Päiväpeittoa siniseen kamariin

 Sen jälkeen kun viime keväänä saimme siskon kanssa valmiiksi isosiskon synttärilahjaksi isoäidinneliöistä virkkaa amme päiväpeiton, (olipa kauhea pitkä ja sekava sivulause) aloin sittemmin virkata sinisiä afrikankukkia seuraavaan päiväpeittoon. Kas kun saimme Millanilta sängyn Kanttorilan siniseen kamariin, niin siihen piti saada sopiva päiväpeitto. Urakka on nyt noin puolessa välissä.

Uusia kukkia syntyy automatkojen aikana ja telkkarin ääressä. Kyllä peitto jouluksi viimeistään valmistuu. Sängyn lisäksi kukkien langatkin on saatu, no ei Millanilta mutta hänen äidiltään. 

Talvilomaviikko loppupuolella

Vielä loman aikanakin ehti sadella lisää lunta, mutta eivät silti taida enää tästä kinokset kasvaa. Aikalailla samoihin mittoihin päästiin kuin viime talvena. 

Kun sain eilen tehtyä uuden istumajärjestyksen luokalleni, niin kaikki tärkeimmät aikomani hommat olen saanut lomalla hoidettua - paitsi että pitäisi minun laatia istumajärjestys myös 5.-6.lk:n oppilaille musiikin ja kuviksen tunteja varten, jotka pidän heille omassa luokassani. Yritin eilen, mutta en saanut tehtyä. Jäi sen verran vaivaamaan, että he tulivat uniini. 

Sunnuntaina tulee täyteen kaksi viikkoa kahvittomuutta. Paitsi että olen tänä aikana juonut puoli kuppia kahvia. Kyläilimme keskiviikkona siskojeni luona, niin sallin itselleni sen verran juhlan kunniaksi. Koetan nyt paaston ajan kuitenkin olla muuten kahvitta. Töissä ollessa se on helpompaa, kun ei siellä muutenkaan ole juuri aikaa kahvitella, mutta nyt lomalla lakkoilu on tuntunut psyykkisesti haastavalta, vaikka fyysisiä vieroitusoireita ei enää ole (toki päänsärkyä, mutta siihen on muitakin syitä). En halua pääsiäisen jälkeenkään palata vanhaan kahvinjuontitahtiin, sillä vatsani on selvästi ollut kiitollinen lakosta. Yritän lakon jälkeen pitäytyä yhdessä  päiväkahvikupillisessa. 

Ajatuksenani on tehdä huomenna uuniin makaroni-suppislaatikkoa, jota otettaisiin loman lopussa mukaan pohjoisen kotiin - ynnä kaikenlaista muuta einestä pakastimesta, jotta on, mitä laittaa mikroon. Varmaan menee vielä jonkin aikaa, ennenkuin hella saadaan takaisin rempattavaan keittiöön.

Huomenna mennään kuitenkin myös  kyläreissulle Millanin luo. Viedään kauppa-asioita ja "kahvitellaan" - minä viljakahvilla, jota toinen rakas ystävä lähetti meille joululahjaksi. 

Talvilomaviikko puolessa

Päästiin viikoksi Kanttorilaan pakoon sonkaa ja ahtautta, joka vallitsee osakehuoneistossamme keittiöremontin takia. On pyykätty, ruokittu lintuja, tehty korjaushommia, mies omiaan ja minä omiani. Aloitin korjaamalla yhden rannekorun ja yhden keraamisen linnun, jonka tyhmyyksissäni pudotin takan päältä lattialle. Ompelukoneen ääressä korjasin kahteen takkiin vetskarin. Pojan tekonahkatakissa oli muutakin korjattavaa. Aukiratkotuista vetskarisaumoista pääsin vuorikankaan nurjalle korjaamaan ratkenneita kainaloita. Samalla vahvistin taskupussien reunasaumat. Itse vetoketjun ompelu olikin sitten haasteellisempaa. Kerran katkesi neula, ylälanka puolestaan useita kertoja ties miksi, mutta lopulta sain molemmat puoliskot kutakuinkin kiinni. Toisessa huushollissa mulla on sormustin, siellä täytyy vielä ommella muutamia pistoja käsin vetskarin alareunaan.

Äh, nyt alkoi tulla liian yksityiskohtaista sepustusta. Taidan topata tähän ja jatkaa lomakuulumisia tuohippuolin uudella postauksella, ettei taas juttu venähdä kohtuuttomasti. 

Jo viikko mellastusta

Viime torstaina 24.2. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tuhoa, surua, pakolaisia, mutta myös urheutta, myötätuntoa, yhtenäisyyttä. Aika näyttää, mitä vielä tapahtuu ja mitä seurauksia tulee.

Samalla kun maailmalla on melskettä ja tuhoa, meidän asunnossamme on käynnissä myös pienimuotoinen melskaus ja tuho (lue 'purku'). Rivitalo-osakkeemme keittiössä on ollut alkuperäinen kaapisto jostain 60-luvulta. Ei minua sen ulkonäkö ole haitannut, mutta esim. vetolaatikoiden nihkeä kulku on syönyt kärsivällisyyttä. Olen myös alusta asti moittinut asunnon tunkkaista hajua, joka on ilmeisesti pinttynyt lastulevypintoihin eri huoneissa. Mies etsi pitkään netistä käytettyjä keittiökalusteita, joita onkin yllättävän paljon tarjolla ympäri Suomea. Yhtä kalustoa yritimme päästä katsomaankin, mutta varaston numerolukko ei toiminut. Se kalusto olisikin mielestäni ollut liian hieno, kallis ja turhan suuri. Nyttemmin löytyi sopivan läheltä sopivan edullinen ja sopivan ikäinen vaihtoehto, jonka kaapeista osaa mies onkin juuri noutamassa - samalla kun vei peräkärryllä kaatopaikalle edelliset kaapit. Mies on pitkin viikkoa jatkanut keittiön purkamista sillä välin, kun olen ollut töissä. Maanantaina jääkaappi, mikro ym. tuikitähteellinen siirtyi työhuoneeseen, joka toimittaa väistökeittiön virkaa. Eilen lähti sitten tiskipöytä ja tänään viimeisetkin, kattolamppu ja liesi. Tiskit hoituu kylppärissä, ja liettä ei nyt vain käytetä. Onneksi on kattilallinen hernekeittoa, ja mikro.

Kaapiston myyjän oman keittiön purku ja remontti piti tapahtua viikonloppuna, mutta se viivästyi hiukan (siten että ensimmäiset kaapit olivat tosiaan tänään haettavissa). Joten tuskin meidän keittiömme uudistuu ennen perjantain lomalle lähtöä, vaikka mies aikaansaapa onkin. Katon ja lattian laittamiseen menee kuitenkin ensin jonkin aikaa. Sitten voikin olla jo loputkin kalusteet haettavissa.

Itse olen ollut tämän viikon huonolla hapella. Viime viikolla alkaneet vatsavaivat pakottivat minut sunnuntaina päätökseen jättää kahvinjuonti toistaiseksi. Ajattelin, että se olisi tällä kertaa samalla minulle sopiva tapa paastota. Maanantai oli pahin päivä vieroitusoireiden suhteen. Välillä päänsärky aiheutti jo oksetuksen tunteenkin, mitä se ei ole aikoihin tehnyt. Migreeni ei ole vaivannut sitten vaihdevuosien alkamisen. Tädilläni oli sama juttu, mutta hänen migreeninsä oli paljon pahempi kuin omani konsaan. Ylävatsan turvotuksen tunne on helpottanut ja voimatkin ovat alkaneet palata. Tosin päiväunet olen nukkunut joka päivä töiden jälkeen. Päänsärkyä on edelleen, mutta tämänpäiväinen voi hyvin olla niska-hartiaperäistä, liittyen ehkä repunkantamiseen ja virkkaamiseen.

Kohta miehen pitäisi tulla. Hän herätti minut sohvalta soitollaan vajaa tunti sitten kertoakseen olevansa ruokakaupassa ja tulevansa sieltä päin kotiin.

En halua  julkistaa kuvia tästä sekamelskasta enkä edes tyhjästä keittiöstä, sillä kaappien taustat eivät ole mikään siisti näky.

Lomaa odotellessa... 

22022022

 Vaikkei nyt niin mitään erityistä asiaa mielen päällä olekaan, niin näin herkullisena palindromipäivänä pitää kuitenkin jotain kirjoittaa blogiin. Jos oikein järkeilin, niin seuraavan kerran palindromipäivää vietetään vasta 03. 02. 2030.

On minulla asian tynkääkin. Tai siis... tynkää ja tynkää... Hain viikonloppuna viimeisen kesäkurpitsan kellarista. Millan olisi kuvaillut sitä valaan kokoiseksi. Toimme sen mukanamme sunnuntaina ja saavuttuamme aloin sitä jalostaa.

Noin puolet kurpitsasta raastoin kakkuvärkiksi. Suuren osan raasteesta pakastin annosrasioihin, osasta leivoin heti kaksi leikkokakkua. Samalla kun kakut kypsyivät, hellalla kypsyi sosekeittoa, johon kurpitsalihan lisäksi pystyi hyödyntämään myös tuon sisushötön sekä pakastimesta selleriä, palsternakkaa ja maa-artisokkaa.

Vajaa puolet kurpitsasta jäi vielä jääkaappiin odottamaan myöhempää hyödyntämistä, ja tänään mies olikin käyttänyt vähän kurpitsaa härkiskastikkeeseen. Torstaina voisin leipoa lisää kakkua, ainakin gluteenitonta Millanille tuliaisiksi, ja jos senkin jälkeen vielä kurpitsaa on tähteillä, niin taidan raastaa loputkin kakkuvärkiksi. Ties vaikka johonkin juhliin tässä vielä kakkuja tarvitaan.

En ole ihan näin pitkään aikaisempina talvina kesäkurpitsaa kellarissa jemmannut. Perunat tahtovat siellä itää, mutta ilmeisesti kesäkurpitsalle lämpötila ja kosteus on sopiva. 

Kihlalahja

 Mies on sillä tavalla pehmo, että hän muistaa meidän kihla- ja hääpäivämme (molemmat ovat 17. niin sikäli helppo muistaakin) ja haluaa jotain silloin minulle tuoda. Hän yrittää keksiä aina jotain sellaista, mistä tietää mun tykkäävän tai mitä tietää mun toivovan tai tarvitsevan. Niinpä hän onnistui jälleen kerran nappiin valinnassaan.

Tätä olen pitkään hartaasti toivonut; uutta jätevaunua Kanttorilan allaskaappiin. Edellinen vaunu oli enempi rekimallia, sillä siitä oli ajan saatossa kadonnut liikkumista helpottavat pyörylät. 

Elämänlaatu kohentui huimasti, kun uusi vaunu liikkuu kevyesti, eikä tarvitse enää tania roskareen kanssa. 

Ja sitten vielä miesten jääkiekosta olympiakultaa. Kyllä nyt kelpaa. 

Vielä kirjoittamisesta

Millan vastasi heti pyyntööni iskemällä syliini kuvan laatikollisen vanhoja kirjeitäni. Nyt olen järjestänyt ne kronologisesti. Muutamasta puuttui vuosiluku, mutta onnistuin ajoittamaan ne jonkin kirjeen sisältämän vinkin avulla. Esimerkiksi tämä blogini oli apuna ajoituksessa. Kun yhdessä kirjeessä mainittiin sinivarjo-niminen kesäkukka, niin se hakusanana löytyi blogikirjoitus, josta selvisi, minä vuonna ostin kokeeksi sinivarjon siemeniä. 

 Olen ehtinyt nyt lukea vanhimmat laatikon kirjeet, vuosilta 1994-2006. Olisi vain kannattanut olla siinä lukiessa heti myös muistiinpanovälineet esillä, jotta olisin voinut samantien kirjata muistiin esimerkiksi, milloin alakoulun opettaja kuoli ja milloin löysin ensimmäisen harmaan hiukseni (no, sen kyllä nyt jo muistankin, 2001, 37-vuotiaana). 

Nyt tekisi mieli jatkaa uudempaan kasaan, vv. 2015-2017, vaikka muutakin puuhaa toki olisi. Jos nyt kuitenkin haen kynän ja vihkon ja aloitan uuden aikamatkan takavuosiini.