Omenatarha

Omenatarha

torstai 1. lokakuuta 2020

Tulevan toivoa pistokkaista


Syksyllä sadonkorjuun lisäksi puutarha-ajatukset askartelevat myös jo tulevassa keväässä ja kesässä. Siihen kuuluu siementen keruun lisäksi mm. talvettaminen. Vaikka syksy on ollut tähän asti kaunis ja lämminkin, niin olen jo kanniskellut sisälle ainakin edustuksen talvetettavista. Osa murateista ja iso verenpisara ovat vielä kuistilla hallaharson alla. 

Kannoin myös tämän kevään hankintani, tuoksupelargonin, eteiseen talveksi, mutta olen ottanut siitä myös useita pistokkaita. Toki siksi, että emokasvia piti joka tapauksessa typistää, mutta myös siksi, että haluan yrittää varmistaa sen säilymisen. Lupasin pistokkaan myös ystävälleni, jolta oma tuoksupelargoni oli jokin vuosi sitten menehtynyt. 



Häneltä puolestaan sain napata pistokkaan ihanan anilliininvärisestä pelargonista, kiitokseksi harmaakäenkukan siemenistä, joita vein hänelle. 



Viimeinen kuva ei ole varsinaisesti pistokkaasta. Olen kyllä ottanut pistokkaita myös tästä toisesta viimekeväisestä hankinnasta eli hopeaputouksesta, mutta kuvassa on itsekseen juurtunut alku, jonka löysin toisen kasvin ruukussa. Se oli ollut sopivasti hopeaputouksen alla, jonne hopeinen latva oli päässyt asettumaan ja kesän mittaan kasvattamaan oikein kunnon juuren. Minulla oli melkoinen kaivaminen, että sain sen ehjänä ja kokonaan ylös vesifiikuksen juurelta. Mutta nyt tuokin ihana yllätys on muovihupun alla ja toivon mukaan selviää talvesta ensi kesän iloksi. Eikä mua lainkaan haittaisi, vaikka ne hopeavitjan pistokkaatkin kasvattaisivat kunnon juuret. 




Pistokkaista puheen ollen, ohotanmarunasta kesällä juurruttamani pistokkaat istutin jo emokasvin viekkuun. Nähtäväksi jää, onko siinä jo ensi kesänä kolme pehkoa vierekkäin. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti