Kylvöistä ja taimista

Olen taas jo tohtinut laittaa jotain taimia Kanttorilaankin. Toin osan ahkeraliisojen taimista tänne. Niiden lisäksi on ne kellarissa kylmäkäsittelyssä olleet perennakylvökset. Balkaninkohokkia ja -kellokkia jo koulin, samoin valkoista karpaattienkelloa, jalokallioista ja valkoista ritarinkannusta (Galahad, jonka siemeniä tilasin Millanin kanssa tilatessamme). Persikanväristä tarhakylmänkukkaakin iti, mutta sen sijaan syyshohdekukka ja sinipallo-ohdake antavat yhä odottaa itseään. Sinipallo-ohdakkeen loput siemenet laitoin äsken likoamaan. Aion yrittää vielä yhtä kylvöä, koska toivoisin kovasti saavani siitä taimia. Nyt kun osa perhospenkistä mylläytyi viime syksyn maalämpökaivuissa, niin ainut sinipallo-ohdake taisi mennä sen siliän. Viikko sitten istutin ruukkuihin talvettumassa olleet  gladioluksen, ruostekukan ja freesian mukulat, mutten vielä daliaa. Viime keväänä laitoin ne esikasvamaan turhan aikaisin. Vaikka tuskin kukkimattomuus siitä johtui. Gladioluksista ensimmäisenä pintaan näyttää tulleen pari limenväristä, jotka olen kasvattanut siemenistä.

Yhdessä ahkeraliisassa on jo ensimmäinen kukka.

Luin jostain vanhoista muistiinpanoista, että jonain vuonna tähän aikaan olin kylvänyt jo maissiakin. Tänä keväänä olen osittain harkitusti ja osittain pakon sanelemana viivytellyt joissakin kylvöissä ja koulinnoissa. Millanilta saamissani tomaatintaimissa on jo kukannuppuja kun taas omakylvämistäni viimeisiä koulutin vasta tällä viikolla. Tänä keväänä olen käyttänyt isompien siementen kylvössä jostain lukemaani niksiä: siemenet märkään paperiin ja lämpöiseen paikkaan. Olen laittanut siemenpaperikäärön viilipurkkiin, muovikannen päälle ja sitten purkki eteisen patterin päälle. Monet siemenet ovat alkaneet itää sillä tavoin jo yhdessä yössä. Kokeilinpa sitä kasvihuonekurkun siemeniinkin hyvällä menestyksellä, kolmesta siemenestä kolme iti. Tähän mennessä (ensimmäisten kylvöjen lisäksi) ovat itäneet ja hyvässä kasvussa mm. mustasilmäsusannat, purjot (jotka myös olen tuonut   jo Kanttorilaan), punarevonhännät, munakoisot, paprikat, tomatillot ja kahdensorttiset päivänsinet. Minulla on vuosia ollut tummanvioletteja päivänsiniä, jotka aikanaan ostin Heavenly Bluena, mutta tänä keväänä vihdoin maltoin ostaa toisenkin Heavenly Blue -siemenpussin, ja toki toivon, että niistä tulisi oikeasti vaaleansinisiä. Haluaisin istuttaa molempia värejä vierekkäin, mutta toisaalta sitten ne voivat risteytyä ja sen jälkeen ei kai voi enää tietää, mitä väriä tulee. Siemenestä kasvattamani pelargonian taimi on herttainen ja tuoksuu ihan oikealta. Ennen pääsiäislomalle lähtöä siirsin sen vähän syvempään multaan. Koetin kastella taimet huolellisesti ennen lähtöä, ja mies laittoi vielä muovihuppua taimihyllyjen päälle vähentämään haihtumista. On tämä kevät vaan ihanaa aikaa.

Pitkä hiljaisuus

On mennyt taas horvi edellisestä kirjoituskerrasta. Tällä kertaa yksi verukkeista on sairastelu. Kuun vaihteessa sairastuin juuri, kun olimme tulossa viikonlopuksi Kanttorilaan. No, tulimme silti, mutta kyllä oli tukalaa istua autossa, kun kuume nousi. Makasin korkeassa kuumeessa koko viikonlopun, siinä meni synttärikin hyvin vaisusti. Mies koetti tarjota synttärikahveja, mutta ei oikein mikään edes maistunut. Sunnuntaina palasimme illalla pohjoiseen, olin ottanut särkylääkkeen ja auton penkinkin sai kenaamaan makuuasentoon, kun kyydissä ei ollut enää autontäydeltä renkaita, niin paluumatka oli siedettävä. Perillä välittömästi petiin. (Mieskin alkoi kuumeilla sunnuntai-iltana, niin vietimme pari päivää sängyssä.) Eihän minusta ollut töihin maanantaina eikä tiistaina eikä vielä keskiviikkonakaan, vaikka kuume oli jo tiistaina poissa. Olo oli varsin voimaton vielä torstainakin, mutta selvisin koulupäivästä. Puolikuntoisuutta piisasi vielä edellisviikon, vasta tällä hiljaisella viikolla olen kokenut itseni tervehtyneeksi, kun ei ole enää tarvinnut nukkua päikkäreitä. Jaksoin jopa siivota pääsiäiseksi. Vähäsen siivosimme Kanttorilassakin pääsiäistä varten viime viikonloppuna, ja hyvä niin; nyt ei ole ehditty siivoamaan. Se mitä on jäänyt hiljaisen viikon vietolta aikaa (kiirastorstain messu paikallisessa ja pitkäperjantain jumikset netin kautta), olemme olleet pihahommissa. Huokasin tänään miehelle, että ei tästä kyllä tule koskaan valmista...

Pyykki ja dyykki

Olimme jälleen Kanttorilassa viikonlopun. Perjantaina saavuttuamme oli kaunis selkeä sää. Lauantai valkeni miten kuten, pikemminkin harmeni. Tuuli piiskasi sadetta keittiön ikkunaan. Olin kuvitellut peseväni pyykkiä, jonka sitten ripustaisin ulos. Pyykkään nykyisin vain Kanttorilassa. Osakeasuntomme pienessä vessa-kylpyhuoneessa ei ole tilaa pesukoneelle. Asuntoyhtiöllä on kyllä pyykkitupa, jossa on pesukone vapaasti käytettävissä. Mutta kun se ei toimi siten kuin ohjekirjasta väitetään. Ohjelma, jonka pitäisi kestää vaikkapa 90 minuuttia, jatkaa pyörittämistä vielä kahden tunnin jälkeenkin. Lakkasin yrittämästä sen koneen käyttöä, kun ei koskaan voinut tietää, milloin voi mennä hakemaan pyykkejä koneesta. Niinpä keräämme viikon mittaan kertyvät pyykit kassiin ja kuljettama ne mukanamme Kanttorilaan. En ole suinkaan joka viikonloppu pyykännyt, etenkään jos sää ei ole suosinut ulkona kuivattamista. Lauantaiaamuna tsekkasin sitten netistä, mitä ennuste lupaa säästä. Huojennuksekseni luin, että lauantaina illalla selkenee ja myös sunnuntai olisi selkeää. Niinpä pyykkäsin vasta kyläreissumme jälkeen käytyämme Millanin luona, ja sain sittenkin vaatteet kuivumaan ulkona. 

Perjantaina kotimatkalla töistä keräsin tapani mukaan taas roskia. Tyhjän ja kastuneen tupakka-askin vein taloyhtiömme roskikseen, ja samalla bongasin sekajätteiden päällä pajusta punotun pallon. En kuitenkaan kehdannut sitä sieltä ottaa. Jos vaikka pallon hylännyt näkisi klasistaan minun sitä kantavan... Mutta en myöskään halunnut sitä sinne jättää. Suunnittelin, että Kanttorilaan lähtiessämme ajamme roskisten kautta ja saan pallon suoraan auton kyytiin. Sehän passaisi miehelle, kun hän aikoi samalla siirtää peräkärryllä ylimääräisiä renkaita, ahkion ym. tavarapahaasta ulkovarastoon, jonka ovi on roskisten vieressä. Siellä se nyt roikkuu, roskiksesta dyykattu pajupallo Kanttorilan kuistilla odottamassa, mitä sille keksin tehdä. 

Sunnuntaina olimme Marianpäivän messussa, mutta sen jälkeen aloimme taas jo valmistella lähtöä, koska matkaan piti varata kunnolla aikaa. Tämänhetkisen automme laakerit huutavat, niin pitää ajella rauhallisesti siihen asti, kun tilattu varaosa tulee ja kun se on saatu paikoilleen.

Trafiikkia

Täällä Kanttorilan kulmilla talviloma oli jo männäviikolla. Se meinaa, että koululaiset kulkevat tuossa naapurissa. On ollut jotenkin hauskanhaikeaa nähdä tuttujen linjapiilien huristelevan aidan takana kohti koulupysäkkiä. Joku vuosi sitten kuljin niillä töissä.
Eilen illalla kun istuimme olohuoneen sohvalla, olin kuulevinani ulkoportailta jotain kopinaa. Ehdotin miehelle, onkohan joku ovella, ja mies lähti katsomaan. Kovaäänisestä juttelusta ulko-ovella tiesin kuulleeni oikein. Ovikellon patterit olivat taas kulahtaneet, mutta kopistelu kuului yhtä lailla. Sen verran sain selvää miehen keskustelusta ovelle tulleen kanssa, että tulija haki aivan eri ihmistä kuin keitä Kanttorilassa tätä nykyä asustelee. Jälleen kerran täältä haettiin meitä edeltäneiden asukkaiden edeltäjiä. Eivät he hamoos ole, kun heidän postilootansa on meidän laatikon kanssa samassa telineessä, joten luultavasti ihan oikeaan tupaan mies tiesi kyselijän ohjata. Edellistä edellinen Kanttorilan isäntä on ilmeisesti LVI-alalla, mikä selittänee hänen suosionsa paikallisten asukkaiden keskuudessa.
Tänään olen innostunut ompeluiden lisäksi siivoilemaan. Se kävi jälleen kuin vahingossa. Asiat johtavat toiseen. En muista edes, miten tulin aloittaneeksi jääkaapin pesun. Tai muistan, mutta se on liian pitkä ja tyhmä juttu kerrottavaksi. Sen verran mainittakoon, että Kanttorilan jääkaappi on joulun jälkeen ollut pois kytkettynä, kun keittiön eteisen kylmäkomero toimittaa talvisaikaan suvereenisti jääkaapin virkaa, joten mitään suuria jääkaapin tyhjäys- saati sulatusoperaatioita ei tarvittu. Jääkaapin pesua ennen olin jo aloittanut keittiön lattian pesun, jota sitten jatkoin, kun kaapista pääsin. Olin juuri saanut lattian jonkinmoisen malliin ja ehtinyt lämmittää itselleni mikrossa hernerokkaa, kun näin keittiön klassista, että pihaan ajoi iso paketttiauto. Jopas jotain! Lisää ihmisiä Kanttorilan kulmilla! Huusin taas miestä avuksi. En minä ujo ole, muuten vain ihmisarka, umppoo ja mettäpöyröö. Mies meni ovelle, mikä olikin järkevä ratkaisu, sillä siellä oli kulkukauppiaita liikkeellä, ja sellaisten kanssa mies pärjää minua paremmin.
Ettei sosiaalisuus tähän tyssäisi, meillä on sovittuna huomiselle iltapäivälle piipahdus Ruusurannassa Millanin luona. Illaksi tarkoitukseni on päästä tuhkakeskiviikon iltatilaisuuteen kirkkoon. Torstaille ei vielä ole suunniteltu ohjelmaa, mutta perjantaille sitäkin enemmän, kun on tiedossa sukulointireissu. Samalla mokioomien vaihtoa siellä sun täällä. Vien siskolle nukkekotiaskarteluun tilpöhööriä, ja serkulla on puolestaan jemmassa kummitätini muutossa ylijäänyttä kolesta, joita me sisarusten kanssa sitten keskenämme jaellaan.
Ei tämä lomailu ehkä sittenkään niin tylsää ole kuin miltä meinasi sunnuntai-iltana jo tuntua.

Hyllyyn täytettä

Mainitsin jo aiemmin taannoisen kirjastovierailustamme ja poistokirjojen ahnehtimisesta. Ilmaiset kirjat jäivät toistaiseksi osakekolmioon, mutta cd:t otin koekuunteluun. Autoradion cd-soitin ei toiminut, onneksi päätin testata sitä sellaisella levyllä, joka minulla oli jo ennestään. Sinne se jäi jumiin.
Mutta mutta... sainpa vain Kanttorilan hyllyynkin täytettä. Aivan muilla asioilla kävimme paikallisessa kirjastossa tuossa sadan metrin päässä. Etsin farkkujen uusiokäyttökirjaa, joka minulla on ollut ennenkin lainassa. Nyt lomalla olen ajatellut käyttää sitä mukanani raahaamaani ompelukonetta. Farkuista uutta -kirja oli lainassa, mutta se on nyt tilauksessa. Olimme jo lähdössä kirjastosta, kun huomasin poistokirjahyllyn edessä lattialla kirjakassin, josta pilkotti tuttu fontti. Uskomatonta! Sain kassillisen Terry Pratchetteja kahdella eurolla!

Meillä on miehen kanssa suunnitteilla osallistua kesällä kirppistapahtumaan. Silloin olisi tarkoitus yrittää päästä eroon myös turhanpäiväisistä kirjoista. Mutta kyllä minä meinaan niitä jo alkaa hyllystä karsia, että Pratchett saa tarvitsemansa tilan.

Ensimmäinen lomapäivä

Kevät keikkuen tulee ja uusi lumi vanhan surma. Muun muassa näillä sanonnoilla psyykkaan itseäni. Loman ensimmäinen päivä koitti tuulisena pyrytellen. Välillä aurinko kävi näyttäytymässä, mutta muuten ei ole ulkona viihtynyt edes lintulaudan väki.
Taannoin kun pakkanen kävi muutaman päivän ajan tähänastisen talven pohjalukemissa, tyhjäsin arkkupakastimen pahvilaatikoihin pihalle, sulatin ja pesin arkun ja inventoin pakasteet takaisin. Päätin jo silloin, että isoista punaherukkarasioista täytyy päästä eroon keittämällä marjat mehuksi kellariin.
Just ennen loman alkua keksin, että jääkaappipakastimenkin voisi tyhjätä ja pestä. Joka tapauksessa kuskaisimme jääkaapin sisukset aika tyystin muassamme Kanttorilaan, niin samalla voisi siirtää pakastinosasta vähäiset pakasteet arkkuun. Mies teki työtä käskettyä ja perjantaina töistä palattuani hän oli tyhjännyt ja pessyt jääkaappipakastimen.
Tänään keitin punaherukat mehuksi. Juuri muuta en sitten ole tänään saanutkaan aikaan. Paitsi että kun lämmitin uunin pullojen desinfiointia varten, niin tein sitten uunin lämpöön vähän kahvileipää paistumaan, kun olin saanut pullot pois uunista ja täyteen mehua.

Kuljetin enimmät kylvöt mukanamme Kanttorilaan. Kylmäkäsiteltävät perennakylvöt jätän kellariin muutamaksi viikoksi, mutta kesäkukkakasvustot kuskaan takaisin loman päätyttyä. Ne vaativat valvontaa ja päivähoitoa. Vaikka hoidosta huolimatta joka kerta osa taimista tuhoutuu. Toivon vain, että mustista petunioista jäisi henkiin kuitenkin edes pari kolme. Petuniat ovat olleet minulle haasteellisimpia taimikasvatettavia.
Toin myös ompelukoneen mukanani. Siksi kävin hakemassa vintiltä farkkuilkkulaatikon. Paitsi että toin ensin väärän loodan. Sekin piti sitten tonkia (matonkudevärkkiä ja nukenvaatekankaita).
Kollega kysyi eilen lomasuunnitelmistani, että aionko tehdä koulutöitä. Vastasin, etten. Mutta en ollut ihan rehellinen. Minun pitäisi tehdä yksi asia, vaikka se ei olekaan pakollinen. Se on tavallaan työasia, mutta toisaalta ei ole. Enempää en tässä vaiheessa paljasta. Ja voi olla, etten paljasta tämän enempää myöhemminkään.
Mutta yhden seikan sentään paljastan. Loma alkoi sikälikin iloisissa tunnelmissa, että sain tyttäreltäni ihanan viestin. Hän on mennyt poikaystävänsä kanssa kihloihin, ja häätkin ovat luvassa ensi vuonna. Tuosta jutusta minulla oli heti alusta asti hyvä fiilis, olen onnellinen ja täysin luottavainen heidän tulevaisuutensa suhteen.

Loman korvalla

Tiistai meni kaupunkireissulla, hammaslääkärin jälkeen asiointeja, piipahdus esikoisen luona ja ennen lauluseuroja vielä ajanviettoa kirjastossa. Sattui somasti, kun siellä oli poistokirjojen myynti muuttunut loppujen lahjoitukseksi. Tongimme molemmat mukaamme kaikenlaista omien mieltymystemme mukaan, minä löysin mm. askartelukirjoja ja gospel-levyjä, mies mehiläishoitoa, teologiaa ja tutkimusmenetelmiä.
Eilisiltani meni sitten kokeiden korjauksessa, joten tänään vasta sain aikaan ne aikomani kylvöt, chilit ja sellerit.

Huominen koulupäivä vielä ja sitten reilu viikko Kanttorilassa ”lomaillen”. Loman jälkeen luokkaamme tulee taas yksi oppilas lisää. Hän on kuitenkin vanha tuttu kolmosille, paluumuuttaja, joten siinä mielessä ei huolta. Tänään hiihtopäivän jälkeen jäin siivoilemaan luokkaa ja tein samalla uudelle tytölle nimilapun istumajärjestystauluamme varten. Huomenna pitäisi muistaa vielä hakea häntä varten tyhjä pulpetti naapuriluokasta, niin melkein kaikki tärkein on valmiina kouluun paluuta varten.
Lomareissuamme varten meinaan pakata mukaan ainakin ompelukoneen ja turpoamassa olevat perennakylvöt viedäkseen ne kylmäkäsittelyyn Kanttorilan kellariin. Ilmeisesti minun pitäisi kuskata mukaan myös jo pintaan tulleet kesäkukkakylvöt, etteivät pääse viikon aikana kuivumaan.