Pitäisikö lomaa varten olla suunnitelma? Jottei menisi vallan lomailuksi? Faceen kirjoitin, että lomaa varten suunnitelmissa kolme sukkaparia ja sukulointia - ynnä omatekoista hiljaisuuden retriittiä, toiveena, ettei tarvi koko ajan suu vaahdossa puhua eikä ainakaan isoin kirjaimin. No, kolmannen sukkaparin ekasta sukasta on varsi melkein valmis ja sukuloimassa käytiin jo yhdessä suunnassa ja myöhemmin tarkoitus käydä toisessakin suunnassa. Mutta pitikö mun jotain muutakin saada äntihin?
Miksi minusta aina tuntuu siltä, että loma menee omasta erestänsä, jos ei TEE jotain hyödyllistä? Sain kuitenkin tehtyä yhden sellaisen homman, joka on odottanut ratkaisua vuosikausia: voiko tyttären talvikenkään vaihtaa vetoketjun omin avuin vai joutuuko tytär luopumaan kengistään? Kaupunkikodissa pengoin laatikoita ja löysin kyseiset kengät, jotka päätin ottaa mukaan Kanttorilaan. Tiesin, että minulta saattaa jemmasta löytyä sopiva vetoketju. Niin löytyikin. Vähän vai tarvitsi vaihtoketjua lyhentää. vanha ketju irtosi yllättävän helposti, ja kun ompelin käsin osan matkaa - ketjun pphjaosan, joka oli liki kengän pohjaa ja jota ei millään olisi saanut tarpeeksi liki ompelukoneen neulaa - niin sain kuin sainkin kengistä taas käyttökelpoiset. Ja siinä sivussa korjasin muutaman vaatteenkin.
Tänään oli tarkoitus käydä kirkkoherranvirastossa, mutta sielläki taisi olla hiihtoloma. Mentiin sitten rautakauppaan, josta löysin sisalnarua talipallopussin solmimiseen. Vielä ruokakauppaan (ostin mustasilmäsusannan siemeniä), niin päivän ulkoiluvelvoite täyttyi. Kotona rupesin solmimaan naruja Pellervosta löytämäni ohjeen mukaan. Nyt vielä miehen tarttis etsiä talipallopussiin sopeva köhkerö katoksi.
Mies odottaa mua saunaan. Huomenna vesakkotalkoot Millanin kanssa, ehkä pyörähdys työmaalla - vaikka käly vannottikin, ettei lomalla pitäisi ajatella työasioita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti