Ihania aurinkoisia kevätpäiviä! Taitaapa tänään olla jo kevätpäiväntasauskin. Kutakuinkin päivittäin käyn yläkerrassa kurkistelemassa kylvöjen ja taimien edistymistä. Viimein ja vihdoin tuli munakoisoakin pintaan, niitä taisi peräti viisi seitsemästä itää. Tomaattia iti roimasti yli oman tarpeen, kas kun lemppasin siemeniä vähän reilummalla kädellä sillä oletuksella, että vanhentuneet siemenet eivät välttämättä idä. Itivätpäs. Mutta kyllä minä niille liioille taimille jo paikan keksin: oppilaat saavat koulia itselleen kesätuliaisia. Ja kyllä minä niille koulimatta jääneille keijunmekoillekin potit rustasin ja niistä saa laulajaystävättäreni kukin omansa. Kohta täytyisi koulia päivänsineä, ennen kuin alkavat kasvaa pituutta ja kiertyä toisiinsa yhdeksi sykkyräksi.
Mennyt viikonloppu meni täällä kaupunkikodissa juhlittaessa esikoisen 30-vuotissynttäriä. Oli varsin kiva pitkästä aikaa siivota ja leipoa juhlia, ja vielä mukavampaa oli olla yhdessä koolla koko perheellä, mukana vävy ja esikoisen toiset kummit. Ensi viikonlopusta ei ole vielä lyöty lukkoon, käymmekö pikipäin Kanttorilassa yhden yön reissulla. Sunnuntaina meidän tarttee olla takaisin paikallisessa kirkossa, mies tekstinluvussa ja minä urkuparvella. Ei kuitenkaan uruissa. Mietin vain sitä, jaksavatko huonekasvit ja vintillä talvetettavat kastelematta huhtikuun ekaan viikonloppuun asti, vai tarvisiko käydä ne kastelemassa tässä välissä.
Jokohan Kanttorilan pihassa on pälviä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti