Aamulla (= yhdeksän maissa) sängystä noustuani tunsin nenässäni tavallistakin vahvemmat pieruntuoksut. En onneksi kuitenkaan ehtinyt ääneen nimetä miestäni syylliseksi, kun jo hoksasin, että olimme yhtä syypäitä molemmat. Se oli se meidän eilinen hapankaalitekeleemme, joka oli alkanut osoittaa elonmerkkejä. Vielä toinen yö ylennöksillä uuninpankolla ja sitten siirrän sangon olohuoneesta haisemasta muualle.
Hajuun nähden on erikoista, että olen viihtynyt sisätiloissa koko armaan päivän. Kompostorilla pistäytyminen oli ainut ulkoiluni, kun postilaatikollekin prissasin miehen vuorostaan.
Olen takunnut saumurin kanssa. Lopulta ei auttanut kuin tehdä farkkutilkkukassi loppuun tavallisella ompelukoneella. Tähän tilkkutyöhön kokeilin greazy-tekniikkaa, joka oli hauskaa ja joutuisaa edelliseen tekniikkaan verrattuna. Mutta korostan sanaa "kokeilin" - en taida kehdata viedä tekelestä myyjäisiin. Omaan käyttöön kelpaa, ties vaikka jollekin lapsistakin.
Mutta mikä saumuria riaa, kun se katkaisee toisen alalangan koko ajan, niin että se putoaa silmästä? Aluksi kone toimi kelvollisesti, ompelin sillä muutama päivä sitten Millanille yhden uuden "sähkösuojahuivin" ja tänäänkin ehdin tehdä aika monta saumaa kunnes oikuttelu sitten taas alkoi. Samaa vaivaa on ollut ennenkin. Auttaisikohan huolto? Onko jokin langankireys pielessä? Taidan siirtää saumurin joululomalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti