Perjantaityöpäivän päätteeksi minulla oli palaveri, joten olin kotona tavallista myöhemmin. Tällä kertaa pakkaamiseenkin meni normaalia kauemmin, kun halusin viedä jo osan taimista ja kun lisäksi halusimme siirtää myös pakasteet Kanttorilan pakastimeen. Mies rustasi peräkärryyn työlaitteita ja yhteen nurkkaan eristelevyillä vuoratun tilan pakasteita täynnä oleville kylmälaukuille. Iltakuudesta päästiin lopulta tien päälle.
Kanttorila yllätti jälleen. Ei pelkästään ruohon ja puiden viherrys, vaan perennojen hurja kasvupyrähdys. Viikko sitten narsissit olivat vasta laihoilla nupuilla ja nyt täydessä loistossaan. Niitä piti tietty käydä nuuskuttamassa. Mutta vasta sitten, kun olimme saaneet pakastimen päälle ja kantaneet pakasteet sinne.
Narsissin lisäksi kukkaan olivat ehtineet helmihyasintit, kirjopikarililjat, osa tarhakylmänkukista, kevätkaihonkukka, lemmikki ja useimmat esikot. Eikä mene kauaa ennen kuin sammalleimukin ehtii kukkaan. Niin ja vaaleanpunainen amerikanvuokko. Lisäksi oli ilo nähdä joidenkin kylvöjenkin ehtineen jo pintaan. Härkäpapu, tilli ja sipuli, joita kylvin ekaksi, mutta myös viimeksi kylvämistäni nauris ja kosmoskukka olivat pinnassa.
Koska tulimme perille vasta yhdeksän kieppeillä, en enää jaksanut ryhtyä mihinkään pihahommiin, vaan jätin suosista kasvihuoneen siivouksen aamuun.
Niin kuin sitten teinkin. Jonka jälkeen lähdimme ostamaan puutarhamultaa. Samalla teimme kumpikin hivenen myös heräteostoksia. Tokikaan emme mitään tyystin tarpeetonta. Löysin tuliaisiksi toivotun kaltaisen lintulaudan, ostin pari kateharsoa, yhden rastasverkon, suojaverkon vesitynnyrin päälle ja läjän jalallisia isoja muoviruukkuja, jotka olivat tarjouksessa, euron kipale! Mies osti ainakin jotain ruiskuvehkeitä, tai mitä ne ovat, toisella puhalletaan soodaa, toisella hiekkaa. Paluumatkalla poikkesimme Millanin luo kahville ja vadelmamustikkapiirakalle. Kävin samalla kylvämässä viimeksi istuttamiemme perunoiden kaveriksi härkäpapua. Samalla peittelin muutaman pintaan jääneen mukulan.
Kotiin palattuamme aloitin kasvihuoneessa tomaattien, munakoison ja paprikoiden istuttamisen (chili- ja tavallinen). Välillä piti käydä tekemässä safkaa, vihreää kastiketta, härkäpapuja, nuudelia ja jäävuorisalaattia mustin oliivein. Olemme siirtymässä suurelta osin kasvisruokaan. Saatuani kasvit mullan peittoon ja kylvettyäni muutaman basilikan siemenen Sibiria-tomaatin juurelle peittelin kaikki istutukset vielä kahdella kateharsolla. Lopuksi kylvin vielä tuoksuhernettä laatikkoon, jonka jätin toiveikkaana kasvihuoneeseen. Esikasvattamistani tuoksuherneistä iti ja jäi henkiin vain kolme, vaikka kylvin kahteen otteeseen, ainakin kolmekymmentä hernettä yhteensä. Omakeräämät siemenet olivat viime syksynä ilmeisen huonolaatuisia. Kasvimaalle kylvin vain kehäkukkaa tänä iltana. Ehkä jotain siemeniä vielä ennen kaupunkiin paluuta.
Viime viikonloppuna tänne jättämäni taimet selvisivät viikosta hienosti paljolti sen ansiosta, että kuopus ohikulkumatkalla poikkesi niitä kastelemaan. Voi olla, että kuopus on kulkeilla myös tulevalla viikolla. Ja ellei ole, ilmoitan Millanille, joka poikkeaa kastelemassa samalla kun käy muillakin asioilla.
Ensi lauantaina tulemmekin Kanttorilan kulmille sitten pidemmäksi ajaksi. Sitten ryhdytäänkin tositoimiin.
Omenatarha
lauantai 27. toukokuuta 2017
sunnuntai 21. toukokuuta 2017
Kaksi viikkoa lomaan
Taas sama vanha virsi kuin aiempinakin keväinä ja kesinä: Kanttorilassa ei kerkiä kirjoittaa! Olimme mökkeilemässä niin viime kuin tänä viikonloppunakin, enkä kummallakaan kerralla ehtinyt mökkipäiväkirjaankaan laittaa muuta kuin päivämäärän. Saati sitten blogiin.
Mutta siis. Kevät oli edistynyt jo viime kerralla. Silloin emme vain pahemmin ehtineet piha- tai muitakaan töitä tehdä, kun lauantaipäivä vietettiin liesussa. Teimme äitienpäiväajelun minun kotiseudulleni, treffasimme molemmat siskoni - molemmat sairaina - sekä äitiä tietysti kävimme katsomassa. Äiti kyllä vain nukkui koko sen ajan, kun lauloimme hänelle kevätlauluja ynnä isänmaallisia ja hengellisiä lauluja. Mukava ajelu meillä silti oli. Pitää toki se vielä mainita, että menomatkalla kävimme poimimassa kyytiin pinon vinyylilevyjä ja niille sopivan soittopelin, kun lapsuuden naapuri arvasi niitä minulle tarjota Facebookissa. Opiskeluaikoinani ostamani levysoitin laukesi jo kauan sitten, ja levyistänikin olin jo siksi luopunut (annoin isosiskolle), vain yhden säästin itselle, Sibeliuksen Finlandian. Olin haikaillut levysoitinta, ja nyt sellaisen sain!
Paluumatkalla poikkesimme Millanin luo iltapalalle ja kuulumisia vaihtamaan. Sunnuntaina kun oli äitienpäivä, niin lähdimme jo puoliltapäivin ajelemaan kaupunkikotia kohti, kun tytär ja vävy olivat tulossa poikkeamaan.
Tänä viikonloppuna pääsimme liikkeelle taas hivenen aikaisemmin, kun lähdimme liikkeelle töistäni päin. Tuntui kuin kesäloma olisi jo alkanut, kun oli niin lämmintä - ja kun todistukset oli tulostettuina. Kyydissä oli mm. kolme muovilaatikollista taimia, jotka jätin peräkamariin raahaamaani varastohyllyyn. Nyt kyllä vähän hirvittää, kuinka ne pärjäävät viisi päivää, kun kaupunkikodissa osa taimista oli ihan lotossa vain parin päivän kastelutauon takia. Millan kyllä lupasi, että hän voi käydä kastelemassa, kun kuitenkin harva se viikko hän käy muutenkin asioimassa kylällä. Täytynee kehdata vaivata, jos sää jatkuu aurinkoisena.
Kanttorilan pihaa kiertäessäni - taas ensitöikseni - panin merkille, että nokkonen oli parhaimmillaan poimittavaksi. Vaatteet vaihdettuani ja hommailtuani ensin pihalla muita kiireellisempiä hommia, lähinnä kasvimaan kylvökuntoon laittoa, kiersin keräämässä nokkosia.
Lauantaina aamupäivällä tein nokkoslättyjä ja kävin kylvämässä porkkanaa (Yellowstone ja Saint Valery), tammenlehtisalaattia, persiljaa, tilliä ja naurista. Kastelin kylvön ja peittelin kateharsolla. Tosin pahasti just nauriin kohtaan osui repeämä harsossa. Ensi kerralla täytynee kääntää harso toiseen asentoon ja levitellä nauriille vielä tuhkaa. Viime kesänä en saanut yhtään naurista. Vaikka tämä taisinolla turhan varhainen aika kylvää sitä, niin en ainakaan sen huonommin voi onnistua kuin viimeksi. Eka kertaa käytin rivien tekemisessä apuna lankaa ja keppejä saadakseni suoria rivejä sopivalle etäisyydelle. Sittemmin luin Millanin lainaamista puutarhalehdestä taas, että avaimenreikämalli/mandala olisi rivejä taloudellisempi kylvötapa tilankäytöltään. Jospa ensi keväänä vihdoin rohkenisin kokeilla mandalaa. Tällä erää koetin säästää tilaa paririvisysteemillä; kaksi riviä haranterän leveydelle toisistaan ja sitten väliin leveämpi tila käytäväksi.
Iltapäivällä lipattiin autoon mm. siemenperunoita ja työkaluja pottumaan kääntämiseen ja lähdimme Millanin markiille. Hänen peltonsa on kylläkin varsin savista eli märkää, tiivistä ja raskasta kääntää, mutta saimme tehtyä vajaat kymmenen vaonpätkää, joihin sain piilotettua kolme kahden kilon pussillista ituperunaa. Yksi pussillinen jäi tähteelle siemenperunoita, jotka illemalla kaivoin Kanttorilan maaperään pariin paikkaan. Ihan muutaman potin olin jo aiemmin jemmannut kaupunkikodin kasvimaahan härkäpapujen kera. Millanin peltoonkin meinaan vielä kylvää härkäpapua perunan kaveriksi, ne vain jäivät vielä matkasta eilen. (Millanin pihassa pääsin näkemään kevään ensimmäiset haarapääskyset, se kruunasi mukavan päivän.)
Illan päätteeksi siirsimme pienen arkkupakastimemme keittiön eteisestä peräkamariin, jotta pakastin olisi tasaisemmassa lämpötilassa. Eteinen on talvella kylmä ja kesällä kuuma. Ensi viikonloppuna pitäisi varmaan jo siirtää pakasteet kaupunkikodista Kanttorilan arkkuun.
Sängyssä sitten mietin sekä Millanin peltoa että Kanttorilan kalustusta. Olisiko rikkaruohoa kasvavan savipellon paras ja helpoin käsittelytapa peittää rikat pahvilla ja tehdä sitten pahvin päälle kohopenkkejä? Josko sillä tavoin vähitellen humusaines lisääntyisi ja vähentäisi liikaa tiiviyttä ja märkyyttä. Entäs sitten eteisemme kalustus? Siirtäisinkö työpöytäni peräkammarista eteiseen, jotta kamariin tulisi lisää tilaa ja ettei eteisen tyhjä nurkka täyttyisi romppeella? Vaan ehkä mun pitäisi ensin miettiä Kanttorilan kasvimaata kokonaisuutena. Mitä mihinkin tänä kesänä kasvamaan?
Ja sitten pitäisi funtsia tarkoon myös sitä, mitä kaikkea pitäisi muistaa pakata mukaamme kesälomaa varten. Kahdella ajokerralla pitäisi saada kulkeentumaan Kanttorilaan loput taimet, joukko astioita, tarpeellisia vaatteita yms. Ties vaikka jotain ensi viikonloppuna ehtisin paikan päällä skrivata...?
Mutta siis. Kevät oli edistynyt jo viime kerralla. Silloin emme vain pahemmin ehtineet piha- tai muitakaan töitä tehdä, kun lauantaipäivä vietettiin liesussa. Teimme äitienpäiväajelun minun kotiseudulleni, treffasimme molemmat siskoni - molemmat sairaina - sekä äitiä tietysti kävimme katsomassa. Äiti kyllä vain nukkui koko sen ajan, kun lauloimme hänelle kevätlauluja ynnä isänmaallisia ja hengellisiä lauluja. Mukava ajelu meillä silti oli. Pitää toki se vielä mainita, että menomatkalla kävimme poimimassa kyytiin pinon vinyylilevyjä ja niille sopivan soittopelin, kun lapsuuden naapuri arvasi niitä minulle tarjota Facebookissa. Opiskeluaikoinani ostamani levysoitin laukesi jo kauan sitten, ja levyistänikin olin jo siksi luopunut (annoin isosiskolle), vain yhden säästin itselle, Sibeliuksen Finlandian. Olin haikaillut levysoitinta, ja nyt sellaisen sain!
Paluumatkalla poikkesimme Millanin luo iltapalalle ja kuulumisia vaihtamaan. Sunnuntaina kun oli äitienpäivä, niin lähdimme jo puoliltapäivin ajelemaan kaupunkikotia kohti, kun tytär ja vävy olivat tulossa poikkeamaan.
Tänä viikonloppuna pääsimme liikkeelle taas hivenen aikaisemmin, kun lähdimme liikkeelle töistäni päin. Tuntui kuin kesäloma olisi jo alkanut, kun oli niin lämmintä - ja kun todistukset oli tulostettuina. Kyydissä oli mm. kolme muovilaatikollista taimia, jotka jätin peräkamariin raahaamaani varastohyllyyn. Nyt kyllä vähän hirvittää, kuinka ne pärjäävät viisi päivää, kun kaupunkikodissa osa taimista oli ihan lotossa vain parin päivän kastelutauon takia. Millan kyllä lupasi, että hän voi käydä kastelemassa, kun kuitenkin harva se viikko hän käy muutenkin asioimassa kylällä. Täytynee kehdata vaivata, jos sää jatkuu aurinkoisena.
Kanttorilan pihaa kiertäessäni - taas ensitöikseni - panin merkille, että nokkonen oli parhaimmillaan poimittavaksi. Vaatteet vaihdettuani ja hommailtuani ensin pihalla muita kiireellisempiä hommia, lähinnä kasvimaan kylvökuntoon laittoa, kiersin keräämässä nokkosia.
Lauantaina aamupäivällä tein nokkoslättyjä ja kävin kylvämässä porkkanaa (Yellowstone ja Saint Valery), tammenlehtisalaattia, persiljaa, tilliä ja naurista. Kastelin kylvön ja peittelin kateharsolla. Tosin pahasti just nauriin kohtaan osui repeämä harsossa. Ensi kerralla täytynee kääntää harso toiseen asentoon ja levitellä nauriille vielä tuhkaa. Viime kesänä en saanut yhtään naurista. Vaikka tämä taisinolla turhan varhainen aika kylvää sitä, niin en ainakaan sen huonommin voi onnistua kuin viimeksi. Eka kertaa käytin rivien tekemisessä apuna lankaa ja keppejä saadakseni suoria rivejä sopivalle etäisyydelle. Sittemmin luin Millanin lainaamista puutarhalehdestä taas, että avaimenreikämalli/mandala olisi rivejä taloudellisempi kylvötapa tilankäytöltään. Jospa ensi keväänä vihdoin rohkenisin kokeilla mandalaa. Tällä erää koetin säästää tilaa paririvisysteemillä; kaksi riviä haranterän leveydelle toisistaan ja sitten väliin leveämpi tila käytäväksi.
Iltapäivällä lipattiin autoon mm. siemenperunoita ja työkaluja pottumaan kääntämiseen ja lähdimme Millanin markiille. Hänen peltonsa on kylläkin varsin savista eli märkää, tiivistä ja raskasta kääntää, mutta saimme tehtyä vajaat kymmenen vaonpätkää, joihin sain piilotettua kolme kahden kilon pussillista ituperunaa. Yksi pussillinen jäi tähteelle siemenperunoita, jotka illemalla kaivoin Kanttorilan maaperään pariin paikkaan. Ihan muutaman potin olin jo aiemmin jemmannut kaupunkikodin kasvimaahan härkäpapujen kera. Millanin peltoonkin meinaan vielä kylvää härkäpapua perunan kaveriksi, ne vain jäivät vielä matkasta eilen. (Millanin pihassa pääsin näkemään kevään ensimmäiset haarapääskyset, se kruunasi mukavan päivän.)
Illan päätteeksi siirsimme pienen arkkupakastimemme keittiön eteisestä peräkamariin, jotta pakastin olisi tasaisemmassa lämpötilassa. Eteinen on talvella kylmä ja kesällä kuuma. Ensi viikonloppuna pitäisi varmaan jo siirtää pakasteet kaupunkikodista Kanttorilan arkkuun.
Sängyssä sitten mietin sekä Millanin peltoa että Kanttorilan kalustusta. Olisiko rikkaruohoa kasvavan savipellon paras ja helpoin käsittelytapa peittää rikat pahvilla ja tehdä sitten pahvin päälle kohopenkkejä? Josko sillä tavoin vähitellen humusaines lisääntyisi ja vähentäisi liikaa tiiviyttä ja märkyyttä. Entäs sitten eteisemme kalustus? Siirtäisinkö työpöytäni peräkammarista eteiseen, jotta kamariin tulisi lisää tilaa ja ettei eteisen tyhjä nurkka täyttyisi romppeella? Vaan ehkä mun pitäisi ensin miettiä Kanttorilan kasvimaata kokonaisuutena. Mitä mihinkin tänä kesänä kasvamaan?
Ja sitten pitäisi funtsia tarkoon myös sitä, mitä kaikkea pitäisi muistaa pakata mukaamme kesälomaa varten. Kahdella ajokerralla pitäisi saada kulkeentumaan Kanttorilaan loput taimet, joukko astioita, tarpeellisia vaatteita yms. Ties vaikka jotain ensi viikonloppuna ehtisin paikan päällä skrivata...?
lauantai 6. toukokuuta 2017
Kaupunkikotiviikonloppu
Olemme kohta miehen kanssa lähdössä kuoroharjoituksiin. Sen takia tältä viikonlopulta jää Kanttorilan kierros tekemättä. Tosin kylmä siellä taitaisikin olla pihahommissa sääennustusten mukaan. Vaikka sisällä taas tarkenisikin, kun mies sai takan vetämään.
Minäkin sitten kävin rustaamassa kasvimaan päälle sen aikomani kateharson vielä vappuna, kun lumi oli taas vaihteeksi sulanut pois... Säät vaihtelivat vappuviikonloppun eeskahtaalle, niin kuin niiden on ollut tapana keikutellakin keväisin. Onneksi keväällä satava lumi yleensä nopeasti myös katoaa.
Ennen lähtöämme Kanttorilasta leikkasin muutaman pistokkaan ja laitoin ne juurtumaan, mukana pari pepinoa Millanin varten. Hänen pepinonsa ei säilynyt talvetuksessa kellarissa. Harmitteli, että oli sortunutkin ostamaan taas tuollaisen lajin, joka ei näillä leveyksillä ehdi tuottaa satoa, kuten ei se gojikaan, joita hän oli ostanut peräti kaksi Kanttorilan perennapenkkiin. Goji on kyllä hengissä, se sinnitteli jopa viime talven ankarat olosuhteet, mutta koskaan pensaisiin ei ole kukkaa enempää tullut, ja kukakin vain kerran. En silti aio hävittää niitä, vielä aikoihin.
Ennen lähtöä kävin kylvämässä sitten vielä muutaman härkäpavun. Sipuliahan kylvin jo lumisateiden välissä heti kivensiirron jälkeen, kuten taisin viimeksi kirjoittaa. Enempi härkäpapua meinaan kylvää toisten peltoon... Meillä oli Millanin kanssa viime syksynä puhetta, että saisin istuttaa perunaa hänen peltoonsa, joka on päässyt ruohottumaan. Perunan kanssa härkäpapu on niin sanotusti hyvää pataa, joten sitä vakoihin myös. Luin jostain, että perunan kasvatus auttaa rikkaruohojen kurissapitoon. Perunaa kun tavallisesti mullataan pitkin kesää, niin samalla nousee rikkaruohojen juuret ylös.
Kaupunkikodin pihamaalta alkaa myös vähitellen olla lumi sulanut. Toki sitä varjopaikoissa vielä on, ja ruoho kovin märkää, ettei voi ajatella haravoimista ainakaan lanttalauree. Mutta auringon puolelta siivosin yhden perennapenkin ja hiukan ruohikkoakin. Samoin kävin keräämässä kasvimaalta viimekesäiset lehtikaalin ja härkäpavun rontot pois. Mutta rikkaruohojen poistaminen unohtui, kun rupesin vahtaamaan oravien takaa-ajoleikkiä.
Minäkin sitten kävin rustaamassa kasvimaan päälle sen aikomani kateharson vielä vappuna, kun lumi oli taas vaihteeksi sulanut pois... Säät vaihtelivat vappuviikonloppun eeskahtaalle, niin kuin niiden on ollut tapana keikutellakin keväisin. Onneksi keväällä satava lumi yleensä nopeasti myös katoaa.
Ennen lähtöämme Kanttorilasta leikkasin muutaman pistokkaan ja laitoin ne juurtumaan, mukana pari pepinoa Millanin varten. Hänen pepinonsa ei säilynyt talvetuksessa kellarissa. Harmitteli, että oli sortunutkin ostamaan taas tuollaisen lajin, joka ei näillä leveyksillä ehdi tuottaa satoa, kuten ei se gojikaan, joita hän oli ostanut peräti kaksi Kanttorilan perennapenkkiin. Goji on kyllä hengissä, se sinnitteli jopa viime talven ankarat olosuhteet, mutta koskaan pensaisiin ei ole kukkaa enempää tullut, ja kukakin vain kerran. En silti aio hävittää niitä, vielä aikoihin.
Ennen lähtöä kävin kylvämässä sitten vielä muutaman härkäpavun. Sipuliahan kylvin jo lumisateiden välissä heti kivensiirron jälkeen, kuten taisin viimeksi kirjoittaa. Enempi härkäpapua meinaan kylvää toisten peltoon... Meillä oli Millanin kanssa viime syksynä puhetta, että saisin istuttaa perunaa hänen peltoonsa, joka on päässyt ruohottumaan. Perunan kanssa härkäpapu on niin sanotusti hyvää pataa, joten sitä vakoihin myös. Luin jostain, että perunan kasvatus auttaa rikkaruohojen kurissapitoon. Perunaa kun tavallisesti mullataan pitkin kesää, niin samalla nousee rikkaruohojen juuret ylös.
Kaupunkikodin pihamaalta alkaa myös vähitellen olla lumi sulanut. Toki sitä varjopaikoissa vielä on, ja ruoho kovin märkää, ettei voi ajatella haravoimista ainakaan lanttalauree. Mutta auringon puolelta siivosin yhden perennapenkin ja hiukan ruohikkoakin. Samoin kävin keräämässä kasvimaalta viimekesäiset lehtikaalin ja härkäpavun rontot pois. Mutta rikkaruohojen poistaminen unohtui, kun rupesin vahtaamaan oravien takaa-ajoleikkiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)