Väritilanne 15.10.

Mies teki toista viikkoa sitten kamerakierroksen ympäri markkia ja bongasi menneen kesän viimeiset värimuistot.

 Tuoksuherne yllätti pitkäaikaisella kukinnallaan. Vieläkin kukkia taitaa olla jäljellä lumi- ja pakkaspäivien jälkeenkin, mutta itse kasvi retkottaa pitkin perennapenkkiä, kun vein siltä tuen ja turvan, pajuenkelin talveksi kasvihuoneeseen.

 Komea maksaruoho on edelleen komea, siinä toinen pitkäänkukkiva ja kylmyyttä kestävä yllättäjä. Ymmärrän nyt paremmin Millanin viehtymyksen näihin.

Kurjenkello puolestaan uusi kukkimisensa, kuten teki loppukesällä myös kurjenpolvi. Kurjet toisaalta taitavat olla ensimmäisiä talven alta poislähtijöitä.

Mies kuvasi vihreääkin väriä, jota löytyy edelleen mm. lehtikaalista. Niitä sekä purjoja ja vähän vielä persiljaakin olen edelleen hakenut pihalta päin ruokiin, vaikkakin jäisinä. Purjoja on saanut tosissaan kaivaa irti jäisestä mullasta. Ei niitä enää monta ole jäljellä. Lehtikaali kestää hyvin pakkasta, ja sitä on helppo korjata vielä lumen seastakin.

'

Lisää komeita maksaruohoja, pihakärsämöllä höystettynä. Taustaruskea paljastaa syksyisen kuvanottoajankohdan.

 Pensasmustikan ruska on upea. Keräsin noita viehättäviä lehtiä kirjan väliin kuivumaan. Sisko toi käsityömessuilta tuliaisiksi joulukortin, jonka tekemisessä oli käytetty mm. tuon tapaisia punaisia lehtiä. Nyt lehdet alkavat olla varisseet.

                                                 Punakärsämö on myös ollut sinnikäs kukkija...

... kuin myös ihana ruusumalva. Koska en ollut oppaana kamerakierroksella, niin muutama väripilkku jäi löytymättä: lyhtykoisot ja orvokit. Elokaunokki yksin oli eksynyt - joskaan ei viljapellon keskeen, mutta yrttimaalle. Ei ihmekään, että jäi kuvaajalta huomaamatta, itsekin hoksasin sen vahingossa vasta pari viikkoa sitten. Näillä kuvilla jätän hyvästit viime kesälle.