Nousimme jo aikaisin rustaamaan itseämme valmiiksi pääsiäislomareissua varten. Mies sitoi peräkärrykuorman liinoilla, minä pakkasin Millanin hopeavitjan taimet sanomalehtiin käärien lämpölaukkuun ja tein voileivät matkaevääksi. Sen verran ehdin vielä siistiä kotia ennen lähtöämme, että sain levittää Liisa-tädin kutoman pääsiäisliinan pöytään. Ehdimme kuin ehdimmekin valmiiksi siten, että kerkesin yhdeksäksi kirkkoon kuoron kanssa harjoittelemaan. Ennen kirkkoon tuloaan mies vielä ajeli auton lämpimäksi (kävi tankilla), että taimet kestävät pari tuntia. Kerrankin minä olin saattanut pukea vähän parempaa kirkkoröijyä, kun en tullut fillarilla. Tosin pukukoodi oli simppelisti 'mustaa' - mutta eipä tarvinnut tulla urkuparvelle lämpösaappailla vaan naisellisemmilla nilkkureilla. Kuorolla oli kolme haastavaa laulua, mutta olihan niitä harjoiteltu jo useampana talvena, joten hienosti meni niin Antonio Lottin Katso, Hän kantoi tuskamme, Kindermannin Oi Jeesus, kallis Herrani kuin niitäkin haastavampi Heinrich Schutzin Kiitos sulle, Kristus. Eräs alakerrassa istunut musiikkimies sanoi jumiksen jälkeen, että saundi oli hyvä.
Ennen kuorokavereista eroamista toivotin hyvää pääsiäistä jakamalla kullekin servetillä koristellun kananmunan (tai siis saivat valita mieluisan värisen). Minä kun en ole heidän kanssaan laulamassa enää pääsiäisaamuna, kun lähdettiin suoraan kirkosta kohti Kanttorilaa. Matkalla poikettiin nauttimassa maukas lounas ravintolassa, jonka entinen vietnamilaisoppilaani on vastikään perustanut. Saimme vielä matkaevääksi ihanat kevätkääryleet makean chilikastikkeen kera. Slurp!!
Pitkin matkaa bongattiin joutsenia, milloin pariskunta, milloin kokonainen parvi pellolla ruokailemassa. Myös yksittäisiä kurkia nähtiin useampaan otteeseen sekä sorsapari. Mutta eniten ilahdutti nähdä kevään ensimmäiset kuovit ja lopulta juuri ennen perille pääsyä myös töyhtöhyyppä ihan läheltä.
Heti tavarat sisään Kanttorilaan kannettuamme täytin alumiinisen maitopäälärin auringonkukansiemenillä ja kävin täyttämässä lintulaudan. Samalla reissulla tein puutarhakierroksen, koskapa poissaollessamme lumi oli ehtinyt sulaa, siitäkin huolimatta, että sitä tänäänkin on leijaillut. En odottanut mitään löytäväni, mutta yllätyinpä iloisesti. Jouluruusu, jonka viime keväänä olin istuttanut perhospenkin päätyyn, oli tehnyt nuppuja! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pihassani jouluruusu kasvaa muutakin kuin lehtiä. Toinen mukava yllätys löytyi matkalla postilaatikolle. Krookukset olivat kuin olivatkin nostaneet nuppunsa nekin. Olin jokunen päivä sitten nähnyt Facebook-muistoissani parin vuoden takaisen, näihin aikoihin otetun kuvan, jossa krookukset olivat täydessä loistossa. Nyt totesin, ettei siitä nyt niin paljoa jäljessä ollakaan kuin vielä kaupunkikodin kinosten keskellä kuvittelin.
Syötyämme kevätkääryleet ja muitakin herkkuja lähdimme kävelylle. Varasin mukaani oksasakset pajunoksia kerätäkseni sekä pienen muovipussin roskien keräämiseen. Hirveän monta oksaa en raskinut katkoa, vaan halusin jättää enimmät pajut kukkimaan pikkuöttiäisten ruuanlähteeksi. Sen verran vain, että koristelen pari virpomisvitsaa huomista kyläreissuamme varten, jotta voin virpoa Millanin tuoreeks' terveeks' - tai ainakin emännälle perän leviän...
Roskiakin keräsimme. Mies löysi laiturirannasta sinne hylätyn risan kalahaavin, johon oli kätevä kerätä litattuja alumiinitölkkejä ja muuta kierrätyskelpoista. Siihen mukaan ottamaani muovipussiin mies sitten lippasi tienlaidasta löytyneet hevosenkakkarat 😀Tyhjäsin pussin parsapenkkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti