Trysköötä työleirillä

Kuluneen kevään (tahtomaton) hidasteluni kylvö- ja esikasvatuspuuhissa sekä tämän kesän koleus selittävät mm. kesäkukkieni hidasta edistymistä. Vein eilen amppeleita kasvihuoneeseen, josko siellä keijunmekko, liuskamiinanköynnös ja mustanmerenruusun alkaisivat kasvaa/ muodostaa kukkia. Eilen oli muuten enempi sisäpuuhapäivä (kirjahyllyn ja kansioiden siivousta), kun satelun lisäksi oli taas koleaakin. 

Mutta tänään sain taas miehen lähtemään kanssani Ruusurantaan tryskäämään. Hän jatkoi vatukon raivaamista, löysi kuusia ja männyn pajukon seasta ja katkoi pajuja pois niiden tieltä. Vaikein/raskain urakkansa oli kuitenkin vanhan kasvihuonemuovin kaivaminen ja kiskominen pois vadelmanjuurten ja multakerroksen alta. Itse en tällä kertaa huitonut viikatteella. Tein bokashista muutaman multatehtaan jemmaan autotallin nurkkaan, tyhjäsin kompostorin jälkikompostoitumaan joutilaaseen roskasäiliöön ja täytin sitten kompostorin uudestaan. Sitten tyhjäilin ja pesin sadevesiastiat uusia sateita varten (jotka äsken alkoivatkin). Lopuksi keräsin takamarkilta pari sylillistä lupiinia. 

Toin muutaman raparperin varren. Teen niistä ensin simaa ja sitten piirakka. Huomenna on leipomapäivä. Uuniin tulee muutakin kuin piirakkaa. Hapanjuuri muikenemassa ja rikotut ohraryynit piimässä likoamassa. Torstaina on kyläily-ja katsastuspäivä. 

Juhannusta ja työmaalla kahden viikatteen taktiikalla

 

Viime vuosina juhannus ei ole meidän huushollissa juuri näkynyt, tuntunut tai maistunut sen kummemmin, lukuun ottamatta Johannes Kastajan juhlimiseen osallistumista paikallisessa jumalanpalveluksessa. Perinteiset juhannussiivouksetkin ovat rajoittuneet enimmäkseen pihalle. Mutta tänä vuonna meille oli tulossa yövieraita juhannusaatoksi, niin minulla oli kylliksi motivaatiota keskittyä riittävässä määrin myös sisätiloissa siivoukseen. 

Kun vieraamme olivat lähteneet, me palasimme pihatöihin, enimmäkseen Ruusurannassa, jotain pientä Kanttorilan pihassakin. Eilen niitimme Ruusurannassa vuorotellen, ja välillä käyttelin myös lapiota (ja välillä tapoin lehtokotiloita). Tänään (jumalanpalveluksen ja lupiinintuhoamissession jälkeen) muistimme Ruusurantaan lähtiessämme ottaa mukaan toisenkin viikatteen. Minä käyttelin siellä ennestään olevaa lyhytteräistä viikatetta ja jatkoin kohti tontin takarajaa, mies jatkoi vatukon raivaamista repimällä ja viikatteella. Saimme suurinpiirtein samankokoisen pläntin nurin, mutta miehen urakka oli työläämpää. Yhtä hikisiä ja väsyneitä taisimme silti olla. Ennen kotiinpaluuta kärräsin pari multakuormaa perunoille ja kottikärryn tyhjättyäni täytin  sen niittämilläni rontoilla, jotka kuskasin risuaidan päälle. Ketjutusta ja rationalisointia. 

Huomenna jälleen kesäloman uusi päivä. Ei mitään suunnitelmia. Mutta kyllä me taas jotain keksimme. 

Reissuja ja tärkeä muistutus itselle kasvivalosta - ja eiköhän jotain taas puutarha-asioistakin

Tammikuussa varmaan haeskelen ja yritän muistella, mihin olen piilottanut esikasvatukseen tarvitsemani kasvilamput, kun aiemmin hankkimani ei olekaan enää peräkamarin astiakaapin päällä. Sinne laitoin takaisin kuitenkin niin ikään esikasvatuksessa tarvitsemani lämpömaton - johon kiinnitin post it -lapun. Siihen kirjoitin, että lamput ovat nyt vinttikamarista pöytälaatikoissa. Varulta kirjoitan tännekin muistiinpanoihin, kun useasti olen täältä etsinyt unohdettuja tietoja. Se siitä, sitten muihin asioihin.

Kirjoitin viimeksi juuri ennen perinteistä Norjan vierailuamme. Menomatkalla poikkesimme jälleen kylässä - ja herkuttelemassa - äidin serkun luona ja Ruotsin puolella Millanin tädin luona (hän kokee edelleen Suomen kodikseen ja totesi, että vierailumme toi kodin tuntua, ihan kuin olisi päässyt käymään kotona). Tapasimme Norjassa tällä kertaa koko ystäväperheemme. Tuntui niin mukavalta, kun perheen nuorempi tytär puhutteli minua jälleen opeksi ("because it's your real name") ja kun esikoispoika muisti edelleen runsaasti suomenkielen sanoja ❤️ Matka oli kaikin puolin onnistunut. Paluumatkalla poikettiin vielä hairaamaan kyytiin veljenpojalta ostamani mattokäärön. Saan juhannukseksi keittiön lattialle puhtaan maton 😊

Kotiin on aina mukava palata reissulta. Vähän taas jännitti, miten kasvit sillä välin olivat pärjänneet. Hyvinhän ne, kasvaneetkin olivat. Mutta heti reissun jälkeen piti jatkaa kesken jäänyttä kesäkukkien istutusurakkaa. Paitsi että ennen kotiin tuloa pysähdyttiin Ruusurantaan, minä istuttamaan lisää maa-artisokkaa ja mies leikkaamaan nurmea.

Paluuta seuraavana päivänä käytiin Millanilla kylässä viemässä tuoreet terveiset tädiltä. Sitten taas päiväksi pihatöihin ennen seuraavaa reissua, kesäseuroihin entiseen kotikaupunkiin. Mies oli varannut kahdeksi yöksi hotellihuoneen, koska rivitalo-osakkeessamme on tällä hetkellä vuokralaisia. Olin odottanut tapaavani paljon tuttuja sekä vakiokesäseuravieraita että paikallisia ystäviä vuosien takaa ja monen vuoden tauon jälkeen. Odotukseni täyttyivät ja oikeastaan ylittyivät. Toki ehdimme rookaamisten ja praatailun lisäksi nauttia juhlaohjelmastakin. Musiikkitarjonnassa oli useita helmiä. Soitinyhtyeen säestämä kuoro, jossa ystäväpariskuntakin palvelee, yllätti tasokkuudellaan. Messu entisessä kotikirkossa oli muutenkin juhlallinen ja elähdyttävä. Paluumatkan teimme mutkin lapsiemme luona. Kaikin puolin onnistunut reissu siis tämäkin ❤️

Maanantaina ja eilen pihatyöt ovat jatkuneet, mutta tänä päivä on mennyt vähältä toipuessa eilisestä niittämisestä. Viikatteen heiluttaminen on raskasta tottumattomalle. Minä niitin Ruusurannassa kasvimaan ympäriltä korkeaksi ennättäneitä rikkakasveja ja kun viikate vapautui, mies niitti lupiineja tienlaidalta. Niittoa pitää mennä huomenna jatkamaan. 

Mainittakoon vielä ainakin se, että ennen seuramatkaa istutin myös Ruusurannan kasvihuoneeseen muutamia tomaatteja (lähinnä nimettömiä rääppöjä) ynnä kaksi vesimelonia sekä borlotto- ja salkopapuja. Oli mukava nähdä eilen, että ne kaikki olivat hengissä ja hyvässä kasvussa. 

Kotipihassa en meinannut keksiä avomaankurkuille istutuspaikkaa (tosin taimetkin ovat vasta sirkkalehtivaiheessa), kun edelliseen kurkkupenkkiin istutin gladioluksia ja kun kurkuille aikomassani paikassa pilkotti perunanvarsia. Mies tarjosi autonrenkaita istutuslavaksi, siinä ratkaisu. Kaksi autonrengasta sain helposti mahtumaan herukan ja lipstikan väliselle alueelle parsojen eteen. Nyt seuraan, alkavatko istuttamani minitaimet kasvaa vai vaihdanko tilalle uudet. Kylvin lähes kourallisen siemeniä varmistaakseni, että jokunenkin itäisi. Kellarissa on vielä kolme kurkkupurkkia edellistä satoa, mutta kyllä täytyy syksyllä tehdä lisää

"Niin kiirus jottei niemelähän kerkiä"

Jos oli kevätlukukausi hektinen, niin hapinesta on pitänyt olla myös kesäloman alettua. Puutarhahommiapa tietty - kahdessa puutarhassa. 

Joka kasvukauteen liittyy niin iloja kuin pettymyksiä/ harmejakin. Harmeista mainittakoon, että tikkusuojauksesta huolimatta naakat tai muut varislinnut repivät ylös ja tappoivat molemmat iittiläisen härkäpavun taimet (viimeiseni) ja että tänäkään keväänä en onnistunut kasvattamaan elinkelpoisia kaalintaimia. Tein sitten kaaleista suorakylvön Ruusurantaan (kyssä-, lehti- ja parsakaalta) ja peittelin kylvöksen harsolla. Itäkööt, jos tahtovat. 

Tämän kevään eräs erityinen ilonaiheeni on ollut kukkanuput köynnöshortensiassa. Siinä on minun aikanani vasta toisen kerran nuppuja, ja ensimmäisellä kerralla tulin vahingossa katkaisseeksi ainoan kukannuppuoksan. Aikanaan köynnöshortensian tueksi istuttamani sembramänty alkaa oikeasti antaa tukea, ehkä se on rohkaissut kukkimaan. 

Loman alettua olen riehunut joka päivä jommassa kummassa pihassa, satoi tai paistoi. Enimmäkseen on satanut, mutta hyvä sadeasu on mahdollistanut myös sateella riehumisen. 

Minulla on tavoitteena siirtää perunanviljelyn lisäksi maa-artisokan, palsternakan ja suurelta osin myös valkosipulin viljely Ruusurantaan. Ja saada sillä tavoin enemmän tilaa Kanttorilan kasvimaalle, jotta voi paremmin mm. toteuttaa vuoroviljelyä. Olen aloittanut siirron vaiheittain. Syksyllä kylvin Ruusurantaan palsternakkaa ja valkosipulia, nyt loman alettua olen kaivanut Kanttorilasta pois liikoja maa-artisokkia ja istuttanut niitä Ruusurantaan. Varmaan kolme päivää olen kaivanut Kanttorilan puutarhasta pois itsekseen kylväytynyttä palsternakkaa. Osan juurista vein kellariin, muutamia paloittelin tänään uuniin, kun tein sinne muutakin, ja huonoimmat sekä varret piilotin kohopenkkiin, jonka kasasin maanantaina. 

Otsikon toteamus pitäisi kuulua, että on niin kiire, ettei nielemään kerkeä, mutta aikanaan jollain kyläläisellä oli sana muljahtanut, ja otsikon muoto jäi isälle sanonnaksi. Kotikylän liepeillä oli kyllä Niemelä-niminen talokin. (Isällä oli käytössä paljon muitakin sanontoja, joista osa oli samanlaista perua.) 

Tämän bloggauksen kuva liittyy koulun päättäjäisiin ja tämän päivän puutarhapuuhiin. Sain oppilaalta vaaleanpunaisen napon, jossa oli kauniita serviettejä ja oheiset kukansiemenet. 

Tänään sain idiksiä, minne istuttelisin ja kylväisin kesäkukkia. Hoksasin, että viimevuotinen kurkkupenkki kasvimaan etelälaidassa sopii gladioluksille. Pystytin sinne tuki rakennelman ja gladiolusten eteen kylvin Pink shades - siemensekoituksen. Sain raivattua tilaa pitkän kukkapenkin etelänpuoleiselle laidalle sen verran, että sain tyhjättyä sinne toisenkin kesäkukkasekoituspussin ja istutettua leijonankitaa, punarevonhäntää, orvokkeja, kesäastereita ja vaniljasamettikukkia. Nähtäväksi jää, kuinka moni taimenrääppöö jää henkiin ja alkaa kasvaa.

Laitanpa vielä kuvan lahjanaposta. 

Hääpäivän aattona

Ei  enää ihan hirveästi koulupäiviä ennen kesälomaa. Pitkin kevättä on tuntunut, että puutarhaharrastuksen esivalmistelut (kylvöt, koulimiset ja nyttemmin myös karaisu) ovat viivästyneet ja jääneet muiden kiireiden alle. Toisin sanoen lukukausi on ollut vanhalle sen verran työteliäs, ettei kotiin tultua ole useinkaan ollut voimia ryhtyä mihinkään välttämättömän lisäksi. Mutta tänä viikonloppuna on tarkoitus edistää erinäisiä kevätaskareita, koulia ainakin kaalta ja lisää samettikukkaa, siivota kasvihuone valmiiksi (miksi en tehnyt sitä jo syksyllä? Ehkei silloin ollut sen paremmin aikaa eikä jaksua) ja jos hurjaksi heittäydyn, voisin istuttaa sinne jo ensimmäisiä tomaatteja.

Tänään kävimme taas pikkureissun Ruusurannassa. Istutin kolme parsan tainta,  mukulaselleriä ja muutaman perunan. Vielä niitä olisi ehkä kymmenkunta istuttamatta. Paluumatkalla poikettiin kauppaan ja sain sieltä neljä säkkiä tarjousmultaa. Sillä pääsee ainakin alkuun kasvihuoneessa.

Huomisten hommien lomassa täytän ja päällystän hillatäytekakun 39-vuotishääpäivän kunniaksi.

Siilidraamaa ja muuta puutarhajuttua

Tänä keväänä olen saanut iloita siiliparin toistuvista puutarhavisiiteistä, välillä yhdessä, välillä erikseen. Tänä aamuna ne viipyivät pitkään yhdessä omenapuun alla, mutta eivät syömässä. Isompi kiersi sitkeästi pienempää ympäri nuuhkien ja tökkien kylkiin. Toinen oli niin kuin ei huomaisikaan. Ne olivat häipyneet sillä välin kun tein sanaristikkoa aamukahvin äärellä, joten en tiedä lopputulosta. Pienempi vieraili tänään vielä kahteen otteeseen, tällä kertaa murkinoimassa, eikä piitannut minustakaan, vaikka lykkäsin kottikärryjä viiden metrin päästä.

Mutta ennen kuin minä annoin itselleni luvan tarttua kottikärryihin tai muuhunkaan puutarha-aseeseen, minun piti viettää hyvä tovi tietokoneen, oppilaiden kirjojen, vihkojen ja kokeiden kanssa arviointia työstäen. Vielä ei tullut valmista, mutta urakka edistyi.

Pihalle päästyäni aloin ensin raivata tilaa sekä kuistille että kasvihuoneeseen. Kunhan  viikko kuluu, uskallan alkaa haaveilla ensimmäisten tomaattien (Outdoor girl) istuttamisesta kasvihuoneeseen. Kuistille ajattelin alkaa kanniskella karaistumaan muitakin taimia kuin orvokit, jotka siellä on ollut jo viikon verran - ja ovat ehtineet jäätyäkin siellä kerran. Vintillä olevia taimia voisin karaista nostelemalla niitä parvekkeelle.

Kukkaruukkujen lisäksi sain kasvihuoneesta ulos kaksi kolmesta multatehtaasta eli  kaksi sadevesiastiaa, joissa minulla oli istutusastioiden mullan sekaan tyhjättyjä bokashiastioita. Kärräsin tehomullat pariin kohopenkkiin, joista toiseen tulee toivon mukaan kesäkurpitsaa ja maissia. Pari iittiläistä härkäpapua siihen jo aiemmin kylvin. Toiseen kohopenkkiin kylvin kaksi riviä porkkanaa ja istutin rivien väliin valkosipulin kynsiä. Suojasin kylvökset tikuilla intujen varalta. Sen jälkeen levitin vielä kevätlannoitetta kukkapenkkeihin.

(Olemme tänä keväänä ehtineet käydä pari kertaa Ruusurannassakin. Mullistin kompostorin, kaivoin lupiineja ylös kasvimaalta ja jatkoin yhden perennapenkin raivaamista ruohotuppaista. Nyt siellä on myös sadevesiastioita rännien alla. Muualtahan sinne ei vettä tulekaan.) 

Tämänpäiväisen kohopenkin kunnostuksen yhteydessä nostin siitä läjän palsternakkaa ja maa-artisokkkaa, jotka meinaan huomenna kuoria uuniin, kun kerran sen kuitenkin lämmitän piirakkaa varten. Vien maanantaina kahvitarjottavat työpaikalle yhteissuunnittelupalaveriin.

Nyt hyvää yötä ja hyvää pyhäpäivää. Huomenna on Hyvän Paimenen sunnuntai. 

Huhtikuuta jäljellä

Vähiin käy huhtikuukin ennen kuin saan ensimmäistäkään huhtikuista bloggausta äntihin (= tekeille). Ei sillä etteikö olisi ollut kirjoittamista - tosin paljolti samanlaisia kylvö- ja koulimisjuttuja kuin aina tähän aikaan vuodesta - mutta toisaalta ei vain ole riittänyt voimia/ aikaa ja toisaalta ei ole huvittanut kirjoittaa muusta mitä on ollut niiden esikasvatusasioiden lisäksi. Koko lukuvuosi on ollut työntäyteinen, tarkoittaen että päivätyöni on tuntunut täyttävän elämääni enemmän kuin aikaisemmin. Ja kun maaliskuu vaihtui huhtikuuksi, työntäyteisyys  on vain lisääntynyt syistä, joita en sen tarkemmin repostele. Vielä on edessä arviointiurakka, kevätjuhlavalmistelut, tulevien ekaluokkalaisten huoltajille tarkoitettu vanhempainilta ja viimeisellä viikolla vielä kouluuntutustumispäivä.

Eilen ja tänään on satanut lunta, vaan ei se maahan jäänyt. Meinaan ehkä kylvää huomenna ensimmäiset porkkanat, kun sain Millanilta siemennauhoja, ja lisäksi voisin istuttaa purjon taimet porkkanoiden kaveriksi. Mutta ensin runsaasti tikkuja pystyyn kasvimaalle. Täällä pihassa on viime aikoina viihtynyt tavanomaisten lajien lisäksi muutama mustavaris, jotka luultavasti ovat yhtä hanakoita tonkimaan kasvimaalle kylvetyt siemenet kuin nuo muutkin varislinnut. 

Tavanomasten lajien lisäksi ja suureksi riemukseni sain yhtenä aamuna ihastella ikkunan läpi kahta siiltä omenapuiden alla. (Vai mikä on sanan siili partitiivimuoto? Siiliä?)

Ostin pääsiäiskukakseni valkoista helmililjaa, jota Kanttorilan puutarhassa ei vielä ennestään ole. 

Vapaapäivä

Nykyinen kuntatyönantajani on päättänyt satsata siihen, että työntekijät pysyisivät kunnassa töissä mahdollisimman pitkään. Tänään nautin eräästä satsaustavasta. Kaikki yli 60 vuotta täyttävät saavat syntymäpäivävapaan, joka pidetään viikon sisällä syntymäpäivästä. 

Ennen kuin kirjoitan, miten olen viettinyt vapaata, selitys alla olevaan kuvaan. 

Ruskealla kehystetyt afrikkalaiskukat ovat odottaneet kamarin sängyn alla ties kuinka kauan inspiraatiota, tai oikeastaan ideaa ja päätöstä siitä, mitä niistä tulee. 

Niistä oli tulossa ensin keinutuolin päällinen, mutta koska keinutuoli odottaa yhä riihessä kunnostusta, enkä viitsinyt siellä kulkea mittailemassa, hylkäsin sen ajatuksen.

Punaisen sohvan päällistä varten kukkia olisi pitänyt olla vielä paljon enemmän, joten senkin ajatuksen siirsin sivuun, samoin kuin kukat, sinne sängyn alle. 

Kaipasin uutta käsityöprojektia telkkarin ääreen, joten kaivoin kukat esille ja aloin yhdistellä, ajatuksena että tekisin itselleni pitkähelmaisen villatakin. Käytin kaavana vakiokäytössä olevaa kotineuletakkiani ja ennätin helmasta kainaloihin asti, kunnes tulin taas toisiin ajatuksiin. 

Takin helma sopi aika kivasti tuohon pikkusohvan suojaksi, lopuista kukista riitti vielä tyynynpäälliseksi. Voi olla, että jää pitkäksi aikaa viimeistelemättä, mutta jääköön. 

Vapaapäivää olin ajatellutkin viettää leipomalla, lähinnä täytekakun pohjia, mutta koska aion tehdä ne gluteenittomina, päätin valmistella leipomista pesemällä uunipellit. 

Suunnitelma lähti sitten rönsyämään. Ensin uunin pesuun, sitten vielä uunin luukunkin. Kiertoilmauunillinen liesi siirrettiin Ruusurannasta Kanttorilaan puoltoista vuotta sitten, ja nyt vihdoin opettelin irrottamaan luukun sisälasit, joita oli kaksi!

Mutta onpa mukava kun nyt näkee, mitä uunissa on ja kuinka kypsää 😁

Pääsin sitten leipomuksiin asti ja samalla uunin lämmöllä lohkoperunoita koko viikonlopuksi. 

Ulkona on ollut harmaata, kävin siellä vain tyhjäämässä kompostiastian kompostoriin ja postilaatikolla. Siellä oli vain vaalimainoksia, jotka menivät suoraan paperinkeräykseen. Väärä puolue. Postinhakureissulla löytyi myös tyhjä Smirnoff-pullo kukkapenkistä, kun menin kurkistelemaan sieltä mahdollisia lumikelloja. Kauaksi oli jaksettu pullo viskata, tieltä pensasaidan yli kymmenkunta metriä. 

Kompostorista puheen ollen, sain eilen kaksi uutta bokashiastiaa, jotka olin tilannut netin kautta lähimmälle Hankkijalle, edulliseen poistomyyntihintaan. Myös Millanin kanssa yhteinen puutarhafirman tilauksemme tuli tällä viikolla. Istutin laukkaneilikat ja asensin tilaamani kasvivalon saman tien. Vähän lisää kylvöjä (päivänsini Heavenly blue, punarevonhäntä, mustasilmäsusanna ja ahkeraliisa - joka olisi pitänyt kyllä kylvää jo hyvän aikaa sitten) ja istutuksiakin (mustanmerenruusu) tein tällä viikolla, ja päivänsinet ja revonhännät jo itivätkin. 

Hiiritalvi

Minulla on menossa talviloma. Sää on suojainen ja sateinen, lumi hupenee kovaa kyytiä. Ei ihan vielä olisi kevään aika, vaikka toki viikon päästä jo eletään maaliskuuta.

Viime syksynä luin puutarhurini viikoittaisesta kirjeestä, että tulevana talvena tulee hiiriä olemaan runsaasti. En tiedä, mistä hän sen tiesi, mutta ennustus osui oikeaan. Meillä laitettiin parin vuoden takaisessa seinäremontissa pieneläinsuojaverkko ulkoverhoilun uusimisen yhteydessä. Sen jälkeisenä talvena ei nähty Kanttorilassa yhtään hiirtä, ja kuvittelinkin, että se johtui verkon asentamisesta. Mutta. Kuluvana talvena olemme nähneet useita siimahäntiä Vilistä ässä eri puolilla Kanttorilaa, keittiön roskakaapissa, keittiön lattialla, olohuoneessa ja kellarissa. Joka kerta  näköhavaintojen jälkeen on aika pian löytynyt raato hiirenloukusta. Ja usein myös ilman etukäteishavaintoa.

Kuulin eräältä ystävältä hyvän vinkin, kun kerroin hiirihavainnoista. Hänen mukaansa tehokkain syötti hiirenloukussa on mikä vain, mihin on sivelty sinappia. Olen noudattanut niksiä ja todennut sen toimivan. En ole pysynyt räkningeissä, mutta arvioisin meidän surmanneen hiiriä talven mittaan määrän, joka on lähempänä kahtakymmentä kuin kymmentä. Tappaminen on kurjaa, mutta muutakaan konstia emme ole keksineet.

Mitä tulee talvilomaan, aloitin sen koulimalla ensimmäiset kylvöt (keijunmekkoa, orvokkia, petuniaa ja narsissitupakkaa sekä eri sortin paprikoista) ja sen jälkeen pikainen pyrähdys pohjoisessa tapaamassa jälkikasvua. Kokoonnuimme erääseen pitseriaan. Olen luomassa perinnettä, jossa lomaviikkoni alkajaisiksi kutsumme aikuiset lapsemme kanssamme samaan ruokapöytään jossain ravintolassa lähellä lapsiamme, jotka kaikki asuvat pohjoisessa. Tämä oli toinen kerta, aloitimme perinteen syyslomaviikolla.

Talvi, ja koko lukuvuosi tähän asti, on ollut työntäyteinen. En tiedä, onko se vain kuvitelmaa tai liittyykö se tähän ikään vai onko työ oikeasti niin paljon muuttunut, että kouluvuosi toisensa jälkeen tuntuu entistä aikaavievämmältä. Silti se on edelleen yhtä mielenkiintoista, sopivasti haastavaa ja aina välillä todella palkitsevaa. Loma-ajoille kyllä kertyy sitten kaikenlaista puuhaa ja myös suuria odotuksia. Haluan kuitenkin ajatella, että se mikä jää nyt tekemättä (kun loma pian taas loppuu kesken), hoituu aikanaan, jos se on tarpeen. 

Mainittakoon vielä, että koulittuani 48 keijunmekkoa taimia jäi vielä reilusti, joten tarjosin niitä Roskalavalla, jos ketä kiinnostaa kouliminen. Vientiä piisasi. Olin hyvilläni, kun ei tarvinnut lempata hyväkuntoisia taimia kompostiin. 

Jo vanha vuosi mennyt on, epifania ja kohti Nuutin päivää

 Meinaamiseksi jäi tänä(kin) jouluna blogin päivittäminen.

Jos edes muutaman kuvan laittaisin. Kuva vastaa kuulemma tuhatta sanaa. Kuvat tulevat nyt ajallisesti nurinkurisessa järjestyksessä, alkaen alimmasta, joulun alla lahjaksi leipomistani gluteenittomista maidottomista riisipiirakoista ja päättyen jouluaamun kirkkonäkymään ja yllä olevaan seimeen. 

Tuunasin miehen tekemää adventtikynttiläpölkkyä. Alustana foliorasia, somisteeksi pari mansettia, muovikuusiköynnöksen pätkä ja paperitähtiä. Vahdittuna uskalsi polttaa kynttilöitä. 

Rationalisointia koristelussa 

Patterijouluvalot irtolampussa. Tämän voisi kyllä ensi jouluun mennessä asentaa saliin ja vaihtaa sieltä toinen lamppu vaikka makkariin, vaikka kivalta se näyttää keittiössäkin. 

Mitäs vielä? Joulun vietto neljästään isoimpien miehieni kanssa, sukulointia sekä etelässä että pohjoisessa, 2 x 1000 palan palapelejä, neljä, alun viidettä Terry Pratchettia, vähän askartelua (uuden laatikon tuunaus joulukuusen koristeille, rasvasiemenkuppeja linnuille ja joulukorttien valmistelua, kaksi työvaihetta, yhdistely jää syksylle) sekä kaksi kyläreissua Millanin luo joulun aikana, yksi ennen joulua.