Nykyinen työpaikkani on koulukeskuksessa, jonka välittömässä läheisyydessä on myös lukio. Sen ansiosta pääsin pitkästä aikaa näkemään niin penkkarit kuin vanhojen tanssitkin.
Kuuntelen työmatkoilla Radio Deitä. Siellä on aina aamuisin päivän kysymys. Penkkariviikolla pyydettiin kuulijoita muistelemaan omia penkkari- ja vanhojentanssiaikojaan. Minä en ehtinyt vastaamaan, mutta itsekseni muistelin 40 ja 41(!!) vuoden takaisia aikoja.
Minun aikoinani kotipaikkakunnan lukiossa ei ollut mitään wanhojen tanssiaisia saati prinsessamekkoja. Silloin pukeuduttiin vanhoiksi/vanhanaikaisesti. Minulla oli mamman musta vihkisilkki, musta mekko, joka saattoi olla äidin kihlajais- ja hautajaisasu, sekä musta pieni turkishattu ja pyöreäsankaiset lasit, joita pidin nenällä, koska en olisi niillä nähnyt kunnolla. Taisivat nekin olla mamman jäämistöstä. Ei kai sen päivän ohjelmassa ollut mitään sen kummempaa kuin normaalit koulutunnit.
Mutta seuraavan vuoden penkkaripäivässä ohjelmaa oli. Olimme kirjoittaneet opettajista lauluja, se oli yksi silloinen paikallinen perinne. Minä olin kirjoittanut luokanvalvojastamme laulun Malmstenin Leila-valssiin. Sitä ei sitten kuitenkaan laulettu, koska luokanvalvojamme ei ollut koulussa penkkaripäivänä. Mainittakoon, että kyseinen klassikko olikin yllättäen outo kenties kaikille muille abeille 😆
Tuolloinkin perinteisiin kuului tietysti pukeutuminen, mutta meillä ei muistaakseni ollut mitään teemaa. Myös nuorempien koululaisten sotkeminen huulipunalla kuului asiaan. Nyttemmin se on kai kielletty. Sen sijaan mitään karkkien heittelyä ei ollut.
Penkkariasuni intialaisnaisena koostin kotoa löytyvistä varusteista. Sen verran jouduin satsaamaan, että ostin ruskeaa värivoidetta käsiin, kaulaan ja kasvoihin. Mutta silmien väriä en toki pystynyt muuttamaan. Eivätkä hiuksenikaan ole luonnostaan sinisen mustat. Noinkohan niitä yritin jollain värjätä siltä osin kuin huivin alta näkyi, sitä en muista. Tarjetakseni kuormurin lavalla minulla oli sarini yllä erilaisia huiveja ja torkkupeitto.
Kiersimme kuorma-autoilla ainakin kauppaopiston pihassa, ikätovereita tervehtimässä.
Sitten alkoikin lukuloma, ilman mitään risteilyjä, tack o lov. Mukavaa näitä on muistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti