Uppista, pari viikkoa on hujahtanut edellisestä postauksesta, kutakuinkin sama aika myös kesäloman alkamisesta. Ja sen jälkeen onkin ollut haipakkata. Tyypillistä lomaa.
Ylioppilasjuhlilla aloitettiin tämän kesän erityistapahtumat. Juhlareissun yhtydessä ehdittiin hivenen ehostaa kaupunkikodin pihamarkkia, mies leikkasi nurmea ja minä uudistin yhden perennapenkin. Istuttelin vähän myös vihanneksia takapihalle kohopenkkiin, siinä toivossa, että syksyllä voisi olla jotain särvintä pöytään, ns. lähiruokaa. Pyhänä käytiin tutussa kirkossa ja kirkkokahvien yhteydessä saimme tilaisuuden jututtaa monia tuttuja. Maanantaina paluumatka Kanttorilaan lauluharjoitusten kautta. Oli iso ilo huomata jo kasvihuoneen seinän läpi, että tomaatit olivat poissaollessa (pe-ma) innostuneet kasvuun, eikä ilmeisesti paikkakunnalla ollut ollut yöpakkastakaan, vaikka sellaisella säätiedotuksissa peloteltiin.
Tänne palattuamme oli pari päivää aikaa rustata asioita kuntoon vuotuista Norjan kesämatkaa varten, niin kasvimaan, kasvihuoneen kuin huushollin ja matkatavaroiden suhteen. Halusin istuttaa maissit, sellerit, purjot, kaalit, kesäkurpitsat ja avomaankurkut kohopenkkeihin ennen lähtöä, siinä toivossa, että ne sillä välin ehtivät kunnon kasvuun. Kastelu ja peittely kateharsolla. Onneksi juuri ennen lähtöämme alkoi sataa pitkästä aikaa vähän runsaammin, jottei kasvihuoneen kastelun huolehtimisesta luvanneelle Millanille tullut ylimääräistä urakkaa kasvimaasta.
Reissut ovat olleet mukavia, lakkiaisissa oli kiva tavata sukua, Norjassa ystäviä. Matkoistakin riittäisi kirjoitettavaa, mutta varmaankin kirjoitan niistä kirjeessä Millanille. Tänään hän tosin piipahti Kanttorilassa, ja jotain matkakuulumisia jo ehdin kertoakin.
Millanin täällä ollessa kellarista kuului räpyttelyä. Arvasin, että eilen sieltä pois yrittämämme naakka olikin jäänyt yöksi. Avasin ulko-oven valmiiksi ja rustasin kellarin oven päälle esteen ohjaamaan lintua ulos ennen kuin avasin kellarin oven. Lintu pääsi vapauteen. Eilen mies avasi tuuletusputken ritilän ja jätimme kellarin ovelta vapaan reitin ulos. Luulimme linnun häipyneen, kun kellarista ei iltapäivällä enää kuulunut mitään. Mutta tänään äänet alkoivat uudestaan. Pitäisi vilkkaasti hankkia ja asentaa jonkinlainen verkko esteeksi katolle tuuletushormin nokkaan. Tämä oli tänä kevään jo toinen naakka, joka eksyi tuuletuskanavan syövereihin. Tai sitten sama naakka teki saman retken uudestaan.
Räkätinpoikanen puolestaan eksyi riihilatoon ennen Norjan reissua, ja viipyi siellä ympäri vuorokauden. Onneksi se löysi tiensä ulos ennen lähtöämme. Olisi ollut kurjaa lukita ladon ovet tietäen, että sisällä nääntyy lintuparka. Harakanpoikasistakin on ollut huolta. Olen haudannut jo kaksi naapurin kissan repimää raatoa.
Norjasta palatuamme aloin vasta istuttaa kesäkukkia, ja hyvä niin. Millanin mukaan täällä oli poissaollessamme hallaöitä. Tänään istutukset saivat taivaallisen kastelun, ja minä leipomapäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti