Neljä viikkoa kevätlukukautta on jo takana ja kolme viikkoa talvilomaan. Vähitellen olen tottunut ajomatkaan. Ei tarvitse enää joka päivä puristaa rattia hartiat jäykkinä. Tänään vihdoin huomasin myös aamun valkenemisen matkan aikana. Eipä aikaakaan, kun voi jättää pitkät valot kokonaan käyttämättä.
Yhä edelleen kollegat kysyvät säännöllisesti, miten on mennyt, onko kaikki hyvin tai miten meni viikonloppu.
Sain väliarviointikeskustelut pidettyä loppuun viime viikolla. Nyt voisi olla aikaa ja jaksua esim. tukiopetukselle.
Ja kotonakin voisi koettaa tehdä asioita. Siis muutakin kuin olla puhelimella 🙁 (No, keitin minä tänään borssikeiton, ja eilen illalla tiskasin viikonlopun tiskit.)
Kylvöt aloitin pari kolme viikkoa sitten, Orvokit itivät melko nopeasti, vaikka epäilin omakeräämien siemenien itävyyttä. Keijunmekot ja mukulasellerit nousivat seuraavaksi, mutta paprikoita ja chilejä en jaksanut enää odottaa, vaan kylvin loputkin suippopaprikan siemenet pidettyäni niitä ensin kosteassa ja lämpöisessä. Sittemmin ensin kylvetyt ovatkin sitten alkaneet nousta pintaan... Voi olla, että keväällä minulla on paprikan taimia jaeltavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti