Eilen komerossa, tänään liesussa

 

Niinpä niin. On minulla muutakin puuhattavaa kuin puutarhan hoito. Kesän alku on hektistä, kun pitäisi leikata ruohoa, karaista taimia, perata, kylvää, kastella ja istuttaa. Lisäksi olisi hyvä, jos toinen meistä ehtisi rustata jotain sapuskaa. (Se toinen on ollut yhä täystyöllistetty tilaamani kasvihuoneen rakentamisessa, mutta on silti ehtinyt duunata safkat. )

Eilen kuitenkin pidin taukoa puutarhahommista. Suurimpana syynä se, että siellä on nyt hyttysiä, ahneita kakkiaisia. Toisaalta istutukset joutavat nyt hetken odottaa, karaistukoot kempuralla. Olen kantanut taimet ulos rappurallin sun muiden telineiden päälle puolikatveeseen ja suojannut hiukan kateharsolla. Eikä myöskään tomaatteja eikä paprikoita voi istuttaa ennenkuin kasvihuone on valmis ja istutuslaatikot sisällä mullalla täytettynä. Sen verran kuitenkin eilenkin olin puutarhassa, että kastelin kasvimaalla. Sateen jälkeen se on eduksi sikäli, että kostunut maa imee vettä paremmin. Toinen pihapuuhani oli nimilaputtaa ja kerätä laatikkoihin taimet, jotka tänään lähtevät kanssamme liesuun, siskoille ja veljelle kotiseudulla. Perinteinen taimiretki toteutetaan tänäkin vuonna ilman Millania, sillä hänen täytyy tarkkaan laskea liikkeelle lähdöt, koska sähköaltistuksesta toipuminen kestää yhä pidempään. Myös Millan laittoi kuitenkin matkaamme taimia.

Mutta sitten siirryinkin komeroon. Se ei ollut suunniteltu juttu. Asia vain johti toiseen. Tai ehkä alitajuisesti olin suunnittellut sen jälkeen, kun pari päivää sitten olin vahingossa pudottanut komeron hyllystä astian, johon olin pitkin talvea kerännyt kananmunankuoria tomaattien kalsiumtarpeeseen. Munankuorimurska levisi silloin komeron lattialla olevan romppeen päälle. Eilen komerossa meni iltakymmeneen saakka ja olin tyytyväinen, kun moni asia löysi säilytyspaikan (joidenkin paikka oli sekajäte, joidenkin kierrätys). En ottanut eilen antihistamiinia, ja luulen että siksi jaksoinkin pirteänä. Alkuloma on mennyt haukotellessa ja vetämättömänä. Voihan se olla taas raudanpuutettakin, mutta ajattelin ensin testata, olisiko kyse lääkkeen sivuvaikutuksesta.

Kohta ryhdymme einehtimään, sitten reissun päälle. Palatessa mukanamme pitäisi olla kymmeniä litroja raikasta lähdevettä Millanille sekä eräiden sukulaisten jäämistöistä astioita ja hengellisiä älppäreitä minulle. (Höh, automaatti oli vaihtanut älppärin tilalle läppärin 😒.) 

Komerosta en ota kuvaa, mutta ehkäpä vielä jokin kuva tämän aamun puutarhakävelyltä.

Ensimmäinen pioni on auennut. 

Tuli aamu ja tuli ilta ja niin meni ensimmäinen lomapäivä. Ja katso, se oli sangen hyvä

 

Oi Kanttorila! Oi loma!

Vaikka eilinen koulupäivä olikin parituntinen ja vaikka pääsimme liikkeelle puolilta päivin, olimme perillä Kanttorilassa vasta puoli viideltä, kun alkumatkasta poikettiin esikoisen uudella asunnolla viemässä muutaman huonekalun ym. Mies asensi  olohuoneen kattoon pojalle tuomamme tuuletinlampun. 

Peräkärryn veto ja helle saivat matkan tuntumaan tavallistakin pidemmältä, mutta ehkä sekin vaikutti, että olin malttamaton näkemään, miten kevään mittaan tuomani taimet olivat selvinneet tavallista pidemmästä viikosta. Olin vetänyt valoverhot ikkunoille hieman varjostamaan. Ja onneksi Kanttorila pysyy miellyttävän viileänä helteelläkin. Suurin osa taimista oli selvinnyt kunnialla tai vähintään hengissä. Pari vainajaa oli, en enää niitä tunnistanut, mutta olettaisin niiden olleen samettikukkaa, joita on muutama aiempienkin viikkojen aikana nääkähtänyt. Onneksi on särkymävaraa. Viimeiset samettikukat toin nyt loman alkaessa. Oli minulla vähän muutakin kasvia mukanani, sillä sain muutamilta oppilailta niin leikkokukkia kuin ruukkukasvejakin. ❤️

Piha oli ihanan vehmas, kiitos aiempien sateiden ja niiden jälkeisen lämpöaallon. Taimien kastelun jälkeen kannoin niistä jo osan ulos karaistumaan. Sitten istutin kohopenkkeihin maissit, kesäkurpitsat ja neljä avomaankurkkua ja peittelin istutukset. Hyttysiltä piti suojautua vaattein ja sitruunanhajuisella öljyllä. Sitten pystyin vielä kylvämään punajuuria. Ehkä myöhemmin kylvän vielä yhden rivin keltajuurikastakin, kun eilen jaksu loppui kesken. Rankka (=siivouspitoinen) työviikko, huonosti nukutut yöt ja matkustus helteessä veivät mehut, mutta siitä huolimatta uni ei meinannut tulla. Varmaan kovin  tapahtumarikkaan ja tunteikkaan päivän jälkeen mieli meni ylikierroksilla.

Seurasimme jumalanpalvelusta jälleen striimattuna, vaikka paikan päällekin olisi luultavasti voinut mennä. Sitten kävimmekin visiitillä Millanin luona. Mies sai lainaksi kasvihuoneen rakentamisessa tarvittavan mattoveitsen, kun oma on kateissa. Jospa huone alkuviikosta valmistuisi. Taimien karaisemisen ja kylvöjen lisäksi olen ehtinyt vähän myös pyykätä. Äsken vähän ripsaisi sadetta pyykeilleni, mutta se ei lainkaan hatuta, vähäkin sade avittaa taas luontoa. 

Tätä kirjoittaessani Suomi-Kanada -maailmanmestaruusottelu on juuri alkamassa, mutta käy siinä miten tahansa, tämä päivä on minulle ollut sangen hyvä. 

Sammalleimun aika

No, ohops! En ehtinyt julkaista tekstiä, kun Suomi jo teki avausmaalin. Mutta edellinen kommenttini pitää silti yhä kutinsa.

Piskoja paossa

Pieni sadekuuron ripaus ajoi minut sisälle. (Ja onhan nyt muutenkin jo aika hiljentyä pyhän viettoon.) Tähän asti onkin mennyt pihatöissä jo neljättä päivää. Kas kun anoin ja sain palkatonta perjantaiksi, niin pääsimme Kanttorilaan jo keskiviikkona iltapäivällä, ja liki helteisessä säässä oli lysti aloittaa puutarhan kesä. 

Mies aloitti suururakan: uuden kasvihuoneeni kokoamisen ja pystyttämisen. Pitkälle hän jo on ennättänyt, mutta mm. kennomuovien laitto jää ensi viikonloppuun.

Minulla on riittänyt omaa kivaa. Kun silmät sulkee, niin yhä näkee läjäpäin rikkaruohoja. Nurin (musta puoli ulospäin) käännettyihin tyhjiin multasäkkeihin niitä olen kerännyt, melkein kymmenen säkillistä on tämän kevään mittaan jo kertynyt. Suuri osa kertyi pitkästä perennapenkistä, jonka keskeneräistä takalaitaa olen nyt jatkanut saadakseni lisää tilaa sekä kesäkukkakylvöille että parille perennalajille, joita olen siemenestä kasvattanut. Eilen olikin hyvä kylvää kesäkukkia, kun illalla alkoi sataa. 

Upea kesäinen sää villitsi kylvämään ja istuttamaan vihanneksiakin: istutin mukulasellerin ja parsan taimet, kylvin hernettä, tilliä ja vähän papua. Täytyisi vielä laittaa kateharsoja kylvösten päälle. Niin, ja istutin muutaman ituperunankin härkäpapurivin molemmin puolin. Rosamundaa laitoin multa-astiaan muutaman kokeeksi, jos vaikka niihinkin ituja muodostuisi. 

Jokin ötökkä tai kasvi aiheutti jo taas ensimmäiset yölliset kutinat ja raapimissessiot. Olin tekemisissä ainakin muurahaisten ja nokkosten kanssa, ja muutaman murkunpureman tunsin saavani. Mutta on tuolla saattanut pörrätä muitakin eläväisiä, jotka pääsivät iholle sanan varsinaisessa merkityksessä.

Töissä on jäljellä kaksi oletettavasti kevätlukukauden kiireisintä/ työteliäintä / raskainta viikkoa, mutta viimeisellä viikolla helpottaa. Töitä silloinkin piisaa, mm. tavaran roudaamista. Mutta sen jälkeen alkaa kahdeksas kokonainen kesä Kanttorilassa.

Onpas taas keikutellut, kevät

 Kuten niin usein ennenkin, vapun seutu on ollut varsin kolea. Jonnekin päin Suomea on taas luntakin luvassa. Otin välillä hetkeksi talvitakin takaisin käyttöön. Kuitenkin kevät hiljalleen etenee, minkä voi uskoa todeksi esimerkiksi sen perusteella, että västäräkit ovat ilmaantuneet maisemaan. Eilen näin perhosen lekuttelevan täällä pohjoisessakin.

Olen viikonloppuisin vienyt aina jonkin verran taimia Kanttorilaan, jottei niitä tarvi sitten loman alkaessa yrittää mahduttaa autoon kaikkia kerralla, kun muutakin mukaan pakattavaa silloin on. Toistaiseksi ne ovat selvinneet työviikoista kastelematta, toki jotkut ovat välillä olleet kovasti lotossa, mutta toipuneet kastelulla (ja hetkellä "happiteltassa").

Mitäs kaikkea siellä - ja täällä - onkaan jo odottelemassa kesää, karaisua ja istuttamista: chiliä, paprikaa, selleriä, tomaattia, orvokkia, parsaa, narsissitupakkaa, keijunmekkoa, kelloköynnöstä, mustasilmäsusannaa, päivänsineä, risiiniä, ahkeraliisaa, leijonankitaa, samettikukkaa, revonhäntää, kukontöyhtöä ja uusina lajeina kaukasianpitkäpalkoa sekä omista siemenistä kylvettyä nukkapähkämöä. Lisäksi tilaamistani tarhajaloangervoista kolme on hengissä ja kasvussa. Kylmäkäsittelyssä (eli pihalla astioihin kylvettynä) on juurisikuria ja muutamaa mysteerilajia. Jännää nähdä, alkavatko unelman siemenet itää, ja ovatko viime viikonlopun kylvöt nousseet pintaan (vanhentuneita maissin siemeniä... Ja mikäs se toinen olikaan...? Toivottavasti kirjoitin nimen purkkiin!) 

Toista viikkoa sitten kylvin sittenkin muutaman kasvihuonekurkun, vaikka olin ajatellut jättää sen tänä keväänä väliin, koska uuden kasvihuoneen valmistumisaikataulu on vielä arvoitus. Samasta syystä jätin munakoison tänä vuonna kylvämättä. Purjon laistin ihan eri syistä (= tilanpuute, huono menestys ja huonohko käyttöaste, vaiva ei vastaa hyötyä).

Pari pistokaskokeilua vaikuttaa onnistuneelta, tuoksupelargoni ja värinokkonen. Ensin mainitun emokasvi elää ja voi hyvin, mutta värinokkosesta pelastin yhden latvan, kun talvehtiva kasvi alkoi ensin kukoistaa ja sitten taantua kuoliaaksi.

Tässä värinokkonen vasta kehittämässä juuria, nyttemmin olen sen jo pökännyt multaan, juurrutushormonia vähän kyytipojaksi. 

Edit. Ei se värinokkosen juurtunut pistokas jaksanutkaan sitten elää yrttipurkissa kuistin rappusella. Olisiko karaisu auttanut, vai mistä lie otti nokkiinsa. Ei surra. 

Huomattava hämmästyttävä huvennus

 Jälleen oli riemastuttavaa saapua perille Kanttorilan rauhaan eilen kiirastorstaina. Vaikka uskalsin odottaa lumen vähentyneen viime käynnistä (jolloin trommin hangessa saappaanvarret upoksiin viedessäni tuhkaa mansikkamaalle), niin silti yllätyin, miten paljon paljasta maata olikaan ilmaantunut. Postilaatikolle piti asijauheesta kiertää pidemmän kautta tsekatakseni parin perennapenkin tilanne. Navetan päätyyn on koko talvi kolattu lunta, jota siellä vielä reilusti onkin, mutta seinän vierustalta ja kohollaan olevalta perennapenkiltä lumi oli huventunut niin, että ensimmäiset krookukset olivat jo urheasti kukassa.

Pääsiäisloma taisi tulla tarpeeseen, sillä syötyämme minua alkoi armottomasti nukuttaa. Otin Pratchettin Elävät kuvat ja oikaisin sohvalle lukemaan ja unta odottamaan, joka sitten saapuikin. Herättyäni olikin aika alkaa seurata netistä jumalanpalvelusta. Jatkamme miehen kanssa edelleen etäkirkkovierailua, ainakin siihen asti, että hän on saanut edes ensimmäisen rokotteensa. Jumiksen jälkeen olikin Matteus-passion aika. Missasin alun, mutta Raamatun ja linkin https://www.wikiwand.com/fi/Matteus-passio_(Bach) avulla pääsin kärryille. Muistin lämpimin ajatuksin sitä kuoron kevättalvea, kun harjoittelimme passion koraaleja ja kun kanttorimme lauloi bassoaarian Mache dich mein Herze Rein. 

Illan aikana ehdin vielä vähän järjestää lisätilaa taimikasvatukselle. Toin mukanamme koulittavaksi orvokkia, lisää keijunmekkoa ja sellerit. Koulimisen lisäksi suunnitelmissa vähäisiä kylvöjä. Testaan, itääkö mitään keräämistäni verbenan ja marketan siemenistä. Lisäksi pannaan multihin ruostekukat siemeniä, hyasinttipapua sekä kahta sorttia Asparagusta, nimittäin parsaa ja unelmaa. Lisäksi voisin viedä pihalle kylmäkäsittelyyn pari perennakylvöstä, kunhan saan kylvettyä lamopeikonkellon ja ranskantulikukan siemeniä. 

Mahdoinko jo kertoa, että Millanin onnistuneesta kylvöstä innostuneena minäkin muistin kokeilla viime kesänä keräämieni nukkapähkämön siemenien itämistä. Ja isoksi ilokseni kylvös on ihanasti itänyt. Suloisia lampaankorvia saattaa riittää siskolle asti. 

Kevään ihanat ja työläät kylvö- ja koulintapuuhat

Viikonloppu meni multaisissa merkeissä sekä Kanttorilassa että palattuamme tänne työmaakoppiin. Koulintavaihe menossa. 

Sotkua tuli molemmissa paikoissa, mutta kuvan otin vain Kanttorilan sotkuista. Olin ottanut sinne mukaani kaikki paprikat (chili-, suippo- ja tavalliset) sekä kylvöksen, jossa oli narsissitupakkaa ja keijunmekkoa. Osan paprikoita vein Millanille, samoin pari kumpaakin kukkasorttia, kun olin ne saanut koulittua. Paprikat olin jo kerran koulinut, mutta nyt istutin ne uudelleen isompiin purkkeihin, jotta ne paremmin kestäisivät työviikon ajan kastelematta isommassa multamäärässä. Koulimisen lisäksi laitoin multiin myös ruostekukat, daliat, täplämunkinhuput, onnenapilat 'Iron cross' sekä ne muutamat gladioluksen mukulat, jotka olivat selvinneet talvisäilössä. Mikä lie syynä, kun niin moni näivettyi? 

Hohhoijaa, ikkunatila näytti täyttyvän saman tien. Kuitenkin aion pääsiäislomalla kuskata Kanttorilaan myös kahdeksan tomaatin tainta ('Outdoor girl') sekä sellerit, orvokit ja loput keijunmekot koulittavaksi isompiin purkkeihin. 

Eilen palattuamme iloitsin taimien hengissäpysymisestä, kasvusta ja uusien itämisestä (nukkapähkämö ja kelloköynnös). Iltapuhteena koulin loput koulimattomat: leijonankitaa, ahkeraliisaa, mustasilmäsusannaa, kukontöyhtöä, kaksi risiiniä ja kolme Heavenly blue -päivänsineä. Viimeksi mainitut menivät surkean näköisiksi heti koulimisen jälkeen. Meinasin hätääntyä, mutta sitten laitoin muovipussit taimien päälle pienoiskasvihuoneiksi, ja jo illan mittaan ne näyttivät alkavan toipua ja tänään ne ovat jo aivan ennallaan. 

Nyt pitäisi miettiä, mitä ja milloin seuraavaksi kylvetään.

Pullasta tuli pannukakku

Lomalla leivoin nisua pariinkin otteeseen, loman alussa ja lopussa, ja siinä välissä - jauhopölyn laskeuduttua - leivoin gluteenitonta leipää ja kakkua.  

Ensimmäisenä leipomapäivänä tein aluksi saaristolaisleipäsovellukseni nousemaan. Sen noustessa tein ruuan ja kesäkurpitsakakun uuniin. Kun kakku oli kypsä ja leivät vuorostaan uunissa, aloin tiskata - koska tarvitsin ainoan taikinakaukalon nisutaikinan tekemiseen. Kesken tiskaamisen tuli puhelu. Laitoin kaiuttimen päälle, että sain samalla tiskattua. Silti pääsin aloittamaan nisutaikinan aivan liian myöhään. Niinpä longat eivät ehtineet nousta tarpeeksi, kun hosuin ne kypsien leipien jälkeen uuniin. Aluksi kaikki näytti hyvältä, mutta kun otin nisulongat, ne olivat aivan lättänät. Onneksi olin tehnyt vain kahden leetan taikinan, ja tulihan ne syötyä makoosihin paloohin. Siinä ei ulkonäkö eikä rakennekaan (taikinaisuus) hidastanut. 

Välipäivän jälkeen tekemäni gluteenittomat onnistuivat sentään kelvollisesti, vaikkei kaapista löytynytkään leipärisähtiin kuuluneita rusinoita. 

Lauantaina loman loppumetreillä tein siis uudestaan nisua, jotta saatiin mukaammekin kahvihyvälistä. Ja jotta saatiin lisälämpöä huusholliin. Siitäkin syystä leivoskelen Kanttorilassa mielelläni. Tällä kertaa halusin ottaa nostatuksen varman päälle. Takan päällä taikina nousi hienosti. Vasta kun ensimmäinen lonkapellillinen oli noussut, laitoin uunin lämpenemään ja leetat uuniin nousemaan lisää. Kun sitten olin kaulinut toisen annoksen ja levittänyt levyn päälle omenasoseen valmiiksi, rullasinkin sen epähuomiossa ennen kuin olin ripotellut kaneli-sokeria soseen päälle. Huomasin sen vasta, kun aloin leikata toiseen leetarullaan halkioita. Rullasin molempia auki kappaleen matkaa, jotta sain ripoteltua kanelin makua mukaan. Sitten keksin, että voisinkin pitkästä aikaa maustaa pullaa myös vaniljalla. Voisin laittaa vaniljalla maustettua sokeria sille osalle, jonka ehdin jo silpoa. Sitten kävikin näin... 

 Nämä on helppo sekoittaa toisiinsa...

No, onneksi en ripotellut "vaniljaa" suoraan nisun päälle, vaan laitoin kuppiin sokeria ja vasta siihen lisäsin... ruokasoodan...

Sekaannus johtui osin siitä, että olin jo pakannut tuon vaniljapurkin otettavaksi mukaan loman jälkeen, mutta unohdin sen, ja ihan samannäköinen purnukka oli sopivasti hollilla. Eipä hätää, aioin käyttää ruokasooda-sokerin seuraavaan kesäkurpitsakakkuun, no harm done. Ja sain kuin sainkin pikkupätkän vanilja makuista pullaa.

Nisujen jälkeen laitoin uuniin omenapaistosta, pakastetuista omenoista. Tulipa hyvää, kun käytin siihen viimeisen nokareen kirnuvoista, jonka saimme kesällä tuliaisiksi ja jota olen pakastimesta välillä vajentanut.

Tällä kertaa nisut kuitenkin näyttivät paremmilta, ainakin hetken