"Makookaamas"

Lepopäivän viettoa levon kannalta levollisesti. En tosin ollut näin suunnitellut. Lucianpäivän piti olla sosiaalinen ja menevä: messu kirkossa, myyjäiset nuorisoseuralla ja vielä illaksi uudestaan kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Mutta jo eilispäivän mittaan kurkussa tuntui, ettei laulaminen ehkä kauheasti houkuta. Saunan jälkeen sammuin petiin kymmeneltä, heräilläkseni sitten pitkin yötä tunnustelemaan oloani, olenko kipeä, kuumeessa vai uruusella päällä. Vasta kuudelta sitten nousin vessaan, juomaan tyrni-hunajavettä ja mittaamaan kuumeen, jota ei onneksi ollut. Menin takaisin sänkyyn, josta mies koetti minua kangeta ylös yhdeksältä. Kirkossa olisi ollut saarnaamassa yksi hänelle tuttu professori, mutta tällä kertaa minä tein tenän kirkkoonmenolle. Tavallisestihan se on mies, jota siinä suhteessa välillä hiukan laiskottaa. Kas kun pikkupoikana kirkossakäynti oli hänelle vähältä pakollista, kun taas minä pääsin kirkkoon korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa.
Tyydyimme nettijumikseen. Minä olen makaillut ja kitannut kuumaa. Kuumetta ei edelleen ole ollut, joten toivon mukaan kykenen huomenna töihin. Sen verran olen jaksanut touhuta joulua, että kirjoitin loput aikomani joulutervehdykset. Suurelle joukolle sukulaisia ja tuttavia tervehdys menee taas tänäkin jouluna ikävä kyllä tylsästi somessa.
Tämä bloggaaminen sujuu onneksi varsin helposti läppärillä myös makuultaan eli makookaamas, niin kuin äiteemuori sanoisi. Aamulla korvasärkyisenä kyllä ajattelin harmistuneena ja taisin ääneenkin pahoitella, ettei nyt joutaisi sairastamaan. Mutta ehkä pakollinen lepo tuli ihan tarpeeseen.
Eilispäivän oli tarkoitus olla kiihkeä siivouspäivä. Mutta kuten aina, siivoukseni on kovin hitaasti etenevää. kun pitää lähteä liikkeelle perusteista: kylpyhuonetta ei kannata siivota ennen kuin pyykkivuorta on saatu madallettua. Kaksi koneellista pyykkiä oli eilispäivän pihalla "kuivumassa", ja mies ne sieltä pelasti sisään yöksi. Peräkamarin siivous oli sitä, että minun piti koettaa raivata lattiaa ja pöytää esiin. Mutta enhän minä voinut pakata lattialta askarteluvärkkejä pois ennen kuin sain askarreltua joulukortit oppilaille. Kahdeksan kortin väsäämiseen taisi mennä yli tunti. Joten peräkamarin siivous jatkuu toiste, saatuani kuitenkin sen miltei raivattua, myös ompelupöydän, ommeltuani ensin muutaman korjaamista odottaneen vaatteen.

Otin oppilaiden korteista kuvan, saa nähdä onnistunko saamaan sen käännykältä koneelle.

Kappas, onnistui. Noiden värkkäämiseen olisi mennyt aikaa vielä toinen mokoma, elleivät nuo aaltopahvikynttilät olisi olleet minulla jo valmiiksi tehtynä joku vuosi sitten.