vielä menee hellelukemissa. Kunnon pohjakastelu ja varjostus istutuksen jälkeen lienee tarpeen. 

Kukkatarhan ilonaiheita

Vaikka tykkään melkein kaikista Kanttorilan puutarhaan istutetuista/kylvetyistä kukkakasveista, niin muutamien ilmaantumista odotan muita hartaammin. Omituisenhajuista ja vähän piilossa kukkivaa lamopeikonkelloa olen jo monesti hehkuttanut, eikä se ihan vielä kukikaan, mutta tänään kävin ottamassa kuvia muutamasta muusta kaivatusta.

Tämä ihanan värinen idänunikko oli vielä eilen nupullaan. Lajike ehti jo kerran kadota toisesta kohtaa perennapenkkiä, mutta onneksi olin saanut siitä siemeniä ❤️ Kuva ei tee oikeutta värille, eikä kukka tänään sateessa ollut kunnolla auki - olin hätäinen ja halusin heti talteen. 

Pispalanneitoa olen kyllä myös ennenkin kehunut, enkä vähiten tuoksun takia. Sen siemenistä en ole onnistunut kasvattamaan taimia, mutta onneksi se on viihtynyt perennapenkin laidalla, johon se muutamia vuosia sitten asettui. Millan oli sen aikanaan hankkinut, en tiedä mihin penkkiin/kohtaan alunperin. Kasvimaailman arvoituksia. 

Yllä on korallikeijunkukan kukinto aukeamassa. Korallikeijunkukkaa olen himoinnut kauan. Purppura-, amerikan- ja tähkäkeijunkukkaakin Kanttorilassa on, mutta niiden kukinnot ovat mitättömän värisiä vaikka viehkoja nekin. 

Köynnöshortensiaan on nyt vasta toisen kerran, pitkän tauon jälkeen, tulossa kukintoja, ensimmäiset kukat aukeamassa. 

Köynnöshortensian tukena "sattumasembra", nyttemmin minulla on myös siemenistä itäneitä sembrataimia, kenties Ruusurantaan, jos taimet pysyvät hengissä. 

Köynnöshortensian tyvi kaipaisi ruosimista niin kuin moni muukin kohta. Ehkä kohta... Pari muutakin keskeneräistä perkuuprojektia tällä markilla odottaa jatkajaa. 

Reissuja ja tärkeä muistutus itselle kasvivalosta - ja eiköhän jotain taas puutarha-asioistakin

Tammikuussa varmaan haeskelen ja yritän muistella, mihin olen piilottanut esikasvatukseen tarvitsemani kasvilamput, kun aiemmin hankkimani ei olekaan enää peräkamarin astiakaapin päällä. Sinne laitoin takaisin kuitenkin niin ikään esikasvatuksessa tarvitsemani lämpömaton - johon kiinnitin post it -lapun. Siihen kirjoitin, että lamput ovat nyt vinttikamarista pöytälaatikoissa. Varulta kirjoitan tännekin muistiinpanoihin, kun useasti olen täältä etsinyt unohdettuja tietoja. Se siitä, sitten muihin asioihin.

Kirjoitin viimeksi juuri ennen perinteistä Norjan vierailuamme. Menomatkalla poikkesimme jälleen kylässä - ja herkuttelemassa - äidin serkun luona ja Ruotsin puolella Millanin tädin luona (hän kokee edelleen Suomen kodikseen ja totesi, että vierailumme toi kodin tuntua, ihan kuin olisi päässyt käymään kotona). Tapasimme Norjassa tällä kertaa koko ystäväperheemme. Tuntui niin mukavalta, kun perheen nuorempi tytär puhutteli minua jälleen opeksi ("because it's your real name") ja kun esikoispoika muisti edelleen runsaasti suomenkielen sanoja ❤️ Matka oli kaikin puolin onnistunut. Paluumatkalla poikettiin vielä hairaamaan kyytiin veljenpojalta ostamani mattokäärön. Saan juhannukseksi keittiön lattialle puhtaan maton 😊

Kotiin on aina mukava palata reissulta. Vähän taas jännitti, miten kasvit sillä välin olivat pärjänneet. Hyvinhän ne, kasvaneetkin olivat. Mutta heti reissun jälkeen piti jatkaa kesken jäänyttä kesäkukkien istutusurakkaa. Paitsi että ennen kotiin tuloa pysähdyttiin Ruusurantaan, minä istuttamaan lisää maa-artisokkaa ja mies leikkaamaan nurmea.

Paluuta seuraavana päivänä käytiin Millanilla kylässä viemässä tuoreet terveiset tädiltä. Sitten taas päiväksi pihatöihin ennen seuraavaa reissua, kesäseuroihin entiseen kotikaupunkiin. Mies oli varannut kahdeksi yöksi hotellihuoneen, koska rivitalo-osakkeessamme on tällä hetkellä vuokralaisia. Olin odottanut tapaavani paljon tuttuja sekä vakiokesäseuravieraita että paikallisia ystäviä vuosien takaa ja monen vuoden tauon jälkeen. Odotukseni täyttyivät ja oikeastaan ylittyivät. Toki ehdimme rookaamisten ja praatailun lisäksi nauttia juhlaohjelmastakin. Musiikkitarjonnassa oli useita helmiä. Soitinyhtyeen säestämä kuoro, jossa ystäväpariskuntakin palvelee, yllätti tasokkuudellaan. Messu entisessä kotikirkossa oli muutenkin juhlallinen ja elähdyttävä. Paluumatkan teimme mutkin lapsiemme luona. Kaikin puolin onnistunut reissu siis tämäkin ❤️

Maanantaina ja eilen pihatyöt ovat jatkuneet, mutta tänä päivä on mennyt vähältä toipuessa eilisestä niittämisestä. Viikatteen heiluttaminen on raskasta tottumattomalle. Minä niitin Ruusurannassa kasvimaan ympäriltä korkeaksi ennättäneitä rikkakasveja ja kun viikate vapautui, mies niitti lupiineja tienlaidalta. Niittoa pitää mennä huomenna jatkamaan. 

Mainittakoon vielä ainakin se, että ennen seuramatkaa istutin myös Ruusurannan kasvihuoneeseen muutamia tomaatteja (lähinnä nimettömiä rääppöjä) ynnä kaksi vesimelonia sekä borlotto- ja salkopapuja. Oli mukava nähdä eilen, että ne kaikki olivat hengissä ja hyvässä kasvussa. 

Kotipihassa en meinannut keksiä avomaankurkuille istutuspaikkaa (tosin taimetkin ovat vasta sirkkalehtivaiheessa), kun edelliseen kurkkupenkkiin istutin gladioluksia ja kun kurkuille aikomassani paikassa pilkotti perunanvarsia. Mies tarjosi autonrenkaita istutuslavaksi, siinä ratkaisu. Kaksi autonrengasta sain helposti mahtumaan herukan ja lipstikan väliselle alueelle parsojen eteen. Nyt seuraan, alkavatko istuttamani minitaimet kasvaa vai vaihdanko tilalle uudet. Kylvin lähes kourallisen siemeniä varmistaakseni, että jokunenkin itäisi. Kellarissa on vielä kolme kurkkupurkkia edellistä satoa, mutta kyllä täytyy syksyllä tehdä lisää

"Niin kiirus jottei niemelähän kerkiä"

Jos oli kevätlukukausi hektinen, niin hapinesta on pitänyt olla myös kesäloman alettua. Puutarhahommiapa tietty - kahdessa puutarhassa. 

Joka kasvukauteen liittyy niin iloja kuin pettymyksiä/ harmejakin. Harmeista mainittakoon, että tikkusuojauksesta huolimatta naakat tai muut varislinnut repivät ylös ja tappoivat molemmat iittiläisen härkäpavun taimet (viimeiseni) ja että tänäkään keväänä en onnistunut kasvattamaan elinkelpoisia kaalintaimia. Tein sitten kaaleista suorakylvön Ruusurantaan (kyssä-, lehti- ja parsakaalta) ja peittelin kylvöksen harsolla. Itäkööt, jos tahtovat. 

Tämän kevään eräs erityinen ilonaiheeni on ollut kukkanuput köynnöshortensiassa. Siinä on minun aikanani vasta toisen kerran nuppuja, ja ensimmäisellä kerralla tulin vahingossa katkaisseeksi ainoan kukannuppuoksan. Aikanaan köynnöshortensian tueksi istuttamani sembramänty alkaa oikeasti antaa tukea, ehkä se on rohkaissut kukkimaan. 

Loman alettua olen riehunut joka päivä jommassa kummassa pihassa, satoi tai paistoi. Enimmäkseen on satanut, mutta hyvä sadeasu on mahdollistanut myös sateella riehumisen. 

Minulla on tavoitteena siirtää perunanviljelyn lisäksi maa-artisokan, palsternakan ja suurelta osin myös valkosipulin viljely Ruusurantaan. Ja saada sillä tavoin enemmän tilaa Kanttorilan kasvimaalle, jotta voi paremmin mm. toteuttaa vuoroviljelyä. Olen aloittanut siirron vaiheittain. Syksyllä kylvin Ruusurantaan palsternakkaa ja valkosipulia, nyt loman alettua olen kaivanut Kanttorilasta pois liikoja maa-artisokkia ja istuttanut niitä Ruusurantaan. Varmaan kolme päivää olen kaivanut Kanttorilan puutarhasta pois itsekseen kylväytynyttä palsternakkaa. Osan juurista vein kellariin, muutamia paloittelin tänään uuniin, kun tein sinne muutakin, ja huonoimmat sekä varret piilotin kohopenkkiin, jonka kasasin maanantaina. 

Otsikon toteamus pitäisi kuulua, että on niin kiire, ettei nielemään kerkeä, mutta aikanaan jollain kyläläisellä oli sana muljahtanut, ja otsikon muoto jäi isälle sanonnaksi. Kotikylän liepeillä oli kyllä Niemelä-niminen talokin. (Isällä oli käytössä paljon muitakin sanontoja, joista osa oli samanlaista perua.) 

Tämän bloggauksen kuva liittyy koulun päättäjäisiin ja tämän päivän puutarhapuuhiin. Sain oppilaalta vaaleanpunaisen napon, jossa oli kauniita serviettejä ja oheiset kukansiemenet. 

Tänään sain idiksiä, minne istuttelisin ja kylväisin kesäkukkia. Hoksasin, että viimevuotinen kurkkupenkki kasvimaan etelälaidassa sopii gladioluksille. Pystytin sinne tuki rakennelman ja gladiolusten eteen kylvin Pink shades - siemensekoituksen. Sain raivattua tilaa pitkän kukkapenkin etelänpuoleiselle laidalle sen verran, että sain tyhjättyä sinne toisenkin kesäkukkasekoituspussin ja istutettua leijonankitaa, punarevonhäntää, orvokkeja, kesäastereita ja vaniljasamettikukkia. Nähtäväksi jää, kuinka moni taimenrääppöö jää henkiin ja alkaa kasvaa.

Laitanpa vielä kuvan lahjanaposta. 

Muistiinpanoja syyslomaviikolta

Vaikka loma alkoi vähän väsyneissä tunnelmissa - ehkä vähän univelkaa, lisäksi lauantaina ajo vieraalla autolla vieraassa kaupungissa taisi ottaa voimille - niin sunnuntaina jo reipastuin. Kirkon jälkeen tein jo monta syyslomalle säästelemääni puutarhapuuhaa. Lisäksi ehdin järjestellä tapaamista. Haaveenani oli saada tavata kaikki lapsemme ja olin ehdotellut heille kokoontumista jossain pohjoisen kaupungin pizzaravintolassa periaatteella 'pappa betalar'. Meinasi olla kovan takana löytää kaikille sopivaa ajankohtaa, mutta lopulta se järjestyi maanantaille. 

Maanantaille mies sopi lisäksi parin autonrenkaan oston matkan varrelta. Renkaat jätimme ravintolareissun ajaksi esikoisen pihaan, jotta kyytiin mahtuisi esikoisen lisäksi tytär ja vävy. Kuopus naisystävänsä kanssa tulivat omalla kyytillä pizzeriaan, keskimmäinen veljistä sähköpyörällään. Olin varannut meille kahdeksan hengen pöydän. Ehdotin, että tekisimme tällaisesta tapaamisesta oman perinteen, tutustuen samalla pohjoisen kaupungin eri ravintoloihin. 

Tapaamisen järjestymisestä minulle jäi niin hyvä mieli, että koko syysloma on sen jälkeen tuntunut huippuhienolta ja tavoitteet täyttäneeltä. 

Säätkin ovat suosineet. Enimmäkseen on tarjennut hyvin ulkotöissä. Yhtenä päivänä kosteus ja koleus tunkeutui silikoni- ja työhanskojen läpi. Muuten on enempi tullut hiki. Koskapa lämpimien säiden povataan jatkuvan, en ole vieläkään kiirehtinyt porkkanoita maasta enkä talviomenoita puusta. Palsternakkoja olen nostanut saadakseni kasvimaalle tilaa syysistutuksiin ja -kylvöihin. Upotin narsissien lisäksi kasvimaan nurkkaukseen hapankirsikan ja koristearonian lähelle kukkaruukkuja, joihin kylvin joitakin perennoja. Pioniunikkoa ja rantalaukkaneilikkaa kylvin pariin perennapenkkiin. Ruusurannassa kylvin palsternakkaa ja valkosipulia, Kanttorilan kasvimaallekin istutin valkosipulia ja kylvin sitä salaattivuonankaalta. Merkkasin kivillä ja kepeillä. Ehkä olisi hyvä vielä ottaa kuva istutuspaikoista, mutta toki valkosipulit ainakin paljastavat aikanaan paikkansa. 

Otin sentään kuvan ruotsinköynnöskuusamasta, joka avasi kukkansa Ruusurannassa ❤️

Eilen pihaan peruutti rekka. Siinä tuotiin nippu puutavaraa. Viikolla 43 kattofirma käy vielä laittamassa uudet räystäslaudat, niin sitten on koko Kanttorilan ulkokuori uusittu.

Tiistain vietimme Ruusurannassa. Sain raivattua lisää kasvimaata, pussittaen juolavehnän juurta, sillä sitten pystyin vähän kylvämäänkin. Kaivaessa löytyi vielä perunoita ja nousi vähän myös maa-artisokkaa, niin kotona tein niistä keskiviikkona sosekeittoa, johon tuli myös porkkanaa, palsternakkaa, kesäkurpitsaa ja vähän omenaa (söimme 5 litran kattilallisesta viimeiset sopat eilen). 

Keskiviikkona kävimme uudestaan Millanin luona. Mies purki autotallin homeisia sisäseiniä ja pussitti eristeenä käytettyjä toppakankaita. Torstaina hän sitten kävi purkamassa lisää ja viemässä eristepussit kaatopaikalle. Sillä aikaa minä säilöin; omenoista ja pakastevadelmista sosetta ja mehua, laitoinpa sekaan kesäkurpitsaakin. Desinfioin purkit ja pullot uunissa, niin tein sinne sitten vielä leipää ja omenapiirakkaa. 

Eilen perjantaina ruuan jälkeen aloimme tehdä lähtöä yhdistetylle metsä- ja Ruusuranta-retkelle. Löysimme suppilovahveroita kaksi kuivurillista ja kolme pannullista, puolukoita vain muutaman desin. Ruusurannassa oli tarkoitukseni tehdä loput syystyöt, mutta verkkojen ym. suojien rustaaminen hedelmäpuiden, pensasmustikoiden ja marja-aronioiden ympärille oli sellaista ähräämistä, etten muuta ehtinyt ennen pimeää. Vesiastioiden tyhjääminen pitää ainakin huolehtia ennen pakkasia, mutta onneksi niitä ei ihan nurkan takana olekaan. 

Kun tänään mietin, mitä vastaan, kun kysytään miten loma meni, niin muistin, että olenhan ehtinyt myös lukea. Sain loppuun Maiju Lassilan Kootut teokset ja aloitin Alivaltiosihteerien Se virallinen tarina -kirjan, jonka senkin sain veljen kihlatulta. Olen myös vihdoin saanut alkuun ns. telkkarikäsityöt, ts. kun istun nojatuoliini, niin käsillä on jokin... käsityö. Aloitin parsimisella, mutta nyt on neulepuikot vuorossa. Neulomisessa vaan on ikävä sivuvaikutus, niskajumit ja siitä seuraava päänsärky. 

Loppuun vielä pari kuvaa kellarista. Mehupullojen alle piti tökätä tuollainen levy, kun ylähyllyssä on niin leveät raot, ettei pullot sopisi kuin takimmaiselle laudalle. Alahyllyllä on viimevuotisia säilykkeitä, mutta epäilen, että myös toiseksi alimmalla vasemmassa laidassa olevat omenasoseet taitavat nekin olla viime vuosikertaa. 

Ylähyllyllä on gladioluksen mukulat puuhakkeen seassa sekä loput kesäkurpitsat. 

EDIT. Lisään vielä jälkikäteen 25.10. yhden  muistiinpanon, jolla saattaa olla minulle myöhemmin merkitystä, jos ei muuten, niin mielenkiinnosta. Tänä kasvukautena saimme syödä omia salaatteja syyslomalle asti. Nyt en ole käynyt katsomassa, olisiko nämä viimeaikaiset lämpöiset ja kosteat säät saaneet salaatin vielä kasvamaan, mutta tuskin enempää kuin leivän päälle. Viimeinen tomaatti on jäljellä, ja lisäksi muutamia paprikoita, joista saatan tehdä toisen erän tsakuskaa, kun sain Millanilta lisää munakoisoa. Hän oli saanut niitä tutultaan Etelä-Suomesta. 

Syyslomahaaveita

Loman suhteen tahtoo odotukset olla aina korkealla ja suunnitelmat ylimitoitettu. Nytkin olen suunnitellut, etten käyttäisi aikaa TV:n katseluun tai naamakirjaan, mutta molempiin olen ehtinyt jo hussata kalliita lomaminuutteja, ellei jopa tunteja. Pimeäkin tulee niin nopeasti, että sekin rajoittaa ulkotöiden joutumista. Tänään teimme Millanin kanssa ostosretken, sieltä palattuamme aurinko vielä paistoi kauniisti, mutta saamattomuuttani en ehtinyt enää pihahommiin, vaikka olin ajatellut tänään vielä kylvää perennoja. Sain kuitenkin aamulla ennen reissuun lähtöä istutettua loput narsissin sipulit kasvimaan reunaan. Ruusurannassa tyydyin vain kippaamaan kukkasipulit pariin kuoppaan, jotka kaivoin perennapenkkiin. Ruusurantaan istutin myös loput kaksi sininataa, kuivahkoon penkkiin.

Perennojen kylvön lisäksi ajattelin ehtiä kylvää myös palsternakkaa ja valkosipulia, Ruusurantaan. Kanttorilaan kylvän nyt syksyllä ainakin loput salaattivuonankaalin siemenet. Millanin mukaan ne eivät säily kovin kauaa itävinä.

Entäs sitten porkkanoiden ja palsternakkojen nosto? Täytyy seurata säätiedotuksia. En halua yrittää irrotella niitä kovaksi kohmettuneesta maasta kuten viime syksynä.

Sen verran pääsin eilen aloittamaan ns. siivouksia, että pussitin kuivumassa olleita siemeniä ja järjestin tilaa siemenlaatikkoon. Silläpä minulla olisi sitä perennakylvöä, kun pitää päästä eroon muutamasta vanhasta siemenpussista.

EDIT. Aloitin tämän blogitekstin lauantaina, sittemmin olen monia asioita ehtinytkin, olen ollut kovasti tyytyväinen tähän syyslomaan tähän mennessä. Toivon ehtiväni ja muistavani kirjoittaa lomasta myöhemmin lisää. 

Kesäisen alkusyksyn koostetta

Merkillisiä säitä. Hellepäivien määrässä on rikottu aiempi ennätys, kun vielä nyt syyskuussakin on ollut hellepäiviä. Välillä on ollut usean päivän rankkasadejakso (mm. kuun vaihteessa, kun olimme juhlimassa serkun synttäreitä heinäladossa), sitten taas lämpöä ja tänään rajuja tuulenpuuska. (EDIT. Aloitin tämän kirjoittamisen viikolla.) 

Pitkittynyt kesä on antanut kukille lisäaikaa, mikä olikin omassa pihassa tarpeen useammalle lajille, esim. pelargoneille ja keijunmekoille, joiden kukkimista sai odottaa tavallista pidempään. Nähtäväksi jää, riittääkö tämäkään lisäaika liuskamiinanköynnökselle. 

Lämpö ja riittävät sateet ovat luoneet otolliset olosuhteet myös sadolle. Sadonkorjuun kanssa en ole kaikilta osin pitänyt kiirettä, kun ei vielä ole ollut hallauhkaa. 

Näin komeaa paprikaa en ole aikaisemmin saanut omasta kasvihuoneesta. 

Myös siementen keruu on onnistunut monilta osin. 

Ruusupavut eivät ole aina ehtineet kehittyä valmiiksi ennen halloja, mutta tänä vuonna olen saanut siemeniä jaettavaksi asti. 

Samoin tilliä. Toki perinteisiä kosmosta, päivänsineä, samettikukkaa, tuoksuampiaisyrttiä, härkäpapua, mutta myös aurankukkaa, jota minulla ei ole aiemmin ollut, mutta nyt kasvoi oppilaalta saadusta kesäkukkasekoituksesta. 

"Lähti laukalle..."

Jo viime satokaudella totesin, että valkosipulia tuli turhan paljon. Se johtui siitä, että nostettavaksi kasvaneita oli sekä toissa vuoden itusipulikylvöstä että edellisvuoden kynsi-istutuksista. 

Vielä enemmän valkosipulia nousi tänä vuonna, en tiedä miksi... 

Vein ensimmäisenä nostetut Millanin synttäreille, ja niistä Millan jakoi osan synttärivierailleen. 

Seuraaville synttäreille (serkkulikan kuuskymppiset, ikätoverini...) saan viedä kynsilaukkaa aika mekosta, vai miten Aleksis sen sanoisikaan, kun useampi lähisukulainen ilmaisi huolivansa liikojani.

Kyllä liian kanssa aina pärjää, tapasi äiti sanoa.

Tänä syksynä en sitten meinaakaan tähän Kanttorilan pihaan istuttaa/ kylvää valkosipulia - juurikaan. Ehkä yhden kukinnollisen itusipuleita, joista sitten keväällä voi siirtää porkkanakylvöjen kavereiksi. Ruusurantaan ajattelin istuttaa ensi kesänä nostettavat, samaten sinne levitän myös palsternakan siemeniä. Tänä kesänä koko Kanttorilan kasvimaa on enemn tai vähemmän palsternakan vallassa. Vastaavan tapahtuman yritän estää tulevina kesinä. Ensimmäinen toimenpide oli poistaa liiat palsternakan kukinnot. 

Kukkaistervehdyksiä

Otin asijauheesta joitakin kukkakuvia, kun en niitä ole tänä kesänä juuri joutanut napsia. 

Ekassa kuvassa on uutta ja vanhaa tervehdystä oppilailta. Vasemmalla oleva petunia on luokkani tanhupojalta, sen vieressä piilossa oleva neilikka halailijatytöltä ja orvokin kasvatin viime keväänä lukijatytöltä saamastani orvokista keräämistäni siemenistä. 

Alemmassa kuvassa petuniaakin näkyy vähän enemmän ja etualalla ohjaajaltani saatu upea orvokkipehko, josta olen toistaiseksi nyppinyt kukkineita. Kiitos näiden kouluterveisten minulla oli heti alkukesästä jotain kukkiviakin ruukkukesäkukkia. Omakasvattamista vasta päivänsinet ovat alkaneet kukkia. 

Talvettaminen onnistui! Tämän maljaköynnöksen pelastin syksyllä Millanin tyhjilleen jääneestä kasvihuoneesta. Nyt se on nupullaan ❤️ Maljaköynnöksen uusintakukinta ei ole ennen minun hoivissani onnistunut. 

Lopuksi pari kuvaa Ruusurannasta - osoittamaan, miksi sen nimi on Ruusuranta. Lisää ruusuja mm. maantien puoleisella pihanurkalla. 

Sade saapui, olen autuas

Perjantaina töistä ajelin koko matkan sateessa ja rukoilin, että sade tulisi kotiin asti. Niin tapahtui. Ensin sateli hiljalleen, sopivasti kuivaa maan pintaa kostuttaen jotta se pystyi imemään myöhemmin alkaneen reippaamman kuuron. Jo aamulla olin tarkistanut rännit, että "ryöstäjät" olivat oikeassa asennossa ohjaamassa sadeveden astioihin. Saatiin varastoonkin taas kasteluvettä. 

Mahtoiko johtua vain matalapaineesta vai hektisestä työviikosta, että kotiin päästyäni ja syötyäni sammuin sohvalle. Tirsojen jälkeen jaksoin kuitenkin pihalle. Sateen jälkeen tuoksui lumoavalta. Mutta harmi, että hyttysetkin olivat innostuneet sateesta. Istutin muutaman perunan tähänkin pihaan. Jo aiemmin olin istuttanut perunoita Ruusurantaan. Meillä on tekeillä siitä kaupat Millanin kanssa, joten olemme aloittaneet kevätpuuhat sielläkin, vaikka kaupantekoa varten tehtävä valtakirjakaan ei ole vielä tullut kaupanvahvistajalta. 

Kylvin sitten jo muutaman avomaankurkun kohopenkkiin ja itämättömän porkkanoiden testikylvön tilalle salaattia. 

Tänään istutin tomaatit, neljä kurkkua, munakoison ja paprikoita kasvihuoneeseen, kun on ollut sopivan pilvinen päivä, ei tukalaa kuumuutta. Peittelin istutukset kuitenkin kateharsolla. Huomenna messun jälkeen ajattelin kantaa ainakin osan muistakin taimista ikkunoita kasvihuoneeseen, ehkä hetkeksi ihan uloskin karaistumaan, kateharson alle suojaan. 

Hedelmäpuiden kukinta-aika on alkanut. Hapankirsikka kukkii tällä hetkellä runsaimmin, mutta omenapuissakin on alkamassa aivan kelpo kukinta. Samoin pitkään juronut suklaakirsikka alkaa olla toipunut kuuden vuoden takaisesta siirrosta ja kukkii jo vanhaan malliin.