Vuoden ensimmäinen päivä oli jo pitkällä, kun vaihdoin yöasusta oloasuun. Enkä ole nokkaani ulos pistänyt, vaikka päivännäköäkin olisi ollut. Aloitin vuoden lopettamalla keskeneräisen kirjan "Heräteostona hevonen", kuuntelemalla pari jumalanpalvelusta ja parsimalla muutaman sukan. Aika hyvin se ehkä kuvastaa sitä, miten viime vuosi meni. Kirkossa ei käyty livenä montakaan kertaa. Jouluaamuna ensimmäisen kerran koko syksynä. Kirjoja olen muistaakseni lukenut useammankin. Miksen ole pitänyt siitä kirjaa? Ainakin paksu nippu Terry Pratchettin kirjoja on ollut uusintana. Ja käsityöt ovat luonnollisesti olleet edelleen ohjelmassa. Päiväpeitto siniseen kamariin on tekeillä virkatuista sinivoittoisista afrikkalaiskukista, jouluksi tein sukat miehelle ja pojille (tytär sai joululahjasukkansa siskoltani) ja yksi erikoisempi käsityö (korjaustyö) odotti kesästä asti. Serkkuni kävi tuomassa minulle äitinsä eli kummitätini tekemän vihkiryijyn, jossa oli pari koinsyömää(?) reikää. Ihan jouluksi sitä ei saatu seinälle asti, mutta välipäivinä mies kävi ostamassa rautakaupasta sille roikotinkepin ja asenteli ryijyn saman tien takanvierusseinälle. Alunperin oli ajatuksena sijoittaa se kunniapaikalle kaappikellon viereen, mutta ryijy on niin leveä, että kelloa olisi pitänyt siirtää, ja se olisi voinut olla liian iso riski.
Kunhan tuohon eteen saadaan joskus vielä kuskattua tyyliltään sopivampi kirjoituspöytä työpaikkkakunnan asunnosta, niin kyllä ryijyn siinä sitten kelpaa.
Päättyneenä vuonna saimme useita kuolinsanomia. Näillä ikävuosilla on odotettavissa, että ne edelleen vain lisääntyvät.
Työsyksy tuntui rankalta, ja koulullekin kantautui huolestuttavia uutisia tulevasta. Mutta paljon tapahtui myös hyviä asioita, jotka haluaisi mieluummin muistaa kuin niitä ikäviä. Mm. hyviä asuntokauppoja tapahtui lähipiirissä (esikoinen, sisko, tytär). Ja meillä autokauppoja... Päästiin eroon sitikalta ja ostettiin ooppeli.
Kannattaisi useammin kirjoitella asioita muistiin, eikä vain vuoden vaihteessa yritä muistella.
Jos oikein hurjaksi heittäydyn, saatan vielä toisenkin kerran kirjoittaa blogiin vielä tämän loman aikana. Jota on jäljellä viikon verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti