Mieheni muistaa minua äitienpäivisin milloin mitenkin. Yleensä aina kahvit sänkyyn ja usein myös jokin kukkanen. Tänä keväänä olen saanut useita niin leikko- kuin ruukkukukkia sattuneista syistä, niin mies arvasi - ihan oikein - että voisin ilahtua enemmän vaihteeksi jostain muusta.
Aloin jo suunnitella tälle joriininjuurelle paikkaa Kanttorilan puutarhassa. Luultavimmin istutan sen seuraavan kerran käydessämme samaan perennapenkkiin, jossa myös viime kesänä kasvoi dahlia.
Dahlia: Arabian night
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti