Yksi viikko lomaan

Perjantaityöpäivän päätteeksi minulla oli palaveri, joten olin kotona tavallista myöhemmin. Tällä kertaa pakkaamiseenkin meni normaalia kauemmin, kun halusin viedä jo osan taimista ja kun lisäksi halusimme siirtää myös pakasteet Kanttorilan pakastimeen. Mies rustasi peräkärryyn työlaitteita ja yhteen nurkkaan eristelevyillä vuoratun tilan pakasteita täynnä oleville kylmälaukuille. Iltakuudesta päästiin lopulta tien päälle.
Kanttorila yllätti jälleen. Ei pelkästään ruohon ja puiden viherrys, vaan perennojen hurja kasvupyrähdys. Viikko sitten narsissit olivat vasta laihoilla nupuilla ja nyt täydessä loistossaan. Niitä piti tietty käydä nuuskuttamassa. Mutta vasta sitten, kun olimme saaneet pakastimen päälle ja kantaneet pakasteet sinne.
Narsissin lisäksi kukkaan olivat ehtineet helmihyasintit, kirjopikarililjat,  osa tarhakylmänkukista, kevätkaihonkukka, lemmikki ja useimmat esikot. Eikä mene kauaa ennen kuin sammalleimukin ehtii kukkaan. Niin ja vaaleanpunainen amerikanvuokko. Lisäksi oli ilo nähdä joidenkin kylvöjenkin ehtineen jo pintaan. Härkäpapu, tilli ja sipuli, joita kylvin ekaksi, mutta myös viimeksi kylvämistäni nauris ja kosmoskukka olivat pinnassa.
Koska tulimme perille vasta yhdeksän kieppeillä, en enää jaksanut ryhtyä mihinkään pihahommiin, vaan jätin suosista kasvihuoneen siivouksen aamuun.
Niin kuin sitten teinkin. Jonka jälkeen lähdimme ostamaan puutarhamultaa. Samalla teimme kumpikin hivenen myös heräteostoksia. Tokikaan emme mitään tyystin tarpeetonta. Löysin tuliaisiksi toivotun kaltaisen lintulaudan, ostin pari kateharsoa, yhden rastasverkon, suojaverkon vesitynnyrin päälle ja läjän jalallisia isoja muoviruukkuja, jotka olivat tarjouksessa, euron kipale! Mies osti ainakin jotain ruiskuvehkeitä, tai mitä ne ovat, toisella puhalletaan soodaa, toisella hiekkaa. Paluumatkalla poikkesimme Millanin luo kahville ja vadelmamustikkapiirakalle. Kävin samalla kylvämässä viimeksi istuttamiemme perunoiden kaveriksi härkäpapua. Samalla peittelin muutaman pintaan jääneen mukulan.
Kotiin palattuamme aloitin kasvihuoneessa tomaattien, munakoison ja paprikoiden istuttamisen (chili- ja tavallinen). Välillä piti käydä tekemässä safkaa, vihreää kastiketta, härkäpapuja, nuudelia ja jäävuorisalaattia mustin oliivein. Olemme siirtymässä suurelta osin kasvisruokaan. Saatuani kasvit mullan peittoon ja kylvettyäni muutaman basilikan siemenen Sibiria-tomaatin juurelle peittelin kaikki istutukset vielä kahdella kateharsolla. Lopuksi kylvin vielä tuoksuhernettä laatikkoon, jonka jätin toiveikkaana kasvihuoneeseen. Esikasvattamistani tuoksuherneistä iti ja jäi henkiin vain kolme, vaikka kylvin kahteen otteeseen, ainakin kolmekymmentä hernettä yhteensä. Omakeräämät siemenet olivat viime syksynä ilmeisen huonolaatuisia. Kasvimaalle kylvin vain kehäkukkaa tänä iltana. Ehkä jotain siemeniä vielä ennen kaupunkiin paluuta.
Viime viikonloppuna tänne jättämäni taimet selvisivät viikosta hienosti paljolti sen ansiosta, että kuopus ohikulkumatkalla poikkesi niitä kastelemaan. Voi olla, että kuopus on kulkeilla myös tulevalla viikolla. Ja ellei ole, ilmoitan Millanille, joka poikkeaa kastelemassa samalla kun käy muillakin asioilla.
Ensi lauantaina tulemmekin Kanttorilan kulmille sitten pidemmäksi ajaksi. Sitten ryhdytäänkin tositoimiin.

Kaksi viikkoa lomaan

Taas sama vanha virsi kuin aiempinakin keväinä ja kesinä: Kanttorilassa ei kerkiä kirjoittaa! Olimme mökkeilemässä niin viime kuin tänä viikonloppunakin, enkä kummallakaan kerralla ehtinyt mökkipäiväkirjaankaan laittaa muuta kuin päivämäärän. Saati sitten blogiin.
Mutta siis. Kevät oli edistynyt jo viime kerralla. Silloin emme vain pahemmin ehtineet piha- tai muitakaan töitä tehdä, kun lauantaipäivä vietettiin liesussa. Teimme äitienpäiväajelun minun kotiseudulleni, treffasimme molemmat siskoni - molemmat sairaina - sekä äitiä tietysti kävimme katsomassa. Äiti kyllä vain nukkui koko sen ajan, kun lauloimme hänelle kevätlauluja ynnä isänmaallisia ja hengellisiä lauluja. Mukava ajelu meillä silti oli. Pitää toki se vielä mainita, että menomatkalla kävimme poimimassa kyytiin pinon vinyylilevyjä ja niille sopivan soittopelin, kun lapsuuden naapuri arvasi niitä minulle tarjota Facebookissa. Opiskeluaikoinani ostamani levysoitin laukesi jo kauan sitten, ja levyistänikin olin jo siksi luopunut (annoin isosiskolle), vain yhden säästin itselle, Sibeliuksen Finlandian. Olin haikaillut levysoitinta, ja nyt sellaisen sain!
Paluumatkalla poikkesimme Millanin luo iltapalalle ja kuulumisia vaihtamaan. Sunnuntaina kun oli äitienpäivä, niin lähdimme jo puoliltapäivin ajelemaan kaupunkikotia kohti, kun tytär ja vävy olivat tulossa poikkeamaan.
Tänä viikonloppuna pääsimme liikkeelle taas hivenen aikaisemmin, kun lähdimme liikkeelle töistäni päin. Tuntui kuin kesäloma olisi jo alkanut, kun oli niin lämmintä - ja kun todistukset oli tulostettuina. Kyydissä oli mm. kolme muovilaatikollista taimia, jotka jätin peräkamariin raahaamaani varastohyllyyn. Nyt kyllä vähän hirvittää, kuinka ne pärjäävät viisi päivää, kun kaupunkikodissa osa taimista oli ihan lotossa vain parin päivän kastelutauon takia. Millan kyllä lupasi, että hän voi käydä kastelemassa, kun kuitenkin harva se viikko hän käy muutenkin asioimassa kylällä. Täytynee kehdata vaivata, jos sää jatkuu aurinkoisena.
Kanttorilan pihaa kiertäessäni - taas ensitöikseni - panin merkille, että nokkonen oli parhaimmillaan poimittavaksi.  Vaatteet vaihdettuani ja hommailtuani ensin pihalla muita kiireellisempiä hommia, lähinnä kasvimaan kylvökuntoon laittoa, kiersin keräämässä nokkosia.
Lauantaina aamupäivällä tein nokkoslättyjä ja kävin kylvämässä porkkanaa (Yellowstone ja Saint Valery), tammenlehtisalaattia, persiljaa, tilliä ja naurista. Kastelin kylvön ja peittelin kateharsolla. Tosin pahasti just nauriin kohtaan osui repeämä harsossa. Ensi kerralla täytynee kääntää harso toiseen asentoon ja levitellä nauriille vielä tuhkaa. Viime kesänä en saanut yhtään naurista. Vaikka tämä taisinolla turhan varhainen aika kylvää sitä, niin en ainakaan sen huonommin voi onnistua kuin viimeksi. Eka kertaa käytin rivien tekemisessä apuna lankaa ja keppejä saadakseni suoria rivejä sopivalle etäisyydelle. Sittemmin luin Millanin lainaamista puutarhalehdestä taas, että avaimenreikämalli/mandala olisi rivejä taloudellisempi kylvötapa tilankäytöltään. Jospa ensi keväänä vihdoin rohkenisin kokeilla mandalaa. Tällä erää koetin säästää tilaa paririvisysteemillä; kaksi riviä haranterän leveydelle toisistaan ja sitten väliin leveämpi tila käytäväksi.
Iltapäivällä lipattiin autoon mm. siemenperunoita ja työkaluja pottumaan kääntämiseen ja lähdimme Millanin markiille. Hänen peltonsa on kylläkin varsin savista eli märkää, tiivistä ja raskasta kääntää, mutta saimme tehtyä vajaat kymmenen vaonpätkää, joihin sain piilotettua kolme kahden kilon pussillista ituperunaa. Yksi pussillinen jäi tähteelle siemenperunoita, jotka illemalla kaivoin Kanttorilan maaperään pariin paikkaan. Ihan muutaman potin olin jo aiemmin jemmannut kaupunkikodin kasvimaahan härkäpapujen kera. Millanin peltoonkin meinaan vielä kylvää härkäpapua perunan kaveriksi, ne vain jäivät vielä matkasta eilen. (Millanin pihassa pääsin näkemään kevään ensimmäiset haarapääskyset, se kruunasi mukavan päivän.)
Illan päätteeksi siirsimme pienen arkkupakastimemme keittiön eteisestä peräkamariin, jotta pakastin olisi tasaisemmassa lämpötilassa. Eteinen on talvella kylmä ja kesällä kuuma. Ensi viikonloppuna pitäisi varmaan jo siirtää pakasteet kaupunkikodista Kanttorilan arkkuun.
Sängyssä sitten mietin sekä Millanin peltoa että Kanttorilan kalustusta. Olisiko rikkaruohoa kasvavan savipellon paras ja helpoin  käsittelytapa peittää rikat pahvilla ja tehdä sitten pahvin päälle kohopenkkejä? Josko sillä tavoin vähitellen humusaines lisääntyisi ja vähentäisi liikaa tiiviyttä ja märkyyttä. Entäs sitten eteisemme kalustus? Siirtäisinkö työpöytäni peräkammarista eteiseen, jotta kamariin tulisi lisää tilaa ja ettei eteisen tyhjä nurkka täyttyisi romppeella? Vaan ehkä mun pitäisi ensin miettiä Kanttorilan kasvimaata kokonaisuutena. Mitä mihinkin tänä kesänä kasvamaan?
Ja sitten pitäisi funtsia tarkoon myös sitä, mitä kaikkea pitäisi muistaa pakata mukaamme kesälomaa varten. Kahdella ajokerralla pitäisi saada kulkeentumaan Kanttorilaan loput taimet, joukko astioita, tarpeellisia vaatteita yms. Ties vaikka jotain ensi viikonloppuna ehtisin paikan päällä skrivata...?

Kaupunkikotiviikonloppu

Olemme kohta miehen kanssa lähdössä kuoroharjoituksiin. Sen takia tältä viikonlopulta jää Kanttorilan kierros tekemättä. Tosin kylmä siellä taitaisikin olla pihahommissa sääennustusten mukaan. Vaikka sisällä taas tarkenisikin, kun mies sai takan vetämään.
Minäkin sitten kävin rustaamassa kasvimaan päälle sen aikomani kateharson vielä vappuna, kun lumi oli taas vaihteeksi sulanut pois... Säät vaihtelivat vappuviikonloppun eeskahtaalle, niin kuin niiden on ollut tapana keikutellakin keväisin. Onneksi keväällä satava lumi yleensä nopeasti myös katoaa.
Ennen lähtöämme Kanttorilasta leikkasin muutaman pistokkaan ja laitoin ne juurtumaan, mukana pari pepinoa Millanin varten. Hänen pepinonsa ei säilynyt talvetuksessa kellarissa. Harmitteli, että oli sortunutkin ostamaan taas tuollaisen lajin, joka ei näillä leveyksillä ehdi tuottaa satoa, kuten ei se gojikaan, joita hän oli ostanut peräti kaksi Kanttorilan perennapenkkiin. Goji on kyllä hengissä, se sinnitteli jopa viime talven ankarat olosuhteet, mutta koskaan pensaisiin ei ole kukkaa enempää tullut, ja kukakin vain kerran. En silti aio hävittää niitä, vielä aikoihin.
Ennen lähtöä kävin kylvämässä sitten vielä muutaman härkäpavun. Sipuliahan kylvin jo lumisateiden välissä heti kivensiirron jälkeen, kuten taisin viimeksi kirjoittaa. Enempi härkäpapua meinaan kylvää toisten peltoon... Meillä oli Millanin kanssa viime syksynä puhetta, että saisin istuttaa perunaa hänen peltoonsa, joka on päässyt ruohottumaan. Perunan kanssa härkäpapu on niin sanotusti hyvää pataa, joten sitä vakoihin myös. Luin jostain, että perunan kasvatus auttaa rikkaruohojen kurissapitoon. Perunaa kun tavallisesti mullataan pitkin kesää, niin samalla nousee rikkaruohojen juuret ylös.

Kaupunkikodin pihamaalta alkaa myös vähitellen olla lumi sulanut. Toki sitä varjopaikoissa vielä on, ja ruoho kovin märkää, ettei voi ajatella haravoimista ainakaan lanttalauree. Mutta auringon puolelta siivosin yhden perennapenkin ja hiukan ruohikkoakin. Samoin kävin keräämässä kasvimaalta viimekesäiset lehtikaalin ja härkäpavun rontot pois. Mutta rikkaruohojen poistaminen unohtui, kun rupesin vahtaamaan oravien takaa-ajoleikkiä.

Huhtikuu hupenee - piippupäivitys

Ei mies sitten malttanutkaan odottaa kesää ja nuohoojaa. Hän yleensä haluaa löytää ongelmiin ratkaisun kerralla. Niinpä hän kantoi riihestä puutavaraa, jonka avulla tuki alumiinitikkaat pysymään tukevasti paikoillaan, jotta tohti kavuta räystään yli katolle asti. Näytti hurjalta katsoa hänen etenemistään ja lopulta kurkottelua piippua kohti. Ja kylläpä hän vain tonki piipun sisuksista ulos sammalta, heinää ja risuja niin paljon kuin ylsi. Pari naakkaa kaarteli katon yllä huolestuneen oloisina, mistä uusi pesäpaikka, vieläkö sen ehtii väsätä. Moskaa varmaan jäi vielä aika tavalla, koska vieläkään piippu ei ihan kunnolla vedä. Mitään estoverkkoa piipun nokkaan ei nyt sitten tullut. Mies joutui laskeutumaan toista kautta, koska talon etupuolen katolla olevista puisista tikkaista osa jo ylös mennessä meinasi kuulemma liukua alta pois. Ja niin ne sitten tulla rämähtivätkin alas pikku kiskaisulla.
Minulla oli omaa kivaa puuhaa pihamarkilla. Käänsin lapiolla kasvimaan ja keräsin samalla monivuotiset rikkaruohot juurineen pois. Muutaman voikukankin sain raudalla kangettua juurineen irti. Sain Kanadan serkun pojalta hyviä vinkkejä voikukkaraudan käyttöön. Kostea maa ja hidas irrotus. Kääntäessä löysin pari palsternakkaa, jotka näyttivät syömäkelpoisilta. Kokeillaan maa-artisokan kanssa sosekeitoksi myöhemmin.
Oikeastaan hyvä, että tuo lumi suli vähitellen, niin saatoin edetä vähitellen, enkä ahnehtineet kerralla liikaa hommia. Meinaan vielä jossain välissä, huomenna tai vappuna, hakea vintiltä kateharsoa ja peittää sillä kääntämäni maapläntin. Sillä ajatuksella, että jos tässä parin viikon sisällä harson alla alkaa rikkaruohot itää, niin saan ne harattua pois ennen kylvöjä.
Nyt taidan painua pehkuihin.

Vapuksi Kanttorilaan

Eilen ajellessamme seurailin, miten lumitilanne vaihteli matkan varrella. Rannikon tuntumassa oli lumettomia peltoja, mutta syvemmälle sisämaahan tultaessa alkoi näkyä sellaisia merkkejä, että todennäköisesti Kanttorilan pihakin on lumen peitossa. Niinkuin sitten olikin suurelta osin. Pihatiellä näkyi kuopuksen renkaanjäljet, joiden reunoissa kymmenen sentin lumikerros.
Mies ryhtyi taas ensi töikseen sytyttelemään takkaa. Mutta mutta... piippu ei ruvennut vetämään, ei edes nuohousluukussa poltettujen papereiden avulla. Oliko naakka ehtinyt majoittua tänne oltuamme poissa pari viikkoa? Voihan vetämättömyys johtua piipun kosteudestakin. Sisätilanlämmitin on aina välillä puhaltanut takan vieressä, mutta toistaiseksi sytytysyritykset ovat päättyneet savupirttiolosuhteisiin. Toivottavasti kevät tuo vihdoin lämpimämmät säät, niin emme pakosta takkaa tarvitsekaan. Kesäloman alkaessa voimme sitten pyytää nuohoojan käymään. Jos hommattaisiin sellainen suojaverkko piippua varten, niin nokikolari saisi samalla reissulla sen rustata paikoilleen. Meistä kumpikaan ei ole mikään kiipijätyyppi. Mies kävi räystäällä asti, mutta minua hän ei tohdi päästää edes tikapuille.

Mutta kuuluu meille tänne muutakin kuin kylmäsavustusta. Pihalla oli tänään päivällä suorastaan lämmin, ainakin tässä omalla pihalla, joka on korkean kuusiaidan suojissa. Aamulla suurin osa kasvimaasta oli vielä lumen peitossa, suunnittelin kuitenkin kylväväni sipulia siihen ainoaan pälvikohtaan. Myös navetan päädyn perennapenkki oli sulana ja näytti olevan vailla siistimistä. Mutta ensin kävin houkuttelemassa miehen kovan luokan maansiirtohommiin. Oli ollut puhetta, josko saataisiin siirrettyä iso kivilohkare kasvimaalta vähän reunemmalle. Mies oli heti valmis huhkimaan. Kahden rautakangen, yhden liinan ja lankkuläjän avulla hän sai kuin saikin kiven siirtymään lumipalloheisin juurelle. Sain lisää liikkuma- ja kasvimaatilaa.
Kiviurakan jälkeen käänsin lapiolla pienen maapläntin sipulin kylvöä varten, jätin sen lämpenemään ja tartuin haravaan. Pari pienempääkin perennapenkkiä oli jo haravoitavissa. Samalla nyhdin rikkakasveja. Siinä penkoessa oli mukava nähdä sitä ja tätä jo maasta nousevankin, kuten tietty tulppaaneja mutta myös esim. nokkosta ja lehtosinilatvaa.
Sitten olikin jo päiväkahvin aika ja tarve. Olimme tänne lähtiessämme poikenneet kotiseurakunnan munkkimyyjäisissä. Mutta kuusi munkkia alkoi jo huveta, joten lähdimme kävelemään paikallisen rauhanyhdistyksen vappumyyjäisiin täydentämään munkkivarastoa. Ostimme molemmat jäljellä olleet munkit. Oli mukava nähdä entinen kollega kassan takana. Kun olimme palanneet myyjäis- ja kauppareissulta ja kun mies alkoi lämmittää ruokaa, kävin sillä välin kylvämässä sipulia. Röpöstelin vakoon myös syksyllä salaateista keräämäni kukinnot, josko niiden sisällä olisi ollut jokin siemenkin. Huomasin, että miltei koko kasvimaa oli päivän aikana vapautunut lumipeitteestä.
Kävin testaamassa, noinkohan löytyisi maa-artisokan mukuloita. Ja löytyihän niitä. Nam!  

Eilen tänne tultuamme ihmettelin hetken, mikä kukkapaljous keittiön ikkunalla on, mutta hoksasin sitten, että kuopus oli edellispäivänä täällä poiketessaan siihen nostanut tuliaiskukkia. Hän nimittäin oli veljeni kanssa töissä messujen puutarhaosastoa purkamassa ja oli sieltä saanut mukaansa roskiin menossa olevia kukkasia. Mukavasti kaksi kutakin, niin voin viedä Millanille helmililjaa, koristebataatin ja sekä tavis- että perunanarsissia. On kukkaparkaa nimellä paiskattu, englanninkielinen nimi on paljon kuvaavampi: Bridal Crown. Olin kyseistä narsissia ennen pääsiäistä kaupassa ihaillut ja nuuhkinut raaskimatta ostaa. Vaan nytpä sainkin sen kuitenkin. Erityisesti iloitsen kuitenkin siitä, että kuopukselle lupailtiin lisää hommia kevään mittaan samaisessa puutarhafirmassa.

Lisää koulimista, kylvöjä ja kylvöjen uusintoja

Jäimme täksi viikonlopuksi kaupunkikotiin paristakin syystä. Ehdotin jo viimeksi lähtiessämme, että ellei viikonlopulle povata lämpöisempää säätä kuin pääsiäisen seutuna oli, niin tulemme seuraavan kerran vasta vappuviikonloppuna, kun silloin on muutenkin pidempi vapaa. Toinen syy on sairastumiseni. Ei minulla kuumetta ole ollut, mutta toisesta pääsiäispäivästä olen maannut enemmän tai vähemmän potien flunssan oireita. Maanantaina makasin, makasin, niinkuin lauluissakin sanotaan, käytännössä koko päivän. Töissä olen kulkenut, mutta kotiin päästyä olen nukkunut päiväunia ja mennyt aikaisin petiin.
Eilen oli lyhyt työpäivä, niin jaksoin vielä töiden jälkeen laittaa ruuan, tiskata ja koulia muutaman keijunmekon suurempiin purkkeihin. Ne tulevat lauluporukkamme naisille, ja yhdelle heistä jo veinkin illalla keijunmekkopurkin. Sain vaihdossa anopinkielen jakotaimen.
Saan lisätilaa ikkunoille, kunhan kiikutan keijunmekot muillekin naisille. Yläkertaan kannettiin äsken miehen kanssa silityslautaa leveämpi pöytä ikkunan eteen, niin siinäkin tuli vähän lisää tilaa. Niinpä saatoin koulia talvikyntelit ja muutaman päivänsinen ja mustasilmäsusannan isompaan purkkiin.  eivät vielä oikeastaan olleet koulittavan kokoisia, mutta kun olin kylvänyt ne niin köyhään multaan (jo kerran kylvömultana olleeseen), niin arvelin niiden kaipaavan lisäpotkua uudesta mullasta. Kylvämistäni 24 tuoksuherneen siemenestä vain kolme oli itänyt, joten pemotin kylvöastian tyhjäksi ja istutin ne kolme omiin astioihinsa. Lisäksi laitoin lisää siemeniä likoamaan, sillä haluaisin kernaasti tuoksuhernettä olevan enemmänkin kuin vain kolme tainta. Nyt kylvin kokeeksi myös anopin antamat keltaiset kosmokset esikasvamaan.
Vaikka kasvihuonekurkun siemenistä yksikään ei ole vielä itänyt, niin en ole ihan vielä toivoa heittänyt. Odottelen vain, että aurinko alkaisi taas tehokkaammin lämmittää yläkerran muovikasvihuonetta. Sen sijaan verenpisaran pistokkaat ovat jo täyttäneet odotukseni ja alkaneet muodostaa juuria. Taimienlähetyslokerikko oli kuin olikin fiksu pistokkaankasvatusastia. Eri mukavaa, kun näkee vihertävän muovin läpi, onko juuria kehittynyt.
Tuoksuherneen lisäksi uusin myös sitruunamelissan kylvön, itäköön tai ei. On minulla jo parina talvena sitruunamelissa talvehtinutkin, joten ihan välttämättä noidenkaan ei tarvi itää. Mutta sitruunantuoksua tahdon pihalle myös itikoiden karkoitukseen. Tarkoitan hyttysiä, en lehmiä.
Pikkutsinnian siemenistä iti vain yksi, ja uusi hankintani sinivarjo näyttäisi tuottavan pettymyksen - ei yhtään itänyttä. Aion sitä kuitenkin kokeilla Kanttorilassa myös suorakylvönä jäljelle jääneistä siemenistä. Voi olla, etten pääse vielä vappuna suorakylvöjä aloittamaan, mutta kenties jo sitä seuraavana viikonloppuna. Salaattia, sipulia, porkkanaa...

Sfanta Vineri - pyhää perjantaita!

Nousimme jo aikaisin rustaamaan itseämme valmiiksi pääsiäislomareissua varten. Mies sitoi peräkärrykuorman liinoilla, minä pakkasin Millanin hopeavitjan taimet sanomalehtiin käärien lämpölaukkuun ja tein voileivät matkaevääksi. Sen verran ehdin vielä siistiä kotia ennen lähtöämme, että sain levittää Liisa-tädin kutoman pääsiäisliinan pöytään. Ehdimme kuin ehdimmekin valmiiksi siten, että kerkesin yhdeksäksi kirkkoon kuoron kanssa harjoittelemaan. Ennen kirkkoon tuloaan mies vielä ajeli auton lämpimäksi (kävi tankilla), että taimet kestävät pari tuntia. Kerrankin minä olin saattanut pukea vähän parempaa kirkkoröijyä, kun en tullut fillarilla. Tosin pukukoodi oli simppelisti 'mustaa' - mutta eipä tarvinnut tulla urkuparvelle lämpösaappailla vaan naisellisemmilla nilkkureilla. Kuorolla oli kolme haastavaa laulua, mutta olihan niitä harjoiteltu jo useampana talvena, joten hienosti meni niin Antonio Lottin Katso, Hän kantoi tuskamme, Kindermannin Oi Jeesus, kallis Herrani kuin niitäkin haastavampi Heinrich Schutzin Kiitos sulle, Kristus. Eräs alakerrassa istunut musiikkimies sanoi jumiksen jälkeen, että saundi oli hyvä.
Ennen kuorokavereista eroamista toivotin hyvää pääsiäistä jakamalla kullekin servetillä koristellun kananmunan (tai siis saivat valita mieluisan värisen). Minä kun en ole heidän kanssaan laulamassa enää pääsiäisaamuna, kun lähdettiin suoraan kirkosta kohti Kanttorilaa. Matkalla poikettiin nauttimassa maukas lounas ravintolassa, jonka entinen vietnamilaisoppilaani on vastikään perustanut. Saimme vielä matkaevääksi ihanat kevätkääryleet makean chilikastikkeen kera. Slurp!!
Pitkin matkaa bongattiin joutsenia, milloin pariskunta, milloin kokonainen parvi pellolla ruokailemassa. Myös yksittäisiä kurkia nähtiin useampaan otteeseen sekä sorsapari. Mutta eniten ilahdutti nähdä kevään ensimmäiset kuovit ja lopulta juuri ennen perille pääsyä myös töyhtöhyyppä ihan läheltä.
Heti tavarat sisään Kanttorilaan kannettuamme täytin alumiinisen maitopäälärin auringonkukansiemenillä ja kävin täyttämässä lintulaudan. Samalla reissulla tein puutarhakierroksen, koskapa poissaollessamme lumi oli ehtinyt sulaa, siitäkin huolimatta, että sitä tänäänkin on leijaillut. En odottanut mitään löytäväni, mutta yllätyinpä iloisesti. Jouluruusu, jonka viime keväänä olin istuttanut perhospenkin päätyyn, oli tehnyt nuppuja! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pihassani jouluruusu kasvaa muutakin kuin lehtiä. Toinen mukava yllätys löytyi matkalla postilaatikolle. Krookukset olivat kuin olivatkin nostaneet nuppunsa nekin. Olin jokunen päivä sitten nähnyt Facebook-muistoissani parin vuoden takaisen, näihin aikoihin otetun kuvan, jossa krookukset olivat täydessä loistossa. Nyt totesin, ettei siitä nyt niin paljoa jäljessä ollakaan kuin vielä kaupunkikodin kinosten keskellä kuvittelin.
Syötyämme kevätkääryleet ja muitakin herkkuja lähdimme kävelylle. Varasin mukaani oksasakset pajunoksia kerätäkseni sekä pienen muovipussin roskien keräämiseen. Hirveän monta oksaa en raskinut katkoa, vaan halusin jättää enimmät pajut kukkimaan pikkuöttiäisten ruuanlähteeksi. Sen verran vain, että koristelen pari virpomisvitsaa huomista kyläreissuamme varten, jotta voin virpoa Millanin tuoreeks' terveeks' - tai ainakin emännälle perän leviän...
Roskiakin keräsimme. Mies löysi laiturirannasta sinne hylätyn risan kalahaavin, johon oli kätevä kerätä litattuja alumiinitölkkejä ja muuta kierrätyskelpoista. Siihen mukaan ottamaani muovipussiin mies sitten lippasi tienlaidasta löytyneet hevosenkakkarat 😀Tyhjäsin pussin parsapenkkiin.