Muistiinpanoja kukkakylvöistä ja -istutuksista

Ensimmäinen gladiolus auenneena. Melkein kaikki ahkeraliisat ovat jääneet tänäkin kesänä kumman mataliksi. Nättejä silti, kun vihdoin ovat alkaneet kukkia. 

Nyt kun on saatu sadetta eikä työkamppeissakaan ole ollut tukalaa pihalla, olen vihdoin päässyt alkuun perennapenkkien kanssa. Tärkeimpänä/ kiireellisimpänä on ollut saada tilaa  esikasvattamieni perennojen siementaimille sekä muutamien perennojen ja kaksivuotisten kylvämiselle. Vielä pitäisi päättää, mihin sijoitan loput kaksi pulsatillaa ja yrtti-iisot sekä saamani virginiantädyköt - ja mihin kylvän tarhasalkoruusut. Kirjaan nyt kuitenkin väliaikatietoja, jotta keväällä saan täältä muistin tukea, mistä mitäkin uutta löytyy. 

Kasvimaan laitaan suinnittelemaani kukkareunukseen pionin viereen (tuohon käärmeen seutuville) kylvin vaaleanpunaisen palavarakkauden (palavan rakkauden?) siemeniä, joita otin viime syksynä talteen Ruusurannasta. Itävyydestä ei ole takeita, ainakaan veljen morsiamen kylvämistä ei kuulemma mitään noussut. 

Pionin toiselle puolelle istutin viimeisen  korsllikeijunkukan. Olisin sen jo ehtinyt unohtaa, mutta tänään kamerakerroksella sattui silmään. Eli muistiinpanot ovat tarpeen! 

Pulsatillojen (tarhakylmänkukka) paikat ovat eniten mietityttäneet. Ei saa olla talvimärkyyttä, eikä myöskään kevätkuivuutta. Ne eivät myöskään tykkää siirtämisestä, joten kerralla pitäisi löytyä mieluinen paikka. Aion sijoittaa kolme itänyttä taintani eri paikkoihin, periaatteella "ei kaikkia munia samaan koriin". Ensimmäiselle siivosin ja lannoitin (luujauho & syyslannoite) paikan pyöreään penkkiin kevätesikoiden ja rantakukan ja rantatädykkeen väliin. 

Ensimmäisen yrtti-iison istutin kasvihuoneen viereiseen perennapenkkiin, sen korkeimpaan kohtaan. Ympärille ripottelin harjaneilikan ja lohenpunaisen Idänunikon siementä. Ensin vähän korotin reunusta kivillä, joita oli mm. noussut esiin, kun kanttasin ns. perhospenkin laidan. Reunuskivet olivat jääneet täysin nurmen alle. En asettele niitä enää takaisin, niin kanttaaminen jatkossa sujuu helpommin. Vakaa aikomukseni on jatkossa kantata ainakin heti alkukesällä kutakuinkin kaikkien perennapenkkien ympäri, mieluiten vielä toiseen kertaan loppukesästä. 

Taas yksi hellepäivä illassa

Kuumuus jatkuu. Pyrin ajoittamaan pihatyöt aamuun ja iltaan. Keski- ja iltapäivällä sitten esim. ompelua tai laiskottelua. Eilen illalla sain vihdoin istutettua perennapenkin perkauksessa nousseet kukkasipulit takaisin. Tai siis... takaisin ja takaisin. En suinkaan istuttanut takaisin samoihin paikkoihin, vaan yhdistin eri lajit yhdeksi pitkäksi mutkittelevaksi riviksi paljaaksi perkaamaani perennapenkin laitaan. Merkkasin mutkarivin pienillä kaakelinpaloilla, niin helpottaa loppukesän perennaistutuksien sijoittelua. Osa helmihyasinteista jäi vielä istuttamatta. Niiden joukossa saattaa olla valkoisiakin. Jos saisin vielä isoimman helmililjaesiintymän nostettua ja siivottua rikoista, niin yhdessä niiden hyasinttien kanssa istuttaisin sitten nuo loputkin. Eilen illalla kylvin lopulta myös osto- ja lahjasiemeniä, maariankelloa ja iltahelokkia. Ostosiemenistä unohtui kylvää keväällä ainakin tarhaneito ja kesämalvikki 🙄 Toivon, että ensi keväänä itävyys olisi silti ok.

Kesäkukista puheen ollen. Esteettisyyttä ajatellen perennat ovat tämän pihan pelastus.

        Viimeisiä kukkia Bowl of beautyssa. 

Ilman oppilaiden lahjoja minulla ei juuri mitään kukkivia kesäkukkia olisikaan.

Valkoinen orvokki on oppilaalta... No kyllä punarevonhäntää jo alkaa pilkottaa. Muut tuossa ovat köynnöstäviä; päivänsini, tuoksuherne, ruusupapu ja hyasinttipapu. Tällä kertaa päivänsini on ostosiemenistä Heavenly blueta. Perinteistä violettia istutin muualle (huonoon paikkaan ei tahdo kasvaa, yhden kukan olen siellä nähnyt, aiempina vuosina tähän mennessä niitä on yleensä ollut päivittäin kymmenkunta... ). En haluaisi eriväristen päivänsinien risteytyvän, toivoisin taivaansinisestä siemeniä, kunhan nyt ensin alkaisi kukkia! 

Ruusupavussa sentään on jo nuppuja.

Ja gladioluksissa myös havaitsin nuppuja ❤️

Kuumaa on kompostorissakin! Kompostointi on jostain syystä yksi mieluisimpia puutarhatöitäni, siksi varmaan kun se on ekologista niin monin tavoin. 

Lukema ehti kavuta välillä jo lähelle kahdeksaakymmentä, mutta kun eilen taas vajensin ja täytin kompostoria, niin se vähän jäähdytti.

Tein eilen yhden parannuksen suojavaatetukseeni, kun olin menossa mansikkamaalle. Kun tein peukalonreiät suoraan paidan hihansuihin, niin sai jättää sukanvarsista tehdyt rannesuojat pois. Käytin samaa suojausmenetelmää tänään Ruusurannassa, kun vihdoin sinne pääsin jatkamaan palsternakan harvennusta (siihen puin kyllä vielä työhanskat kertakäyttöisten päälle, etteivät nuo heti kulu puhki, minulle kertakäyttöhanskat ovat monikertakäyttöiset). Jokakesäistä - kasviperäistä? - ihottumaa olen saanut vähän himmattua tällä suojauksella, jalat olen myös suojannut pitkäpulttuusilla. 

Mulla oli siis meininki alunperin, että tänä aamuna lähdettäisiin taas polkemaan Ruusurantaan mahdollisimman aikaisin. Mutta mies poti hammastaan sohvalla rotuen vielä kahdeksalta. Onneksi hän kuitenkin sai kipuajan läheiseen kaupunkiin - ja hänen piti sitten ottaa auto takaisin liikenteeseen seisonnasta - niin pääsin pyöräni kanssa hänen kyydissään työmaalleni sentään kymmeneksi. Jaoin harvennusurakan kahteen sessioon, kun paahteisella kasvimaalla ei olisi muuten jaksanut. Sessioiden välissä pesin kukkapurkit, jotka olin edelliskerralla jättänyt matonpesuveteen likoamaan. Paha vain, että yksi matoista oli ollut kovasti kissanpissassa, niin se pesuvesi löyhkäsi hirveältä (ihmekös tuo kun oli paahteessa viikon mojunut, eikä se mattokaan pestyltä tuoksunut). Kannoin sadevesiastiasta tuoreen pesuveden, niin haju lähti. Eväät ja juoma riittivät, pyöräily sujui jouhevasti, mutta kyllä olin kotiin päästyäni lapaannuksis. Suihku, kahvit ja ruuan päälle nokoset, niin nyt illansuussa voisi kiertää pihalla ainakin kylvöjä ja kasvihuonetta kastelemassa. 

Kolme pupua ja muuta mukavaa

 

Tuossa vähän tuoreempi otos pispalanneidosta, josta taannoin blogilla oli kuva ja johon en kyllästy ❤️

Samoin köynnöshortensiasta. 

Pupuista ei sen sijaan saatu valokuvaa,

 mutta veljentyttö piirsi puput vieraskirjaamme.  

Kun veljen perhe sunnuntaina poikkesi kotimatkallaan tässä kahville ja helteestä levähtämään, niin kahvipöydässä istuessamme huomasin yhtäkkiä, keskellä kirkasta iltapäivää, pupun ilmestyneen istumaan pihatiellemme. Onhan niitä näkynyt pitkin talvea ja kevättä, mutta yleensä aamuisin tai iltaisin. Ja nyt niitä olikin yhtäkkiä sen yhden kanssa kaksi muuta, ja ne alkoivat hurjasti riehua, loikkivat ja juoksivat toistensa perässä ympäri katajan ja muiden pensaiden. 

Luulin pääseväni jatkamaan Ruusurannan töitä kohta arjen koitettua, mutta ensin tuli kaatopaikkapäivä (siivottiin ja kuskattiin Millanin markilta kaksi peräkärryllistä kaatopaikalle ja sen jälkeen vielä yksi kuorma nuorisoseuran metallinkeräyslavalle) ja sitten mies alkoikin korjata auton pakoputkea. Se tiesi sitä, että olen saanut tällä viikolla keskittyä Kanttorilaan. Päivän kuumimpaan aikaan sisähommia, kuten leivonta, siivous ja ompelu (kuusikon varjostama hirsitalo on ihanan viileä kesäkuumalla), aamuisin ja /tai iltaisin olen sitten etsinyt pihan varjoisia paikkoja puuhailun kohteeksi.

Helteiden jatkuessa aloin huolestua Ruusurannan kasvihuoneesta ja siellä olevista pavuista, vesimelonista ja tomaateista. Niinpä lievästi painostaen sain miehen perjantaina suopumaan pyöräretkeen. Pyöräily oli varsin siedettävää vielä aamuyhdeksältä, kun välillä vähän tuulahteli. Kasvihuoneessa oltiin lotossa, mutta hengissä. 

Borlotto-papu oli jo alkanut tehdä palkoja. Kolmisen tuntia hikoilimme omissa puuhissamme. Miehen suururakka oli ruohonleikkuu. Minulla kevyempiä hommia, joista kastelun jälkeen tärkeimpänä palsternakkojen harvennus. Yksi pläntti niitä jäi vielä harventamatta, kun miestä viemisti jo kotiin väsyn ja nälän takia. 

Kesäkukat antavat yhä enimmäkseen odottaa itseään. Ahkeraliisat kukkivat, mutta ovat kovin matalia. Yhden päivänsinen kukan olen nähnyt kukkineena ja tänään huomasin nuppuja leijonankidassa. Mutta vaikka tänä kesänä kesäkukkien lisäksi melkein kaikki muukin kasvu on ollut hidasta, salaatinviljely on onnistunut suorastaan täydellisesti. 

 Viileä alkukesä suosi salaatin itämistä, mutta toisaalta hidasti kasvua niin, että nyttemmin kaikki salaatit ovat suuri piirtein samankokoisia riippumatta kylvöakankohdasta (kuvassa kylvö numero kaksi). Ainoan poikkeuksen tekee viimeisin kylvöni parin viikon takaa, sekin ehti pintaan sopivasti ennen hellejaksoa. 

Autottomuus on tehnyt hyvää Kanttorilan puutarhalle 😁

En ole laskenut, kuinka monta kottikärryllistä olen perannut rikkaruohoja ja kaivanut sekä tavallisella että kanttauslapiolla ruohotuppaita, mutta on niitä kertynyt varmaan puoli tusinaa. Olen useimmat kärrylliset pilkkonut vesurilla saman tien kompostoreihin. 

Lopuksi lisää kukkakuvia. Ensin oppilaalta saatu neilikka, sitten sinivalkoista. 

Ja kyllähän tarvitaan pari pionikuvaakin. 

Piuunoita

 Oli niin ruma kuva edellisessä postauksessa, että heti perään jotain nättiä.

1

Kiinanpioni 'Bowl of beauty' 

Laskeskelin viitisentoista kukkaa ja nuppua yhteensä. 

Myös kerrottu kiinanpioni Sarah Bernhardt kukkii tällä hetkellä. Kukka iso kuin vauvan pää.