Sarvikuonokaspoika

Olin menossa illan viiletessä kastelemaan mm. kesäkukkia, kun huomasin ruohon seassa jonkin ison mönkijän. 

Jätin kastelukannun siihen ja lähdin hakemaan sisältä kännykameraa. Otin mittakaavakuvan ja mietin, miten saisin sen ruohon seasta esiin niin, että koppis olisi kuvassa kokonaan tunnistettavaksi. 

Kasvihuoneesta löytyi pala pahvia, jonka päälle sain otuksen siirrettyä takapäästä pökkäämällä. Kävin näyttämässä miehellekin sarvikuonokkaaksi arvelemaan komistusta, mutta mies ei ilahtunutkaan: "Hyi olokohon, vie se pois!" 

Vein sen takaisin löytö paikalle, mutta olin hieman huolissani, miksi se oli niin vaisu ja pysytteli aloillaan. Kävin hakemassa sisältö vielä tassin, johon laitoin sen eteen vettä tarjolle. Sitten lähdin etsimään tietoa ötökkäkirjasta, ja arvaukseni osui oikeaan. Lisäksi löytyi tieto, että vain uroksella on sarvi ja että sarvikuonokas (Oryctes nasicornis) on yöaktiivinen. Se selittänee löytöhetken vaisuudenja paikallaan pysymisen. Käyn aamulla katsomassa, toivottavasti se on silloin kadonnut. Silloin varmistuisi , että kaverilla oli kaikki hyvin. 

Sarvikuonokkaat viihtyvät sahanpurukasojen ja kompostien lähellä. 

EDIT. Kun kävin nyt puoli yhdentoista maissa muilla asioilla pihalla, kävin kurkkaamassa myös vesitassin luona, ja kas vain, komistus oli jo ryhtynyt yöaktiiviseksi ja häipynyt paikalta 😊👍 

Mikä on parasta kesässä/lomassa

Matonpesu kuuluu kesään. Sisko totesi, että se on hänen lempipuuhaansa kesällä. Minä rupesin heti miettimään, mikä mahtaa olla minun suosikkiaskareeni kesällä.. Matonpesu on ihan ok, mutta kyllä minun lempipuuhani liittyvät kesäisin jotenkin puutarhaan. Ensin ajattelin, onko se perkaaminen, silloin kun se ei ole toivotonta tai turhaa. Voi ollakin, mutta varmasti ainakin kompostointi kaikkine vaiheineen kuuluu huippukolmikkoon. Toki kompostointi (ja bokashi) on ympärivuotinen askar, mutta kesällä lämpökompostorin ehtii tyhjätä jälkikompostoitumaan ja täyttää uudelleen useampaan kertaan. Kerrosten latominen, lämpötilan seuraaminen, kompostin ruokkiminen... Mielenkiintoista. 

Perkaaminen kytkeytyy kyllä myös kompostointiin, sillä suurin osa perkuujätteestä menee kompostiin joko suoraan tai vesurilla silputtuna (pitkät heinät, rontot ym. että kompostiaineksen sekoittaminen olisi helpompaa) , tai sitten mustan säkin kautta (esimerkiksi juolavehnä, jonka juuristo on hyvä nujertaa ennen kompostointia). 

Tänä aamuna tuli mieleen laajemminkin, mikä lomassa on parasta. Yksi huippujuttu on se, ettei aamuisin tartte useinkaan miettiä, mitä pukee ylle. Yleensä passaa samat rytkyt kuin edellisenä päivänä. 

Huomenna tosin joutuu vähän taas miettimään asua, kun mennään ihmisten ilmoille. 

Kyllä parhaiden kesäasioiden kilvassa pukeutumislaiskuudelle pärjää oikein hyvin kesän kukkaloisto ja kasvun ihmeen seuraaminen ylipäätään. Yläkuvassa lukeva enkeli ja enkelipelargoni. Alakuvassa yksi tämän päivän sini. Ipomoea purpurea. 

Mitä tulee matonpesuun, niin nelisen mattoa olen minäkin pessyt. Eikä välttämättä enempää tarvikaan. Paitsi jos minulla on riihessä vielä toinenkin luokasta tuotu satataulumatto, yhden jo pesin. Tänään en kuitenkaan rupea mattopyykille. Näin hellepäivän kunniaksi olen ollut sisähommissa. Säilönyt ja leiponut... 

Viikko kesälomaan

Oli tarkoitus kirjoittaa jotain eilen sunnuntaina - tuli siten postauksen päivämäärä sen mukaan. Tänään oli jännää töissä, kouluuntutustumispäivä, mutta siitä selvittiin, jos ei kunnialla niin pienin tappioin. 

En sitten vielä jäänyt koululle enempiä siivoamaan, kun mies odotti kotona, että lähdettäisiin Ruusurannassa käymään. Häntä odotti keskeneräinen ruohonleikkuu-urakka ja minun piti viedä sinne bokashiastia ja tehdä multatehdas, kun se unohtui lauantaina. 

Olen pitänyt ruutuvihkoon vähän kylvö- ym. päiväkirjaa, niin en ole tänne taas vähän aikaa päivitellyt. 

Nyt halusin lisätä kuvat uusimmasta sipulikasvistani, jonka hankin viime syksynä oranssin lippiksen maatalouskaupasta poistomyynnistä. 

Keisarinkruunu

Sen hajun sanotaan pitävän kauriit ja jänikset poissa sen kimpusta. Kun se oli noussut yllättävän nopeasti pintaan, minun piti tietysti pyllistellä nuuhkimaan tuoksua. Ilokseni tuoksu oli sama kuin eräässä lempilajissani, lamopeikonkellossa. 

Lamopeikonkelloa paljastaa hajullaan, milloin se on vaivihkaa noussut esiin monien muiden perennojen jälkeen. 

Taas yksi hellepäivä illassa

Kuumuus jatkuu. Pyrin ajoittamaan pihatyöt aamuun ja iltaan. Keski- ja iltapäivällä sitten esim. ompelua tai laiskottelua. Eilen illalla sain vihdoin istutettua perennapenkin perkauksessa nousseet kukkasipulit takaisin. Tai siis... takaisin ja takaisin. En suinkaan istuttanut takaisin samoihin paikkoihin, vaan yhdistin eri lajit yhdeksi pitkäksi mutkittelevaksi riviksi paljaaksi perkaamaani perennapenkin laitaan. Merkkasin mutkarivin pienillä kaakelinpaloilla, niin helpottaa loppukesän perennaistutuksien sijoittelua. Osa helmihyasinteista jäi vielä istuttamatta. Niiden joukossa saattaa olla valkoisiakin. Jos saisin vielä isoimman helmililjaesiintymän nostettua ja siivottua rikoista, niin yhdessä niiden hyasinttien kanssa istuttaisin sitten nuo loputkin. Eilen illalla kylvin lopulta myös osto- ja lahjasiemeniä, maariankelloa ja iltahelokkia. Ostosiemenistä unohtui kylvää keväällä ainakin tarhaneito ja kesämalvikki 🙄 Toivon, että ensi keväänä itävyys olisi silti ok.

Kesäkukista puheen ollen. Esteettisyyttä ajatellen perennat ovat tämän pihan pelastus.

        Viimeisiä kukkia Bowl of beautyssa. 

Ilman oppilaiden lahjoja minulla ei juuri mitään kukkivia kesäkukkia olisikaan.

Valkoinen orvokki on oppilaalta... No kyllä punarevonhäntää jo alkaa pilkottaa. Muut tuossa ovat köynnöstäviä; päivänsini, tuoksuherne, ruusupapu ja hyasinttipapu. Tällä kertaa päivänsini on ostosiemenistä Heavenly blueta. Perinteistä violettia istutin muualle (huonoon paikkaan ei tahdo kasvaa, yhden kukan olen siellä nähnyt, aiempina vuosina tähän mennessä niitä on yleensä ollut päivittäin kymmenkunta... ). En haluaisi eriväristen päivänsinien risteytyvän, toivoisin taivaansinisestä siemeniä, kunhan nyt ensin alkaisi kukkia! 

Ruusupavussa sentään on jo nuppuja.

Ja gladioluksissa myös havaitsin nuppuja ❤️

Kuumaa on kompostorissakin! Kompostointi on jostain syystä yksi mieluisimpia puutarhatöitäni, siksi varmaan kun se on ekologista niin monin tavoin. 

Lukema ehti kavuta välillä jo lähelle kahdeksaakymmentä, mutta kun eilen taas vajensin ja täytin kompostoria, niin se vähän jäähdytti.

Tein eilen yhden parannuksen suojavaatetukseeni, kun olin menossa mansikkamaalle. Kun tein peukalonreiät suoraan paidan hihansuihin, niin sai jättää sukanvarsista tehdyt rannesuojat pois. Käytin samaa suojausmenetelmää tänään Ruusurannassa, kun vihdoin sinne pääsin jatkamaan palsternakan harvennusta (siihen puin kyllä vielä työhanskat kertakäyttöisten päälle, etteivät nuo heti kulu puhki, minulle kertakäyttöhanskat ovat monikertakäyttöiset). Jokakesäistä - kasviperäistä? - ihottumaa olen saanut vähän himmattua tällä suojauksella, jalat olen myös suojannut pitkäpulttuusilla. 

Mulla oli siis meininki alunperin, että tänä aamuna lähdettäisiin taas polkemaan Ruusurantaan mahdollisimman aikaisin. Mutta mies poti hammastaan sohvalla rotuen vielä kahdeksalta. Onneksi hän kuitenkin sai kipuajan läheiseen kaupunkiin - ja hänen piti sitten ottaa auto takaisin liikenteeseen seisonnasta - niin pääsin pyöräni kanssa hänen kyydissään työmaalleni sentään kymmeneksi. Jaoin harvennusurakan kahteen sessioon, kun paahteisella kasvimaalla ei olisi muuten jaksanut. Sessioiden välissä pesin kukkapurkit, jotka olin edelliskerralla jättänyt matonpesuveteen likoamaan. Paha vain, että yksi matoista oli ollut kovasti kissanpissassa, niin se pesuvesi löyhkäsi hirveältä (ihmekös tuo kun oli paahteessa viikon mojunut, eikä se mattokaan pestyltä tuoksunut). Kannoin sadevesiastiasta tuoreen pesuveden, niin haju lähti. Eväät ja juoma riittivät, pyöräily sujui jouhevasti, mutta kyllä olin kotiin päästyäni lapaannuksis. Suihku, kahvit ja ruuan päälle nokoset, niin nyt illansuussa voisi kiertää pihalla ainakin kylvöjä ja kasvihuonetta kastelemassa. 

Kolme pupua ja muuta mukavaa

 

Tuossa vähän tuoreempi otos pispalanneidosta, josta taannoin blogilla oli kuva ja johon en kyllästy ❤️

Samoin köynnöshortensiasta. 

Pupuista ei sen sijaan saatu valokuvaa,

 mutta veljentyttö piirsi puput vieraskirjaamme.  

Kun veljen perhe sunnuntaina poikkesi kotimatkallaan tässä kahville ja helteestä levähtämään, niin kahvipöydässä istuessamme huomasin yhtäkkiä, keskellä kirkasta iltapäivää, pupun ilmestyneen istumaan pihatiellemme. Onhan niitä näkynyt pitkin talvea ja kevättä, mutta yleensä aamuisin tai iltaisin. Ja nyt niitä olikin yhtäkkiä sen yhden kanssa kaksi muuta, ja ne alkoivat hurjasti riehua, loikkivat ja juoksivat toistensa perässä ympäri katajan ja muiden pensaiden. 

Luulin pääseväni jatkamaan Ruusurannan töitä kohta arjen koitettua, mutta ensin tuli kaatopaikkapäivä (siivottiin ja kuskattiin Millanin markilta kaksi peräkärryllistä kaatopaikalle ja sen jälkeen vielä yksi kuorma nuorisoseuran metallinkeräyslavalle) ja sitten mies alkoikin korjata auton pakoputkea. Se tiesi sitä, että olen saanut tällä viikolla keskittyä Kanttorilaan. Päivän kuumimpaan aikaan sisähommia, kuten leivonta, siivous ja ompelu (kuusikon varjostama hirsitalo on ihanan viileä kesäkuumalla), aamuisin ja /tai iltaisin olen sitten etsinyt pihan varjoisia paikkoja puuhailun kohteeksi.

Helteiden jatkuessa aloin huolestua Ruusurannan kasvihuoneesta ja siellä olevista pavuista, vesimelonista ja tomaateista. Niinpä lievästi painostaen sain miehen perjantaina suopumaan pyöräretkeen. Pyöräily oli varsin siedettävää vielä aamuyhdeksältä, kun välillä vähän tuulahteli. Kasvihuoneessa oltiin lotossa, mutta hengissä. 

Borlotto-papu oli jo alkanut tehdä palkoja. Kolmisen tuntia hikoilimme omissa puuhissamme. Miehen suururakka oli ruohonleikkuu. Minulla kevyempiä hommia, joista kastelun jälkeen tärkeimpänä palsternakkojen harvennus. Yksi pläntti niitä jäi vielä harventamatta, kun miestä viemisti jo kotiin väsyn ja nälän takia. 

Kesäkukat antavat yhä enimmäkseen odottaa itseään. Ahkeraliisat kukkivat, mutta ovat kovin matalia. Yhden päivänsinen kukan olen nähnyt kukkineena ja tänään huomasin nuppuja leijonankidassa. Mutta vaikka tänä kesänä kesäkukkien lisäksi melkein kaikki muukin kasvu on ollut hidasta, salaatinviljely on onnistunut suorastaan täydellisesti. 

 Viileä alkukesä suosi salaatin itämistä, mutta toisaalta hidasti kasvua niin, että nyttemmin kaikki salaatit ovat suuri piirtein samankokoisia riippumatta kylvöakankohdasta (kuvassa kylvö numero kaksi). Ainoan poikkeuksen tekee viimeisin kylvöni parin viikon takaa, sekin ehti pintaan sopivasti ennen hellejaksoa. 

Autottomuus on tehnyt hyvää Kanttorilan puutarhalle 😁

En ole laskenut, kuinka monta kottikärryllistä olen perannut rikkaruohoja ja kaivanut sekä tavallisella että kanttauslapiolla ruohotuppaita, mutta on niitä kertynyt varmaan puoli tusinaa. Olen useimmat kärrylliset pilkkonut vesurilla saman tien kompostoreihin. 

Lopuksi lisää kukkakuvia. Ensin oppilaalta saatu neilikka, sitten sinivalkoista. 

Ja kyllähän tarvitaan pari pionikuvaakin. 

Taas yksi yllättävä ilonaihe kukkapenkissä

Eilen käytiin etukäteen synttärikahvittelemassa Millanin luona - ja huomennakin juhlitaan synttärikahvien merkeissä suvun piirissä. Millanin luota palattuamme ehdin olla illalla vielä vähän puutarhapuuhissa. Jatkoin aiemmin kesken jääneen reunuskiveyksen siivousta ja kuljin riipimässä sieltä täältä enimpiä suolaheiniä (auttaiskohan kalkitseminen vähentämään suolaheinää...?) sekä siankärsämöä ja hiirenvirnaa. Kun olin saanut niitä pois edestä, huomasin yllättäen laukan kukan. 

Sen varsi oli jäänyt lyhyemmäksi kuin ympärillä kasvavien illakkojen, ja se olisi jäänyt huomaamatta ilman riipimistä, etenkin kun en osannut odottaa sen kukkivan! Vuosia sitten Millan oli ostanut joukon laukkoja, joista hän antoi muutaman minullekin. Istutin ne pariin eri perennapenkkiin, mutta kummassakaan ne eivät ole aikaisemmin kukkineet, lehdet vain ovat tulleet pintaan. En ole enää odottanutkaan kukkia. Pitäisikö käydä katsomassa toisessakin penkissä, josko sielläkin jostain sattuman oikusta (kenties sateisen ja kolean alkukesän johdosta) olisi innostuttu kukkimaan. 

Tänään oltiinkin sitten taas viitisen tuntia urakoimassa Ruusurannassa. Mies ajoi nurmea ja jatkoi risuaidan tekoa, minä vajensin ja tyhjäsin kompostoria, siirsin mintut ruukkuihin yrttipenkkiin, raivasin yhden kukkapenkin reunuksen ja korjasin lehtikuusen verkkosuojauksen, kun Ulla-myrsky oli horjuttanut aikaisempaa, kevytrakenteisempaa viritelmääni. Lopuksi revin horsmaa, nokkosta ja mesiangervoa ja kanniskelin niitä risuaidan päälle. 

Trysköötä työleirillä

Kuluneen kevään (tahtomaton) hidasteluni kylvö- ja esikasvatuspuuhissa sekä tämän kesän koleus selittävät mm. kesäkukkieni hidasta edistymistä. Vein eilen amppeleita kasvihuoneeseen, josko siellä keijunmekko, liuskamiinanköynnös ja mustanmerenruusun alkaisivat kasvaa/ muodostaa kukkia. Eilen oli muuten enempi sisäpuuhapäivä (kirjahyllyn ja kansioiden siivousta), kun satelun lisäksi oli taas koleaakin. 

Mutta tänään sain taas miehen lähtemään kanssani Ruusurantaan tryskäämään. Hän jatkoi vatukon raivaamista, löysi kuusia ja männyn pajukon seasta ja katkoi pajuja pois niiden tieltä. Vaikein/raskain urakkansa oli kuitenkin vanhan kasvihuonemuovin kaivaminen ja kiskominen pois vadelmanjuurten ja multakerroksen alta. Itse en tällä kertaa huitonut viikatteella. Tein bokashista muutaman multatehtaan jemmaan autotallin nurkkaan, tyhjäsin kompostorin jälkikompostoitumaan joutilaaseen roskasäiliöön ja täytin sitten kompostorin uudestaan. Sitten tyhjäilin ja pesin sadevesiastiat uusia sateita varten (jotka äsken alkoivatkin). Lopuksi keräsin takamarkilta pari sylillistä lupiinia. 

Toin muutaman raparperin varren. Teen niistä ensin simaa ja sitten piirakka. Huomenna on leipomapäivä. Uuniin tulee muutakin kuin piirakkaa. Hapanjuuri muikenemassa ja rikotut ohraryynit piimässä likoamassa. Torstaina on kyläily-ja katsastuspäivä. 

Siilidraamaa ja muuta puutarhajuttua

Tänä keväänä olen saanut iloita siiliparin toistuvista puutarhavisiiteistä, välillä yhdessä, välillä erikseen. Tänä aamuna ne viipyivät pitkään yhdessä omenapuun alla, mutta eivät syömässä. Isompi kiersi sitkeästi pienempää ympäri nuuhkien ja tökkien kylkiin. Toinen oli niin kuin ei huomaisikaan. Ne olivat häipyneet sillä välin kun tein sanaristikkoa aamukahvin äärellä, joten en tiedä lopputulosta. Pienempi vieraili tänään vielä kahteen otteeseen, tällä kertaa murkinoimassa, eikä piitannut minustakaan, vaikka lykkäsin kottikärryjä viiden metrin päästä.

Mutta ennen kuin minä annoin itselleni luvan tarttua kottikärryihin tai muuhunkaan puutarha-aseeseen, minun piti viettää hyvä tovi tietokoneen, oppilaiden kirjojen, vihkojen ja kokeiden kanssa arviointia työstäen. Vielä ei tullut valmista, mutta urakka edistyi.

Pihalle päästyäni aloin ensin raivata tilaa sekä kuistille että kasvihuoneeseen. Kunhan  viikko kuluu, uskallan alkaa haaveilla ensimmäisten tomaattien (Outdoor girl) istuttamisesta kasvihuoneeseen. Kuistille ajattelin alkaa kanniskella karaistumaan muitakin taimia kuin orvokit, jotka siellä on ollut jo viikon verran - ja ovat ehtineet jäätyäkin siellä kerran. Vintillä olevia taimia voisin karaista nostelemalla niitä parvekkeelle.

Kukkaruukkujen lisäksi sain kasvihuoneesta ulos kaksi kolmesta multatehtaasta eli  kaksi sadevesiastiaa, joissa minulla oli istutusastioiden mullan sekaan tyhjättyjä bokashiastioita. Kärräsin tehomullat pariin kohopenkkiin, joista toiseen tulee toivon mukaan kesäkurpitsaa ja maissia. Pari iittiläistä härkäpapua siihen jo aiemmin kylvin. Toiseen kohopenkkiin kylvin kaksi riviä porkkanaa ja istutin rivien väliin valkosipulin kynsiä. Suojasin kylvökset tikuilla intujen varalta. Sen jälkeen levitin vielä kevätlannoitetta kukkapenkkeihin.

(Olemme tänä keväänä ehtineet käydä pari kertaa Ruusurannassakin. Mullistin kompostorin, kaivoin lupiineja ylös kasvimaalta ja jatkoin yhden perennapenkin raivaamista ruohotuppaista. Nyt siellä on myös sadevesiastioita rännien alla. Muualtahan sinne ei vettä tulekaan.) 

Tämänpäiväisen kohopenkin kunnostuksen yhteydessä nostin siitä läjän palsternakkaa ja maa-artisokkkaa, jotka meinaan huomenna kuoria uuniin, kun kerran sen kuitenkin lämmitän piirakkaa varten. Vien maanantaina kahvitarjottavat työpaikalle yhteissuunnittelupalaveriin.

Nyt hyvää yötä ja hyvää pyhäpäivää. Huomenna on Hyvän Paimenen sunnuntai. 

Vapaapäivä

Nykyinen kuntatyönantajani on päättänyt satsata siihen, että työntekijät pysyisivät kunnassa töissä mahdollisimman pitkään. Tänään nautin eräästä satsaustavasta. Kaikki yli 60 vuotta täyttävät saavat syntymäpäivävapaan, joka pidetään viikon sisällä syntymäpäivästä. 

Ennen kuin kirjoitan, miten olen viettinyt vapaata, selitys alla olevaan kuvaan. 

Ruskealla kehystetyt afrikkalaiskukat ovat odottaneet kamarin sängyn alla ties kuinka kauan inspiraatiota, tai oikeastaan ideaa ja päätöstä siitä, mitä niistä tulee. 

Niistä oli tulossa ensin keinutuolin päällinen, mutta koska keinutuoli odottaa yhä riihessä kunnostusta, enkä viitsinyt siellä kulkea mittailemassa, hylkäsin sen ajatuksen.

Punaisen sohvan päällistä varten kukkia olisi pitänyt olla vielä paljon enemmän, joten senkin ajatuksen siirsin sivuun, samoin kuin kukat, sinne sängyn alle. 

Kaipasin uutta käsityöprojektia telkkarin ääreen, joten kaivoin kukat esille ja aloin yhdistellä, ajatuksena että tekisin itselleni pitkähelmaisen villatakin. Käytin kaavana vakiokäytössä olevaa kotineuletakkiani ja ennätin helmasta kainaloihin asti, kunnes tulin taas toisiin ajatuksiin. 

Takin helma sopi aika kivasti tuohon pikkusohvan suojaksi, lopuista kukista riitti vielä tyynynpäälliseksi. Voi olla, että jää pitkäksi aikaa viimeistelemättä, mutta jääköön. 

Vapaapäivää olin ajatellutkin viettää leipomalla, lähinnä täytekakun pohjia, mutta koska aion tehdä ne gluteenittomina, päätin valmistella leipomista pesemällä uunipellit. 

Suunnitelma lähti sitten rönsyämään. Ensin uunin pesuun, sitten vielä uunin luukunkin. Kiertoilmauunillinen liesi siirrettiin Ruusurannasta Kanttorilaan puoltoista vuotta sitten, ja nyt vihdoin opettelin irrottamaan luukun sisälasit, joita oli kaksi!

Mutta onpa mukava kun nyt näkee, mitä uunissa on ja kuinka kypsää 😁

Pääsin sitten leipomuksiin asti ja samalla uunin lämmöllä lohkoperunoita koko viikonlopuksi. 

Ulkona on ollut harmaata, kävin siellä vain tyhjäämässä kompostiastian kompostoriin ja postilaatikolla. Siellä oli vain vaalimainoksia, jotka menivät suoraan paperinkeräykseen. Väärä puolue. Postinhakureissulla löytyi myös tyhjä Smirnoff-pullo kukkapenkistä, kun menin kurkistelemaan sieltä mahdollisia lumikelloja. Kauaksi oli jaksettu pullo viskata, tieltä pensasaidan yli kymmenkunta metriä. 

Kompostorista puheen ollen, sain eilen kaksi uutta bokashiastiaa, jotka olin tilannut netin kautta lähimmälle Hankkijalle, edulliseen poistomyyntihintaan. Myös Millanin kanssa yhteinen puutarhafirman tilauksemme tuli tällä viikolla. Istutin laukkaneilikat ja asensin tilaamani kasvivalon saman tien. Vähän lisää kylvöjä (päivänsini Heavenly blue, punarevonhäntä, mustasilmäsusanna ja ahkeraliisa - joka olisi pitänyt kyllä kylvää jo hyvän aikaa sitten) ja istutuksiakin (mustanmerenruusu) tein tällä viikolla, ja päivänsinet ja revonhännät jo itivätkin. 

Syksy jatkuu

Kuukausi on taas ennättänyt vaihtua. Ja syyslomakin jo häämöttää. Toistaiseksi maa on pysynyt sulana täällä meidän korkeuksillamme, ja viikon loppupuolelle on povattu sadetta, joten ehtinen tehdä jotain puutarhatöitä vielä syyslomaviikollakin. Edellisessä postauksessa luettelemani "pitäisi"-jutut on suurinpiirtein hoidettu. Omenoita on vielä kyllä sekä puissa että maassa, punaisia sentään enää vähän. Paljon niitä on syöty ja viety muiden syötäväksi (mm. koululle olen kuskannut melkein päivittäin) ja jonkin verran on myös kellarissa, sekä punaisia että talviomenoita. Yhden ainoan sose-erän olen toistaiseksi viitsinyt tehdä. Vaan ei sitäkään kannata vaivootella tarvetta enempää. 

Ennen lomaa yritän kyllä ennättää ja muistaa täällä Kanttorilassa sen verran muokata kasvimaan laitaa, että saisin tilaa narsissin sipuleille ja mahdollisesti joillekin perennakylvöille. 

Kylvöistä puheen ollen, siementen keruu on onnistunut hyvin, kuten olen jo aiemmin maininnut. Samettikukista en ole saanut itämiskelpoisia siemeniä, mutta aika monista muista lajeista kyllä. 

Lisäksi - rohkaistuneena viime syksynä keräämieni tomaattien siementen hyvästä itävyydestä - olen kokeillut tällä kasvukaudella ottaa talteen myös kasvihuone- ja avomaankurkkujen siemeniä. Ja pitkästä aikaa myös kesäkurpitsan siemeniä, kun niiden siemenet alkoivat tänä keväänä olla jo vähissä.

Olemme edelleen kulkeneet myös Ruusurannassa puuhastelemassa (= raatamassa niska limassa). Kasvimaan sadonkorjuun jälkeen olen kaivanut kasvimaalle hautaa mädille omenoille. Kaivuu on ollut paikoin hidasta, kun olen samalla kerännyt rikkaruohojen juuria säkkeihin. Mies on sillä välin sahaillut omenapuista kuivia oksia ja lipannut mätiä omenoita puiden alta muovilaatikoihin ja kärrännyt niitä kuoppaan. Omenoiden päälle olen kasannut ronttoja (= osin maatuneita rikkakasvien varsia) ja niiden päälle kuopasta kaivettua multaa. Mukailtu kohopenkki. 

Pakkaspäiviä

Meillä ei ole ulkolämpömittaria, mutta keittiön porstun kylmässä komerossa on digitaalinen mittari, joka näyttää lämpötilan lattiatasosta ja naaman korkeudelta. Tällä viikolla hyllykorkeudella lämpötila on vähitellen laskenut nollaan ja lattiatasolla on tänään ennätyslukema -7,3°C. Keittiön porstuassa ei ole yhtä kylmä, kun siellä on pieni lämpöpatteri, mutta kaiken varalta siirsin sieltä pienet kaktukseni kamarin ikkunalle.

Lomaa ei ole enää paljoa jäljellä. Minun oli tarkoitus loman aikana mm. pöyhiä kompostoria ja laittaa sinne sekä herätettä että kuumaa vettä muovikanisterissa. Mutta tällä viikolla ei ole ollut mitään asiaa aukomaan kompostorin kantta. Eikä siinä varsinaisesti kiirettä muuten olisikaan, koskapa talvella käytämme bokashiastiaa, mutta kun olen raahannut kellarista omenalaatikoita keittiöön, niin pahentuneita omenoita on nyt sangoissa keittiön lattiallao dottamassa, että pääsisivät kompostoriin.

 Näillä pakkasilla - jotka säätiedotusten mukaan ovat Pohjolan ennätyslukemia tällä vuosituhannella, Enontekiöllä -44,3°C - linnut ovat olleet nopiana lintulaudalla. Mies on huolehtinut auringonkukansiemeniä sekä ruokinta-automaattiin että maassa olevalle uunipellille peltopyitä varten. Pellin hän ons uojannut lumisateelta lautasantennista tehdyllä katoksella. Minä tein eilen lisää siemenrasvakuppeja ja vein tänä aamuna toisenkin sellaisen roikkumaan. Heti alkoi kupilla kuhina. 

Nyt olisi ollut nättejä aurinkoisia säitä valokuvaamiseen ulkona, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Tänään kävin lintulaudanl isäksi postilaatikolla. Sieltä löytyikin kotiseutulehden lisäksi Eestistä tullut kirje. 

Mietin, miten koleaa meillä täällä olisikaan, ellei viime keväänä olisi tehty sitä katto-, ulkoverhous-, ikkuna- ja oviremonttia. Nytkin on pitänyt pukea kunnolla sisälläkin ja takkaa on lämmitetty päivittäin. Olen polttanut kynttilöitä tällä viikolla enemmän kuin ennen joulua ja joulun aikaan yhteensä. Saadakseni pientä lisälämpöä kylpyhuoneeseen ja keittiöön. 

Pakkasta luvassa lähipäivinä

Tällä viikolla en ole jaksanut töiden jälkeen kotona juuri mitään. Pienet piipahdukset puutarhassa, kuten muumio-omenoiden keruuta lämpökompostoriin. Eilen hain persiljaa ja loput basilikat pakastimeen. Nyt kun uhkailevat hallalla/yöpakkasella torstain ja perjantain väliselle yölle, niin kävin tänään nostamassa mukulasellerit ennen kuin tuli liian pimeää. Tänään hoitui yksi palaveri, jota olin etukäteen jännittänyt, niin energiaa oli vähän enemmän kuin eilen sitä hermoillessa. Vielä muutama palaveri ja saman verran OPSien päivityksiä ennen syyslomaa. Siis tietysti tavallisen koulutyön lisäksi. (Toki nykyään nuo kuuluvat tavalliseen koulutyöhön.)

Porkkanat ja purjot saavat jäädä vielä maahan, samoin enimmät palsternakat ja maa-artisokat. Viikonloppuna nostin loput vähäiset perunat ja keräsin useamman desilitran etanoita...

Lopuksi jotain aivan muuta. Vuosia sitten Martti Muurikainen kävi silloisessa kotiseurakunnassani useammankin kerran Sanan ja rukouksen illoissa. Kerran kun olin kertonut hänelle rukousaiheitani ja olimme rukoilleet, hän sanoi kokevansa, että minuakin kutsutaan rukoilemaan sairasten puolesta. Lisäksi hän sanoi jotain sen suuntaista, että hänellä oli sellainen tunne, että se tehtävä alkaisi sillä, että rukoilen lapsen puolesta. Sen jälkeen olen rukoillut työhöni liittyen monien lapsien puolesta. Mutta tänään kotiin ajellessani rukoillessani erään lapsen puolesta muistin taas yhtäkkiä nuo Muurikainen aavistukset/ tuntemukset/ profetiat ja purskahdin itkuun ajatellessani, onko tämä se lapsi. Oli tai ei, rukous jatkuu. 

Ja niin alkoi loma

Oli ihana, mukava ja antoisa päättäjäispäivä ykkösteni kanssa. Syötiin jätskit ja ehdittiin leikkiäkin ennen kuin jaoin todistukset ja lähdettiin ulos tekemään kunniakujaa kuutosille. 

Kun viimeinenkin oppilaistani pinkaisi koulun pihalta hakemaan tulleen äidin luo, minulta pääsi itku. 

Nyt pääsin näkemään myös ysiluokkalaisten traktorikulkueen. En muistanutkaan sellaista perinnettä, kun olen ollut kymmenkunta vuotta töissä alakoululla kaukana yläkoulusta. 

Mies oli lähtenyt minulle kuskiksi, kun oli vain lyhyt päivä, joten ajaminen ei minua rasittanut. Yöunet olivat kuitenkin jääneet taas turhan lyhyiksi. Niinpä ruuanlaiton ja syönnin jälkeen oikaisin sohvalle ja nukuin tunnin päiväunet. Sen jälkeen jaksoinkin pihalle. 

Ensimmäisiä kesäloman puutarhahommia oli kasvihuoneen ja kylvöjen kastelu, vähän ruohonleikkuuta (ja leikkuujätteen levitystä katteeksi) sekä kompostoreiden tyhjäys ja uudelleen täyttö. 

Kuvassa kevätesikon takana yksi uusista suosikeistani, hopeatäpläpeippi. Vaikka jotkut Millanin hankkimista kasveista ovat sittemmin menehtyneet, tilalle on tullut jonkin verran uusia perennalajeja.

Huomenna pyhäpäivä, vaikka tänään onkin tuntunut ihan perjantailta, siksi tietenkin, kun oli työpäivä. Huomenna tiedossa myös kahvittelua Millanin kanssa. 

Talvitelat

 Syysloma hupenee luvattoman kovaa kyytiä. Jossain loman puolessa välissä kirjoitin listaa, mitä vielä pitäisi ennättää tehdä. Sain listan rastittua loppuun eilen - lukuunottamatta kirjaston kirjojen palauttamista. Omasta pihasta poistuminen meinaa ottaa lujille.

Olen sentään onneksi saanut aikaan enemmänkin kuin mitä listassa luki, muun muassa siivottua kasvihuoneen. Myös kasvimaa alkaa olla valmis talvea varten, kun olen nostanut perunat (sekä ainoan porkkanani) ja  istuttanut valkosipulia. 

Talviteloille laittaminen liittynee oikeasti veneisiin, mutta siitä on muodostunut yleistermi kuvaamaan erilaisia kesänpäättämistöitä. Venettä ei meillä ole, eikä tuskin hankitakaan (ainakin itse vastustan ajatusta hanakasti). Tätä Kanttorilaakaan ei tarvitse laittaa talviteloille, kun melkein joka viikonloppu täällä käydään talvellakin. Sen verran kuitenkin vielä pitäisi täällä sisälläkin valmistautua talveen, että viritän killerön tai pari. Iskin kylläkin jo pistokkeeseen sellaisen laitteen, jonka pitäisi äänellään pitää hiiriä loitolla. Vielä ei ole näkynyt pispanointia, Luojan lykky (tai siis kiitos, kas kun lykky tarkoittaa kotomurteessani neulesilmukkaa).

Eilisilta meni omasta erestänsä, kun hairaannuun ensin vitsi- ja sitten musiikkikirjan pariin. Niinpä tälle päivälle jäi mm. bokashiastian tyhjäys ja punajuuripeston tekeminen. Eilen keitin koko vähäisen punajuurisatoni, pienimmät etikkapunajuuriksi ja loput jäi jääkaappiin odottamaan jatkojalostusta. Pakko siellä kirjastossakin on käydä, palautusluukulla. Yksi kirja on tosin niin paksu, että saattaa joutua menemään omatoimisesti sisälle asti.

Vielä niistä antiikkikalusteista. Mies onnistui lomalle lähtiessämme ahtamaan pojan farkkuautoon molemmat nojatuolit ja pari pikkutuolia. Sohva ei mahtunut luukusta, niin se jäi vielä odottamaan kuskausta. Mutta autoon mahtui silti vielä mm. nypläystyynyni tykötarpeineen, muovilaatikollinen lankoja yms. Autonkorjaushommien lisäksi mies olisi pätevä myös vaikka muuttofirman ahtaajana.

Kohta nähdään, käynnistyykö auto niin kuin pitääkin. Jos remontti onnistui, niin huomenna palataan työmaakopille samalla (pojan) autolla, jolla lomille lähdettiinkin. 

Ei aina auvoista askarta

 Olen nyt jatkanut etanoiden metsästystä aamuin/illoin. Se on meinannut vetää mielen matalaksi. Viime vuosien kuivat kesät olivat tuudittaneet minut kuvittelemaan, ettei tällä hiekkamäellä etanoita viihdy riesaksi asti. "Höpön pitän höpönä", kuten muinoin totesi pohjoispohjalainen mies lääkärille (joka pyysi tuomaan ulostenäytteen tikkuaskissa).

Olen kurkkinut katteiden alle ja parsakaalin lehtien alapinnoille pitkin kasvimaata (parsakaalta samoin kuin kehäkukkaa on itsekylväytyneenä ympäriinsä). Olen kiertänyt salaattikylvökset  ja - ruukkuistutukset ja kerännyt kaikki pienet ja suuret, joita olen löytänyt. Tähän asti olen tyytynyt vääräoppisesti liiskaamaan etanat kivien/ lautojen väliin. Tänä aamuna kuitenkin otin kierrokselle mukaan keruuastian ja termosmukillisen kuumaa vettä, jonka kaadoin löydösten päälle. Aamun keruu"innostus" sai alkunsa siitä, kun kuuden jälkeen tein itselleni aamukahvin kanssa nautittavaksi silli-munavoileivän ja kun yöpaidassani hain sen päälle tilliä kasvimaalta. Pienten tillien kimpussa hääri tusina vaaleaa pikkuetanaa, jotka vetelin sormin pois ja vein lämpökompostoriin. (Kompostorikin on kaiketi kerettiläinen tapa käsitellä etanoita, mutta eivät kai nekään selviä +60 asteessa hengissä.) Piti pestä hyvin kädet ennen kuin saatoin jatkaa aamupalaa. Jonka jälkeen puin ja suojauduin hyttysiä vastaan, varasin mukaani edellämainitut astiat ja kiersin loputkin tillit.

Olen nyt koettanut puntaroida, mitä teen katteiden kanssa. Pitäisikö kerätä kaikki ruohokate pois ja perata ylimääräinen kasvusto? Vai pitäisikö sittenkin parsakaalin, pihatähtimön ja kehäkukkien antaa kasvaa, koskapa nekin kelpaavat etanoille, jos vaikka paremmin jäisi tilliä itselle?

Tämänaamuisen invaasion jälkeen olin jo melkein päättänyt siivota kasvimaan kaikesta ylimääräisestä kasviaineksesta ja siistiä kasvimaan reunan ruohonleikkurilla. Mutta kyykkiessäni salaattien luona ruohokatetta tonkimassa löysin sen alta niin paljon muuta elämää, etten kuitenkaan raaskinut ruosia katteita pois. Ilokseni näin kasvimaalla mm. useita leppäkertun toukkia. Kateviljelyyn kuuluu se, että kosteuden pidättämisen ja maaperän ravinteikkuuden lisäämisen lisäksi kate tarjoaa suotuisat elinolosuhteet monille ihmisenkin kannalta hyödyllisille eliölle. Kuten kastemadoille. Haluan loppujen lopuksi jatkaa mieluiten luonnonmukaisesti ja luonnon ehdoilla, ja yritän keruuta jatkamalla pitää etanainvaasion joltisenkin aisoissa. Sain vahvistuksen päätökselleni erittäin ilahduttavassa muodossa. Kun jatkoin etsimis- ja tuhoamisretkeäni kääntelemällä kaikkia laudanpätkiä, joiden alle etanat vetäytyvät liialta kuumuudelta suojaan ja kun sillä ajatuksella käänsin ympäri myös ison lankun, joka kenaa lavan reunaan (Se on ollut suojaharson painona), niin lankun alta paljastui piilossa ja suojassa kykkinyt sammakko! Ensin säikähdin, mutta kun tajusin, mitä näin, olin suunnattoman iloinen. Olinhan juuri lukenut netistä etsiessäni apua etanaongelmaan, että sammakot syövät etanoita. Juttelin kaverille mukavia, käänsin varovasti lankun takaisin sen suojaksi ja lähdin hakemaan kännykameraa. Sammakko oli yhä aloillaan, mutta lähti liikkeelle, kun nostin lankkua uudestaan. Joten ei kuvaa.

Seuraavaksi aion laittaa kasvimaalle raparperin lehtiä, joiden alle laitan banaaninkuorta houkuttimeksi. Sieltä pitäisi olla sitten helppo kerätä liiat nilviäiset. Nyt on myös juhannuskalja pullotettu. Siitäkin aion laittaa etana-ansan.

Toinenkin elukkainvaasio vähän kismittää. Kirvat. Omenapuissa kuhisee ja luumu- ja kirsikkapuut ovat kiiltäväntahmeita. Keräsin aamupäivällä nokkosia vesiämpäriin. Päivän parin päästä siivilöin nokkosvettä suihkupulloon ja alan roiskia puita. Minttuteetä voisin kokeilla jo heti tänään, kun sen ei tarvi seistä. Onneksi nyt on ollut siedettävä ilma ulkona, niin näitä ikävämpiäkin puutarha-askareita on sikäli jaksanut tehdä.

Talvikompostoinnista

 Syksyisin lämpökompostorit täyttyvät matoisista, raaoista ja muumiotautisista omenoista. Niiden seuraksi tarvitsisi runsaasti kuiviketta, mutta syksyllä nimenomaan KUIVIKKEESTA tahtoo olla puute. Tänä syksynä ehdin kuitenkin kuivalla säällä kerätä lehtiä talteen muovisäkkeihin. Äsken vajensin täydempää lämpökompostoria isoon kompostisäiliöön tekeytymään lisäten sekaan niitä kuivia lehtiä. Niin sain lisätilaa kellarista pois perkaamilleni muumio-omenoille ja kuivikelehdille.

Syysloman loputtua alan taas käyttää bokashia, jolloin kompostereihin ei paljoa kerry täytettä, lähinnä vain kahvinporot, joita en ole halunnut bokashisankoon tyhjätä. Jos molemmat lämpökompostorit kuitenkin sattuisivat talven aikana täyttymään, niin voin tyhjäillä kahvinsakkoja isoon kompostisäiliöön.

Nyt olen varannut myös bokashisangon tyjentämiselle paikan kellariin. Siellä on yksi iso muovilaatikko, johon tyhjäsin mullat mm. paprikalaatikosta, jonka olimme miehen kanssa kantaneet sisälle kasvihuoneesta ennen pakkasia, jotta vihreät paprikat ehtivät kypsyä. Pystyn tyhjentämään mullan sekaan ehkä jopa kaksi bokashisangollista. Loput voinevat jäädäkin mojumaan kevääseen asti. Jos sangot loppuvat kesken, ehkä jopa raaskin ostaa oikean bokashiastian, jotta saisin myös valutettua sitä nestettä ruukkukasviravinteeksi.

Kompostointi, bokashin hoito, biojätteen käsittely ja muuttuminen kasvualustaa ravitsevaksi mullaksi on mielenkiintoista ja palkitsevaa, vaikkakin ajoittain sottaista ja haisevaa puuhaa. Mutta ei talvella bokashoidessa. 

Viikko 43

Anoin ja sain taannoin palkatonta vapaata niin että pystyimme viettämään Kanttorilassa pidennetyn viikonlopun, ja silloin ehdin tehdä pihalla yhtä ja toista talven varalle. Saamani vapaa osoittautui sittemmin jopa odotettua aiheellisemmaksi. Nimittäin nyt kun varsinainen syyslomani perjantaina alkoi, niin minulla oli tasan lauantai aikaa tehdä loput välttämättömät syystyöt puutarhassa. Sitten tuli ensilumi. Yksi välttämätön oli omenapuiden tyhjäys. Onneksi suurin osa talviomenoista oli tullut alas vähin erin pitkin syksyä, joten kolmen omenapuun tyhjäämiseen ei meiltä kahteen pekkaan mennyt kauaakaan. Mies keikkui tikkailla ja ojenteli minulle omppuja, jotka pakkasin papereilla fylläten pahvilaatikoihin.

Puutarhan syystöihin kuuluu myös istuttamista ja kylvöjä. Tulppaanit olin tohtinut istuttaa jo reilu viikko sitten, mutta eilen lopulta sain päätettyä, mihin kylvän valkosipulit ja palsternakat. Ja sitten olikin helppo ryhtyä tuumasta toimeen. Merkkasin kylvöpaikkoja tikuilla, mutta pitäisi vielä piirtää kylvökartta ensi kasvukautta varten. 

Viime syksyn juurisikurikylvö ei sitten koskaan kasvanut kohopenkistä, ja syyksi arvelen kuivumista. Nyt kokeilin kylvää niitä kylvölaatikkoon, jonka suojasin sadevesiastian suojaverkolla ja sijoitin talon pohjoispäätyyn, jossa minulla oli viime talvenakin onnistunut kylmäkäsittelykylvökokeilu. En tiedä sitten, miten juurisikurin juureen vaikuttaa kouliminen. Sitä ei juureksille yleensä tehdä. Mutta murehdin sitä sitten, kun näen ensin, itävätkökään ne siemenet nytkään.

Kuten niin usein syksyisin (tai keväisin tai kesäisin), nytkin olen rakentanut kohopenkin. Eilen lykkäsin monta kottikärryllistä kompostia sen päälle. Kompostimultaa riitti vielä muuallekin, pariin lavaan ja viime vuonna rakennetulle kohopenkille, joka tarvitsi lisähumusta, koska ydinrisut pilkottivat esillä. Vuosi sitten mulla oli vähemmän värkkiä kasattavaksi risujen päälle, mutta hyvin kesäkurpitsat ja maissit risujenkin päällä kasvoivat.

Niin, toki ensilumi suli pois, mutta kylmä pihalla on ollut. Pari erää omenasosetta olen nyt lomalla keittänyt, ja ne saa hetkeksi piisata. Yhteensä aikaisemman kesäomenasose-erän kanssa 19 purkillista. Ja muutama pullo omenamehua sivutuotteena. 

Töitään luettelee

Kanttorilaan saavuttuamme poimin jälleen ilokseni kukkia maljakkoon, kun niitä vielä on jäljellä. Jotkut lajit ovat lämpimän syksyn ansiosta alkaneet kukkia uudelleen, ja tuntuu että esimerkiksi harmaakäenkukka vain jatkaa ja jatkaa kukintaansa. Mikäs sen mukavampaa. Jokin noista maljakkokukista tuoksuu kivasti, epäilen kanadanpiiskua. 

Sää on suosinut sekä eilen että tänään. Tyhmästi kylläkin haaskasin osan kauniista säästä eilen sisätöissä. Kun kerran olin päättänyt keittää ekan erän omenasosetta, niin keitin kans. Ja kun kerran sosepurkit olivat uunissa  steriloitavana, niin pitihän uuniin saada vielä nisuakin. Etenkin kun hiivapalakin piti vihdoin käyttää. Sitten kun olin valmis, iltahämärä oli laskeutunut ja vesisade ropisi. Mutta aamulla oli taas pouta ja pääsin takaisin pihaleikkeihin. Olin kuullut puolella korvaa, että halla viimein uhkaisi, joten päätin nostaa lopulta myös mukulasellerit. Samalla siivosin selleripenkistä rikkaruohoja pois. Edellispäivänä olin alkanut perata perhospenkkiä, koska puutarhurin perjantaipostissa kehotettiin perennapenkkien perkaamiseen ennen talven tuloa. 

Ketjutukseksi pihapuuhani taas meni, periaatteella "viedään mennessään ja tuodaan tullessaan". Moni siivoushomma liittyi kohopenkin tekemiseen. Kuopan kaivuun olin aloittanut jo viikko sitten. Nyt pääsin sitä täyttämään. Irto-oksia keräsin sieltä täältä, mutta oksasaksilla leikkasin lisää paristakin kohteesta. Portin pielessä oleva pikkukuusi kaipasi mielestäni ympärilleen lisää tilaa, joten raastoin liian likellä olevaa siperianhernepensasta ankarasti. Kuusiaidan laidassa omia aikojaan kasvavaa orapihlajapensasta sieti myös kurittaa. Minulla oli jemmassa kaksikin kasaa mättäitä risujen päälle, mutteivät ne silti riittäneet peittämään kauttaaltaan. Mättäistä on aina kohopenkkiä rakentaessani suuri uupelos, mutta kompostimullasta yleensä vielä suurempi. Vielä en siihen asti edennyt, lehtiä sen sijaan sain jo haalattua aika mekosta. (Olkoon tuo lainaus Aleksis Kiveltä hänen päivänsä kunniaksi.) 

Viikko sitten istutin Millanilta saamani viisi tulppaanin sipulia perhospenkkin. Tökkäsin siihen muutamia tikkuja merkiksi ja kissankarkoitukseksi. Valkosipulit on vielä kylvämättä. Samoin palsternakat ja sikuri. Mutta sembramänty- ja lehmuspurkit muistin viimein upottaa kasvimaalle talvisuojaan. Ja samaan syssyyn meni hevoskastanjakylvöpurkkikin. Vielä vain toivoskelen, jos vaikka sieltäkin taimi nousisi. 

Minne ihmeeseen istuttaisin sen lehmuksen? Haapaakin hiniööttisin tälle tontille. Mies sellaisen taimen siirsi kesällä ojan laidasta ja tökkäsi koivuvanhuksen kupeelle. Ensi keväänä näkee, onko se hengissä. Se haapa. Koivuvanhus sinnittelee vielä, vaikka Aila siltä olikin pari oksaa taas irti retuuttanut. Siis myrsky. 

Mutta nyt on tämä suomalaisen kirjallisuuden päivä illassa, ja minunkin on aika päättää kirjallinen selvitykseni ja mennä maata. 

Eri sortin työkaluja

Sen lisäksi, että nöyryytän lapiota kukkakeppinä, myös vesuri on joutunut palvelemaan kieroja pyyteitäni. Minulla on tuvan nurkalla hakkuupölkky, ja sen päällä eilen pienistin vesurilla siankärsämön ronttoja ja heinätuppaita multaisine juuripaakkuineen. Jotta sain ne sopevana silppuna kompostoriin. Tosin vesurin etsiminen ei alkuun tuottanut tulosta, ja olin jo lainaamassa miehen halkaisukirvestä (siis kirves on mieheni... eiku... en tarkoita, että kirvestä käytettäisiin miehen halkaisuun, vaan että mies on ominut kirveen. Tosin sen pitäisi käydä ilmi jo yhdyssanan kirjoitusasusta.) Vesuri löytyi sitten sieltä, missä kirveen piti olla, puuplassilta. Eli rantteelta, kuten ehkä ranttilainen sanoisi.

Mutta ei tämä minun työkalujen käyttötarkoitusten vaihtelu ole yhtään  kummallista, sen alaha miten mies ratkaisi taannoin työkalujen puutteen. Jonkin autonosan irrottamiseen tai paikalleen asettamiseen hän olisi tarvinnut lekaa, mutta kun se ei siinä vieressä ollut, niin hän hakkasi nyrkillä... Ja nyt on sitten ranteet kipiänä.

Meidän lisäksemme tällä tontilla ahertaa moni muukin. Ilman hukassa tai väärässä paikassa olevia työkaluja. 

Kasvimaan kukisto

Kanttorilan kasvimaalta voi bongata monenlaisia kukkia, siltikin vaikka pois luettaisiin vihannesten (peruna, herne, palsternakka, kesäkurpitsa, sipulit), maustekasvien (oregano, salvia...), marjojen ja ns. rikkaruohojen kukat.

Jotkut kukista olen varta vasten kylvänyt tai istuttanut (kehäkukat ja samettikukat), mutta monia on ilmestynyt omia aikojaan ja olen ne yleensä jättänyt niille sijoilleen, kuten ylläolevan orvokin.

Punakärsämöä Millan on istuttanut/ kylvänyt mm. perhospenkkiin, mutta tuohon kasvimaan laitaan vuosi sitten siihen siirtämäni luumupuun juurelle punakärsämö on ilmestynyt omin lupinensa, mutta kernaasti saa siihen jäädäkin. 

Ylläolevaa ketoneilikan tapaista olen hyysännyt ja varjellut kohopenkin kupeessa. Myöhemmin siirrän sen pieneen pyöreään perennapenkkiin valkoisten kukkien kaveriksi. 

Sormustinkukan siementaimia ilmestyy joka kesä kasvimaalle, aina en ole niitä kaikkia pois perannut. Tänä kesänä löysin iloiseksi yllätyksekseni ranskantulikukkaa keskeltä kuukausimansikoita. Kunhan helteet hellittävät ja kuu alkaa kasvaa, siirrän ranskantulikukat viimeksi kunnostamaani  perhospenkin nurkkaukseen. Alla oleva ranskantulikukka ei ole sitä kasvimaalle ilmestynyttä, kun siitä illalla ottamani kuva ei onnistunut. 

Auringonkukkaakin kasvaa taas parissa kohopenkissä, koska niihin on tyhjätty kompostoria, johon keväällä oli siivottu lintulaudan alustaa. Mutta nyt kohopenkkiin ilmestyi myös tomatilloa. Ja sitten siellä täällä on jokin outo koisokasviksi katsomani, joka ei ole vielä kertonut nimeään. 

 Vertailin oheisten kuvien kasvin lehteä ananaskirsikan lehteen, tuntemattoman lehti oli pehmeämpi, karvapintainen. Olen ällikällä.

Sinimailastakin on vielä kasvimaalla jäljellä, vaikka sen koetin viime kesänä repiä pois. Oli muuten vankat juuret. 

Tykkään, että kasvimaani on kaiken rikkakasvillisuudenkin keskellä sievä ja mukava katsella. 

Ja mukava on nyt myös seurata erästä uutta tuttavuutta eläinten maailmasta. Siskoni täällä poiketessaan sattui huomaamaan tillin rontolla komean toukan, jonka nimen hän nopeasti selvitti netistä; ritariperhosen toukka, joka on eri näköinen jokaisen nahanluonnin jälkeen, kolmannen kerran jälkeen tällainen vihreä mustin punapilkkuisin poikkiraidoin. 

 Esikoisen Ötökät-kirjasta luin, että ritariperhonen munii tietyille sarjakukkaisille, kuten väinönputkelle, mutta joskus myös tilille tai porkkanalle. Olen entistäkin enemmän hyvilläni, että olen kylvänyt tilliä useaan paikkaan ja otteeseen. Meille kaikille riittää tilliä.