Heinäkuun sukutapaamisen yhteydessä saimme pitää Kanttorilassa veljeni perhettä yövieraina. He olivat olleet täällä viimeksi 50-vuotispäivieni aikaan reilu vuosi sitten maaliskuussa, jolloin pihasta ja puutarhasta ei oikein saanut käsitystä, miltä Kanttorila kesällä näyttää. Kesän kukkeuden keskellä veljen vaimo puhkesi puhumaan ja kysyi ison kysymyksen: "Miten te maltatte lähteä täältä?"
Kysymys jäi vaille vastausta, ja ehkä se olikin retorinen, lähinnä ihmettelevä toteamus, ettei tällaisesta paikasta kukaan malta lähteä. Ellei ole pakko.
Työt alkavat ensi viikolla. Mutta ainakin elo- ja syyskuun ajelemme Kanttorilaan varmaan joka viikonloppu, kastelemaan kasvihuonetta, keräämään kesäkurpitsaa ynnä muuta syötävää - ja nauttimaan olostamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti