Ajelimme jälleen eilen töiden jälkeen Kanttorilaan pakkasesta piittaamatta, taikka siihen varautuneina. Minulla oli toppahousut ja lämpösaappaat, niin hyvin tarkenin sitikan kyydissä. Ennen pihaan ajoa jätimme auton seisomaan linja-autopysäkille siksi aikaa, että mies kolasi pihatien auki. Onneksi lumi oli kevyttä höttöä. Linnuille oli viikko sitten jätetty ruoka riittänyt, sitä oli vielä vähän jäljellä. Ja nyt sitä on taas seuraavaksi viikoksi.
Tänään tuli vuosi äidin kuolemasta. Kuolema ja sairaudet ovat viime aikoina olleet muutenkin pinnalla eri puolilla ympärilläni. Lemmikeistä alkaen. Viikko sitten meidän piti mennä Millanille kylään, mutta lauantaiaamuna häneltä tuli viesti, että ei pystykään ottamaan meitä vastaan, kun oli katastrofaalisen huonossa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti. Hänen vanhin kissansa Vinski teki kuolemaa. Vinski oli pitkin syksyä laihtunut, mutta käyttäytyi kuitenkin hirveän reippaasti. Koko ajan Millan kuitenkin epäili, että jokin vakava sairaus aiheutti laihtumisen. Viikonloppuna koko eläinlauma oli tuntunut tietävän, että Vinskillä on hätä. Ja kun se sitten oli kuollut, sen sisko Mimmi oli kolme päivää ollut Millanin sylissä.
Tänään kävimme sitten korvaamassa peruuntuneen kyläreissun. Mimmi oli edelleen aika vaisu, nukkui vain uuninpankolla, joka aikaisemmin oli Vinskin vakiopaikka. Mimmi on nyt eläinlauman nestori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti