Pikainen muistiinpanopäivitys

Koulu on alkanut ja blogikirjoittaminen loppunut... Tai ainakin vähentynyt radikaalisti.

Viikko sitten veljemme ja hänen kihlattunsa kutsuivat meitä sisaruksia kesäjuhlaan. Oli ilo nähdä rakkaita, mutta myös upea pihapiiri kaikkine kauniine yksityiskohtineen, taidetta, istutuksia, jopa kasvimaa säntillisen kukoistava.

Mutta kyllä minä tuon reissun muistan ilman muistiinpanojakin. Sen sijaan haluan muistuttaa itseäni siitä, mihin istutin lyhtykoisot, jotka sain kaivaa mukaani tuosta ihanasta pihasta. Kas kun Kanttorilan lyhtykoiso taantui ja lopulta katosi viime kesänä.

Eihän minulla ollut aikaa heti laittaa paikkaa lyhtykoisolle, versot saivat odottaa multasangossa viikon. Kouluviikon jälkeen ehdin taas pihahommiinkin vähän pidemmäksi aikaa ja aloin kaivaa kasvimaan reunaa ensi kesän kesäkukka kylvöille - ja helmihyasinttien takaisin istutukselle. Mansikkamaan laitaan lähelle Sarah Bernhardt-pionia kaivoin tilaa tulikellukalle, joita kasvatin siemenestä, ja niiden viereen jäi tilaa lyhtykoisolle. Toisen lyhtykoispaikan valmistin riihen viereisen kolmiopenkin keskelle.

Lyhtykukasta en vielä ottanut kuvaa (jos vaikka ehtisi vielä värjäytyä oranssiksi), mutta kilpiangervosta otin kuvan kesäjuhlamme aikana. En ollut sellaista koskaan nähnyt saati että olisin tiennyt sen nimeä. 

Kilpiangervo kuuluu samaan sukuun mm. keijunkukkien, telliman ja tiarellan kanssa, eikä suinkaan angervojen kanssa. (Aika monta muutakin angervonimistä kuuluu vallan muihin sukuihin.) 

Taas yksi yllättävä ilonaihe kukkapenkissä

Eilen käytiin etukäteen synttärikahvittelemassa Millanin luona - ja huomennakin juhlitaan synttärikahvien merkeissä suvun piirissä. Millanin luota palattuamme ehdin olla illalla vielä vähän puutarhapuuhissa. Jatkoin aiemmin kesken jääneen reunuskiveyksen siivousta ja kuljin riipimässä sieltä täältä enimpiä suolaheiniä (auttaiskohan kalkitseminen vähentämään suolaheinää...?) sekä siankärsämöä ja hiirenvirnaa. Kun olin saanut niitä pois edestä, huomasin yllättäen laukan kukan. 

Sen varsi oli jäänyt lyhyemmäksi kuin ympärillä kasvavien illakkojen, ja se olisi jäänyt huomaamatta ilman riipimistä, etenkin kun en osannut odottaa sen kukkivan! Vuosia sitten Millan oli ostanut joukon laukkoja, joista hän antoi muutaman minullekin. Istutin ne pariin eri perennapenkkiin, mutta kummassakaan ne eivät ole aikaisemmin kukkineet, lehdet vain ovat tulleet pintaan. En ole enää odottanutkaan kukkia. Pitäisikö käydä katsomassa toisessakin penkissä, josko sielläkin jostain sattuman oikusta (kenties sateisen ja kolean alkukesän johdosta) olisi innostuttu kukkimaan. 

Tänään oltiinkin sitten taas viitisen tuntia urakoimassa Ruusurannassa. Mies ajoi nurmea ja jatkoi risuaidan tekoa, minä vajensin ja tyhjäsin kompostoria, siirsin mintut ruukkuihin yrttipenkkiin, raivasin yhden kukkapenkin reunuksen ja korjasin lehtikuusen verkkosuojauksen, kun Ulla-myrsky oli horjuttanut aikaisempaa, kevytrakenteisempaa viritelmääni. Lopuksi revin horsmaa, nokkosta ja mesiangervoa ja kanniskelin niitä risuaidan päälle. 

Kukkatarhan ilonaiheita

Vaikka tykkään melkein kaikista Kanttorilan puutarhaan istutetuista/kylvetyistä kukkakasveista, niin muutamien ilmaantumista odotan muita hartaammin. Omituisenhajuista ja vähän piilossa kukkivaa lamopeikonkelloa olen jo monesti hehkuttanut, eikä se ihan vielä kukikaan, mutta tänään kävin ottamassa kuvia muutamasta muusta kaivatusta.

Tämä ihanan värinen idänunikko oli vielä eilen nupullaan. Lajike ehti jo kerran kadota toisesta kohtaa perennapenkkiä, mutta onneksi olin saanut siitä siemeniä ❤️ Kuva ei tee oikeutta värille, eikä kukka tänään sateessa ollut kunnolla auki - olin hätäinen ja halusin heti talteen. 

Pispalanneitoa olen kyllä myös ennenkin kehunut, enkä vähiten tuoksun takia. Sen siemenistä en ole onnistunut kasvattamaan taimia, mutta onneksi se on viihtynyt perennapenkin laidalla, johon se muutamia vuosia sitten asettui. Millan oli sen aikanaan hankkinut, en tiedä mihin penkkiin/kohtaan alunperin. Kasvimaailman arvoituksia. 

Yllä on korallikeijunkukan kukinto aukeamassa. Korallikeijunkukkaa olen himoinnut kauan. Purppura-, amerikan- ja tähkäkeijunkukkaakin Kanttorilassa on, mutta niiden kukinnot ovat mitättömän värisiä vaikka viehkoja nekin. 

Köynnöshortensiaan on nyt vasta toisen kerran, pitkän tauon jälkeen, tulossa kukintoja, ensimmäiset kukat aukeamassa. 

Köynnöshortensian tukena "sattumasembra", nyttemmin minulla on myös siemenistä itäneitä sembrataimia, kenties Ruusurantaan, jos taimet pysyvät hengissä. 

Köynnöshortensian tyvi kaipaisi ruosimista niin kuin moni muukin kohta. Ehkä kohta... Pari muutakin keskeneräistä perkuuprojektia tällä markilla odottaa jatkajaa. 

Heinäkuu alkoi Kanttorilan kulmilla

Heinäkuun alkamisen kunniaksi oli pitkästä aikaa lämmin päivä. Jopa niin lämmin, että minäkin intaannuin pukemaan shortsit. Eilen pesemäni pikkumatot kuivuivat telineellä sukkelasti. Tänään pesin lisää ruukkuja pois nurkista lojumasta. Tein samalla vähän tilaa kuistin alustaan. Oli minulla vähän sisähommiakin, kun olin päättänyt tehdä pitsaa samalla kun teen kakkupohjan Millanin synttäreitä varten. Sain pitsaan upotettua yhtä ja toista pakastimesta. Jälkiruuaksi tein mangotuorejuustokakun, jotta sain käytettyä vanhenevan mascarponen ja agar-agarin. 

Ehdin illemmalla vielä pihalle jatkamaan eilen aloittamaani urakkaa ja pilkkomaan siinä irrottamiani rikkaruohotuppaita vesurilla kuusipölkkyä vasten. Tämä urakka jäi vielä vähän kesken. Ja se oli vasta ensimmäinen perennapenkki. Viime kesänä jäi Kanttorilan perennapenkkien hoitaminen vähiin, kun (silloinkin) urakoitiin ankarasti Ruusurannnassa.

Koivuvanhuksen kaatumisen seurauksista

Viime syksynä ja talvena kirjoitin Kanttorilan vanhimman ja suurimman koivun kohtalosta. Onneksi sen eri runkojen kaatuminen ja kaataminen ei aiheuttanut sen suurempaa vahinkoa kuin Latvian matala -kirsikkapuun tahattoman karsimisen. 

Mutta sen ja parin muun vanhan lahopuun kaatamisesta seurasi ensinnäkin miehelle laaja ja pitkäkestoinen halkosouvi, joka on vielä vähän kesken ja keskeytyksissä halkomakoneen erään osan rikkoutumisen takia. Uusi osa on tilattu. 

Muitakin seurauksia olen ollut huomaavinani, siitä että varjostus on vähentynyt. Etukäteen vähän pelkäsin sen aiheuttavan kuivuutta, ja kyllähän pitsimyssy eli rönsytiarella osittain kärsi kuivuudesta. Mutta kyllä valoisuuden lisääntymisestä oli selvästi hyötyäkin

Kuvassa oleva tammen taimi hyötyi valon lisääntymisen lisäksi varmasti myös siitä, että iso koivu ei ole enää vieressä viemässä kaikkea vettä ja ravinteita. Tänä kesänä kasvaneet oksaversot ovat yhtä pitkät kuin tammen koko aikaisempi kasvu (vaikkakin edellisenä talvena puput taisivat päästä typistämään tammen pituudesta).

Myös kasvihuone on hyötynyt lisävalosta. Tänä kesänä ja syksynä olen saanut esimerkiksi kurkuista ennätyssadon. Tomaateissakaan ei ole ollut yhtään latvamätää, mikä ei tosin johtune yksistään valon määrästä. 

Kevätpuutarhan iloja

Viikonloppu, ja sekä aikaa että voimia kierrellä töiden jälkeen puutarhassa, miettiä mihin ryhtyisi, mutta ennen ryhtymistä vain kuljeksia joten ja tutkailla äkillisen lämpöaallon vaikutuksia. 

Ja mitä löysinkään?! Yksi silmäteristäni, tarhavarjohiippa kukkii komeampana kuin koskaan. Se on ilmeisesti hyötynyt vanhojen koivujen ja pihlajien kaatamisen tuomasta lisävalosta, vaikka onkin varjokasvi. 

Mutta sen vieressä kasvava rönsytiarellamatto on nyt kyllä kärsinyt jostain, talvesta varmaankin. Suurten kuivuneiden alueiden laitamilla joitakin hengissä olevia lehdyköitä ja yksi nupullaan oleva kukkavana. Kevätkaihonkukka kuitenkin kukoistaa. 

Ryhdyin ihastelukierroksen jälkeen sitten keräämään nokkosia, mikä on kuulunut jo pitkään tekemättömien töiden kirjoittamattomalle listalle. 

Kastellakin piti vähäisiä kylvöjä. Sadetta ei ole luvassa ainakaan viikkoon. 

Keräsin myös lipstikkaa ja pari parsanvartta, jotka kiehautin ja söin sinällään ja ihan yksin.

Etanantorjunta alkoi jo

Ensimmäinen puutarhaviikonloppu. Puutarhakauden tämänaamuisessa jaksossa alettiin siivota perennapenkkejä, niin siitä sain minäkin pontta aloittaa. Kyllä minä niiden päälle jo katselin eilen töistä tullessa.  Millanilta saamani käsiharava on siinä puuhassa oiva työkalu. Sulimmat ja kuivimmat perennapenkit sain käytyä läpi alustavasti. Mukana kulkivat myös sekatööri ja "rikkalapio" (kapeateräinen käsilapio, jota käytän rikkakasvien irrotteluun juurineen.) Muutaman kerran penkoessani yhytin etanan, kotilon tai etanan munia. Ne kaikki saivat tylyn lopun. 

En malttanut pysyä poissa myöskään kasvimaalta. Kaivoin sinne pari "ojaa", joihin tyhjäsin talven aikana täyttyneet bokashista got ja peittelin mössön mullalla.

Sitten katselin kurkkupenkkikehikon päälle. Rakensimme sen miehen kanssa joitakin vuosia sitten vanhoista navetan lattialankuista. Minua alkoi taas häiritä se, että kehikko on aurinkoon nähden väärässä asennossa jättäen varjoonsa ison maaläntin. Päätin purkaa kehikon ja arvelin, että samalla poistuu etanoilta yksi merkittävä suojapaikka. Aivan oikein, penkin reunamullassa lankkuja vasten oli siellä täällä läpikuultavia etanan munia. Kävin hakemassa niiden keruuseen astian ja muovilusikan. Jälleen pari pientä kotiloakin löytyi murskattavaksi yhdessä munien kanssa.

Toinen kehikko, vähän sirompi ja matalampi jäi vielä kasvimaalle. Taidan senkin poistaa tuonnempana. 

Puutarhassa puuhailu vei heti taas mukanaan. Siinä samalla kehkeytyi ajatuksia tämän kevään kylvöistä sun muista tulevista askareista. Materiaalia olisi taas kohopenkkiinkin, roveesti ainakin risusydämeen. Alustavasti suunnittelin paikkaa sellaiselle melkein keskelle kasvimaata.

Ensimmäiset krookukset ovat kukassa. Nokkosperhonen näytti viihtyvän kaadetun koivun kannolla, joka oli märkänä mahlasta. 

Kylmää kyytiä siemenille

Ohopsista! Olen kirjoittanut alla olevan tekstin perjantaina, mutta jostain syystä se on tainnut jäädä julkaisematta. Menköön nyt vaalipäivänä. 

Meillä koulussa on menossa arviointikeskustelut. Eilen minulla oli juttutuokia viiden oppilaan ja huoltajan/huoltajien kanssa. Hyviä tuokioita. Erityisen lämpöisenä jäi mieleen erään äidin lähdössä ollessaan tekemä kysymys: "Joko olet aloittanut kylvöt?" Tytär on kuulemma kertonut harrastuksestani, ja äidillä on sama innostus.

Maanantaina jaksoin töiden jälkeen aloittaa kylmäkäsiteltäviksi luokittelemieni siementen käsittelyn. Nimikylttejä olin leikellyt valmiiksi maitorahka- ym. purkeista. Nyt on sitten liuta multapurkkeja kylvöksineen peräkamarin lattialla odottamassa ulosvientiä. Puutarhuri ehdotteli, että saisivat olla pari viikkoa huoneen lämmössä ennen sitä. Katsotaan, maltanko antaa niiden olla niin kauan.

Toissailtana huomasin Outdoor girl-kylvöksestä itämisen merkkejä, jopa yhden hontelon taimenkin. Kiikutin purkin ripeästi vintille valohoitoon led-lampun alle. Omakeräämissä siemenissä näyttää siis kuitenkin olevan ytyä, vaikka olin epäileväinen. Keräsin siemenet nimittäin tomaatin rungon juurelle pudonneesta mätänemistilassa olevasta hedelmästä. Myöhemmin keväällä pääsen kokeilemaan myös omakeräämiä kasvihuonekurkun ja kesäkurpitsan siemeniä.

EDIT. Kurkistelin tänään purkkeihin, jotka odottivat ulos kylmäkäsittelyyn vientiä. Oli käynyt kuten vähän pelkäsinkin; yhdestä purkista oli alkanut puskea itua pintaan. Punapäivänkakkara. Hetken mietin, mitä teen itäneelle putkille. Sitten päätin viedä sen muiden mukana ulos. Kaivoin risuaidan viereen purkeille syvennyksen, jonne ne peittelin paksulla lumikerroksella. Jos punapäivänkakkarapurkista ei jää yhtään henkiin, on minulla vielä lisää siemeniä kerättynä, ja kesällä voi kerätä vielä lisää. 

Kevään ensimmäiset kylvöt

Toinen työviikko oli hektinen ja välillä ongelmallinenkin, niin en muistanut saati ehtinyt viikolla jouduttaa kylvöjen aloitusta, vaikka se on ollut mielessä melkein vuoden alusta asti. 

Toki sen verran olemme miehen kanssa tehneet esivalmisteluita, että olemme raahanneet yhtä multasäkkiä edestakaisin sisälle ja ulos. Kas kun puutarhuri neuvoi niin tekemään harsosääskien torjumiseksi. En jaksanut yksin kärrätä jäätynyttä multapussia sisälle, niin mies auttoi säkin portaita ylös kylppäriin. Kyllä minä sen sieltä sain sitten tuonnempana vastuukin päällä vedettyä peräkamarin lattialle jatkamaan sulamista ja lämpenemistä. Reilussa viikossa piti harsosääskien munien kehittyä toukiksi. Sitten vedin vastuukilla säkin takaisin ulos kuistille viimeisimpien kovien pakkasten aikaan. 

Loppuviikolla kiskoin säkin takaisin sulamaan, mutta eihän se nyt tokikaan ehtinyt sulaa ja lämmetä ensimmäisiä kylvöjä varten. Onneksi minulla oli vielä jemmassa pari kookosmultabrikettiä, joista toisen laitoin eilen turpoamaan, sitten kun olin kollastanut siemenjemmani ja tehnyt inventaarion. 

Aika monta siemenpussia, erityisesti perennoista kerättyjä siemeniä, laitoin sivuun odottamaan kylmäkäsittelyä. Kunhan kuskattu multa vielä hetken sulaa, niin täyttelen ja nimikoin parikymmentä purkkia, ja kun siemenet ovat saaneet horvin olla sisällä, vien purkit ulos lumihangen alle. 

Eilen vihdoin siis kylvin KEIJUNMEKKOA. Se itää valossa, kuten MUKULA- ja RUOTISELLERIKIN, joten ne kylvin saman kuvun alle ja vein vintin ikkunalle. Tänään viritin niille valon, mutta pitäisi vielä saada laitettua lamppuun ajastin. Vintin ikkunalla on myös NARSISSITUPAKKAkylvös. Sen jätin viime keväänä vallan kasvattamatta.

ORVOKKI taas kuulemma idätetään pimeässä, mutta lämpimässä, joten laitoin orvokkipurkit (vaaleansininen ja oranssi) samalle lämpöalustalle MUNAKOISO-, CHILI -, PAPRIKA - ja TOMAATTIkylvöjen kanssa. Tomaatteja ei toki vielä tarvitsisi kylvää, mutta tämä on kokeilu, itävätkö itse kerätyt OUTDOOR GIRL - lajikkeen siemenet. Myöhemmin sitten muitakin lajikkeita, ja tarvittaessa uusintakylvö Outdoor girlistä. Chiliä kylvin aivan liikaa, mutta tuli mieleen, josko oppilaat haluaisivat kasvattaa oman chilin vaikka äitienpäivälahjaksi. Paprikaa on kolmessa purkissa, suippopaprikaa, jotain Millanilta saatua lajiketta sekä muutama epämääräinen siemen. (Ai niin, kylvinhän kokeeksi viimeiset kolme PEPINON siementäkin, vaikken sen suhteen toiveikas olekaan.) 

Epämääräisistä siemenistä puheenollen, omat siemeneni inventoituani tongin vielä pussin, jonka pelastin Millanin roskiksesta muuttoapua antaessamme. Sieltä löytyi lisää kylmäkäsittelykokeiluihin. Toki omissakin siemenissä oli useampia nimettömiä lajeja, jotka mahdollisesti kasvettuaan paljastavat itsensä. Siemenpusseja ei kannata vuositolkulla laatikossa jemmata odottelemassa. Tulevana keväänä täytyy kuitenkin kaivaa kanadanpiisku pois navetanpäädystä, niin siihen jää isohko alue tilaa uusille istutuksille ja/tai kylvöille. Jos ei kylmäkäsittelystä saa istutettavaa, niin onpahan noita kesäkukkien siemeniäkin jemmassa. 

Pyöreä penkki

 Kirjoitin taannoin pienen pyöreän perennapenkin uusimisen onnistumisesta

Tässä vielä kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. 

Olen siirtänyt tuohon nyt sitten vielä amerikankeijunkukka kivikkopenkistä, kun siinä on turhan matalasti multaa.

Ylimpänä huojumassa lännenluppion punaiset tupsukat. Kurjenkello, rantakukka ja tähkätädyke kukassa, myös pallerokiurunkukka aloittelee kukintaa. Valkoinen peurankello kasvoi kääpiökokoiseksi tänä kesänä, ehkä moitti sitä, kun rajoitin sen leviämistä ruukulla. 

Yksi iloni ja ylpeyteni

 Viime kesän perennapenkin laajennus onnistui, siitä näyttäisi tulleen sellainen kuin olin ajatellutkin. Vaikkei se vielä olekaan ihan kukkeimmillaan. Toki minua surettaa, että aiemmasta pienemmästä versiosta ehti kadota sekä tarhakylmänkukka että rantalaukkaneilikka ennen uusimista. Mutta muuten olen tyytyväinen, suorastaan ylpeä kätteni jäljestä. 

 

Entisestä penkistä jäljellä ovat reunuksen esikot sekä valkoiset peuran- ja kurjenkellot ja valkoiset myskimalvat. Veljeni mainitsi, että luppio sopii valkoisten kukkien joukkoon, joten siirsin lännenluppion muuripenkistä tuonne taakse. Ja lisäilin muitakin väriläiskiä, kun aiemmin heinäkuussa penkki kukki vain valkoisena. Siirsin mm. rantakukan, joka on ollut kasvimaan nurkassa, koska sain sen aikanaan Millanilta salviana.... 

Esikoiden taakse olen kylvänyt silkkikukkaa ja pallerokiurunkukkaa, jotka saavat mielellään kylväytyä perennoiden seuraksi. 

Lisäksi uutena on luppion takana varjossa suloinen hopeatäpläpeippi, joka näköjään alkoi nyt kukkia uudestaan, sekä reunoilla ja keskellä myöhemmin kukkivat syysleimu ja vaaleanpunainen kellopeippi.

Tänä kesänä en aio isommasti kunnostaa saati uusia yhtään perennapenkkiä. Alkukesästä kylläkin perkasin pitkää penkkiä lapiolla, ja tänään samoin lapioin valkojuurta pois talon päädystä. Mutta perkuita isompaa projektia en pihassa aloita. 

Ja niin alkoi loma

Oli ihana, mukava ja antoisa päättäjäispäivä ykkösteni kanssa. Syötiin jätskit ja ehdittiin leikkiäkin ennen kuin jaoin todistukset ja lähdettiin ulos tekemään kunniakujaa kuutosille. 

Kun viimeinenkin oppilaistani pinkaisi koulun pihalta hakemaan tulleen äidin luo, minulta pääsi itku. 

Nyt pääsin näkemään myös ysiluokkalaisten traktorikulkueen. En muistanutkaan sellaista perinnettä, kun olen ollut kymmenkunta vuotta töissä alakoululla kaukana yläkoulusta. 

Mies oli lähtenyt minulle kuskiksi, kun oli vain lyhyt päivä, joten ajaminen ei minua rasittanut. Yöunet olivat kuitenkin jääneet taas turhan lyhyiksi. Niinpä ruuanlaiton ja syönnin jälkeen oikaisin sohvalle ja nukuin tunnin päiväunet. Sen jälkeen jaksoinkin pihalle. 

Ensimmäisiä kesäloman puutarhahommia oli kasvihuoneen ja kylvöjen kastelu, vähän ruohonleikkuuta (ja leikkuujätteen levitystä katteeksi) sekä kompostoreiden tyhjäys ja uudelleen täyttö. 

Kuvassa kevätesikon takana yksi uusista suosikeistani, hopeatäpläpeippi. Vaikka jotkut Millanin hankkimista kasveista ovat sittemmin menehtyneet, tilalle on tullut jonkin verran uusia perennalajeja.

Huomenna pyhäpäivä, vaikka tänään onkin tuntunut ihan perjantailta, siksi tietenkin, kun oli työpäivä. Huomenna tiedossa myös kahvittelua Millanin kanssa. 

Upsis unohdus

 Olenkohan jo myöhässä? Huomasin äsken, että olen unohtanut kylvää tuoksuhernettä esikasvamaan. Samoin hyasinttipapu olisi kai pitänyt kylvää jo huhtikuulla. Meinaan vielä kokeilla. Molempia.

Nyt kun eilinen kylmyys meni ohi ja kun Pouta lupaili lämpimien jatkuvan, kannoin kasvihuoneeseen loputkin tomaatit ynnä muuta. Kaksi Outdoor Girliä sinne istutin jotain viikko sitten, loput tänään. Ja neljä Borlotto-papua ja yhden Balcony yellow-kirsikkatomaatin.

Huomenna on tarkoitus jatkaa kasvihuoneessa istuttelua, ja ulosistutettavien karaisua. Purjoja ja sellereitä olen jo tarpeeksi karaissut, ne voisin ehkä istuttaakin. Huomenna pitäisi myös kerätä nokkosia ja pestä, kuoria ja laittaa Millanilta saamamme palsternakat.

Kevät alkaa olla kulkeimmillaan, ja kun viikolla saatiin kauan kaivattua sadetta, kaikki aivan roihahti kasvuun. Aina tekee mieli ottaa kuviakin, vaikka joka kevät samat lajit sieltä nousevat. Tänään bongasin joka kevät yhtä kiihkeästi odottamani lamopeikonkellot.

Mutta kuva on shakkiruutukukasta, oikealta nimeltään kirjopikarililja. 

Säät, kukat ja suojat

Kauniit syyssäät jatkuivat taas tänään, mutta nyt on jo kylmäkin. Toppatakissa meinasi kyllä tulla lämmin, kun kaivelin ruohotuppaita perennapenkistä, mutta kun käytyäni sisällä meinasin uudestaan ulos, niin reidet sanoivat, että villahousut tarttis. Sen verran kävin vielä pihalla, että otin kuvia lokakuun kukkasista.

Orvokit ovat kyllä melkein enemmän ympäri vuoden -kukkasia kuin lokakuun.

Hedelmäpuiden yms. talvisuojaus on vielä kesken, tänään sai suklaakirsikka suojaverkon, Latvian matalalla suoja on ollut läpi kesän. Jo aikaisemmin syksyllä hätäännyin suojaamaan hevoskastanjan taimen, kun kuulin pupujen syöneen sisarusten ja myös Millanin hevoskastanjoiden alut.

Samoin saskatoon on jo verkolla ympäröity. Mutta verkkoa pitäisi levittää vielä pensasmustikoiden ja tammen taimen suojaksi. Viimeksi mainittua kutsun leikkisästi Taistoksi.

Taisto-tammi

Verkon sijaan olen ajatellut loppujen luumu- ja kirsikkapuiden runkojen ympärille kääriä tän syksynä kokeeksi lampaanvillaa. Jollain narulla vaikka voisi nierata mosselot pysymään paikoillaan.

Villasta puheen ollen vein lisää koirien ja kissojen karvaa ulos lintuja varten. Ne voivat hakea niitä lämmikkeekseen rikkinäisen lyhdyn sisältä, nurinkäännetyn saviruukun reiästä tai köynnöstukena kenottavan joustinpatjajousiston koloista. Kohta oli yksi Tiainen lyhdyssä kollaamassa.

Voi olla, että nämä ovat tämän kasvukauden viimeisiä perennakuvia. 

Siirsin oheisen malvansukuisen kasvimaalta muuripenkkiin, ja se vain jatkaa kukkimistaan. ❤️❤️

 

Hiljaa hyvä tulee - lauantai perinteinen siivouspäivä

Monen päivän urakka, vaikkei tuon isompi työmaa. Nyt on kumminkin pestynä ja tuulettumassa. On siinä samalla ollut muitakin projekteja, ja jonkinlaista ketjutustakin taas piti tehdä. Mullalle kun piti järjestää tilaa kasvimaalla. Vielä on kahdessa kottikärryssä viimeiset kasvihuonemullat odottamassa loppusijoituspaikkaa.

Säät ovat nyt kyllä suosineet syystöitä. Monena syksynä näpit ovat olleet kovilla, kun kylmyyttä ja märkyyttä vastaan ei ole ollut kunnon suojakäsineitä. Nyt ei tehnyt heikkoakaan, vaikka suojahanskat vuotivat jäähtyneen pesuveden käsille.

Eilen istutin 18 kpl valkosipulinkynsiä ja tänään niitä itusipuleita, joita valkosipulin kukista löytyy. Kasvihuonetta pestessä huomasin heinittymistä läheisessä perennapenkissä.  Vielä ei pihalla ole tullut pimeää, jotain siellä vielä ehtisi. Jos en jämähdä tähän. 

Koho- ja perennapenkkiurakat

Vaikka minulla onkin menossa Mma Ramotswe-kirjojen uusintalukumaraton ja vaikka tuntuu, etten muuta juuri ole ehtinytkään, niin jotain pihahommia kuitenkin, ja jotain pientä tuvallakin (erilaista ruokahuoltoa enimmäkseen).

Satunnaisen sadonkorjuun lisäksi olen nyt saanut tehtyä ne kaksi isompaa - otsikossa mainittua - puutarhaprojektia, joita olin tälle syksylle suunnitellut.

Uuden kohopenkin rakentamiseen sain ajatuksen, kun mansikkamaa ei enää tuottanut juuri mitään. Se oli aika hävittää ja istuttaa rönsytaimista pieni mansikkapläntti sivummalle. Ja vanhan mansikkamaan aurinkoiselle paikalle kohopenkki olisi omiaan. Risusydäntä varten karsin pensaita, eritoten rusopajuangervoa, siellä täällä. Kesän aikana olin jemmannut ylös kaivettuja ruohomättäitä, jotka nyt kärräsin risujen painoksi. Lehtikariketta ei ollut saatavilla, mutta olipa kaikenlaista muuta täytettä, ruohonleikkuujätteestä ja paleltuneista samettikukista ruveten. 

Kompostiakin oli kertynyt mukavasti, kun olin kesän mittaan vajentanut kompostereita muovisäkkeihin odottamaan hyödyntämistä. Kaksi bokashiastiaakin tyhjäsin kohopenkkiin. Eiköhän siinä ensikesänä kesäkurpitsa kasva.

Ei siitä niin monta vuotta ole, kun edellisen kerran koetin reirata pienintä kolmesta ympyräpenkistä. Tällä kertaa halusin myös laajentaa sitä.

Yksi menetys paljastui, kun kaivoin perennat ylös. Ihmettelin, kun tarhakylmänkukasta ei näkynyt lehteäkään. Mullasta nousikin sitten mädäntynyt juurakko. Enää persikanväriset kylmänkukat ovat jäljellä Millanin istuttamista 😒. Samasta pyöreästä penkistä paljastui jo alkukesästä yksi kato: kaikki kolme rantalaukkaneilikkamätästä olivat ruskeita ja täysin hengettömiä. Oliko syynä liian maanmyötäinen istutus? Nyt yritin saada penkkimäisyyttä laittamalla kattotiilet reunoille ja tyhjäämällä multasäkkejä enempi keskelle. 

Pieni pyöreä on ollut keskikesästä yksipuolisen valkoinen (valkoinen malva, valkoinen kurjenkello ja valkoinen pienikokoinen peurankello yhtä aikaa kukassa). Nyt yritin saada siihen muutakin väriä ja myös syyskukkivia.

Tässä (kuva) vaiheessa on vasta reunassa esikkomättäät ja pohjoisreunassa hopeatäpläpeippi. Sen eteen tuli sittemmin lännenluppio, jota kehystämään kolme malvamätästä. Niiden kohdalle lähelle reunaa tuli julianesikkomättäät ja vaaleanpunaiset kellopeipit. Keskelle laitoin vaaleanpunaista syysleimua, sen molemmin puolin rantakukkamättäät. Uutena istutin myös tähkätädykettä, lopuksi muutama valkoisen krookuksen sipuli sekä vähän sitä kurjenkelloa ja muoviruukulla rajoitettuna peurankelloa. Ja kastelua. Nyt sitä tulee myös taivaalta. 

Perennapenkkiprojekti valmis

 

Älkää antako kauniin punatähkän hämätä, täältä tulee taas tekstiä lähinnä omiksi tarpeiksi, jotta muistan ensi suvenakin, mitä pitäisi penkistä nousta - ja mitä ei. 

Kutinat vähältä unohtuivat (hetkeksi), kun pääsin työn alkuun lintualtaan projektin kanssa. Lintualtaan ympärillä olevassa perennapenkissä - oletettu - lapinnauhus on sinnitellyt hengissä mutta kukkimatta. Myös keltamaksaruoho alkoi peittyä sammaleeseen ja menettää vehreyttään. Kaiken kaikkiaan kituvaa kasvua muillakin lajeilla kuivassa maapohjassa. Mietin uusimista jo viime kesänä, mutta silloin kuivuus ja sittemmin töiden alkaminen tulivat esteeksi. Nyt ei ole kumpaakaan riesaa... 

Rakentelin kattotiilistä reunusta, jotta saisin enemmän multaa pysymään penkin takaosassa. Nauhus sai palata melkein samalle kohtaa, vähän vain syvempään, syyslannoitteella höystettyyn, multaan. 

Keltamaksaruohoa istuttelin penkin ulkopuolelle ja tuohon lintualtaan pohjalle, johon sitä oli jo itsestään alkanut  kasvaa. Altaan pohja vuotaa, joten laitoin siihen tänä kesänä kuhmuraisen paistinpannun vesialtaaksi, sen ympärille saa maksaruoho levitä. Mehitähtiä istutin harvakseltaan "rinteeseen" altaan oikealle puolelle. Niitä oli aikaisemmin nauhuksen takana. Mehitähdistä vasemmalle istutin kangasajuruohoa, mutta laitoin tuon tiilenpalan hieman rajoittamaan, ettei se heti leviäisi mehitähtien päälle. Kangasajuruohosta edelleen myötäpäivään kiertäen piilotin takaisin joukon krookuksen sipuleita. Olivat kesän tai kevään aikana lisääntyneet, jätin osan tähteelle, jos vaikka sisko tarvitsi. Krookuksista seuraavana ja osittain niiden kanssa lomittain on jotain matalaa kurjenpolvea. Altaan ja tiilireunuksen laidassa on rentoakankaalta, jota jo Millan aikanaan tuohon penkkiin istutti. Vasemmassa kulmassa olevan nauhuksen eteen istutin jonkin siementaimen perhospenkistä. Oletin ensin sen olevan sinipallo-ohdakkeen, mutta voi olla myös vaikka lohenpunaisen idänunikon siementaimi. Keskelle taakse istutin lopulta iltahelokit, jotka ovat koko kesän odottaneet paikalleen pääsyä. En ollut keksinyt niille paikkaa, enkä tuohonkaan niitä ollut suunnitellut, mutta kun kerta tilaa nyt oli. Viimeiseen nurkkaan siirsin kuunliljan ja sen eteen "rinteen" yläreunaan pienet sininatatupsut siinä toivossa, että ne kasvettuaan pidättävät vähän valuvesiä jäämään kuunliljan juurelle. 

Siinä vielä kuva mehitähtien ja kuunliljan puolelta. Sininataa tuskin erottaa. Tässä kuvassa näkyy kuunliljasta ylävasemmalle myös kaksi hentoa liljan vartta, jotka meinasin jo unohtaa. Keltaiset liljat eivät nekään ole hetkeen jaksaneet kukkia tuossa penkissä, kokeeksi laitoin pari sipulia takaisin. Muut istutin purkkiin odottamaan uutta paikkaa. 

Minä myös odottelen sitä, että perennat tässäkin penkissä aikanaan tuuheutuvat ja täyttävät maan. Odotellessa voisi käydä käsiksi seuraavaan heinittyneeseen penkkiin. Kunhan tuo uusi sadekuuro hellittää. 

(Olisi voinut tuota otsikkoa vielä fiksata, että yksi tai eräs projekti valmis...) 

Edit. Eikä se eräskään ole vielä täysin valmis. Muistin, että unohdin aikoneeni laittaa penkkiin myös lilaa iiristä (helluntaililja?) ja jotain keltakukkaista laukkaa, jonka sipulit ovat odottaneet mansikkamaan pielessä siitä asti, kun siellä aloitin pemmastusta.

Edit. 2. Niin ja sitten myöhemmin syksyllä pitäisi muistaa haudata perunanarsissi, eli nätimmin sanottuna bridal crown -narsissin sipulit/mukulat(?) samaiseen penkkiin lapinnauhuksen eteen. Laitoin siihen tyhjän pytyn merkiksi, josko paremmin muistaisin. 

Suunnitelmia seuraavalle satokaudella

 Tänä vuonna meidän mansikkamaasta ei juuri satoa tullut, en vaivootellut edes verkkoa suojaksi, mitä vähän narua ratustelin ja siihen killumaan heijastinpöllöjä kulkusineen. Muutamia marjoja olemme miehen kanssa syöneet ja ehkä vielä jokusen saisi, kun viitsisi käydä pyllistelemässä. Aho- ja kuukausimansikkaa tulee kyllä normaaliin malliin, mutta mansikkamaa minun täytynee uusia tänä syksynä. Silmäilin sille jo uutta paikkaa likeltä, kunhan aikanaan nostan valkosipulit ja maa-artisokat pois vanhasta kohopenkistä. Ja mansikkamaan tilalle luonnollisesti rakennan syksyllä sitten kohopenkin. Ruohotuppaita minulla on jo valmiina sitä varten taannoisesta kasvimaan laajennusprojektista. 

Tämänhetkisessä mansikkamaassa on päässyt mäkimeirami leviämään, sitä täytyy minun myös kurittaa. Ajatuksena on ollut, että tarjoan paikallisella Roskalavalla yrttituppaita, jos keltä vielä pitsamauste puuttuu. Oreganoa on levinnyt lanttalauree mansikkamaan ja pensasmustikoiden vierustalle. Oreganon keskellä on yksi kukkiva palsternakka. Sen aion antaa jäädä siementämään, kunhan raivaan yrtit pois tieltä. Muut kukkivat palsternakat aion poistaa ennen kuin siementävät, koska en halua taas ensi kesänäkin harventaa sinne tänne (joka paikkaan) itäneitä palsternakkoja. 

Olen istuttanut oksapistokkaasta kasvattamani pienen mustaherukkapensaan vanhemman herukkapensaan ja kasvimaan laidassa kasvavan jasmikkeen väliin sillä ajatuksella että jo tämän satokauden jälkeen poistaisin vanhan pensaan ja saisin sillä tavoin tilaa tehdä kasvimaalle vähän selkeämpiä linjoja. Tähän asti kasvimaa on ollut joka kesä yhtä sekamelskaa. Tosin se ei johdu pelkästään kulkureittien mutkittelusta väärässä paikassa olevan pensaan takia, vaan yhtä lailla esimerkiksi tuosta palsternakan kuin myös kehäkukan ja parsakaalin vapaasta siementämisestä, kun en sitten ole raaskinut kovalla kädellä pois perata. Eihän sekamelska sinänsä mitään haittaa, kun ei kasvimaalla muiden ole tarvinnut loikkia, ja itse tiedän suurin piirtein, mihin voi jalkansa asettaa. Mutta komian tähäre. 

Suunnitelmissa olisi siirtää myös alla olevan kuvan kaunotar kasvimaan nurkasta perennapenkkiin, jonka uusimista olen suunnitellut jo pari kesää, mutta aika on aina loppunut kesken. En nyt ole varma tuon nimestä, olisiko rantakukka, täytyy varmistaa Millanilta, jolta tuon olen saanut. Saisi sitten tuo kuvassa takana sinisin kukin häämöttävä sikuri levitä sen paikalle uuden parsapenkin kupeeseen. 

Tuosta kuvasta voisi luulla, että olen oikein kylvänyt rivin jos toisenkin kehäkukkaa, mutta en tokikaan. Palsternakkaa on etualalla ja vasemmassa laidassa. Myös maa-artisokkaa putkahtelee luvattomista paikoista, kuin myös perunoita aina edellisvuotisista paikoista. 

Emopalsternakka toistaiseksi mäkimeiramin ympäröimänä. 

Prinsessa Herkkähipiä, kesävieraita ja kukkasia

Menneistä kesistä oppineena olen koettanut muistaa suojata kädet ja käsivarret (toki myös koivet) ulkotöissä niin hyttysten kuin nokkosten, tomaatin, mansikan tai muun mahdollisesti ihoa ärsyttävän varalle. Välillä olen ottanut myös lääkettä ennaltaehkäisevästi hyttysten puremiin. Joka kesä minulla on ollut käsivarret täynnä tulehtuneita kutisevia näppylöitä. Nytkin keväällä sain peukalonhankaan perinteisen haavauma-alueen. Siskon antama aaloevoide kuitenkin taisi auttaa, kun nyt ei enää näy arpia. Aina ei suojaaminen auta. Eilen nokkoset saivat ainakin peukalonpään kihelmöimään, vaikka minulla oli kahdet sormikkaat päällekkäin, kun työhanskojen alla oli muoviset kertakäyttösormikkaat. Tän kesänä erityisesti toivoisin käsieni säästyvän arpeutumiselta, kun loppukesästä pitäisi olla hääkuosissa. 

Jos ei Roskalava-toimintaan liittyviä piipahduksia lasketa, niin perjantaina saimme kesän ensimmäiset vieraat Kanttorilaan entisestä kotikaupungistamme. Istuimme hetken salin viileydessä juttelemassa. Piristävä kohtaaminen ❤️ (Tuo Roskalava samoin kuin miehen pistäytyminen kirpparilla liittyvät kirjahyllyn siivousprojektiini. Pääsin eroon mm. osasta käsityö- ja puutarhalehtiä.) 

Helle on saanut joidenkin kukinnan aikaistumaan ja joidenkin kukinnan jäämään hyvin lyhytaikaiseksi (mm. balkaninkohokki). Yksi iso ilonaihe on tuo kuvan lohenpunainen unikko (idän-vai jättiunikko, en tiedä). Se on alunperin Millanin peruja. Hänen kasvattamastaan ehdin saada siemeniä, ennen kuin se taantui ja katosi. Niistä siemenistä yritin kylvöä useamman kerran, ja pari kolme kevättä sitten onnistuin saamaan taimia, jotka selvisivät hengissä nykyisessä istutuspaikassa perhospenkin varjoisessa päässä. Viime kesänä kovasti jaksoivat tehdä lehtiä ja tänä kesänä jo yhden kukkavarrenkin. Tänään unikon terälehdet jo varisivat, mutta kyllä taas otan siemenkodan talteen. Aina kannattaa olla siemenpankki erityisesti niistä kaikkein rakkaimmista perennoista. 

Tein äsken pikaisen kamerakierroksen. Lahjaksi saatu mustanmerenruusu tervehtii etuovella. 

Sateet ovat jouduttaneet kasvua ja sitten helteet ovat himmanneet halua perata saati kunnostaa perennapenkkejä. Jo viime kesänä suunnittelin pelastaa yhden suosikkikurjenpolveni villiintyneen kanadanvuokon vallasta. Tulevana syksynä viimeistään. 

Syy, miksi tykkään erityisesti tuosta matalahkosta rönsyävästä kurjenpolvea, on sen omalaatuinen voimakas tuoksu, joka tuntuu koko kasvissa. Ei se ole hyvä eikä paha tuoksu, mutta omintakeinen, kuten myös lamopeikonkellolla. 

Muitakin villiintyneitä kohteita tontilla riittäisi, kuten kuvan kolmiopenkki ja erityisesti sen takana olevien ruusujen ja mustaherukkapensaiden ympäristö. Jos oikein tarkasti katsoo, saattaa erottaa naapurilta saadun suviruusun pari vaaleanpunaista kukkaa. 

Puuhapäiväkirjaa

Kannoin ja istutin eilen tomaatit kasvihuoneeseen. Osa oli tietty tänään lotossa, kun on ollut niin lämmintä, mutta eivätköhän kohta totu. 🤔

Kannoin sinne yhtä ja toista muutakin, mutta paprikoita en voinutkaan vielä sinne istuttaa. Lehdissä olevat vioittumat huolettivat sen verran, että tänään googlasin aiheuttajan; ripsiäinen. Suihkuttelin niitä ja kannoin ne eristykseen kuistille muovikasvihuoneeseen. Illalla nostin muovihuoneen keittiön porstuaan, kun en uskalla viikoksi jättää ulos.

Jotain uskalsin jo uloskin istutella, syyssyrikän ja ystävättäreltä saamani köynnösruusun. Peittelin ne kuitenkin kateharsolla. Illan päätteeksi kaivoin purkkeihin muutamia perennat alkuja pikkusiskon uutta omaa puutarhaa varten. Ensi lauantaina olisi tarkoitus käydä siskojen luona ja samalla viedä taimia.