Heinäkuun vimppa...

... myös postaus, uskallan luvata.

Kesäkukkasiemensekoituksen toiseksi viimeinen kukkija on tämä iki-ihana maloppi/kesämalvikki, en tiedä varmuudella nimeä, kun ei siemensekoituspussissa yleensä nimiä kerrota. Mutta vanha tuttu rakas jo äidin ajoilta, nimestä viis. 

Viimeinenkin, eli silkkikukka, oli tänään avautunut, vieressään aurankukka, jo ensimmäisten joukossa kukkinut. 

Näiden ja aikaisemmin mainitsemani punapellavan lisäksi siemensekoituspussin satoa on pinkki ja lila ruiskaunokki, sarvileukoija, toukokukka, tarhakohokki ja olkikukka. 

Ja varsin hyvin sopii pinkin siemensekoituksen sävyihin myös avautumassa olevan gladioluksen väri 🩷

Niistä kun ei voi aina tietää, minkä värisenä mikäkin gladiolus kukkii. Nytkin on avautumassa pinkkien lisäksi kirkkaanpunaista ja keltaista. Minä kun jemmaan syksyllä niiden mukulat kellariin, niin olen tavannut sitaista kukkineen varren tyveen värimerkkilangan tai -askartelunorkon, että seuraavana keväänä olisi vähän träillä. Vein tänään yhden pinkahtavan kukan Millanille, niin pitäisikin käydä etsimässä merkkinauha jäljelle jääneeseen varrentynkään. 

Tässä välissä on Kanttorilaankin saatu sadetta 😊 Kun tiistaina olin saanut pestyä kellarin hyllyt - jotka mies oli purkanut ja kantanut kellarista ulos - ja ratusteltua ne kuivumaan (mikä tapahtui hyvin sukkelaan helteessä), niin illansuussa Taivaan Isä vielä virutteli hyllyt kertaalleen. Samalla sain taas sadevesiastiat täyteen. 

En ottanut hyllyistä mitään ennen-kuvaa, niin ei noista välttämättä huomaa, että pesty ne on. 

Nyttemmin mies nosti uudestaan kuivuneet kellarikalusteet kuistille, mikä olikin hyvä, koska aivan äsken saimme taas yhden sadekuuron ukkosen kera. 

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä ❤️

Muistiinpanoja syyslomaviikolta

Vaikka loma alkoi vähän väsyneissä tunnelmissa - ehkä vähän univelkaa, lisäksi lauantaina ajo vieraalla autolla vieraassa kaupungissa taisi ottaa voimille - niin sunnuntaina jo reipastuin. Kirkon jälkeen tein jo monta syyslomalle säästelemääni puutarhapuuhaa. Lisäksi ehdin järjestellä tapaamista. Haaveenani oli saada tavata kaikki lapsemme ja olin ehdotellut heille kokoontumista jossain pohjoisen kaupungin pizzaravintolassa periaatteella 'pappa betalar'. Meinasi olla kovan takana löytää kaikille sopivaa ajankohtaa, mutta lopulta se järjestyi maanantaille. 

Maanantaille mies sopi lisäksi parin autonrenkaan oston matkan varrelta. Renkaat jätimme ravintolareissun ajaksi esikoisen pihaan, jotta kyytiin mahtuisi esikoisen lisäksi tytär ja vävy. Kuopus naisystävänsä kanssa tulivat omalla kyytillä pizzeriaan, keskimmäinen veljistä sähköpyörällään. Olin varannut meille kahdeksan hengen pöydän. Ehdotin, että tekisimme tällaisesta tapaamisesta oman perinteen, tutustuen samalla pohjoisen kaupungin eri ravintoloihin. 

Tapaamisen järjestymisestä minulle jäi niin hyvä mieli, että koko syysloma on sen jälkeen tuntunut huippuhienolta ja tavoitteet täyttäneeltä. 

Säätkin ovat suosineet. Enimmäkseen on tarjennut hyvin ulkotöissä. Yhtenä päivänä kosteus ja koleus tunkeutui silikoni- ja työhanskojen läpi. Muuten on enempi tullut hiki. Koskapa lämpimien säiden povataan jatkuvan, en ole vieläkään kiirehtinyt porkkanoita maasta enkä talviomenoita puusta. Palsternakkoja olen nostanut saadakseni kasvimaalle tilaa syysistutuksiin ja -kylvöihin. Upotin narsissien lisäksi kasvimaan nurkkaukseen hapankirsikan ja koristearonian lähelle kukkaruukkuja, joihin kylvin joitakin perennoja. Pioniunikkoa ja rantalaukkaneilikkaa kylvin pariin perennapenkkiin. Ruusurannassa kylvin palsternakkaa ja valkosipulia, Kanttorilan kasvimaallekin istutin valkosipulia ja kylvin sitä salaattivuonankaalta. Merkkasin kivillä ja kepeillä. Ehkä olisi hyvä vielä ottaa kuva istutuspaikoista, mutta toki valkosipulit ainakin paljastavat aikanaan paikkansa. 

Otin sentään kuvan ruotsinköynnöskuusamasta, joka avasi kukkansa Ruusurannassa ❤️

Eilen pihaan peruutti rekka. Siinä tuotiin nippu puutavaraa. Viikolla 43 kattofirma käy vielä laittamassa uudet räystäslaudat, niin sitten on koko Kanttorilan ulkokuori uusittu.

Tiistain vietimme Ruusurannassa. Sain raivattua lisää kasvimaata, pussittaen juolavehnän juurta, sillä sitten pystyin vähän kylvämäänkin. Kaivaessa löytyi vielä perunoita ja nousi vähän myös maa-artisokkaa, niin kotona tein niistä keskiviikkona sosekeittoa, johon tuli myös porkkanaa, palsternakkaa, kesäkurpitsaa ja vähän omenaa (söimme 5 litran kattilallisesta viimeiset sopat eilen). 

Keskiviikkona kävimme uudestaan Millanin luona. Mies purki autotallin homeisia sisäseiniä ja pussitti eristeenä käytettyjä toppakankaita. Torstaina hän sitten kävi purkamassa lisää ja viemässä eristepussit kaatopaikalle. Sillä aikaa minä säilöin; omenoista ja pakastevadelmista sosetta ja mehua, laitoinpa sekaan kesäkurpitsaakin. Desinfioin purkit ja pullot uunissa, niin tein sinne sitten vielä leipää ja omenapiirakkaa. 

Eilen perjantaina ruuan jälkeen aloimme tehdä lähtöä yhdistetylle metsä- ja Ruusuranta-retkelle. Löysimme suppilovahveroita kaksi kuivurillista ja kolme pannullista, puolukoita vain muutaman desin. Ruusurannassa oli tarkoitukseni tehdä loput syystyöt, mutta verkkojen ym. suojien rustaaminen hedelmäpuiden, pensasmustikoiden ja marja-aronioiden ympärille oli sellaista ähräämistä, etten muuta ehtinyt ennen pimeää. Vesiastioiden tyhjääminen pitää ainakin huolehtia ennen pakkasia, mutta onneksi niitä ei ihan nurkan takana olekaan. 

Kun tänään mietin, mitä vastaan, kun kysytään miten loma meni, niin muistin, että olenhan ehtinyt myös lukea. Sain loppuun Maiju Lassilan Kootut teokset ja aloitin Alivaltiosihteerien Se virallinen tarina -kirjan, jonka senkin sain veljen kihlatulta. Olen myös vihdoin saanut alkuun ns. telkkarikäsityöt, ts. kun istun nojatuoliini, niin käsillä on jokin... käsityö. Aloitin parsimisella, mutta nyt on neulepuikot vuorossa. Neulomisessa vaan on ikävä sivuvaikutus, niskajumit ja siitä seuraava päänsärky. 

Loppuun vielä pari kuvaa kellarista. Mehupullojen alle piti tökätä tuollainen levy, kun ylähyllyssä on niin leveät raot, ettei pullot sopisi kuin takimmaiselle laudalle. Alahyllyllä on viimevuotisia säilykkeitä, mutta epäilen, että myös toiseksi alimmalla vasemmassa laidassa olevat omenasoseet taitavat nekin olla viime vuosikertaa. 

Ylähyllyllä on gladioluksen mukulat puuhakkeen seassa sekä loput kesäkurpitsat. 

EDIT. Lisään vielä jälkikäteen 25.10. yhden  muistiinpanon, jolla saattaa olla minulle myöhemmin merkitystä, jos ei muuten, niin mielenkiinnosta. Tänä kasvukautena saimme syödä omia salaatteja syyslomalle asti. Nyt en ole käynyt katsomassa, olisiko nämä viimeaikaiset lämpöiset ja kosteat säät saaneet salaatin vielä kasvamaan, mutta tuskin enempää kuin leivän päälle. Viimeinen tomaatti on jäljellä, ja lisäksi muutamia paprikoita, joista saatan tehdä toisen erän tsakuskaa, kun sain Millanilta lisää munakoisoa. Hän oli saanut niitä tutultaan Etelä-Suomesta. 

Pakkaspäiviä

Meillä ei ole ulkolämpömittaria, mutta keittiön porstun kylmässä komerossa on digitaalinen mittari, joka näyttää lämpötilan lattiatasosta ja naaman korkeudelta. Tällä viikolla hyllykorkeudella lämpötila on vähitellen laskenut nollaan ja lattiatasolla on tänään ennätyslukema -7,3°C. Keittiön porstuassa ei ole yhtä kylmä, kun siellä on pieni lämpöpatteri, mutta kaiken varalta siirsin sieltä pienet kaktukseni kamarin ikkunalle.

Lomaa ei ole enää paljoa jäljellä. Minun oli tarkoitus loman aikana mm. pöyhiä kompostoria ja laittaa sinne sekä herätettä että kuumaa vettä muovikanisterissa. Mutta tällä viikolla ei ole ollut mitään asiaa aukomaan kompostorin kantta. Eikä siinä varsinaisesti kiirettä muuten olisikaan, koskapa talvella käytämme bokashiastiaa, mutta kun olen raahannut kellarista omenalaatikoita keittiöön, niin pahentuneita omenoita on nyt sangoissa keittiön lattiallao dottamassa, että pääsisivät kompostoriin.

 Näillä pakkasilla - jotka säätiedotusten mukaan ovat Pohjolan ennätyslukemia tällä vuosituhannella, Enontekiöllä -44,3°C - linnut ovat olleet nopiana lintulaudalla. Mies on huolehtinut auringonkukansiemeniä sekä ruokinta-automaattiin että maassa olevalle uunipellille peltopyitä varten. Pellin hän ons uojannut lumisateelta lautasantennista tehdyllä katoksella. Minä tein eilen lisää siemenrasvakuppeja ja vein tänä aamuna toisenkin sellaisen roikkumaan. Heti alkoi kupilla kuhina. 

Nyt olisi ollut nättejä aurinkoisia säitä valokuvaamiseen ulkona, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Tänään kävin lintulaudanl isäksi postilaatikolla. Sieltä löytyikin kotiseutulehden lisäksi Eestistä tullut kirje. 

Mietin, miten koleaa meillä täällä olisikaan, ellei viime keväänä olisi tehty sitä katto-, ulkoverhous-, ikkuna- ja oviremonttia. Nytkin on pitänyt pukea kunnolla sisälläkin ja takkaa on lämmitetty päivittäin. Olen polttanut kynttilöitä tällä viikolla enemmän kuin ennen joulua ja joulun aikaan yhteensä. Saadakseni pientä lisälämpöä kylpyhuoneeseen ja keittiöön. 

Viimeinenkin niitti

Eilen olivat käyneet tuomassa ja asentamassa parvekkeen. Palattuani töistä mies kysyi, huomasinko mitään uutta. No en ollut huomannut, kun yleensä katseeni pihassa suuntautuu paljon alemmas, perennapenkkeihin ja kasvimaalle. 

Nyt on Kanttorilan ulkokuori valmiiksi asti rustattu. 

Lauantain urakka

Tänään jatkoin rivakasti ikkunoiden edustojen raivausta. Aikaisemmin olen vasta ottanut alas verhoja muutamalta ikkunalta ja olohuoneen ikkunoiden edessä roikkuneet lasitähdet. Taimihyllyjä en vielä tänään siirtänyt enkä olohuoneen sisäkasveja, mutta keittiön ikkunan edessä olleen lautahyllyn tyhjäsin kaktusruukuista, jotta mies sai ruuvata hyllyn irti. 

Sitten oli vuorossa yläkerran ikkunan edusta. Aukaisemmin olin tehnyt siellä tilaa kukkapöydälle, joten siellä tyhjäysoperaatio sujui pikaisesti. Mutta keittiön sivukomeron tyhjäys olikin jo isompi urakka, vaikka sieltäkin olin kantanut hyllyistä askartelutarvikelaatikot vintille. Komeron varastohyllyt ovat hankalasti ikkunan edessä, joten tyhjätä piti ja sitten irrottaa hyllyt ja kannakkeet. Tulipa samalla perusteellinen siivous. 

Keittiön eteisen ikkunan edustan raivaus oli yhtä hidas projekti. Tästä lähdettiin:

Ja tähän pääsin - toistaiseksi. Tuo pikkuhylly pitää vielä sekin tyhjätä, kun on mokoma himpun verran ikkunan edessä.

Olen sentään hiukan ehtinyt olla pihallakin ja siellä jotain pientä krökytä Millanilta saamallani käsiharavalla. Tärkein puutarhatyökaluni meinasi olla hamoos, mutta kun tuo alakaappi piti tyhjätä, jotta sen pystyi nostamaan kuistille, niin sieltä kaapin hyllyltä työkalu löytyi puhdistettuna ja rasvattuna. "Aina löytyy kun lakaastahan", tapasi äitee sanoa.

Mainittakoon vielä, että pihalla ilahdutti erityisesti valkoiset krookukset, joita en muistanutkaan istuttaneeni uusittuun penkkiin, siihen joka oli jäädä lautakasan alle. Toki kaiken muunkin väriset krookukset ihastuttavat joka kevät yhä uudelleen. 

Nyt nytkähtää!

Typerä otsikko, mutta sen voi ajatella sopivan kahteenkin asiaan. Aloitetaan näistä remonttiasioista. Niissähän oli sellainen pääsiäistauko, mikä olikin oikein sopivaa. Tosin meinasi hermostuttaa yhden lautakasan takia, jonka kuski oli pudottanut sellaiseen paikkaan, josta se uhkasi lumen sulaessa hojaantua minun vasta uusitun perennapenkin reunuksen päälle. Pinkka oli sinne suuntaan kallellaan, mutta mies sai tilanteen pelastettua kaivamalla lunta ja asettamalla tukiparruja lautapinon alle. Nyttemmin kun riihikaton laittavat tällä viikolla tulivat urakoimaan, kasa hupeni parissa päivässä.

Kuvassa on rännejä vaille valmis katto, eilen otettu kuva. Rännien laittajat tulevat milloin tulevat. Otin lautavaiheestakin kuvan iltahämärissä 18.4.

Mutta se mikä varsinaisesti nytkähtää remonttiasioista on ikkunat! Nyt on kuorma lähtenyt liikkeelle, ja asentaja tulee tiistaina. Tiedossa ikkunan edustojen raivausta. Niin taimille kuin huonekasveille pitää kehittää väliaikaista säilytystilaa. 

Toinen nytkähtänyt asia on se työasiani, joka on ollut mietinnässä ja vaiheessa oikeastaan joulusta asti. Lähetin irtisanoutumisilmoituksen pohjoisen työnantajalleni jo ennen kuin oli varsinaista varmuutta uudesta työpaikasta. Nyt on. Keskiviikkona sivistyslautakunta oli päättänyt valita minut virkaan. Kun tieto siitä eilen levisi opettajainhuoneessa, sain niin monta onnitteluhalausta, että alkoi itkettää. Yksi uusista kollegoistani kuiskutti minulle: "Kiitos Jumalalle!"

Tyrjöötä osa 3

Remonttirintamalla on ollut nyt pari viikkoa hiljaista, kun saivat hyvissä ajoin ennen pääsiäistä ulkoverhoilun valmiiksi. Yhtenä päivänä töistä palattuani rakennustelineet ja siirtolava olivat kadonneet pihasta ja kaikki näytti paljon avarammalta ja siistimmältä.

Toki meille itsellekin on piisannut siistimistä. Olen keräillyt vaahtomuovin ja kattopeltien palasia ynnä muuta remontista jäänyttä sälää. Mies on tyrjännyt sitäkin enemmän. Yksi iso urakka oli kaataa loputkin vanhasta pihlajasta, jota oli jouduttu jo kuorman tieltä karsimaan. Runko oli sisältä pitkältä matkaa ontto ja täynnä mehiläiskennoja. Toin pääsiäisoksiksi pihlajaa, kun sitä oli kätevästi saatavilla (ja halusin säästää pajut pörriäisille). Kivasti oksat ovat alkaneet vihertää, vaikka tuskin kukannuput jaksavat kehittyä kukkimisen asteelle.

Mies oli jo raivannut sohvan pois tuon yhden ikkunan edestä ja minä riisuin verhot. Ehkä jo ensi viikolla alkaa ikkunoiden laitto. Tuon ikkunan lisäksi vain kamarin ikkunan edusta on helppo tyrjätä tyhjäksi remonttia varten. Kaikkien muiden isojen ikkunoiden edessä on enemmän tai vähemmän huonekasveja tai taimia. Onneksi ikkunoiden vaihto siirtyy aiottua myöhemmäksi, niin ehkä säätkin ovat suosiollisemmat. Osa kasveista minun täytynee kantaa kasvihuoneeseen asti pois tieltä. Sain tänään Millanilta lainaksi kateharsoa, jolla voin sitten lisäsuojata kasveja. 

Ennen ikkunoita tulee riihilatoon uusi katto. Pellit ja ruoteet ovat jo hyvän aikaa odottaneet kempuralla, huomenna tulevat sitten työmiehet aloittamaan. 

Muutaman päivän päästä varmistuu virallisesti tuleva työtilanteeni. Palaan siihen sitten. 

Aprillia!

Minun piti asijauheesta selata blogini menneitä huhtikuita, että onko montakin päivitystä aprilliotsikolla. Eipä ollut, yhden kerran aiemmin olin sattunut kirjoittamaan 1.4. enkä silloinkaan ollut käyttänyt tuota otsikkoa, joten nyt sitten käyttöön, vaikken aiokaan yrittää aprillata tahi kertoa aprillauksista. (Asijauheesta = varta vasten)

Edellisen postauksen jälkeen remontti on edennyt jo katon ja seinien osalta loppuun. Ikkunat ja ovet uusitaan muutaman viikon päästä. Riihen ja autokatoksen kattoa varten tuli jo ruoteet ja peltikuorma, kai niiden laitto alkaa ensi viikolla. 

Tuosta pohjoispäädystä jäi nyt kyllä uupumaan se katkolauta, josta oli jossain vaiheessa puhetta. Kai sitä voisi vielä kysyä. Valkoisella paneloidut pystypalkit näyttävät minun silmiini vähän hassuilta, jos ei niiden päälle tule katkoa. Aikaisemmin päädyssä vaihteli vaaka- ja pystylaudoitus. 

Se remontista tällä erää. Elämässäni on muutakin, paljolti koulutyötä tällä hetkellä. Viikko sitten perjantaina työasiat mietityttivät toden teolla, mutta tällä viikolla huoltajien kanssa pidetty palaveri ja siinä sovittu toimintatapa on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Tämä viikko oli aivan erilainen viime aikoihin verrattuna tämän yhden oppilaan kohdalla. Toki luokassa on muitakin haasteita, mutta usko tulevaan on vahvistunut. 

Sää on ollut nyt aurinkoinen joskin pakkastakin on piisannut. Hyvästä koulupäivästä, synttäritunnelmasta ja valoisuudesta johtuen kenties jaksoin eilen töiden jälkeen jotain pientä kotonakin (pyykkäystä ja tuhkan levitystä). Sitten vielä sain yllättäen puhelun Signe-ystävältä Kainuusta, oli mukava kuulla hänen ääntään pitkästä aikaa, kuin myös tänään Liisa-ystävän, joka lähetti whatsapp-ääniviestin. 

Huomenna palmusunnuntain jumikseen, sitten äänestämään ja käyttämään myös Millania äänestämässä. Sitten juodaankin vaali- ja kirkkokahvit kakun kera, kunhan saan äntihin leipoa kakkupohjan. 

Tyrjöötä osa 2

Oheinen kuva on otettu 14.3. Silloin oli peltikatto melkein valmis ja eteläseinä jo paneloituna. Ja parveke pudotettuna. 

Tuon jälkeen remontti on edennyt kovasti. Eilen oli laitettu jo rännit ja syöksytorvetkin vesirosvoineen. Seinistä vain pohjoispääty ja luoteisnurkka ovat puolimoos. Mutta muutama viikko pitää odotella ennenkuin ikkunoita ja ovia tullaan asentamaan. Sitä ennen ehkä on jo riihen kattokin valmiina. 

Mies on päivittäin tyrjännyt pihalla, siivoten työmiesten jälkiä. Itse aloitin ikkunoiden edustojen tyrjäämisen kylmästä komerosta, joka on täpötäynnä kampetta ja roipetta. Kannoin muutaman banaanilaatikollisen askarteluvärkkejäni kylmälle vintille - kun olin ensin raivannut sinne tilaa. (Ja Toivoskelen, että muistan, missä ne ovat, kun niitä kaipailen.) Komeron tyhjäys on toki kesken, mutta on tässä aikaa vielä ennen kuin ikkunat ovat valmiit.

Monta yötä mietin kukkien ja taimien turvaamisen järjestämistä siinä vaiheessa, kun huone kerrallaan ruvetaan ikkunoita irrottamaan ja vaihtamaan.

Nyttemmin olen kyllä miettinyt öisin enempi työasioita. Ratkaisu on yhä tekemättä. Ja muutakin miettimistä työasioissa on, oppilaiden asioita. 

Tänään kuitenkin multa-, kylvö- ja kasviterapia auttoi minua jättämään työasiat hetkeksi mielestä. Vitkuttelin kylvöjä mainitun tulevan ikkunaremontin takia, mutta koska se siirtyy huhtikuun loppuun, niin en voi siirtää kesäkukkien esikasvatuskylvöjä niin kauas. Ehkäpä silloin ei ulkona ole enää pakkasta ja saan suojattua taimet riittävästi muovihupulla. Tänään kylvin vaniljasamettikukka, leijonankitaa, päivänsineä, mustasilmäsusannaa, punarevonhäntää, kukontöyhtöä ja vähän lisää ahkeraliisaa, kun edellinen kylvö saattoi kuivahtaa. 

Iso ilo tänään oli siitä, kun huomasin mustanmerenruusun nousseen pintaan. 

Sain kälyltä viime kesän alussa kukkivan mustanmerenruusun, syksyllä löysin sattumalta sen kävyt (minulle aivan uusi kasvi, enkä tiennyt sen talvehtivan), ja pari viikkoa sitten panin ne multihin. 

Tyrjöötä osa 1

Tämä paastonaika on ollut kaikkea muuta kuin tavanomainen. Suunnaton myllerrys menossa, niin ulkoisesti kuin vähän sisäisestikin. Miten ulkomylläys alkoikaan? Eräänä päivänä kotiin tullessani pihassa oli outo auto. Mies odotti minua erään kattofirman myyntiedustajan kanssa. Kanttorilan katon kunnostus on ollut pitkään mielen päällä, ja nyt myyntimies oli paikkakunnalla kierrellessään kiinnittänyt huomiota vanhaan taloomme. Sen iltapäivän aikana sovittiin kattoremontin lisäksi myös ulkoverhoilun uusimisesta. Talon ulkomaalausurakka on niin ikään odottanut toteuttajaa. Mutta nyt ei tyydyttäisikään maalaamaan, vaan vaihdettaisiin uudet paneelit ja niiden alle hengittävä eriste, pieneläinsuojaverkko ynnä muu tähtehellinen. Kattopeltiremonttiin sisältyisi myös mm. katon oikaisu sekä rännien ja syöksytorvien uusiminen. Syöksytorviin tulee sellainen väliohjain, jolla voi sadeveden kerätä talteen.

Tavallisesti asiakkaat haluavat tällaiset ulkoremontit teettää kesällä, ja siksi talvisaikaan remontteja myydään talvikampanjahinnalla. Talvella remontoinnin etuna on kuulemma se, että lumi ja jää suojaavat pihaa ja puutarhaa, kun pihamaalle tulee pariksi kuukaudeksi pelti- ja paneelikuormia ja roskalavoja. Toisaalta mahdollinen sade tulee lumena, joka on helppo saada pois ruoteitten ja katteiden päältä ennen peltien laittoa.

Remontin alku sovittiin viikolle 11, mutta koska puutavaraa tuli odotettua aiemmin (eräänä myöhäisiltana yllättäen, kun kuorman tuoja ei ollut tavoittanut miestä puhelimella ilmoittaakseen tulostaan), katon oikominen ja valmistelu peltejä varten alkoikin maanantaina viikolla 10.

Viikon loppupuolella näytti jo tältä. 

Se sisäinen myllerrys liittyy työasioihin. Minulla on edessäni valintatilanne, joka vähältä stressaa, osaanko valita oikein. Viime postauksessani viittasin niin ikään jännittäviin työasioihin. Olin silloin menossa työhaastatteluun. Ja nyt näyttäisi, että minulla saattaisi olla kaksikin työpaikkavaihtoehtoa ensi syksylle. 

Loman loppu ja saldo

Kiitos tästä lomasta! Millan kysyi minulta lauantaina, oliko loma tarpeeksi pitkä vai olisinko halunnut jatkaa vielä toisen viikon. Vastasin, että kyllähän minä olen jo aika tavalla ehtinyt laiskotella. Mies tosin väitti vastaan, etten muka olisi ollut jouten. Mistä hän sen tietäisi, kun on itse ollut riihellä puuhaamassa erilaisia projektejaan.

Aikomani mullanvaihto jäi alkutekijöihinsä, vain pari vehkaa, kohtalonpensas, herttaköynnös, yksi aaroninparta ja yksi rönsylilja saivat uudet mullat, kastelukiteillä höystettynä. Lisäksi kliivia sai suihkun. Suihkutella voi toki myöhemminkin, mutta mullanvaihtoa täytynee jatkaa vuoden päästä.

Toki muutenkin sotkin mullan kanssa, kun orvokeiden jälkeen koulin purjot ja mukulasellerit. Eilen vielä kylvin jonkin verran tomaatteja ja neljä munakoison siementä. Ja tänään pitäisi panna multihin vielä mustanmerenruusun kävyt, kun toin ne jo kellarista ylös. En kyllä yhtään tiedä, onko jo sen aika.

Sotkemisen lisäksi olen vähän jotain siivonnutkin (muoviastiakomeron...), lukenut yhden kirjan (kaskuja) ja virkannut afrikankukkia. Mutta parasta lomassa on kuitenkin ollut erilaiset sosiaaliset tilanteet, tiistain sukulointi- ja kouluvierailureissu, kyläilyt Millanin luona ja tänään vielä loman päätteeksi siskon kyläily Kanttorilassa.

Loman aikana pihaamme tuotiin - ensimmäinen - rakennustarvikekuorma katto- ja ulkoverhousremonttia varten. Siihen tulee vielä ainakin yksi siirtolava jätteelle ja peltikuorma. Mutta työmiehet tulevat ilmeisesti jo huomenna aloittelemaan remonttirupeamaa. Huomenna tässä käy myös ikkunafirman edustaja esittelemässä ja ehdottelemassa, mutta kotitalousvähennyksien kannalta mahdollinen ikkunoiden uusiminen kannattaisi siirtää ensi vuodelle.

Ensi viikolla on muutakin jännää, mutta siitä kenties myöhemmin tarkemmin. Vihjaan sen verran, että liittyy työasioihin. 

Vanha vuosi hupenee

 

Valo on jo ihanasti lisääntynyt, vaikkei aurinko suinkaan joka päivä ole näyttäytynyt. Tänään linnut ilmestyivät ruokailemaan jo yhdeksän tietämillä. Pahin niiden kannalta tänä talvena lienee ohi. Kunhan ruokintaa yhä jatketaan.

Vuoden lopussa on kai tapana vilkaista taakse, menneeseen vuoteen, ja tähystellä kohti tulevaa. Tällä hetkellä suuntaan jo kovasti tulevaan, toki nauttien tästä hetkestä ja jäljellä olevista vapaapäivistä. Mutta ehkä summaan mennyttä parilla virkkeellä.

Tämän vuoden merkittävimpiin tapauksiin kuuluivat yhdet häät ja kahdet hautajaiset. Tietenkin myös tämä vuorotteluvapaani. Ja muuttoasiat/ asuntojen tyhjäykset (pojan muutto vuokralta omaa ja oman osakkeemme tyhjäys vuokralle).

Jotain vielä viime päivistä. Juuri joulun edellä meillä kävi huoltomiehet lisäämässä alkoholia maalämpösysteemiin, ja koputtelivat samalla jumittuneita pattereita. Heti kyllä alkoi huomata eron aikaisempaan lämpötilaan. Joulu meni muuten totuttuun tapaan ja odotusten mukaan, mutta kuopus ei sitten influenssasta toipuvana lähtenytkään luoksemme joulun viettoon. Hyvä, että kuskasimme joulutuliaiset mukanamme pohjoisen piipahduksellamme. Uutena kokeilin Norjan ystävältä saamaani snickers-kakkua reseptiä. Onnistui. Sen sijaan perinteisten tryffelien kanssa olin helisemässä, kun joudutin suklaamassan jähmettymistä pitämällä astiaa lumivadissa. Pursotin ei  enää pelittänytkään, mutta menihän se lusikalla annostelemallakin, vaikka massa ei meinannut suosilla irrota lusikasta konvehtirasian koloihin. Tuskaillessani puoleksi jo päätin, etten enää taida viitsiä moista. Pakastimeen jäi kyllä vielä puoli pakettia suhteellisen kallista kookosrasvaa, mutta ehkä siitä myöhemmin syntyy  linnuille rasvasiemenkuppikakkuja.

Sain odottamattoman runsaita lahjoja, ja jotenkin meinasi nolottaa, kun itse annoin vain vaatimattomia omatekemiä lahjoja, lähinnä syötävää, sukkia ja sytykeruusuja. Sekä mies että Millan olivat keksineet ja hankkineet minulle sellaista, minkä tiesivät minun tarvitsevan tai minua miellyttävän: palapelejä, tuplapatukoita ja vesurin. Lisäksi tytär oli löytänyt minulle kirjayllätyksen: Nanny Ogg's Cookbook. Sitä toki pitänee lukea sanakirjan kanssa, mutta ilmankin se on jo ehtinyt minua suuresti huvittaa, pelkästään kuvituksenkin ansiosta. 

Tulevaisuuden näkymiä availen kenties myöhemmin. Sen verran lähitulevaisuudesta, että suunnittelin käyväni huomenna kirjastossa ja kirppiksellä, ehkä myös kukkakaupassa. 

 

Aatonaattoa!

Kansa kartanon hiljaisen torkkuu jo, uupunut työssä. Mutta meinaan silti jotain vielä kirjoittaa, ehkäpä jotain jouluvalmistelujen onnistumisia ja - melkein - epäonnistumisia.

Tämä vuorotteluvapaa on auttanut pitämään hermot kurissa, kun ei ole tarvinnut huolehtia koulukiireistä. Joululomaa edeltävät viikot tahtovat olla tyrmäävän hektisiä koulussa.

Istun salissa lempinojatuolissani kuusenkynttilöiden valossa. Koristelin kuusen jo eilen illalla, koska tytär viettää tämän joulun miehensä kanssa omassa kodissa eikä ole kuustamme koristamassa, ja koska huomenna en kuitenkaan ehtisi ennen iltapäivää siihen askareeseen (meidän miesväkeä koristeiden ripustelu ei nappaa).

Ajelimme tiistaina pikasukulointireissun pohjoisessa. Ajokeli ei ollut paras mahdollinen, mutta taas meitä varjeltiin, ja saimme tehtyä, mitä oli aiottukin. Esikoinen tuli paluumatkalla kyydissämme Kanttorilaan joulun viettoon. Huomenna pitäisi tulla seuraavan pojan ja jos kuopus tervehtyy, niin hän lähtee tänne tapaninajelulle.

Pesin saunan pari viikkoa sitten ja tänään pesin kylpyhuoneen. Olen saavutukseeni tyytyväinen. Jostain luin ihmisten erilaisista joilusiivoustyyleistä, kuinka joku rassaa ja hinkkaa joka paikan seinistä ruveten, kun taas toinen piilottaa ylimääräisen roinan kaappeihin. Oma tyylini taitaa olla sekoitus kumpaakin. Tänään tosin jouduin etsimään uuden piilon yhdelle tavarakasalle, kun piti raivata tilaa maalämpöhuollolle. Sekin oli ihanaa johdatusta, että miehillä sattui kaiken kiireen keskellä olla toinenkin työkeikka tähän lähelle, niin ehtivät meilläkin pistäytyä. Toivat alkoholia ja kolistelivat pattereita.

Melkein epäonnistuminen sattui lanttulaatikon kanssa, kun lisäsin lanttusurvokseen liikaa valkopippuria (koska minulla oli reseptiin nähden tuplamäärä lanttua, tuplasin myös pippurin...) Mutta onneksi olin keittänyt perunoiden kanssa palsternakkaa, joista pari oli vielä jäljellä. Survoin ne jatkeeksi. Se ei kuitenkaan riittänyt laimennokseksi. Tavallisesti en lisää korppujauhoja räätikkälooraan, mutta nyt oli pakkorako. Lisäksi otin pakastimesta lisää esikeitettyä palsternakkaa, jonka sulatin ja survoin sekaan. Tapojeni vastaisesti lorautin vielä siirappiakin. Huomenna sen tietää, oliko toimista apua. 

Mutta nyt olisi vielä keittiössä vielä pari pikku askarta - joista taidan hoitaa vain yhden, puuroriisit likoamaan - ja sitten saunapuhtaana petiin. 

Eiköhän blogikin hiljene ainakin joulun ajaksi. 

Rauhallista Joulua meille kaikille! 

Hiljaa hyvä tulee - lauantai perinteinen siivouspäivä

Monen päivän urakka, vaikkei tuon isompi työmaa. Nyt on kumminkin pestynä ja tuulettumassa. On siinä samalla ollut muitakin projekteja, ja jonkinlaista ketjutustakin taas piti tehdä. Mullalle kun piti järjestää tilaa kasvimaalla. Vielä on kahdessa kottikärryssä viimeiset kasvihuonemullat odottamassa loppusijoituspaikkaa.

Säät ovat nyt kyllä suosineet syystöitä. Monena syksynä näpit ovat olleet kovilla, kun kylmyyttä ja märkyyttä vastaan ei ole ollut kunnon suojakäsineitä. Nyt ei tehnyt heikkoakaan, vaikka suojahanskat vuotivat jäähtyneen pesuveden käsille.

Eilen istutin 18 kpl valkosipulinkynsiä ja tänään niitä itusipuleita, joita valkosipulin kukista löytyy. Kasvihuonetta pestessä huomasin heinittymistä läheisessä perennapenkissä.  Vielä ei pihalla ole tullut pimeää, jotain siellä vielä ehtisi. Jos en jämähdä tähän. 

Epätyypillinen aamupäivä sekä vanhoja ja tuoreempia autokommervenkkejä

Lentävä lähtö, aamupala seisaaltaan samalla pakaten käsilaukkua. Vasta kahdeksan jälkeen selvisi, että lähdetään sittenkin ajelemaan juna-asemalle, että mies hyppäisi yhdeksän junaan. Ja mä olin silloin vielä petissä, kun miehelle soitettiin, että tuulilasi saatiin sittenkin. Mutta aloitetaan alusta (tulleeko tästä taas ylipitkä sepustus...ensin siis sitä autoasiaa, mikä ei kylläkään ole epätyypillistä meidän kotitaloudessa.) 

Aikaisemmassa blogitekstissä olen kertonut, miten pojan auton tuulilasille kävi.

Mutta sitä en kertonut, että Kaustisen reissumme jälkeen mies kävi viemässä meidän automme kuopukselle lainaksi, jotta poika pääsisi seuraavalla viikolla kesälomansa loputtua ajamaan 15 km:n työmatkaansa. Mies lähti aikaisin aamulla, vaihtoi pojan auton konepeltiin saranat ja palasi illalla junalla. Oli sovittu, että tänään, kun lasikorjaamolta olivat luvanneet kahdeksalta ottaa auto työn alle, lähellä paikkaa asuva ystävämme veisi aamulla  auton lasinvaihtoon. 

Tällä viikolla tiistaina "palautusautossamme" (se olisi taas uuden blogitekstin sepustus, antaa olla) olisi ollut viimeinen katsastuspäivä. Mies raatoi ruosteenpoistossa ja ison reiän paikkuussa yökaudet, mutta ei mielestään saanut katsastusvalmiiksi, joten olemme olleet autottomia. Sehän ei muuten haittaisi mitään, mutta ensi viikonloppuna pitää päästä Uusheräyksen Kesäseuroihin Kurikkaan, kun niitä on jo kaksi vuotta siirretty. Millan oli jo aiemmin ehdottanut lainaavansa meille autoaan tarvittaessa. Niinpä kehkeytyi suunnitelma, johon kuului auton lainaaminen päiväksi. Eilen ajoimme pyörillä Ruusurantaan, kahvittelimme ja lähdimme sitten Millanin autolla kotiin. Minun pyöräni jätettiin Millanin pihaan, miehen pyörä nostettiin peräkoukkuun. Mies aikoi aamulla ajaa kanssani Millanin autolla lähimmälle juna-asemalle, koska yleisillä sinne ei olisi ehtinyt aamujunalle. Minä sitten ajaisin auton takaisin Ruusurantaan vaihtaen sen jälleen pyörääni. 

Mutta eilisiltana tuli uusi yllätys, joka tuntui romuttavan suunnitelman. Lasinkorjausliikkeestä tuli iltakuudelta viesti, että kun ottivat aamua varten Skodan lasin paketista, se olikin rikki! Vasta aamulla pystyisivät selvittämään, löytyykö paikkakunnalta uusi vaihtolasi. 

Mies varautui aamuiseen lähtöön, minä en (laittanutkaan kelloa herättämään tai pakannut ostostarvikkeita, olin luvannut käydä Millanille kaupassa samalla), koska arvelin, ettemme mitenkään voi saada tietoa mahdollisesta uudesta lasista ennen kuin pitäisi olla junalle menossa. 

Mutta niin vain kävi, että vähän kahdeksan jälkeen soittivat, ja silloin hyppäsin petistä vaatteisiin ja kohta auton kyytiin. 

Mikä sitten oli niin epätyypillistä tässä aamupäivässä? Kyllähän meillä autojen kanssa on totuttu tanimaan milloin mitenkin. Jos ei kiireistä loma-aamua lasketa, niin ensiksikin se, että minä jouduin ajamaan autoa. Ja vieläpä lainasellaista. Vieraalla paikkakunnalla ehdin jopa eksyä heti asemalta lähdettyäni, vaikka tullessa olin katsonut aikomani kaupan olevan aivan likellä. Eikä yksinään kaupassa käynti myöskään ole minulle tyypillistä saati mieluista. Niin kuitenkin onnistuin tekemään ostokset ja palauttamaan auton samassa kunnossa. 

Kotimatkalla epätyypillisesti yksin pyöräillessä poikkesin levähdyspaikalle juomaan ja ottamaan minulle epätyypillisen lomakuvan järvenrantamaisemasta. Tietäähän sen, mitä minun lomakuvissani yleensä on 😊. 

Loma hyvässä vauhdissa

Nyt kun kesälomareissu on tehtynä, olemme aloittaneet varsinaisen loman erityisen hartaasti (en viittaa kuitenkaan tällä kertaa hengellisiin rientoihin). Paljon kaikkea mukavaa puuhaa tiedossa. Jotain olemme jo saaneet tehtyäkin. Nurmikko on leikattuna, mies ajoi suurimman osan. Minä olen jatkanut istuttamista. Eilen siirsin villiviinit uuteen paikkaan, luumupuun suojaverkon juureen, peittelin luumun ja villiviinien ympäriltä perkaamani alueen lampaanvillakatteella. Samoin suojasin parsan siementaimet, jotka pääsivät nyt parsapenkkiin, jonka niille syksyllä valmistin.  Sain keväällä siskolta muutaman kukka- ja lehtikaalin taimen, jotka myös eilen viimein sain istutettua sellerien seuraksi. Ennen tuholaissuojaverkon virittämistä istutin kaalien väliin muutaman samettikukan ja kylvin hieman rucolaa. Edelliset - suojaamattomat - rucolat olivat jo kirppojen syömiä. Kesäkukkien istutus on yhä alkutekijöissään, kun ensin pitää raivata/ tehdä niille tilaa jonnekin. Jos ei muualle mahdu, niin ruukkuihin. 

Kävimme tänään Millanin luona. Mies latasi hänen autonsa akun ja tulimme takaisin kahdella autolla. Mies lupasi esikatsastaa/ huoltaa auton ennen maanantain katsastusta, ja ennen muuta pestä auton penkit ym. sisäosat myyränpissasta. Mies kun oli jo kuulemma tekemistä vailla, kun nurmikin on hetkeksi leikattuna. Norjan reissumme aikanakin hänelle suotiin mieleistä puuhaa, kun ystäväperheen pojan autossa oli käynnistymisongelmia. 

Loppuun vielä hieman haikea kuva. Tänäkään keväänä en ehtinyt nauttia parsasta kuin parin varren verran, ennen kuin ne kasvoivat yli syöntikauden. Mutta ensi keväänä lienee luvassa vielä runsaammin syöntipaksuisia versoja - ja aikaa kerätä niitä. 

Ken tästä käy...

 Väsäsin aikanaan, miehen avustuksella, portin kärhöjen ja köynnösruusujen tueksi entisen puutarhakeinun päädyistä. Oman aikansa se tekele kesti ja toimitti virkaa.  

Tästä klikkaamalla näkee ko. portin komeimmillaan. (Mutta myös ränsistyneimmillään ennen lopullista luhistumista.) 

Silloin kärhö alkoi olla kasvanut niin isoksi, että se painoi porttia lysyyn, puhumattakaan siitä, ettei portista mahtunut kulkemaan. Viime talvena portti oli jo aivan hojaantunut, ja päätin että uusi täytyy laittaa. Sainkin ajatuksen, että hyödynnän vanhoja joustinpatjoja. Minulla oli jo ennestään yksi valmiiksi revittynä odottamassa ja sittemmin revin huonoimmaksi valikoimastani patjasta päälliset (kunhan ehdin, nekin jollain lailla kierrätän/ uusiokäytän). 

Tänään sitten kirkon jälkeen oli sopivasti kaunista säätä puuhailla vielä jotain pientä pihassa, ja ehdotin miehelle, jos nyt pystytettäisiin uusi patjaportti ennen kuin alppikärhö alkaa avata lehtinuppujaan. Mies ryhtyi heti puuhaan. Se kävi sukkelaan ja portista tuli niin komea kuin toivoinkin. 

Kuvan ottamisen jälkeen sitaisin kärhön varsia hieman kiinni patjaan, saa siitä sitten ruveta itsekseen kapuamaan ja kärhimään. 

Talvilomaviikko loppupuolella

Vielä loman aikanakin ehti sadella lisää lunta, mutta eivät silti taida enää tästä kinokset kasvaa. Aikalailla samoihin mittoihin päästiin kuin viime talvena. 

Kun sain eilen tehtyä uuden istumajärjestyksen luokalleni, niin kaikki tärkeimmät aikomani hommat olen saanut lomalla hoidettua - paitsi että pitäisi minun laatia istumajärjestys myös 5.-6.lk:n oppilaille musiikin ja kuviksen tunteja varten, jotka pidän heille omassa luokassani. Yritin eilen, mutta en saanut tehtyä. Jäi sen verran vaivaamaan, että he tulivat uniini. 

Sunnuntaina tulee täyteen kaksi viikkoa kahvittomuutta. Paitsi että olen tänä aikana juonut puoli kuppia kahvia. Kyläilimme keskiviikkona siskojeni luona, niin sallin itselleni sen verran juhlan kunniaksi. Koetan nyt paaston ajan kuitenkin olla muuten kahvitta. Töissä ollessa se on helpompaa, kun ei siellä muutenkaan ole juuri aikaa kahvitella, mutta nyt lomalla lakkoilu on tuntunut psyykkisesti haastavalta, vaikka fyysisiä vieroitusoireita ei enää ole (toki päänsärkyä, mutta siihen on muitakin syitä). En halua pääsiäisen jälkeenkään palata vanhaan kahvinjuontitahtiin, sillä vatsani on selvästi ollut kiitollinen lakosta. Yritän lakon jälkeen pitäytyä yhdessä  päiväkahvikupillisessa. 

Ajatuksenani on tehdä huomenna uuniin makaroni-suppislaatikkoa, jota otettaisiin loman lopussa mukaan pohjoisen kotiin - ynnä kaikenlaista muuta einestä pakastimesta, jotta on, mitä laittaa mikroon. Varmaan menee vielä jonkin aikaa, ennenkuin hella saadaan takaisin rempattavaan keittiöön.

Huomenna mennään kuitenkin myös  kyläreissulle Millanin luo. Viedään kauppa-asioita ja "kahvitellaan" - minä viljakahvilla, jota toinen rakas ystävä lähetti meille joululahjaksi. 

Talvilomaviikko puolessa

Päästiin viikoksi Kanttorilaan pakoon sonkaa ja ahtautta, joka vallitsee osakehuoneistossamme keittiöremontin takia. On pyykätty, ruokittu lintuja, tehty korjaushommia, mies omiaan ja minä omiani. Aloitin korjaamalla yhden rannekorun ja yhden keraamisen linnun, jonka tyhmyyksissäni pudotin takan päältä lattialle. Ompelukoneen ääressä korjasin kahteen takkiin vetskarin. Pojan tekonahkatakissa oli muutakin korjattavaa. Aukiratkotuista vetskarisaumoista pääsin vuorikankaan nurjalle korjaamaan ratkenneita kainaloita. Samalla vahvistin taskupussien reunasaumat. Itse vetoketjun ompelu olikin sitten haasteellisempaa. Kerran katkesi neula, ylälanka puolestaan useita kertoja ties miksi, mutta lopulta sain molemmat puoliskot kutakuinkin kiinni. Toisessa huushollissa mulla on sormustin, siellä täytyy vielä ommella muutamia pistoja käsin vetskarin alareunaan.

Äh, nyt alkoi tulla liian yksityiskohtaista sepustusta. Taidan topata tähän ja jatkaa lomakuulumisia tuohippuolin uudella postauksella, ettei taas juttu venähdä kohtuuttomasti. 

Jo viikko mellastusta

Viime torstaina 24.2. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tuhoa, surua, pakolaisia, mutta myös urheutta, myötätuntoa, yhtenäisyyttä. Aika näyttää, mitä vielä tapahtuu ja mitä seurauksia tulee.

Samalla kun maailmalla on melskettä ja tuhoa, meidän asunnossamme on käynnissä myös pienimuotoinen melskaus ja tuho (lue 'purku'). Rivitalo-osakkeemme keittiössä on ollut alkuperäinen kaapisto jostain 60-luvulta. Ei minua sen ulkonäkö ole haitannut, mutta esim. vetolaatikoiden nihkeä kulku on syönyt kärsivällisyyttä. Olen myös alusta asti moittinut asunnon tunkkaista hajua, joka on ilmeisesti pinttynyt lastulevypintoihin eri huoneissa. Mies etsi pitkään netistä käytettyjä keittiökalusteita, joita onkin yllättävän paljon tarjolla ympäri Suomea. Yhtä kalustoa yritimme päästä katsomaankin, mutta varaston numerolukko ei toiminut. Se kalusto olisikin mielestäni ollut liian hieno, kallis ja turhan suuri. Nyttemmin löytyi sopivan läheltä sopivan edullinen ja sopivan ikäinen vaihtoehto, jonka kaapeista osaa mies onkin juuri noutamassa - samalla kun vei peräkärryllä kaatopaikalle edelliset kaapit. Mies on pitkin viikkoa jatkanut keittiön purkamista sillä välin, kun olen ollut töissä. Maanantaina jääkaappi, mikro ym. tuikitähteellinen siirtyi työhuoneeseen, joka toimittaa väistökeittiön virkaa. Eilen lähti sitten tiskipöytä ja tänään viimeisetkin, kattolamppu ja liesi. Tiskit hoituu kylppärissä, ja liettä ei nyt vain käytetä. Onneksi on kattilallinen hernekeittoa, ja mikro.

Kaapiston myyjän oman keittiön purku ja remontti piti tapahtua viikonloppuna, mutta se viivästyi hiukan (siten että ensimmäiset kaapit olivat tosiaan tänään haettavissa). Joten tuskin meidän keittiömme uudistuu ennen perjantain lomalle lähtöä, vaikka mies aikaansaapa onkin. Katon ja lattian laittamiseen menee kuitenkin ensin jonkin aikaa. Sitten voikin olla jo loputkin kalusteet haettavissa.

Itse olen ollut tämän viikon huonolla hapella. Viime viikolla alkaneet vatsavaivat pakottivat minut sunnuntaina päätökseen jättää kahvinjuonti toistaiseksi. Ajattelin, että se olisi tällä kertaa samalla minulle sopiva tapa paastota. Maanantai oli pahin päivä vieroitusoireiden suhteen. Välillä päänsärky aiheutti jo oksetuksen tunteenkin, mitä se ei ole aikoihin tehnyt. Migreeni ei ole vaivannut sitten vaihdevuosien alkamisen. Tädilläni oli sama juttu, mutta hänen migreeninsä oli paljon pahempi kuin omani konsaan. Ylävatsan turvotuksen tunne on helpottanut ja voimatkin ovat alkaneet palata. Tosin päiväunet olen nukkunut joka päivä töiden jälkeen. Päänsärkyä on edelleen, mutta tämänpäiväinen voi hyvin olla niska-hartiaperäistä, liittyen ehkä repunkantamiseen ja virkkaamiseen.

Kohta miehen pitäisi tulla. Hän herätti minut sohvalta soitollaan vajaa tunti sitten kertoakseen olevansa ruokakaupassa ja tulevansa sieltä päin kotiin.

En halua  julkistaa kuvia tästä sekamelskasta enkä edes tyhjästä keittiöstä, sillä kaappien taustat eivät ole mikään siisti näky.

Lomaa odotellessa...