Loma alkoi lomalla

Väsyttää ja nukuttaa. En tiedä, johtuuko se siitä, että laiskottelu väsyttää vai olenko oikeasti näin väsynyt lukuvuoden päätyttyä. Pieni irtiotto arjesta suoraan päättäjäisistä: ajoimme Koillismaalle minilomalle. Huomenissa olemme jo takaisin kotona. Täällä on ollut vilakka ilma, mutta kotopuolessa ilmeisesti turhankin lämmin siihen nähden, että kasvihuoneessa on vain yksi automaattisesti avautuva tuuletusluukku. Mutta eiköhän siellä ole selvitty. 

Porojen lisäksi olemme nähneet mm. vesilintuja, heinäsorsien lisäksi kuikkapariskunta ja haapanapariskunta sekä kasvikunnasta esimerkiksi mesimarjaa, suokukkaa ja hietapitkäpalkoa eli ilmeisesti uudelta nimeltään hietalituruohoa. 

Kotimatkalla tapaamme pikkuserkkuni ja pidetään varmaan muitakin taukoja kenties maisemia ihaillen. Se vain surettaa, että joka paikkaan ihminen on jättänyt enemmän tai vähemmän jälkiä itsestään (ja useimmiten myös paheistaan). 

Loppuun muutama kuva Ruusurannasta. Jo ennen lomaa olen sentään muutamia kertoja ehtinyt miehen matkaan "työleirille". Kasvimaan kääntämistä ja rikkakasvien säkittämistä.  Perunoitakin on jo saanut mullata sekä Ruusurannassa että Kanttorilassa. 

Tästä kärhöstä meinaan saada pistokkaan. 

Esikoiden aika, kun krookusten ja vuokkojen aika on ohi, ja narsissienkin pian. 

Viime vuonna Ruusurannassa ei ollut mitään vaivaa omenoiden keräämisestä, mutta jos pölyttäjät ovat olleet ahkerina, niin ensi syksynä saanee uurastaa kyllästymiseen asti. Omppupuiden alla (niitä on kaksi) oli upea valkovuokkoesiintymä, joka pääsi oikeuksiinsa, kun mies oli raivanmut puiden alustasta vadelmarisukon ja mädäntyneet omenat pois. Nyt siellä on kukintavuorossa ainakin pitsimyssy (rönsytiarella) ja lemmikki, myöhemmin mm. varjolilja. 

Lumisadeviikonloppu

Torstaina patikoitiin luontoliikunnan valinnaisryhmän kanssa kukkulan laelle maisemia ihmettelemään. Vaikka koululle palattua venyttelinkin jalkalihaksia, illalla kotona kuitenkin jalka kramppasi. Muutenkin oli sellainen olo kuin olisin saanut kylmää. Onneksi perjantai on lyhyt päivä. Kotiin tultuani tuntui olevan voimat kaikki, eikä jonkin aikaa vaivannut alavatsakipukaan tuntunut helpottavan. Kun sitten alkoi viluttaa ja lämpö nousi, arvelin syyksi tutun divertikkelivaivan. Lepo ja tulehduskipulääke taittoivat kuumeen ja vatsakipukin hellitti jonkin verran. Jos maanantaina vielä vaivaa, soitan työterveyteen. 

Uutteraksi aikomani viikonloppu muuntui siis rauhalliseksi (mammuskelua ja lueskeltua). Tosin kylmyys ja lumisade ovat myös olleet omiaan pitämään meidät sisällä.

Tänään olen kuitenkin sisällä saanut leikkiä mullalla. Koulin ahkeraliisaa, yrtti-iisoa ja auringonkukkaa sekä kylvin risiiniä ja ruusupapua sekä uusintakylvön kesäasterista, tällä kertaa kokeilen, auttaako lämpömatto itämistä. Jätin myös perliittikerroksen laittamatta tähän kokeiluun. 

Tyttäreltä saatuja kuun- ja päivänliljoja minun olisi myös pitänyt istuttaa, kun keksisi, minne. Kellarista on vielä hakematta yksi daliaerä, onnenapilat ja amarylliksen sipulit. 

Äsken ripustin kesäverhot olkkariin. Salin ikkunat ovat olleet verhoitta siitä asti, kun riisuin jouluverhot. Mietin, että miehen olisi pitänyt ottaa minusta kuva, kun kurkottelin emännänjatkon päältä verhopidikkeisiin. Olisin laittanut kuvan työkavereille ja häikkistellyt, ettei kukaan ollut moksiskaan, vaikka mä kaahiin ylennöksillä. Koululla minua kauhistellaan joka kerta, kun seison tuolin päällä - kun ei pätkä yllä yläkaappeihin ilman baarijakkaraa! Ymmärrän toki, etteivät halua minulle sattuvan mitään, mutta joko nyt vähän päälle kuusikymppisenä pitäisi ruveta tasapaino pettämään ja huippaamaan?  

Kun poikkesin viikolla hammaslääkäristä palatessa Ruusurannassa tomaatin taimia tsekkaamassa, niin otin samalla muutaman kukkakuvan, parista sellaisestakin kevään kukkijasta, joita ei Kanttorilassa ole.

Valkovuokkoja toki täälläkin on, muttei niin isoa lämpärettä kuin Ruusurannassa omppupuun alla. 

Tämä viehättävä pieni kevätkasvi on kiurunkannus, sitä himoitsisin Kanttorilaankin, mutta kotiloiden pelosta en tohdi siirtää. Josko tuosta löytyisi siemeniä? Kuvasta tuli suttuinen ja kukintakin alkoi olla ohi. 

Millan sanoo tätä ja lajitovereitaan tuulivoimapuistoksi. Kevätkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'  on matalavartinen. 

Näistä otin kuvan, koska maantien puoleisessa penkissä kasvavat krookukset ovat jotain superisoa lajiketta.

 Parina yönä olen nähnyt unia, jotka voisi melkein laskea painajaisiksi. Viime yönä menin tyttären kanssa kirkkoon suurin odotuksin (virsiä, sanaa, saarna, ehtoollinen), mutta tuli pettymys ja järkytys. Kirkkosalissa ei ollut penkkejä (muutenkin vaikutti koristelultaan hieman ortodoksikirkolta). Tyhjä lattiatila täyttyi kaikenmaailman pelleilystä ja teatterista, ihan kuin Turkan ohjauksessa. Me istuimme ovisuussa, tytärtä ihan itketti. Joku "esiintyjä" tuli naamani eteen katsomaan minua paperitötterön läpi. Suutuspäissäni näytin hälle kieltä. Joku kävi "omatoimiehtoollisella" vissiin sakastissa, kun ei muualla näkynyt, vaikka alussa oli mainostettu ehtoollista.

Se toinen painajainen liittyi töihin. Ensi vuonna nykyiset kaksi ykkösluokkaa yhdistetään yhdeksi kakkosluokaksi. Unessa tuo ryhmä paiskattiin mulle yllättäen etukäteen yhdeksi tunniksi, jota en tietenkään ollut osannut suunnitella. Tiesin vain, että äikkää pitäisi olla. Mitähän sitä opeteltaisiin? No, sijamuotoja! Translatiivi ja essiivi nyt aluksi... Olikohan ihmekään, kun oppilaat eivät kuunnelleet vaan olivat levottomia... 

Huhtikuinen hupi

Poutainen lämpöinen sää on jatkunut, samoin pienet yöpakkaset. Eilen kuitenkin laitoin kasvihuoneessa valmiiksi muutaman istutuslaatikon, vaikken vielä taida uskaltaa sinne tomaatteja istuttaa. Mutta sen verran tein tilaa vintin ikkunalle, että vein sieltä kaikki rääppööt Ruusurannan ikkunalle. Toisin sanoen, samalla kun joitakin tomaatteja koulin, joillekin lisäsin multaa ja sidoin pisimpiä tomaatteja tukikeppeihin, tein inventaariota kaikkein elinvoimaisimmista taimista. Niitä oli 27, kymmentä eri lajiketta. Sitten oli se joukko surkeita, pieniä taimia, jotka saavat nyt olla koekaniineina, miten niille käy kylmillään olevassa talossa, kylläkin eteläisellä ikkunalla, missä Millanilla tomaatin taimet menestyivät hyvin. 

Eilen oli muutenkin puutarhapuuhapäivä. Olin yksin kotona, kun mies kävi pohjoisessa hoitamassa vuokra-asioita ja erään ystävän synttäreillä. Niinpä minulla oli oiva tilaisuus mellastaa miten mielin, puutarhan lisäksi vähän tuvallakin, viikkosiivouksen moista, monen viikon tauon jälkeen 🙄. Ruusurannassa kaivelin vähän lupiinin ja mesiangervoa ei juurakoita pellolta kuivumaan risuaidan päälle. Lapiointi tuntui lihaksissa vielä koko illan. Mies toi tyttäreltä minulle kuun- ja päivänliljan juurakoita (vaihtarina maa-artisokan mukuloihin), mutta en ole vielä jaksanut liljoille kaivaa paikkaa. 

Mies teki minulle pyytämäni kukkalaatikon näyttämään paikkaa varten. Siitä tuli iso ja upea. Se korvaa aikaisemmat muoviset pyryt, jotka olivat auringonvalon saannin kannalta liian matalalla, ja pieniksikin ne jäivät, muoto ei ollut ihanteellinen köynnöstukea ajatellen. Nyt suuret odotukset tulevan kesän köynnöskukkaistutusten suhteen. 

Good Friday

Esikasvatuspäivityksiä

Ilokseni Pulsatilla on kuin onkin itänyt, olen saamassa jopa kolme tarhakylmänkukkaa. Ensi keväänä kylvän vielä loput ostosiemenet, josko niistäkin jokunen pitäisi. Sen sijaan heitin jo toiveet sinipallo-ohdakkeesta, kun taas kukontöyhdöstä kokeilen vielä uutta kylvöstä.

Saadakseni lisää tilaa esikasvatukseen koulin jo orvokit isompiin astioihin ja vein ne kasvihuoneeseen. Tänään siellä oli jo liikaa lämpöä, niin nostin orvokit ulos. Illalla vien ne taas kasvihuoneeseen, mutta sinne pitäisi varmaan asentaa myös jo tuuletusautomaatti aurinkoisten päivien varalle. 

Parin vuoden tauon jälkeen minulla on nyt tomatilloakin esikasvamassa. Siivosin kyllä jo multatouhut pääsiäisen tieltä, mutta pitäisi minun kylvää vielä tänään kokeeksi tuoksuköynnöskuusaman ja sikurin siemeniä. 

Loma-aikoja

Työnantajani lahjoittaa joka vuosi yhden ylimääräisen palkallisen vapaapäivän meille yli kuusikymppisille, niinpä sain viime viikonlopun pidennettynä, ja kolmen työpäivän jälkeen nautin taas neljän päivän lomaa. 

Tälle keväälle on luvassa vielä vapun ansiosta pitkä viikonloppu sekä helatorstain jälkeisen perjantainkin saamme vapaaksi, kun pidimme yhden lauantaityöpäivän.

Pääsiäisloma alkoi tuttuun tapaan kiirastorstain ehtoollisjumalanpalveluksella. 

Pitkäperjantain jumalanpalveluksessa sekä saarna että virret koskettivat. Tämän vuoden evankeliumiteksti oli Johanneksen mukaan. Päätösvirren jälkeen (Voi Hänen rakkauttaan) kävin vielä ottamassa kuvia alttarilta. 

Lankalauantaina on tarkoitus kyläillä Millanin luona ja syödä vielä kerran synttärikakkua. Ajattelin kuitenkin jättää namusia ja terveisiä virpojille, jotka täälläpäin kiertelevät vasta huomenissa. 

Kevättää yhä enemmän

Eilen työpäivän jälkeen pesin yhden koneellisen pyykkiä, kun niin lupaavasti tuulahteli (lue: tuulennopeus puuskissa myrskylukemissa). 

Illemmalla pääsin sitten taas koulimaan: mukulasellerit ja tomaatit (melkein kaikki). Ilokseni Blue pitts -lajikekin lopulta iti niin, etten kaikkia koulinut. Yli viisi mutta alle kymmenen koulin ja loput pikkutaimet (ehkä viisi) joutuivat kompostiin. 

Nyt on jo myös ahkeraliisa alkanut itää, samoin muutama mustasilmäsusanna on noussut pintaan. Myös yrtti-iisoa on luvassa ja ainakin yksi japanin ihmekukka - jos saan taimen pysymään hengissä. Viime keväänä taimet menehtyivät. Syyssyrikkääkin on pinnassa, mutta ovatpa pikkuruisia alkuja, ei uskoisi, että pensaaksi kasvaa. Vielä jänskätän ainakin sinipallo-ohdakekylvöstä. Ja ne samettikukat on vielä kylvämättä. Jospa muistaisin tänä iltana. 

Tämä se on ihanaa, saada seurata itämistä ja kasvua. Vaan olipa ihanaa myös bongata tänä aamuna työmatkalla ensimmäiset joutsenet, ja kotimatkalla niitä näkyi jo useita pariskuntia. (Tänään meillä oli lauantaikoulupäivä, saadaan sillä helatorstain jälkeinen perjantai vapaaksi. Samana viikonloppuna on sitten 40-vuotishääpäivämme, monta päivää aikaa juhlia...)

Aivan kiva koulupäivä. Yksi ilahduttava asia oli oppilaan minulle tekemä lahja. 

Töistä palattuani kävin hakemassa eiliset pyykit ja sen jälkeen kävin viemässä linnulle vielä yhden erän talipalloja ja siemenkakkuja. Sitten teinkin jo ensimmäisen kierroksen suurelta osin sulaneella kasvimaalla miettien mm. mihin kylvän porkkanoita tänä vuonna.

Viattomien lasten päivänä Hannes-myrskyn jälkeen

 Meillä oli tänä vuonna kissajoulu.

Neljä- ja kuusivuotiaat ragdoll-komistukset ❤️

Sain kuin sainkin kaikki laatikot paistettua, mutta aika ison osan piparitaikinasta pakastin. Ei taida olla järkeä tehdä enää ensi vuonna nelinkertaista taikinamäärää, vaikka tykkäänkin itse syödä pipareita vaikka ympäri vuoden. Jouluvieraamme viipyivät vain joulupäivään, niin kaikkien muidenkin jouluruokien ja herkkujen hävittäminen on jäänyt meidän kahden kontolle. Kesken toki vielä, vaikka olen pakastanut muutakin kuin taikinaa.

Tänä vuonna kuusen kokoaminen ja koristelu jäi miehelle, kun itselläni riitti siivousta aattoaamuun asti, ruokapuolen rustaamisesta puhumattakaan. Itse ehdin koristella joulua lähinnä vain tekstiilien osalta, jouluverhot, -liinat ja -matot, sekä lisäksi seimiasetelman rakentaminen piironkiin.

Kävimme tänään ihmettelemässä myrskytuhoja ja suurta varjelusta Millanin luona. Jo matkalla kauhisteltiin kokonaisten metsäplänttien tuhoja. 

Huomenna ohjelmassa taas vähän ajelua. Toiveissa mm. hommata meille uusi pyykkikone. 

Marraskuuta

Marraskuu on ollut tähän asti varsin leuto, toki kostea. Tällä viikolla syötiin viimeinen oma, uunin pankolla lämmössä kypsytellyistä suippopaprikoista. Söin myös viimeisen tomaatin, mutta niitä on toki jo jonkin aikaa tuotu myös kaupasta. 

Syysloman sisähommasuunnitelmista toteutui vain se siivousosuus. Aikomani askartelut ja käsityöprojekti jäivät tuonnemmaksi tähteellisempien kiireiden tieltä. Ykkösasia oli kasvihuoneen perusteellinen siivous. Kakkosena muitakin syksyn pihahommia. 

Ohoppas, aloitin tämän postauksen eilen perjantaina, mutta kesken jäi. Ilmeisesti postauksen päivämääräksi tulee kuitenkin eilinen 7.11.

On niitä pihan syystöitä ollut vielä loman jälkeenkin. Eilen käytiin Ruusurannassa tyhjäämässä loput vesiastiat ja minä istutin loput valkosipulit. Samalla keräsin sieltä maljakkoon viimeisiä kehäkukkia ja malvaa. 

Tilasin puutarhurilta uudet myyräkarkottimet ja samalla suvikellon sipuleita. Tilaajalahjana tuli lisäksi pussillinen luonnonnarsisseja, joista osa vein Millanille ja osalle piti etsiskellä paikkoja puutarhasta, samoin kuin suvikelloille. Meinasin jo unohtaa, mihin ne istutin, mutta olin sentään jotenkin merkannut paikat. Ai niin, ostinhan myös keisarinpikarililjan sipulin"oranssin lippiksen liikkeestä" poistomyynnistä, sen istutin perhospenkin eteläpäähän. 

Tänään laitoin loput verkkosuojaukset,  haravoin lehtiä omenapuiden alta ja nostin porkkanat. Ja sitten kun kiersin kameran kanssa kuvaamassa viimeisiä kukkia tässä pihassa, pökkäsin silmäni omenapuun oksaan. Silmää potien piti vielä saada kannetuksi omenat kuistilta kellariin. Kun ennustelevat kylmenevää. Luultavasti edessä pitkäaikainen vaiva tästäkin silmän sohaisusta.

Orvokkeja ja kehäkukka. 

 Unikko kasvimaalla oli yllätys. 

Kurjenkelloja oli sekä sinisenä että valkoisena. 

Perunaa punajuuripenkistä

 Jos ei ollut tämä kesä kurkun eikä kesäkurpitsan kulta-aikaa, niin olisi myös punajuuri varmaan tarvinnut lämpöisemmän alkukesän.

Nyt kun täälläkin uhkaa halla useampana yönä ja kun tänä aamuna auton lämpömittari näytti työmatkalla ulkolämpötilaksi -2°C, niin päätin nostaa punajuuret, vaikkeivät olekaan ihannemittoihin ehättäneet.

Otin avuksi lapion, jotta saisin samalla rikkaruohotuppaita perattua pois. Eipä aikaakaan, kun lapion terä osui ensimmäiseen perunaan. Sitten muistinkin, että punajuuripenkissä oli kesällä näkynyt myös perunanvarsia, edelliskesänä maahan vahingossa jääneistä mukuloista. Aloin kaivaa varovaisemmin, mutta silti halkesi vielä muutama peruna.

Hyvin äkkiä alkoi näyttää siltä, että perunasatoa kertyy punajuurimaasta enemmän kuin punajuurta. Vaan kyllähän pottua käytetään ja tarvitaankin useammin kuin punajuurta. Mies ei juuri syö etikkapunajuuria, ehkä kuitenkin teen niitä kaikkein pienimmistä omaa rosollimuunnelmaani sekä satunnaisia silakkaruokia varten. Mutta voi olla, että joulupöydän punajuuripaistokseen täytyy värkki hakea kaupasta.

En vielä aivan kaikkea kerännyt pois kasvihuoneesta, kun siellä on vielä varsin runsaasti vihreitä paprikoita. Vien ensi yöksi taas kynttilän sinne palamaan. 

Puutarhan satokausi lopuillaan

 Viime postauksessa yli kk sitten mainitsin lyhtykoisosta. Nyttemmin siinä on jo väriä.

Kävin aamulla keräämässä loput avomaankurkut pois ja revin jo rumaksi menneet varretkin pois. Mennyt kesä ei suosinut kurkkua eikä kesäkurpitsaa, ei ole ollut ylituotantoa eikä ylenmääräistä säilömisen vaivaa. Kaksi pientä erää olen

tehnyt maustekurkkua, ja aamulla kerätyistä tulee vielä yksi pienehkö purkillinen. Varmaankin alle 3 kg yhteensä. Mietin, viitsinkö kesäkurpitsaakaan enää peitellä mahdollisia kylmiä aamuja varten, koska tuskin pienistä aluista jaksaa enää

mitään kasvaa, etenkin kun pölyttäjiä ei näy ja kun en enää ole ehtinyt itse pölytellä.

Kasvihuoneestakin kurkut ja tomaatit hupenevat, mutta paprikat alkavat vuorostaan kypsyä. 

Töissä on ollut hektistä tälläkin viikolla, vaikka luokkani kanssa onkin suorastaan leppoisaa enimmäkseen. Mutta sitä ylimääräiseltä tuntuvaa on riittänyt niin aamuihin (tukiopetusta, turvakävely) kuin iltapäiviin (kokouksia ja palavereita). Kotona piti kuitenkin myös yrittää ruosia tilaa, kun vanhimmat pojat olivat tulossa täksi viikonlopuksi yökylään. Eilen kävinkin sitten miesporukassa juhlimassa vanhinta veljeä ❤️

Palatakseni satopäivitykseen, perunat pitäisi nostaa, mutta nyt on märkää. Luumuista osa on kerätty ja säilötty pakastimeen ja kellariin. Luumu-urakka kesken. Härkäpavuista loput keräsin tuleentuneena siemeneksi. Omenan satokausihan on hiljan vasta alkanut, syksyn säistä riippuu, kauanko se kestää. Punajuurilla ehkei vielä kiirettä, niistäkään ei ylituotantoa tule, koska lämmöstä punajuuri tykkäisi, mutta porkkanasato lienee suurempi kuin koskaan. 

Kunhan toetaan synttärireissusta ja kunhan vähän kuivahtaisi, voisi jotain puutarhapuuhaa viikonlopun aikana taas ehtiäkin. 

Elokuun ekan kukkia

Muutama lomapäivä jäljellä, tiistaina takaisin työmaalle. Saapa nähdä, ehtineekö töiden alettua enää niin kirjoitella blogiin. Tuskin.

Sain Millanilta viime syksynä unikon siemenkotia. Kylvin niitä kahteen kohtaan puutarhassa. Kuivassa ja aurinkoisessa paikassa ne kasvoivat hentoina ja matalina ja kukkivat pienin kukin, paljon toista kylvöä aikaisemmin. Kasvimaalle hapankirsikan varjoon kylvetyt kasvoivat puolta korkeammiksi, myös niiden nuput ovat muhkeampia. Ekaksi auenneesta en ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin sade varisti sen terälehdet. Tänään oli auennut lisää.

🩷🩷🩷

 Kimalaiset viihtyvät myös ranskantulikukissa, joita on ilmaantunut pitkin kasvimaata. 

Kasvimaalle on itsekseen ilmaantunut myös tätä violettia päivänsineä, jota joka kevät esikasvatan. Ja tänä kesänä komein kasvu onkin täällä kasvimaalla! Istuttamani eivät ole juuri kasvaneet saati kukkineet, vaikka normaalina suvena olen päivittäin räknännyt yleensä toistakymmentä kukkaa. Jospa ensi kesää varten kylväisin päivänsineä jo syksyllä kasvimaan laitaan. 🤔

Nyt kun on sadettakin saatu ja lisää luvassa, niin tohtinen alkaa istuttaa perennan taimia (tulikellukkaa, harjaneilikkaa ja yksi salkoruusu), vaikka tämä päivä ainakin vielä menee hellelukemissa. Kunnon pohjakastelu ja varjostus istutuksen jälkeen lienee tarpeen. 

Heinäkuun vimppa...

... myös postaus, uskallan luvata.

Kesäkukkasiemensekoituksen toiseksi viimeinen kukkija on tämä iki-ihana maloppi/kesämalvikki, en tiedä varmuudella nimeä, kun ei siemensekoituspussissa yleensä nimiä kerrota. Mutta vanha tuttu rakas jo äidin ajoilta, nimestä viis. 

Viimeinenkin, eli silkkikukka, oli tänään avautunut, vieressään aurankukka, jo ensimmäisten joukossa kukkinut. 

Näiden ja aikaisemmin mainitsemani punapellavan lisäksi siemensekoituspussin satoa on pinkki ja lila ruiskaunokki, sarvileukoija, toukokukka, tarhakohokki ja olkikukka. 

Ja varsin hyvin sopii pinkin siemensekoituksen sävyihin myös avautumassa olevan gladioluksen väri 🩷

Niistä kun ei voi aina tietää, minkä värisenä mikäkin gladiolus kukkii. Nytkin on avautumassa pinkkien lisäksi kirkkaanpunaista ja keltaista. Minä kun jemmaan syksyllä niiden mukulat kellariin, niin olen tavannut sitaista kukkineen varren tyveen värimerkkilangan tai -askartelunorkon, että seuraavana keväänä olisi vähän träillä. Vein tänään yhden pinkahtavan kukan Millanille, niin pitäisikin käydä etsimässä merkkinauha jäljelle jääneeseen varrentynkään. 

Tässä välissä on Kanttorilaankin saatu sadetta 😊 Kun tiistaina olin saanut pestyä kellarin hyllyt - jotka mies oli purkanut ja kantanut kellarista ulos - ja ratusteltua ne kuivumaan (mikä tapahtui hyvin sukkelaan helteessä), niin illansuussa Taivaan Isä vielä virutteli hyllyt kertaalleen. Samalla sain taas sadevesiastiat täyteen. 

En ottanut hyllyistä mitään ennen-kuvaa, niin ei noista välttämättä huomaa, että pesty ne on. 

Nyttemmin mies nosti uudestaan kuivuneet kellarikalusteet kuistille, mikä olikin hyvä, koska aivan äsken saimme taas yhden sadekuuron ukkosen kera. 

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä ❤️

Sadetta odotellessa tämänpäiväinen kuvakavalkadi

"Tasan ei käy ongen lahnat", kuten Markus Kajo joskus totesi. Kävimme tänään Ruusurannassa niittämässä sun muuta huhkimassa, kun mukavasti pilveili ja tuulahteli. Tunnin verran touhuttuamme alkoi sataa, välillä ihan rajustikin. Sillä välin Kanttorilassa oli tullut vain muutama pisara. Sama juttu oli eilenkin, koskapa Ruusurannassa oli nurkilla sadevesiastiat täynnä, kun ne vastikään olimme tyhjänneet. Kanttorilassa kertyi eilen muutaman sentin kerros sadevesiastioihin. Jospa edes keskiviikkona jo osuisi tähänkin kohtaan vähän reilumpi sade. Toivon ja odotan. 

Petunian siemenet keräsin viimekesäisestä oppilaalta saadusta kukasta ❤️ Ahkeraliisan siemenet sain Millanilta. Jospa yrittäisin tänä kesänä pussitussysteemillä saada itsekin siitä siemeniä 🤔

Tänä keväänä sain yhdeltä oppilaalta pinkkisävyisen kesäkukkasekoituksen. On ollut mielenkiintoista seurata, mitä kaikkia lajeja sieltä nousee. Olin laskevinani yhdeksää eri sorttia. Kuvassa lienee punapellava. 

Vihdoin pelargoni kukkii. On raukka sekin ollut huonolla hoidolla. 

Ensimmäiset gladiolukset kukassa. 

Sikuri menestyy ja leviää. Aion jossain vaiheessa siirtää jonkin mättään Ruusurantaankin. 

Myös mustasilmäsusanna on aukaissut ensimmäiset kukkansa. 

Vihdoin ensimmäiset tomaatitkin alkavat olla syöntikypsiä. Tänään otin myös ensimmäisen kesäkurpitsan. Suikaloin sen huomenna salaattiin. 

Verkot tötteröllä

Kävin toissapäivänä keräämässä vielä kerran mansikoita, syötiin ne lättyjen päällä. Sitten olikin jo aika purkaa mansikkamaan ympärille väsäämäni lintusuojausaita, koska aion ensi kesäksi istuttaa mansikoita uuteen paikkaan. Laitan sen suojaukseksi sitten suoralinjaisemman suoja-aidan, joka ei hankaloita ruohonleikkuuta, ja toivon mukaan poimimimenkin helpottuu. 

Koska kuiva sää on vain jatkunut, päätin nostaa jo tänään valkosipulit. Kyllähän niitä taas tulikin, tosin aika pientä aika paljon. Nostin ne kuistille kuivahtamaan. 

Kolme pupua ja muuta mukavaa

 

Tuossa vähän tuoreempi otos pispalanneidosta, josta taannoin blogilla oli kuva ja johon en kyllästy ❤️

Samoin köynnöshortensiasta. 

Pupuista ei sen sijaan saatu valokuvaa,

 mutta veljentyttö piirsi puput vieraskirjaamme.  

Kun veljen perhe sunnuntaina poikkesi kotimatkallaan tässä kahville ja helteestä levähtämään, niin kahvipöydässä istuessamme huomasin yhtäkkiä, keskellä kirkasta iltapäivää, pupun ilmestyneen istumaan pihatiellemme. Onhan niitä näkynyt pitkin talvea ja kevättä, mutta yleensä aamuisin tai iltaisin. Ja nyt niitä olikin yhtäkkiä sen yhden kanssa kaksi muuta, ja ne alkoivat hurjasti riehua, loikkivat ja juoksivat toistensa perässä ympäri katajan ja muiden pensaiden. 

Luulin pääseväni jatkamaan Ruusurannan töitä kohta arjen koitettua, mutta ensin tuli kaatopaikkapäivä (siivottiin ja kuskattiin Millanin markilta kaksi peräkärryllistä kaatopaikalle ja sen jälkeen vielä yksi kuorma nuorisoseuran metallinkeräyslavalle) ja sitten mies alkoikin korjata auton pakoputkea. Se tiesi sitä, että olen saanut tällä viikolla keskittyä Kanttorilaan. Päivän kuumimpaan aikaan sisähommia, kuten leivonta, siivous ja ompelu (kuusikon varjostama hirsitalo on ihanan viileä kesäkuumalla), aamuisin ja /tai iltaisin olen sitten etsinyt pihan varjoisia paikkoja puuhailun kohteeksi.

Helteiden jatkuessa aloin huolestua Ruusurannan kasvihuoneesta ja siellä olevista pavuista, vesimelonista ja tomaateista. Niinpä lievästi painostaen sain miehen perjantaina suopumaan pyöräretkeen. Pyöräily oli varsin siedettävää vielä aamuyhdeksältä, kun välillä vähän tuulahteli. Kasvihuoneessa oltiin lotossa, mutta hengissä. 

Borlotto-papu oli jo alkanut tehdä palkoja. Kolmisen tuntia hikoilimme omissa puuhissamme. Miehen suururakka oli ruohonleikkuu. Minulla kevyempiä hommia, joista kastelun jälkeen tärkeimpänä palsternakkojen harvennus. Yksi pläntti niitä jäi vielä harventamatta, kun miestä viemisti jo kotiin väsyn ja nälän takia. 

Kesäkukat antavat yhä enimmäkseen odottaa itseään. Ahkeraliisat kukkivat, mutta ovat kovin matalia. Yhden päivänsinen kukan olen nähnyt kukkineena ja tänään huomasin nuppuja leijonankidassa. Mutta vaikka tänä kesänä kesäkukkien lisäksi melkein kaikki muukin kasvu on ollut hidasta, salaatinviljely on onnistunut suorastaan täydellisesti. 

 Viileä alkukesä suosi salaatin itämistä, mutta toisaalta hidasti kasvua niin, että nyttemmin kaikki salaatit ovat suuri piirtein samankokoisia riippumatta kylvöakankohdasta (kuvassa kylvö numero kaksi). Ainoan poikkeuksen tekee viimeisin kylvöni parin viikon takaa, sekin ehti pintaan sopivasti ennen hellejaksoa. 

Autottomuus on tehnyt hyvää Kanttorilan puutarhalle 😁

En ole laskenut, kuinka monta kottikärryllistä olen perannut rikkaruohoja ja kaivanut sekä tavallisella että kanttauslapiolla ruohotuppaita, mutta on niitä kertynyt varmaan puoli tusinaa. Olen useimmat kärrylliset pilkkonut vesurilla saman tien kompostoreihin. 

Lopuksi lisää kukkakuvia. Ensin oppilaalta saatu neilikka, sitten sinivalkoista. 

Ja kyllähän tarvitaan pari pionikuvaakin.